Feel My Rhythm

Katsokaa, kuinka aikuiselta se näyttää.

Huh huh, tiedättekös, neljät treenit viime viikolla. Ihan itseäkin hirvittää se määrä, mitä ollaan tehty. Mutta toisaalta, ollaan edetty isohkoin harppauksin ja saavutettu sitä fiilistä, mitä ollaan menty kentälle hakemaanja tekemään. Saatu ehkä myös hieman itseluottamusta. 

Torstain treenit menivät hieman mielenkiintoisissa mielentiloissa, kun itse heräsin vartti ennen kuin treenit alkoivat. Mieli teki jäädä kotiin, mutta pää sanoi, että nyt löydetään ainakin sitä rentoutta tekemiseen, jos ei muuta. Onneksi treenireppu on ollut valmiina siihen, että se vain nostetaan olalle ja lähtetään treenaamaan. Koira on aina valmis. 

Seurana meillä oli taas Netta-mitteli ja Anssi ja Zira-borderterrierit. Kaiken lisäksi Pauliina oli kuvaamassa. Meidän tekeminen painottui leikkiin, muutamiin perusasentoihin, sekä lyhyeen paikkamakuuseen muiden tehdessä rallytokoa. Taisinpa poikaa hieman seuruuttaakin, mutten paria toistoa enempää. Sen lisäksi tehtiin pari luoksaria ja häirittiin hieman paimenen tunteita Pauliinan toimesta. Patoaa, patoaa ja leviää. Tähän tarvitaan treeniä. Linkillä oli kuitenkin oli hyvä motivaatio päällä ja mainiosti se antoi itsestään irti. 

Sitten sunnuntaina me päästiin pitkästä aikaa treenaamaan Jennin ja Ziran kanssa! Oli mahtavaa nähdä mummobelgiä ohjaajineen. Mentiin sitten tekemään duunia läheiselle kentälle ja totesin, että kokeillaan miten meidän hallinta toimii. Pitää hakea itselle varmuutta ja oikeaa fiilistä tekemiseen, kun itselläni on pientä luottamuspulaa koiraan, vaikka se toimiikin hyvin. Eipähän tule luotua hihnaseuruusta mörköä. 

Kokonaisuudessa treeni meni hyvin. Kahdesti vai peräti kolmesti paimen livisti käskyn alta mäkeen, mutta palasi kuitenkin hyvin ruotuun. Alkuun tehtiin pari seuruu pätkää ja sitten treenattiin paikkamakuuta ehkä hieman liian tiiviillä välillä, mutta koira ei ollut moksiskaan. Minä tein alokkaan makua ja Jenni puolestaan avoimen. Linkki pysyi rauhallisesti maassa, eikä häiriintynyt toisesta koirasta. Kävin välissä palkkaamassa pariin kertaan, mutta Jennin palaaminen piilosta oli pikku paimenelle liikaa ja se nousi istumaan. Hienosti se kuitenkin teki. 

Sen jälkeen Zira jäi paikkamakuuseen ja me otettiin luoksari belgimummon nenän edestä. Linkkiä kuitenkin hämäsi Jennin piiloon meneminen, eikä se hiffannut tulla suoraan luokse, vaan suhahti moikkaamaan Jenniä, jonka jälkeen tuli vasta minun luo. Toinen luoksari otettiin melkein heti perään, niin että Jenni ja Zira olivat juoksulinjan vieressä. Hetken paimenen ilmeestä näki, että se meinasi hairahtua Jennin luo, mutta tuli kuitenkin suoraan oikein. Loppuaikana laitettiin vähän nenää töihin ja tehtiin lyhyet avon kaukot n. 1,5m matkalta. Hyvät vaihdot oli, eikä ennakoinut käskyjä. Tsippailtiin myös hieman jäävien stoppia.

Lopuksi paimenet pääsivät juoksemaan keskenään ja mummobelgikin riemastui hieman leikkimään pennun kanssa. Mainio kaksikko!

Sunnuntaina, 14.4.2014

Perjantaina, 5.6.2013

Kolmen H:n päivä

eli hakua, hallintaa ja haamuja.

Lauantaina kunnostauduttiin jälleen hakurintamalla. Aamulla käytiin kuvailemassa kauniissa syysauringossa kivoja peltokuvia (onnistumisia en ole vielä ehtinyt käydä läpi). Linkki oli jo lenkillä mainio. Otin sen välillä kulkemaan lähelle kytkemättä hihnaa, rämppäsin pantaa, taluttelin pannasta eteenpäin, kutsuin välillä luokse ja vapautin siitä suoraan... Ei mitään ongelmaa, aina palasi pentu uudestaan luokse, kun ymmärsi pääsevänsä vapaaksi. Hihnakätöskin oli moitteetonta pienen keskustelun jälkeen. Ohitettiin jopa ihmisiä, sekä koirakko ilman ongelmia. Jee, hyvä Linkki!

Haussa meitä oli tällä kertaa neljä ihmistä. Linkillä oli toista kertaa tallattu alue, mutta koska treenasimme "montussa" ei sinne tuuli juuri tullut. Tänään kuitenkaan tallattu alue ei sekoittanut nuorta miestä, vaan se käytti hienosti nenäänsä etsien tuorreimman tuoksun. Otettiin siis kakaralle kunnon haamutreeniä. Viisi pistoa, kaikki haamuina eri puolelle keskilinjaa. Kolmannen ukon kanssa Linkki meinasi pelata hieman liikaa silmillään ja unohtaa käyttää nenäänsä, mutta kyllä sekin ukko sieltä löytyi. Hallintaa tänään tehosti pitkä liina, kun nuori mies on hieman näytellyt keskisormea muiden ihmisten ollessa mukevempia kuin minä. Nyt oli helppo puuttua pennun heemoiluun ympäriinsä työskentelymotivuuden kärsimättä ja ehkä itsekin osasin olla jämäkämpi ja rauhallisempi käskyissä, kun se, että stressaisin siitä, etten saa koiraa hallintaan. Lopuksi Linkki pääsi rakastamaan ihmisiä vapaanakin, ennen kuin suunnattiin takaisin autolle. Hieno mies.

Olen kyllä iloinen hakuporukasta ja etenkin paikasta siellä. Mukavia ihmisiä, upeita koiria, ja muutenkin hyvä henki. Kaikenlisäksi meikäläinen ylipuhuttiin ilmoittautumaan tottisseminaariin, joten me korkataan oikeasti (sanoista tekoihin, köh) 12.10 tutulla kentällä uusien ihmisten parissa.

Selvästi hyvä päivä!

Tänään on selvästi hyvä päivä, ettei tarvi hyvästellä selvää päivää! Siitäkin huolimatta, että meikäläisen selkä sanoo poks poks. Työrintamalla hihkutaan, meikäläinen on onnistunut hoitamaan harjoittelunsa niin hyvin, että tarjottiin ihan palkallista duunia koulun ohella. Wuhuu, heihei rahahuolet ja vapaa-aika. Itselläni olisi kevyt jakso koulussa, mutta ehkä se on hyvä kuitata näin töitä tehden, kun paikka on mukava.

Ja mitä tulee Linkkiin. Neljä pistoa. Kolme täydellisesti onnistunutta hakua ja yksi vähän haparoiden onnistunut, mutta koiralla oli päällä sellainen draivi tehdä töitä, että ihan hämmästytti. Vaikka alueella oli ollut sunnuntaina kisat, niin se ei haitannut pentua yhtään. Nuori mies käytti nenäänsä mainiosti ja löysi hukassa olevat ihmiset. Tänään ilmentyi hallinnassa puutteita, mutta onneksi tietää mitä lähteä parantamaan, koska koira kuitenkin tekee ja mainiosti. Minä ja koira ollaan niin sytytty tälle lajille, tätä me tahdotaan tehdä, vaikka tämä viekin aikaa ihan ruhtinaallisesti.

Eilen oltiin myöskin tokottelemassa Kaupunginpuistossa isommalla porukalla. Linkki opetteli pysähtymään liikkeestä seisomaan ja tänään jatkettiin seisomisen sulkeisia kotosalla, kun eilen meinasi mennä vähän sähläykseksi. Myöskin poika sai rallitella belgipennun kanssa muiden lähdettyä. Oli pennuilla hauskaa. Linkistä napattiin myös vähän rakennekuvaa, kun muuten itse hengailin kameran takana suurimmanosan aikaa. Osuipa siinä hihnan päähän belgi ja pinserikin. Belgin kanssa taidetaan tehdä lisääkin tuttavuutta näyttely ja mätsärikehissä tulevaisuudessa, mikäli meikäläinen vaan huolitaan siihen duuniin. Onhan se varmasti oma maailmansa.

Mitä Linkkiin tulee, hitsi, se näyttää aikuiselta. Isolta. Tasapainoiselta ja ehkä jopa vähän lihaksikkaaltakin? Kyllä mä tykkään mun pojasta, rakastan yli kaiken. Linkki painaa tällä hetkellä 14,8kg. Täytyy kohta alkaa käydä puntilla, että jaksaa koiraa nostella tarpeen vaatiessa.