Puoli vuotta takana ja paljon edessä + uutisia!

Huh huh, on tämä arki kyllä railakasta. Hetken ehtii taas lepäämään kotona ennen uuden viikon alkua. Tuntuu, kuin koko ajan pitäisi olla menossa ja sopia erilaisia juttuja, sekä tehdä paljon asioita. Linkki saavutti 15.8 mittariin sen maagisen 6kk iän. Pentu on kasvanut ja kehittynyt mielettömästi siitä, kun se tuli minulle. On se kyllä ihana, edelleen. Keskiviikkona ilmoitin itseni viimein elämäni ensimmäiseen koiraseuraan, wau. Ihan uusi virstanpylväs meidän urallamme.

Torstai oli siis Linkille ilon päivää, käytiin pitkä metsälenkki, sekä lähdettiin treenaamaan. Tai oikeastaan vaan leikkimään häiriössä vapaana. Pikku hiljaa olen uskaltanut päästää koiraa irti hihnasta ja luottamaan siihen enemmän. Vielä kertaakaan mikään ei ole voittanut minua, vaikka käytiinkin lähellä toisia koirakkoja! Jee!

Lisäksi ohjaajan puutoksen kanssa meikätyttö pääsi vetämään JH/näyttelytreenejä. Luoja paratkoon millainen show! Taisin kuitenkin ylittää itseni ja tarjosimpas pienen bc-pennun esitettäväksi nopealla pikakertauksella siihen, mihin koira on tottunut. Ensimmäistä esittäjää Linkki tykkäsi viedä 6-0, kun tytön asenne oli vähän varovainen. Pienellä itseluottamuksen valulla saatiin nätti liike ja hyvä seisotus. Samalla pentu toimi kahdella muulla esittäjällä hyvin. Hyvä tietää tulevaankin, ettei se ole niin kiinni minussa. Otettiin puolivuotiskuvat ja heiteltiin vähän palloa Linkin rallatessa vapaana. Hirmu kivaa sillä oli ja niin oli minullakin. Pentu on niin helppo ja kiva.

Lauantaina Linkki ja mies viettivät yhteistä aikaa lenkkeilemällä ja naksuttelemalla. Kaksikon yhteistyötä on kiva katsoa, kun heillä on niiiiiiin kivaa. Mukavaa, kun toinenkin on löytänyt uuden alun koiran kanssa. Naksutteluhaastetta ei olla vielä startattu, mutta jospa sitä sitten huomenna.

Tänään lähdin koiranäyttelyturistiksi Heinolaan. Jo kolmas vuosi. Itselleni ensimmäinen kerta Heinolassa oli silloin, kun Oca sai ensimmäisen sertinsä ollen vastakkaisen sukupuolen paras vain himpun yli 9kk:n iässä. Voi sitä ilon päivää, yksi iloisimmista päivistä koiraharrastuksen saralla oli se, kun rumasta ankanpojasta kuoriutuikin sertinarvoinen piski, joka pieksi vielä muutaman nätimmän koiran. Viimevuonna Heinolaan lähdin kuskin roolissa auttamaan Sailaa Aidanin ja Sandran kanssa. Mitään hektistä menestystä ei heille tullut, saikohan molemmat koirat ERIn? Tänävuonna sitten olin täysin turisti, Jehun porukoiden kanssa lähdettiin haistelemaan koiranäyttelyn tuulia ja tulipas siinä tsiikailtua bortsukehääkin ja ihmetellä miten noita mustavalkoisia oikeasti tulisi esittää. Noh, eipä hirveän metsään ole menty tässäkään asiassa, niin hyvillä mielin voikin jatkaa treenailua ja katsella ensivuoden junnukehiä, jos pojan veisi piipahtamaan kerran kehässäkin.

Ja sitten siihen THE asiaan. Kun viimein sain luuni kasaan ja ilmoitettua itseni seuraan, kasasin ne luut myös sen suhteen, että laitoin kyselyä haku-ryhmään. Ja arvatkaapas mitä, me saatiin paikka! Huomenna olisi ensimmäinen THE koitos uuden haku-ryhmän kanssa. Hieman pistää jännittämään, kun ei itselläkään ole mitään hajua kyseisestä toiminnosta. Toivottavasti meidät otetaan hyvin porukkaan ja päästään sisälle siihen mitä tapahtuu. Sen näkee kuitenkin vasta huomenna.