Näytetään tekstit, joissa on tunniste rakenne. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rakenne. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Ruutuun mars!

Me ollaan muutamia päiviä nautiskeltu ylhäisestä yksinäisyydestä ja istuskeltu aamupäivästä etupihalla, grillin vieressä, kun sinne vielä paistaa aurinko. Linkki on saanut hengailla vapaana, lähinnä se on makoillut ja istunut katsellen maailman menoa. Bordercollie on nauttinut saamastaan privaattiajasta ulkona täysin siemauksin. Tänäänkin katseltiin, kun naapurin setä vaihtoi autoon renkaita. Pitää vain alkaa olemaan tarkkana, kun meidänkin rauhalliselta kotiseudulta löytyi lihapullia, joiden sisällä oli nauloja. Surullista, että tätä tapahtuu aivan meidän takapihalla. En vain ymmärrä. Onneksi vielä lähialueen koirat eivät ole menehtyneet ja puskaradio on pyörinyt kovin, jotta kaikki olisivat tarkkoja.

Lähdettiin kuitenkin tiistaina Idänpäähän treenaamaan pitkästä aikaa. Kulkeminen on ollut niin hankalaa, mutta vihdoin, kun pääsi kimppatreeneihin. Onneksi on kivoja ihmisiä, jotka huolii meidänkin tiimin kyytiinsä. Linkin matka meinasi mennä pipariksi, kun toinen koira lietsoi levottomuutta, kun lähestyttiin kenttään.

Kentällä koira seurasi hyvässä hallinnassa kolmen koiran läpi ja sain sen kiinnitettyä tolppaankin mainiosti. Linkki meinasi purkaa turhautumistaan ruohotupsuihin, mutta parilla käskyllä kuitenkin asettui aloilleen odottamaan. Kasailin ruudun ja jätin targetin sinne. Seuraavaksi koira kevyellä leikityksellä mukaan ja matkaa n. 10m ruudusta. Hyvin se löysi ruutuun. Vaihtelin matkaa ja otin pari kertaa välissä targetin pois ja pysäytin koiran ruutuun seisomaan ja palkkasin sen sinne. Tekeminen näyti varmalta ja Linkillä oli hirmu kivaa. Toivottavasti sen ruutu tulee näyttämäänkin siltä, miltä se näyttää nyt treenivaiheessa. Koira hallinnassa takaisin tolppaan.

Tauon jälkeen Linkki teki pari pätkää seuruuta siten, että itse kiemurtelin kävellessäni. Bortsu piti hyvin paikkansa, eikä edistänyt. Takapääkin tuntui tekävän kunnolla töitä, eikä vain puoliteholla. Kontakti pysyi myös hyvin. Palkkasin vielä pikkaisen enemmän taaksepäin. Tein myös tähän väliin kaksi tyhjää ruutua eri suunnista ja Linkki löysi ruutuun varmasti. Se pysähtyi hyvin.

Plätsiä aamulta.

Olin hieman tyhmä ja unohdin naksuttimen kotiin. Linkki kuitenkin teki sanallisesta vihjeestä ja palkkasanasta päämaassa makuita toisten koirien läheisyydessä kiinnittäen ollenkaan huomiota niihin. Tämän jälkeen otettiin vielä kolme noutoa, joista ensimmäisellä kerralla varasti kapulalle. Toisella kertaa pysyi hyvin, ja kolmannella vaadin vielä sivulle istumisen jälkeen pätkän seuruuta kapula suussa. Ote meinasi olla löysä, mutta tehdessään jotain muuta ei koira enää keskittynyt kapulan mälväämiseen. Pointsit Linkille tästä.

Junnu sai myös toimia assistenttina, kun purettiin ruutu ja hienosti pieni työmyyrä kantoi ruutunauhan treenirepulle saakka. Se ei myöskään häirinnyt muita koiria ja malttoi aloillaan, kun soin huomiota toiselle koiralle. Linkki chillaili vielä hihnassa, kun keskusteltiin muiden kanssa. Vältän yleensä koiran pitämistä hihnassa itseni läheisyydessä. Tänään sen piippaaminen oli kuitenkin hallittavissa, eikä omakaan hermo palanut kiinni ääntelevään koiraan. Linkkihän on muuten tosi hiljainen, mutta se vuotaa jonkin verran, ellei sille ole määrättyä tekemistä tai se on liian innoissaan.

Hihi, pätevä paimenpoika. Ja niin komea, näyttää ihan koiralta!

2v 2kk

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Mä lennän läpi seinän

Keskiviikko tiesi häiriötreenipäivää. Nopean kotona käynnin jälkeen koira mukaan ja kohti treenikenttää. Linkillehän moinen järjestely sopi hyvin, etenkin, kun se pääsi Katjan jalkoihin etupenkille. Parasta ikinä, ainakin Linkin mielestä.

Aluksi se sai hetken chillailla autossa, kun haistelin itse treenikentän tunnelmaa ja tein nopean suunnitelman siitä, mitä me oikein tänään treenataan. Tykkään tehdä erilaisia ajatuskuvioita ja treenimietelmiä paikan päällä. Luoda yleissilmäyksen kentällä tapahtuviin asioihin ja etsiä itsellni oikean motivaation.

Linkki on helppo. Sen kanssa on helppo mennä hyvässä hallinnassa kentälle ja alkaa vaan tekemään asioita. Pyöriteltiin taas seuruuta. Tuntuu, kuin tekisimme tätä liikaa, mutta vihdoin olen alkanut itse pitämän seuruusta. Pitäisi saada kuvattua meidän seuruu videolle ja lähteä katsomaan siitä, miltä se näyttää. Seuruu kuitenkin tuntuu hyvältä. Ihan sama missä palkka on, niin Linkin focus on oikeaan suuntaan ja se tekee hyvin. Pirun hyvin. Välillä se hairahtuu, mutta enää harvemmin.

Ketjuttelin kaukopalkalla liikkeestä seisomista ja maahanmenoa. Seisominen oli hyvä ja täpäkkä, mutta sivu-käskyllä meinasi karata palkalle ja vaati hieman sanallista kehua virittyäkseen uudelleen työmoodiin. Vapautin maahasta palkalle ja poika toimi hyvin. Luoksarin ongelmiinkin koitin taas paneutua, mutta ei niin ei. Linkki tekee ihan hyvän luoksarin, mutta jää seisomaan. En tiedä mitä ihmettä tekisin tuolle sen jumittelulle, koska luoksari on ollut yksi meidän vahvimmista liikkeistä aina. Nyt se kuitenkin jäätää. Taisin saada yhden kivan luoksarin, josta superpalkka ja liike hautumaan. Turha sitä on treenata, ellei mahdollisuutta ole onnistua tai ratkaisuja löydy. En tahdo luoksarissa käskeä sitä istumaan ja palkata siitä, koska se ei ole oikein. Toki pienellä todennäköisyydellä se voisi automatisoitua siitä lopuksi. En kuitenkaan halua tehdä sitä niin. Tuntuu, kun koira kävisi liian kierroksilla vain istuakseen paikalla. Niin vaikeaa.

Toisessa setissä otettiin perus temppuilua vaan pitääksemme kentällä hauskaa ja jutellessani Katjan kanssa, kehtasi Linkki varastaa käskyn alta Katjan luo, mutta olin nopeampi ja kerkesin antaa koiralle palautteen asiasta. Käskyn alla sai makoilla hetken, ennen kuin pääsi tekemään Katjan kanssa muutaman seuruupätkän ja kyllä se näyttää omaan silmään makeelta toisenkin kanssa tehdessä. Linkki on vaan super. Eritoten hienoa on se, että se toimii myös toisen ohjaajan kanssa.

Jottei tämä ihan treenipainotteiseksi menisi, niin kävin torstaina moikkaamassa yhtä lempiaussietani ja issikkatyttöjä. Katjan koirat ovat kyllä niin hurmaava nelikko, ettei mitään rajaa. Perjantaina vierailin pentulaatikossa istumassa kahdeksan riiviöpennun keskellä, mutta pentukuume ei kyllä lähtenyt mitenkään erikoisemmin nousuun. Olivathan ne söpöjä, mutta mieluummin otan semmoisen otuksen, mitä oikeasti haluan. Eikä sillä otuksella ole mikään kiire. Linkki on kuitenkin vielä niin vaiheessa.

Pakko kertoa sattumus arjestakin. Meillä kulkee koira rapukäytävässä käskyn alla, mutta alaovelle hissistä tuo saa sännätä yleensä vapaasti, jonka jälkeen hieman tokoillaan rappukäytävän matolla, ennen kuin pääsee ulos. Yleensä Linkki pysähtyy oven eteen, mutta lauantaina se koittikin juosta oven läpi. Onneksi ei mitään isompaa haaveria sattunut, enkä tiedä mikä aivopieru paimenelle kävi.



Kävin myös ottamassa junnusta hieman uusia kuvia ja vaikka rakennekuvan laati on huono, niin kyllä se on omaan silmään pirun makean näköinen otus. Aikuistunut hirveästi ja saanut kunnolla massaa ja lihaksiakin löytyy. Se on se miun Liikkis, paras poika. En olisi uskonut, että ruma ankan poika voi joskus näyttää noinkin makealta!

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Paluu treenikentälle


Pitkästä aikaa saa pakata pinkin treenirepun täyteen kamaa. On noutokapulaa, on patukkaa, on liinaa, on nameja montaa eri sorttia. En muistakaan kuinka hyvältä tuntuu järjestelmällisesti latoa kaikkea kasaan ja miettiä mitä tulevan pitää. Häiriötreeniä toisen koiran kanssa ei ole pitkään, pitkään aikaan tullut tehtyä. Hyvin vähän on ylipäätään muita koirakoita edes nähty, mitä nyt lenkillä satunnaiset ohitukset. Tuntuu hyvältä, mieli on positiivinen ja tasainen jo alkuunsa. Pitkästä aikaa voin treenin jälkeen vielä istahtaa koneelle ja raapustaa blogiin se, mitä me tehtiin.

Vaikka minullakin on töitävasta ensimmäinen päivä takana, huomaan, että mieleni tasoittuu rytmiin nopeasti. Töissä on aikaa miettiä, mitä tahtoo kotona koiran kanssa tehdä. Töissä saa olla omassa rauhassaan, joten kaipuu treenikentälle saman henkisten ihmisten joukkoon on palavaa. Sen takia löinkin lukkoon jo tälle päivälle treenit. Ilma on ihanan keväinen. Vaikkakin päivällä satoi ja on aavistuksen kylmä, niin ulkona on helppo hengittää. Sade tuoksuu tulevalta kesältä ja jotenkin tämä ilmakin tyynnyttää mielen sille tasolle, että zen-tila treeneissä on tavoiteltavissa.

Koska pitkään aikaan ei olla treenaamassa käyty, ajattelin palata perusasioiden äärelle. Tehdään hieman seuruuta (naksuttelu kontaktista), otetaan paikkamakuu (30s - 1min) ja leikitään. Lisäksi mietin, että teen muutamat eteen lähetykset.

--------- treenin jälkeen ---------

Linkki on super. Yksinkertaisesti. Ennen kuin kerkesin lähteä treenaamaankaansitä, pakkailin tosiaan kamoja. Tiputin noutokapulan vahingossa lattialle, pieni BC ei säikähtänyt kolinaa, vaan nappaa kapulan suuhunsa ja tulee tönöttämään sivulle. Ei irrota kapulasta ennen käskyä ja on muutenkin täydellinen. Koira, joka ei ole nähnyt kapulaa sen jälkeen kun täytti 6kk, tai jotain sinne päin? Mutta mahtava.


Mitä sitten taas treeneissä tapahtui, oli myös mainiota. Seurana oli siis pieni mittelityttö, joka ilmeisesti tekee juoksuja ja puhisee muille koirille. Linkin kiinnostus tyttöä kohtaan oli maksimaalisen suuri, ennen kuin pääsi palkkaamaan paimenta kontaktista minuun. Nopeasti unohtui tyttö. Vaihdettiin reveleet oikeiksi ja lähdettiin ensin leikkimään kahdella patukalla. Nopeasti vaihdettiin tekeminen siihen, että koira tulee sivulle ja patukka tippuu kainalosta aina kontaktista. Pyöriteltiin ja seurattiin paria askelta. Sen jälkeen makuuttelin kakaraa hetken. Pysyi hyvin, meinasi olla hieman kierroksilla, mutta laski itsensä hyvin.


Suunnitelmasta poiketen otin yhden luoksarin, jolloin meinasi lähteä haahuilemaan liian kauas taakse. Muuten paimen esitti pätevää ja varsin mahtavaa työskentelyä. Etenkin häiriössä olen todella ylpeä jätkästä. Ilmeisesti tauko on tehnyt hyvää. 


kiitos kaikista kuvista ja treeniseurasta Oona!

torstai 26. syyskuuta 2013

Selvästi hyvä päivä!

Tänään on selvästi hyvä päivä, ettei tarvi hyvästellä selvää päivää! Siitäkin huolimatta, että meikäläisen selkä sanoo poks poks. Työrintamalla hihkutaan, meikäläinen on onnistunut hoitamaan harjoittelunsa niin hyvin, että tarjottiin ihan palkallista duunia koulun ohella. Wuhuu, heihei rahahuolet ja vapaa-aika. Itselläni olisi kevyt jakso koulussa, mutta ehkä se on hyvä kuitata näin töitä tehden, kun paikka on mukava.

Ja mitä tulee Linkkiin. Neljä pistoa. Kolme täydellisesti onnistunutta hakua ja yksi vähän haparoiden onnistunut, mutta koiralla oli päällä sellainen draivi tehdä töitä, että ihan hämmästytti. Vaikka alueella oli ollut sunnuntaina kisat, niin se ei haitannut pentua yhtään. Nuori mies käytti nenäänsä mainiosti ja löysi hukassa olevat ihmiset. Tänään ilmentyi hallinnassa puutteita, mutta onneksi tietää mitä lähteä parantamaan, koska koira kuitenkin tekee ja mainiosti. Minä ja koira ollaan niin sytytty tälle lajille, tätä me tahdotaan tehdä, vaikka tämä viekin aikaa ihan ruhtinaallisesti.

Eilen oltiin myöskin tokottelemassa Kaupunginpuistossa isommalla porukalla. Linkki opetteli pysähtymään liikkeestä seisomaan ja tänään jatkettiin seisomisen sulkeisia kotosalla, kun eilen meinasi mennä vähän sähläykseksi. Myöskin poika sai rallitella belgipennun kanssa muiden lähdettyä. Oli pennuilla hauskaa. Linkistä napattiin myös vähän rakennekuvaa, kun muuten itse hengailin kameran takana suurimmanosan aikaa. Osuipa siinä hihnan päähän belgi ja pinserikin. Belgin kanssa taidetaan tehdä lisääkin tuttavuutta näyttely ja mätsärikehissä tulevaisuudessa, mikäli meikäläinen vaan huolitaan siihen duuniin. Onhan se varmasti oma maailmansa.

Mitä Linkkiin tulee, hitsi, se näyttää aikuiselta. Isolta. Tasapainoiselta ja ehkä jopa vähän lihaksikkaaltakin? Kyllä mä tykkään mun pojasta, rakastan yli kaiken. Linkki painaa tällä hetkellä 14,8kg. Täytyy kohta alkaa käydä puntilla, että jaksaa koiraa nostella tarpeen vaatiessa.