Pitkästä aikaa saa pakata pinkin treenirepun täyteen kamaa. On noutokapulaa, on patukkaa, on liinaa, on nameja montaa eri sorttia. En muistakaan kuinka hyvältä tuntuu järjestelmällisesti latoa kaikkea kasaan ja miettiä mitä tulevan pitää. Häiriötreeniä toisen koiran kanssa ei ole pitkään, pitkään aikaan tullut tehtyä. Hyvin vähän on ylipäätään muita koirakoita edes nähty, mitä nyt lenkillä satunnaiset ohitukset. Tuntuu hyvältä, mieli on positiivinen ja tasainen jo alkuunsa. Pitkästä aikaa voin treenin jälkeen vielä istahtaa koneelle ja raapustaa blogiin se, mitä me tehtiin.
Vaikka minullakin on töitävasta ensimmäinen päivä takana, huomaan, että mieleni tasoittuu rytmiin nopeasti. Töissä on aikaa miettiä, mitä tahtoo kotona koiran kanssa tehdä. Töissä saa olla omassa rauhassaan, joten kaipuu treenikentälle saman henkisten ihmisten joukkoon on palavaa. Sen takia löinkin lukkoon jo tälle päivälle treenit. Ilma on ihanan keväinen. Vaikkakin päivällä satoi ja on aavistuksen kylmä, niin ulkona on helppo hengittää. Sade tuoksuu tulevalta kesältä ja jotenkin tämä ilmakin tyynnyttää mielen sille tasolle, että zen-tila treeneissä on tavoiteltavissa.
Koska pitkään aikaan ei olla treenaamassa käyty, ajattelin palata perusasioiden äärelle. Tehdään hieman seuruuta (naksuttelu kontaktista), otetaan paikkamakuu (30s - 1min) ja leikitään. Lisäksi mietin, että teen muutamat eteen lähetykset.
--------- treenin jälkeen ---------
Linkki on super. Yksinkertaisesti. Ennen kuin kerkesin lähteä treenaamaankaansitä, pakkailin tosiaan kamoja. Tiputin noutokapulan vahingossa lattialle, pieni BC ei säikähtänyt kolinaa, vaan nappaa kapulan suuhunsa ja tulee tönöttämään sivulle. Ei irrota kapulasta ennen käskyä ja on muutenkin täydellinen. Koira, joka ei ole nähnyt kapulaa sen jälkeen kun täytti 6kk, tai jotain sinne päin? Mutta mahtava.
Mitä sitten taas treeneissä tapahtui, oli myös mainiota. Seurana oli siis pieni mittelityttö, joka ilmeisesti tekee juoksuja ja puhisee muille koirille. Linkin kiinnostus tyttöä kohtaan oli maksimaalisen suuri, ennen kuin pääsi palkkaamaan paimenta kontaktista minuun. Nopeasti unohtui tyttö. Vaihdettiin reveleet oikeiksi ja lähdettiin ensin leikkimään kahdella patukalla. Nopeasti vaihdettiin tekeminen siihen, että koira tulee sivulle ja patukka tippuu kainalosta aina kontaktista. Pyöriteltiin ja seurattiin paria askelta. Sen jälkeen makuuttelin kakaraa hetken. Pysyi hyvin, meinasi olla hieman kierroksilla, mutta laski itsensä hyvin.
Suunnitelmasta poiketen otin yhden luoksarin, jolloin meinasi lähteä haahuilemaan liian kauas taakse. Muuten paimen esitti pätevää ja varsin mahtavaa työskentelyä. Etenkin häiriössä olen todella ylpeä jätkästä. Ilmeisesti tauko on tehnyt hyvää.
kiitos kaikista kuvista ja treeniseurasta Oona!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti