Köh, jos sanon, että pentuni oli eilisissä treeneissä aivan hirveä ja aivoton ja muutenkin ihan syvältä koko päivän, niin uskooko kukaan? No, ei ainakaan paikalla olleet treenaajat. Linkki esitti mitä mainiointa kakaraa ihastuttaen kanssaihmisiä jälleen kerran. Ja näyttipä pentu omistajalle, että hänhän muuten osaa. Kotoa otettiin hieman lentävämpi lähtö, eli kotiin, koira pihalle, kamat autoon ja huristelemaan takaisin kaupunkiin. Ei pentu siitä mitään tuumannut. Otettiin vielä koira ja kaksi ihmistä matkaltakin kyytiin. Linkki vain rakasti ja paljon.
Treenipaikalla oli taas menoa ja meininkiä. Zumbatreenit vieressä, hirveästi ihmisiä nauttimassa kauniista päivästä, tanssijoita ja ties mitä muuta. Linkki ei - arvaten kyllä - ollut moksiskaan moisesta hälinästä ja tasoittui helposti. Leikittelin pennun kanssa vähän aikaa, ennen kuin kaikki koirakot oli kasasssa ja koitin tarjota auttavaa kättäni muutamalle. Otettiin liinan kanssa vauhtiluoksareita porukan koirille, ja saipa Linkkikin tulla oikein vauhdikkaasti luokse pienellä hetsauksella. Mustavalkoinen oli oikein pätevä eläin.
Linkin kanssa leikin paljon vapaana. Pyörittelin sitä ympäri kenttää pyytäen kontaktia ja lähellä oloa, en mitään sen suurempaa. Juoksentelin ja palkkailin lelulla. Otettiin kahden lelun leikkiä, pieni paikalla olo ja parikertaa eteentuloa imuttaen. Jukupätkä, kun pikkupiski on upea. Se ei häiriintynyt koirakoista, ei toisesta vinkulelusta, ei pyöräilijöistä tai tanssijoista. Silloin, kun tehdään hommia, niin tehdään. Meillä oli hauskaa.
Mulla oli Ocan kanssa usein ongelmana se, että turhauduin nopeasti. Ehkä mulla oli liian suuret odotukset ja me mentiin aina väärällä asenteella kentälle. Tartutin asenteeni hyvin helposti koiraan ja peli oli menetetty. Pennun kanssa on helpompi mennä kentälle. Jokuvoi olettaa, että puolivuotiaan pitäisi osata jo hirveästi, mutta ottaen huomioon kuinka vähän yhteistä taivalta meillä on takana, pidän siitä, missä kuosissa pentu on nyt. Se voisi olla paljon enemmän, mutta ei meillä ole mikään kiire. Tekemisen asenne kentälle pitää saada vaan hyväksi. Kotona fiksaillaan perustekniikkaa, ennen kuin sitä lähdetään viemään häiriöön. Pääosin me siis leikitään ja tehdään jotain pientä ja somaa. Hiotaan perushallintaa ja yhteistyötä kuntoon.
Eilen Linkki matki myös hyvin seurapiiripaimenta. Se pääsi mukaan pikkulauantain humputteluille, kun käytiin kaveriporukan kanssa terassilla juomassa "yhdet". Turvallinen nurkkapöytä terassilta, jossa ei ollut paljoakaan hälyä. Pentu kävi kerjäämässä vähän huomiota ja pääosin se nukkui. Kuin myös sen ajan, kun huristeltiin ympäri kaupunkia. Ihmiset vaihtui etupenkillä ja Linkki ei ollut moksiskaan. Itse en kyllä koiraa veisi villeinä viikonloppuina terassille, mutta keskiviikkoillan rauha oli tarpeeksi mukava. Kukaan ei tullut sörkkimään koiraa, eikä edes keskustelemaan. Saatiin olla omassa porukassa rauhassa. Hyvä niin, ei tarvinnut kenellekään ärhennellä. Sitten autoiltiin vähän lisää ja loppujen lopuksi vaihdettiin poitsun kanssa kaverinkin autoon, eikä siinäkään ollut mitään ongelmaa. Pentu on vain niin sopeutuvainen eläjä, mutta oli se kyllä väsynytkin.
Tänään olin auttamassa tokoilijoita pienellä kertomuksella ja saatiin sitä kauankaivattua yhteisöllisyyttä. Vähän harmistutti, ettei ollut oma koira mukana, mutta Linkki pääsi nauttimaan meidän kahdenkeskisestä ajasta. Viikonloppuna lähden näyttelyihin tukemaan toveria seefferikehälle, sekä varmaan pyörähdetään poitsun kanssa Vääksyssä illemmalla. Sunnuntai hölläillää, tiistaina on haku ja keskiviikkona lähdetään taas kimppatreeneihin. Kyllä tätä menoa ja meisinkiä on niin paljon kun vaan jaksaa puuhata.
ps. Oli kyllä mieltä lämmittävää kuulla, että me ollaan Linkin kanssa kuulemma tosi hyvin toimiva pari. Kiitos siitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti