Näytetään tekstit, joissa on tunniste haku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste haku. Näytä kaikki tekstit

maanantai 30. syyskuuta 2013

Kolmen H:n päivä


eli hakua, hallintaa ja haamuja.

Lauantaina kunnostauduttiin jälleen hakurintamalla. Aamulla käytiin kuvailemassa kauniissa syysauringossa kivoja peltokuvia (onnistumisia en ole vielä ehtinyt käydä läpi). Linkki oli jo lenkillä mainio. Otin sen välillä kulkemaan lähelle kytkemättä hihnaa, rämppäsin pantaa, taluttelin pannasta eteenpäin, kutsuin välillä luokse ja vapautin siitä suoraan... Ei mitään ongelmaa, aina palasi pentu uudestaan luokse, kun ymmärsi pääsevänsä vapaaksi. Hihnakätöskin oli moitteetonta pienen keskustelun jälkeen. Ohitettiin jopa ihmisiä, sekä koirakko ilman ongelmia. Jee, hyvä Linkki!

Haussa meitä oli tällä kertaa neljä ihmistä. Linkillä oli toista kertaa tallattu alue, mutta koska treenasimme "montussa" ei sinne tuuli juuri tullut. Tänään kuitenkaan tallattu alue ei sekoittanut nuorta miestä, vaan se käytti hienosti nenäänsä etsien tuorreimman tuoksun. Otettiin siis kakaralle kunnon haamutreeniä. Viisi pistoa, kaikki haamuina eri puolelle keskilinjaa. Kolmannen ukon kanssa Linkki meinasi pelata hieman liikaa silmillään ja unohtaa käyttää nenäänsä, mutta kyllä sekin ukko sieltä löytyi. Hallintaa tänään tehosti pitkä liina, kun nuori mies on hieman näytellyt keskisormea muiden ihmisten ollessa mukevempia kuin minä. Nyt oli helppo puuttua pennun heemoiluun ympäriinsä työskentelymotivuuden kärsimättä ja ehkä itsekin osasin olla jämäkämpi ja rauhallisempi käskyissä, kun se, että stressaisin siitä, etten saa koiraa hallintaan. Lopuksi Linkki pääsi rakastamaan ihmisiä vapaanakin, ennen kuin suunnattiin takaisin autolle. Hieno mies.

Olen kyllä iloinen hakuporukasta ja etenkin paikasta siellä. Mukavia ihmisiä, upeita koiria, ja muutenkin hyvä henki. Kaikenlisäksi meikäläinen ylipuhuttiin ilmoittautumaan tottisseminaariin, joten me korkataan oikeasti (sanoista tekoihin, köh) 12.10 tutulla kentällä uusien ihmisten parissa.

torstai 26. syyskuuta 2013

Selvästi hyvä päivä!

Tänään on selvästi hyvä päivä, ettei tarvi hyvästellä selvää päivää! Siitäkin huolimatta, että meikäläisen selkä sanoo poks poks. Työrintamalla hihkutaan, meikäläinen on onnistunut hoitamaan harjoittelunsa niin hyvin, että tarjottiin ihan palkallista duunia koulun ohella. Wuhuu, heihei rahahuolet ja vapaa-aika. Itselläni olisi kevyt jakso koulussa, mutta ehkä se on hyvä kuitata näin töitä tehden, kun paikka on mukava.

Ja mitä tulee Linkkiin. Neljä pistoa. Kolme täydellisesti onnistunutta hakua ja yksi vähän haparoiden onnistunut, mutta koiralla oli päällä sellainen draivi tehdä töitä, että ihan hämmästytti. Vaikka alueella oli ollut sunnuntaina kisat, niin se ei haitannut pentua yhtään. Nuori mies käytti nenäänsä mainiosti ja löysi hukassa olevat ihmiset. Tänään ilmentyi hallinnassa puutteita, mutta onneksi tietää mitä lähteä parantamaan, koska koira kuitenkin tekee ja mainiosti. Minä ja koira ollaan niin sytytty tälle lajille, tätä me tahdotaan tehdä, vaikka tämä viekin aikaa ihan ruhtinaallisesti.

Eilen oltiin myöskin tokottelemassa Kaupunginpuistossa isommalla porukalla. Linkki opetteli pysähtymään liikkeestä seisomaan ja tänään jatkettiin seisomisen sulkeisia kotosalla, kun eilen meinasi mennä vähän sähläykseksi. Myöskin poika sai rallitella belgipennun kanssa muiden lähdettyä. Oli pennuilla hauskaa. Linkistä napattiin myös vähän rakennekuvaa, kun muuten itse hengailin kameran takana suurimmanosan aikaa. Osuipa siinä hihnan päähän belgi ja pinserikin. Belgin kanssa taidetaan tehdä lisääkin tuttavuutta näyttely ja mätsärikehissä tulevaisuudessa, mikäli meikäläinen vaan huolitaan siihen duuniin. Onhan se varmasti oma maailmansa.

Mitä Linkkiin tulee, hitsi, se näyttää aikuiselta. Isolta. Tasapainoiselta ja ehkä jopa vähän lihaksikkaaltakin? Kyllä mä tykkään mun pojasta, rakastan yli kaiken. Linkki painaa tällä hetkellä 14,8kg. Täytyy kohta alkaa käydä puntilla, että jaksaa koiraa nostella tarpeen vaatiessa.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Metsikön valtias

Syksy saapuu ja sen huomasi eilen varsinkin hakutreeneissä. Jo kahdeksalta oli sen verran hämärää, ettei eteensä meinannut nähdä. Onneksi me vain valmistelimme sunnuntain hakukoetta, ettei kenenkään tarvinnut enää koiria ottaa treeniin.

Linkin kanssa oli tarkoitus vetää kohtuu helppo treeni, kun viime kerrasta oli jo jonkin verran aikaa, mutta ensimmäinen ongelma oli se, ettei tuullut. Toinen ongelma paljastui vasta koiraa lähettäessä; alue oli tallattu valmiiksi. Linkki hämmentyi eri hajuista, eikä se osannut etsiä ihmistä, ennen kuin kävin tervehtimässä piilossa olijaa. Sitten pikkumusta nappasi taas jutun juonen. Seuraava ukko otettiin keskilinjan toiselle puolelle, kun tuuli oli vaihtanut suuntaa. Sitäkään ukkoa Linkki ei hoksannut heti, mutta taisi kolmannella lähetyksellä oivaltaa oikean juonen. Kolmas oli helppo, tarkoituksella. Otettiin pako, ja koira kyllä piti juoksevan nakin perään sellaista älämölöä, ettei ennen ole kuultu. Hieman se hämmentyi ja pysähtyi siihen kohtaan, missä oli ihmisen nähnyt viimeksi, mutta löysi kuitenkin helposti etsittävän.

Pennulla oli mukavaa ja taisi se nukkua autossa, kun me jäimme tosiaan vielä punomaan juonia sunnuntain kisarataa varten. Hieman jännittää mennä töihin tapahtumaan, missä ei ole ollut osallisena koskaan. Mutta kertahan se on ensimmäinenkin ja ehkä me jossain välissä päästään kisaamaan asti.

Linkin kanssa ollaan myös naksuteltu targettia, sekä asioiden pitoa. Tänään oli vuorossa kynän piteleminen. Huomenna taidetaan edetä metalliin, varokaa vain lusikat!

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Hanskat hukassa, vai eikö?

Eilisen hakutreenit olivat mainiot – mitä voisikaan kuvitella, kun kyseessä on Linkin treeni. Pentu sai olla ensimmäinen koira, koska muille koirille oli tällä kertaa tallottu alue. Vielä ei Linkkiä sekoitettu monilla hajuilla, vaan pentu sai lähteä hakemaan pistoilla neljä ukkoa. Ensimmäinen löytyi helposti ja pikku musta tuntui olevan hyvin kartalla. Mokoma vain vähän huijasi, kun ehti vilkaista toisen ukon sijaintia ja oli heti lähdössä. Kävi katsomassa paikan, missä ihmisen oli nähnyt ja vasta sen jälkeen etsi muilla aisteilla. Kolmannen ukon kohdalla kaikki oli ok, mutta neljäs oli ihan totaalisen hukassa nuorelta mieheltä. Se hukkasi koko asian pointin. Kävelin itse ukon luo ja sitten pentu vasta hoksasi, että mitä piti taas tehdä. Viimeinen ukko oli hirmu helppo, jotta ei jäisi epäonnistumista mieleen.

Kokonaisuudessaan treeni oli kiva ja onnistunut. Itse tunsin taas olevani enemmän kartalla, vaikka treeneissä matkin enimmäkseen pesusientä, kun imen tietoa kanssaihmisistä, koirista ja opetustavoista. On mielenkiintoista, kun porukassa on paljon eritasoisia koiria ja pääsee itsekin kehittymään muussa kuin koiran ohjaamisessa. Myös ukkona olo tuntui aluksi vaikealta, mutta eilen löysin sen mukavan puolen metsän siimeksessä makoilusta. Kaatuneeseen kantoon nojaillessa tuli taas sellainen euforian fiilis. Tämä, tämä on se laji johon sytyn. Hyvällä porukalla treenaaminen on parasta.

Samalla mietin sitä pitkää matkaa, mikä meillä on päämäärään. Päämääräksi olen laittanut kisatavoitteen. Saa nähdä koska siihen ollaan valmiita. Tärkeintähän on matka, eikä niinkään päämäärä. Haku on vaativa lajina, ainakin minun silmiini. Mutta jo näinä kahtena kertana olen nähnyt niin erilaisia koiria ja tapoja opettaa, että enää vaan lankeaa vastuulleni osata opettaa oma koira oikealla tavalla. Haluaisin Linkistä haukkuvan hakukoiran, toivottavasti pojulta lähtee haukku irtoamaan, vaikka se nyt on vielä niin hiljainen yksilö.

Noh, näihin sanoihin ja tunnelmiin. Me lähdetään treenaamaan iltasella taas tokoa.

maanantai 19. elokuuta 2013

Hakumetsän korkkaus

Ei herranjestas. Tarkoituksena ei olisi nyt kuitenkaan täyttää blogia kokoaikaisella hehkutuksella siitä, kuinka mahtava koira on ja kuinka helppoa on. Mutta kun en vaan yksinkertaisesti löydä niitä negatiivisia puolia. Pentu on kaikin puolin mahtava, hurmaava ja ihana. Paras.

Tänään vietettiin 3,5h hakumetsällä. Meidän,ja minun historiani ensimmäisessä hakutreenissä. Lajista on ollut aina kiinnostunut, mutta juuri koskaan en ole ottanut härkää sarvista ja mennyt kokeilemaan, mitä se laji oikeasti on. Tänään kuitenkin, oltiin mukana ja taisi joku suuri pesäpallomaila iskeytyä takaraivoon - tämä on se mitä haluan tehdä. Mukavan yhteisöllistä tekemistä, vaikka vasta tänään sain pintapuolisen raapaisun siihen mitä laji pitää sisällään. Pääsin ukoksi metsään ja suoriuduin kuulemma hyvin. Kehuivat mokomat niin minua kuin koiraakin. Treeniporukassa on aika dobberipainotteista, muutama landseer ja seefferikin löytyi. Me edustettiin ainoina BC-porukkaa. Hetkeksi tuli haikea olo katsoessani saksanpaimenen työskentelyä. Oca olisi varmaan ollut ihan mahtava hakukoira. Noh, eihän sille mitään voi.

Ja mitä Linkkiin tulee, vau. Ei vierastanut treeniporukkaa. Otettiin kolme pistoa, kun koira oli saanut hajun ihmisestä. Hienosti pentu haki ihmisen ja kivaakin oli. Seuraavalla ukolla fiksuna koirana bc kävi tsekkaamassa edellisen piilon, mutta uudella lähetyksellä suuntasi suoraan oikeaan. Kolmas kertakin sujui mahtavasti, vaikka piilossa odottikin mies. Pohdin hetken, että Linkki voisi sanoa tästä kaverista jotain, mutta eiii. Pentu rakasti, kunhan vain nakkia sai, niin kaikki oli ihania ja muutenkin. Autossakin koira odotti nätisti, vaikka muut haukkuivat silloin tällöin, ei kimakan pikkumiehen räyhäystä kuulunut.

Itse pääsin kerran umpipiiloon odottamaan ja kerran makasin rähmälläni maassa ja kerran sain tönöttää puun takana. Taisi olla dobbereita kaikki, ellen ihan väärin muista. Oli kyllä huisin hauskat treenit ja hyvä porukka. Sai Linkkikin kehuja paljon, jopa ihmiseltä, joka ei bortsuista liian välitä.

On mamma pojasta ja itsestään ylpeä, ensi viikon hakuiluja innolla odotellessa!

Omalle muistilistalle:
- Hanki nainen farmari, mieluiten hyvällä maavaralla (pliis, matala pösö kuolee tuonne)
- Farmariin ehdottomasti häkki
- Treeniliivi tai -tasku (harvinaisen kätevä koiran palkkauksessa)
- Ota nyt herranjestas enemmän ruakaa koiralle mukaan!

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Puoli vuotta takana ja paljon edessä + uutisia!

Huh huh, on tämä arki kyllä railakasta. Hetken ehtii taas lepäämään kotona ennen uuden viikon alkua. Tuntuu, kuin koko ajan pitäisi olla menossa ja sopia erilaisia juttuja, sekä tehdä paljon asioita. Linkki saavutti 15.8 mittariin sen maagisen 6kk iän. Pentu on kasvanut ja kehittynyt mielettömästi siitä, kun se tuli minulle. On se kyllä ihana, edelleen. Keskiviikkona ilmoitin itseni viimein elämäni ensimmäiseen koiraseuraan, wau. Ihan uusi virstanpylväs meidän urallamme.

Torstai oli siis Linkille ilon päivää, käytiin pitkä metsälenkki, sekä lähdettiin treenaamaan. Tai oikeastaan vaan leikkimään häiriössä vapaana. Pikku hiljaa olen uskaltanut päästää koiraa irti hihnasta ja luottamaan siihen enemmän. Vielä kertaakaan mikään ei ole voittanut minua, vaikka käytiinkin lähellä toisia koirakkoja! Jee!

Lisäksi ohjaajan puutoksen kanssa meikätyttö pääsi vetämään JH/näyttelytreenejä. Luoja paratkoon millainen show! Taisin kuitenkin ylittää itseni ja tarjosimpas pienen bc-pennun esitettäväksi nopealla pikakertauksella siihen, mihin koira on tottunut. Ensimmäistä esittäjää Linkki tykkäsi viedä 6-0, kun tytön asenne oli vähän varovainen. Pienellä itseluottamuksen valulla saatiin nätti liike ja hyvä seisotus. Samalla pentu toimi kahdella muulla esittäjällä hyvin. Hyvä tietää tulevaankin, ettei se ole niin kiinni minussa. Otettiin puolivuotiskuvat ja heiteltiin vähän palloa Linkin rallatessa vapaana. Hirmu kivaa sillä oli ja niin oli minullakin. Pentu on niin helppo ja kiva.

Lauantaina Linkki ja mies viettivät yhteistä aikaa lenkkeilemällä ja naksuttelemalla. Kaksikon yhteistyötä on kiva katsoa, kun heillä on niiiiiiin kivaa. Mukavaa, kun toinenkin on löytänyt uuden alun koiran kanssa. Naksutteluhaastetta ei olla vielä startattu, mutta jospa sitä sitten huomenna.



Tänään lähdin koiranäyttelyturistiksi Heinolaan. Jo kolmas vuosi. Itselleni ensimmäinen kerta Heinolassa oli silloin, kun Oca sai ensimmäisen sertinsä ollen vastakkaisen sukupuolen paras vain himpun yli 9kk:n iässä. Voi sitä ilon päivää, yksi iloisimmista päivistä koiraharrastuksen saralla oli se, kun rumasta ankanpojasta kuoriutuikin sertinarvoinen piski, joka pieksi vielä muutaman nätimmän koiran. Viimevuonna Heinolaan lähdin kuskin roolissa auttamaan Sailaa Aidanin ja Sandran kanssa. Mitään hektistä menestystä ei heille tullut, saikohan molemmat koirat ERIn? Tänävuonna sitten olin täysin turisti, Jehun porukoiden kanssa lähdettiin haistelemaan koiranäyttelyn tuulia ja tulipas siinä tsiikailtua bortsukehääkin ja ihmetellä miten noita mustavalkoisia oikeasti tulisi esittää. Noh, eipä hirveän metsään ole menty tässäkään asiassa, niin hyvillä mielin voikin jatkaa treenailua ja katsella ensivuoden junnukehiä, jos pojan veisi piipahtamaan kerran kehässäkin.

Ja sitten siihen THE asiaan. Kun viimein sain luuni kasaan ja ilmoitettua itseni seuraan, kasasin ne luut myös sen suhteen, että laitoin kyselyä haku-ryhmään. Ja arvatkaapas mitä, me saatiin paikka! Huomenna olisi ensimmäinen THE koitos uuden haku-ryhmän kanssa. Hieman pistää jännittämään, kun ei itselläkään ole mitään hajua kyseisestä toiminnosta. Toivottavasti meidät otetaan hyvin porukkaan ja päästään sisälle siihen mitä tapahtuu. Sen näkee kuitenkin vasta huomenna.