Matkan pikkumusta koisasi onnellisesti uudesta kulkineesta huolimatta emännän tuskallessa tihuttavaa sadetta ja manatessaan itseään todella syvälle maan alle sen takia, että taas oli tullut lähdettyä näinkin turhaan tapahtumaan (No, olihan ilmomaksu vain viisi euroa...). Itse Italiassa kuitenkin näytti ihan hyvältä. Oli pilvistä, ei liian viileää. Kiva ilma. Kehät oli reunustettu puupenkein, porukkaa oli paikalla kohtuullisesti. Muutama bordercollie näkyi jo ja paljon muuta sekalaista sakkia. Hirveästi pentuja. Ilmojonossa meitä siunattiin numerolla kahdeksan ja muutenkin pentu käyttäytyi hyvin. Se oli kuin kotonaan.
Kehien alkua odotellessa tuli tavattua uusia tuttavuuksia, Nila-sammari omistajineen. Mukavaa, kun oli seuraa ennen kehien alkua. Muita tuttujakin oli, kuten Pauliina Jessen ja Nellin kanssa. Pentuja ennen samassa kehässä esiintyivät veteraanit, joista Nelli-landseer veti komeasti punaisten toisen sijan. Pennuissa oli myös muita tuttuja, vanhan ystäväni vanhemmat oman pentunsa kanssa. Meidän vuoron koittaessa vastassa oli kaunis punainen setteri. Linkki esiintyi ja jaksoi seistä tosi hienosti. Pariliikkeetkin menivät upeasti, eikä pentu kaahottanut edellä olevan perään (Mitä ihmettä, miten minä sen olen opettanut?). Yksin liikkuessa pentu esiintyi varsin komeasti, ilmavasti ja näytti omaan silmään todella hyvältä. Punainen nauhahan me saatiin varmalla esiintymisellä. (Millä?! Mitä varmaa meidän esiintymisessä oli, kun tällaisia juttuja ei juurikaan treenailla?)
Punaisten nauhakehää saikin odottaa kauan. Pentuja taisi olla paikalla reilu nelisenkymmentä ja kun viimein päästiin edes sinisten kokoomakehään, oli aurinko noussut korkealle taivaalle ja porotti sieltä hehkuvan kuumana pallona. Ennen omaa kehää kerettiin juttelemaan mukavia myös 3,5kk ikäisen saksanpaimenpennun omistajan kanssa. Pentu oli hieman, hmm, äänekäs. Sain kyllä olla taas onnellinen omasta junnustani, joka toisen mesoamisesta huolimatta oli hiljaa.
Nauhakehässä oli reippaasti koiria. Ensin päästettiin pienemmän koirat juoksemaan ympäri, ja sitten isommat. Linkki esiintyi edelleen tosi hyvin, eikä puskenut kahden kivan sammarin perään. Kerran oma vauhtini oli liian iso ja poika vaihtoi hetkeksi laukalle, mutta palasi takaisin raviin. Takana oli 11kk ikäinen bortsunpentu ja taas oltiin sotimassa omaa rotua vastaan. Linkki kuitenkin seisoi - seisoi tosi hienosti, vaikka taisi vähän väsyttää ja ärsyttääkin turha paikallaan oleminen. Takana oleva bortsu käteltiin pois. Vau, voitettiin taas oman rotuinen! Valitettavasti myös Nila tippui jatkosta. Koirakoita tiputeltiin pois ja lopulta päästiin taas liikkumaan. Pienet olivat edellä, niin isompien kanssa juokseminen oli vaikeampaa. Vaikka koitti jättää reilusti väliä, niin pienessä kehässä oli hirmu vaikea juosta. Tuomari kätteli lisää porukkaa ulos, ja laskeskelin jäljellä olevan kuusi koirakkoa. Yksi käteltiin pois ja jännitys humahti korviin. Harmillisesti tuomarin katse poimi meidät ja kätteli ulos harmitellen, ettei voinut sijoittaa viittä. Oli kyllä koiranomistaja onnesta soikea, vaikka sijoitus meni ohi. Mehän tultiin pitämään hauskaa.
Osuttiin sitten loppuajaksi juttusille samanikäisen bortsunpennun omistajan kanssa. Hauskinta oli vain se, että hänellä oli näyttölinjainen koira. Mielenkiintoinen oli vertailla pentuja. Linkillä oli enemmän jalkaa, mutta toinen vei kuonon paksuudessa, otsan, sekä kuonon leveydessä. Saatiin hirmuisesti kehuja toiselta omistajalta meidän yhteistyöstä ja ihmetyksiä koiran rauhallisuudesta. Toinen pentu koitti haastaa Linkkiä leikkiin, mutta pentu vain istua tapitti vieressäni. Palkkailin sitä ja olin iloinen, ettei se lähtenyt toisen touhutukseen mukaan. Oli mukava jakaa kokemuksia siitä, missä oma on niin erillainen kuin toinen samaa rotua edustava yksilö. Olisi ollut mielenkiintoinen saada näistä kahdesta vierekkäin kuvat, koska ne olivat niiiin erilaisia. Varmasti tulemme kuitenkin näkemään jatkossa kyseisiä ihmisiä ja koiraa, kun samoilla seuduilla asutaan. En toki myönnä melkein pakahtuneeni onnesta, kun tuli tuollaisia kehuja vieraasta suusta. Olen Linkin kanssa panostanut ihan oikeasti siihen, että se ottaa mieluummin kontaktin minuun kuin härvää jotain omaansa kyttäillen kaikkea ja työ on kantanut hedelmää - sellaista hedelmää, jonka muutkin näkevät. Kivasti myös Linkki luopui lapsista ja autoista mätsäri paikalla!
Kokonaisuudessaan päivästä jäi todella hyvä fiilis. Koira oli ihana ja helppo, ihmiset oli mukavia ja kivoja. Kaikki oli niin täydellistä kuin viimeiseltä lomapäivältä pystyi toivomaan. Kivoja ihmisiä, kivoja koiria, oma oli mahtava... Jotenkin oli vain niin kivaa. Kyllä se on koirailu, mitä minä olen kaivannut sen ajan, mitä koiraa ei ollut. Turhanpäiväisetkin (...) jutut, kuten mätsärit on kivoja kivojen koiraihmisten kanssa ja on mielenkiintoinen tutustua aina uusiin ihmisiin, sekä tavata myös rotukavereita.
Lopuksi vielä kuvia, koska orjuutin Nilan omistajan kuvaamaan meitä näin-käytät-kameraa-pikakurssin siivittämänä! Kiitos siis hänellä näistä kuvista, jotka ovat kuitenkin minun kamerallani otettu ja minun käsittelemiäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti