Katsokaa, kuinka aikuiselta se näyttää.
Huh huh, tiedättekös, neljät treenit viime viikolla. Ihan itseäkin hirvittää se määrä, mitä ollaan tehty. Mutta toisaalta, ollaan edetty isohkoin harppauksin ja saavutettu sitä fiilistä, mitä ollaan menty kentälle hakemaanja tekemään. Saatu ehkä myös hieman itseluottamusta.
Torstain treenit menivät hieman mielenkiintoisissa mielentiloissa, kun itse heräsin vartti ennen kuin treenit alkoivat. Mieli teki jäädä kotiin, mutta pää sanoi, että nyt löydetään ainakin sitä rentoutta tekemiseen, jos ei muuta. Onneksi treenireppu on ollut valmiina siihen, että se vain nostetaan olalle ja lähtetään treenaamaan. Koira on aina valmis.
Seurana meillä oli taas Netta-mitteli ja Anssi ja Zira-borderterrierit. Kaiken lisäksi Pauliina oli kuvaamassa. Meidän tekeminen painottui leikkiin, muutamiin perusasentoihin, sekä lyhyeen paikkamakuuseen muiden tehdessä rallytokoa. Taisinpa poikaa hieman seuruuttaakin, mutten paria toistoa enempää. Sen lisäksi tehtiin pari luoksaria ja häirittiin hieman paimenen tunteita Pauliinan toimesta. Patoaa, patoaa ja leviää. Tähän tarvitaan treeniä. Linkillä oli kuitenkin oli hyvä motivaatio päällä ja mainiosti se antoi itsestään irti.
Sitten sunnuntaina me päästiin pitkästä aikaa treenaamaan Jennin ja Ziran kanssa! Oli mahtavaa nähdä mummobelgiä ohjaajineen. Mentiin sitten tekemään duunia läheiselle kentälle ja totesin, että kokeillaan miten meidän hallinta toimii. Pitää hakea itselle varmuutta ja oikeaa fiilistä tekemiseen, kun itselläni on pientä luottamuspulaa koiraan, vaikka se toimiikin hyvin. Eipähän tule luotua hihnaseuruusta mörköä.
Kokonaisuudessa treeni meni hyvin. Kahdesti vai peräti kolmesti paimen livisti käskyn alta mäkeen, mutta palasi kuitenkin hyvin ruotuun. Alkuun tehtiin pari seuruu pätkää ja sitten treenattiin paikkamakuuta ehkä hieman liian tiiviillä välillä, mutta koira ei ollut moksiskaan. Minä tein alokkaan makua ja Jenni puolestaan avoimen. Linkki pysyi rauhallisesti maassa, eikä häiriintynyt toisesta koirasta. Kävin välissä palkkaamassa pariin kertaan, mutta Jennin palaaminen piilosta oli pikku paimenelle liikaa ja se nousi istumaan. Hienosti se kuitenkin teki.
Sen jälkeen Zira jäi paikkamakuuseen ja me otettiin luoksari belgimummon nenän edestä. Linkkiä kuitenkin hämäsi Jennin piiloon meneminen, eikä se hiffannut tulla suoraan luokse, vaan suhahti moikkaamaan Jenniä, jonka jälkeen tuli vasta minun luo. Toinen luoksari otettiin melkein heti perään, niin että Jenni ja Zira olivat juoksulinjan vieressä. Hetken paimenen ilmeestä näki, että se meinasi hairahtua Jennin luo, mutta tuli kuitenkin suoraan oikein. Loppuaikana laitettiin vähän nenää töihin ja tehtiin lyhyet avon kaukot n. 1,5m matkalta. Hyvät vaihdot oli, eikä ennakoinut käskyjä. Tsippailtiin myös hieman jäävien stoppia.
Lopuksi paimenet pääsivät juoksemaan keskenään ja mummobelgikin riemastui hieman leikkimään pennun kanssa. Mainio kaksikko!
Sunnuntaina, 14.4.2014
Perjantaina, 5.6.2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti