Eilisen hakutreenit olivat mainiot – mitä voisikaan
kuvitella, kun kyseessä on Linkin treeni. Pentu sai olla ensimmäinen koira,
koska muille koirille oli tällä kertaa tallottu alue. Vielä ei Linkkiä
sekoitettu monilla hajuilla, vaan pentu sai lähteä hakemaan pistoilla neljä
ukkoa. Ensimmäinen löytyi helposti ja pikku musta tuntui olevan hyvin kartalla.
Mokoma vain vähän huijasi, kun ehti vilkaista toisen ukon sijaintia ja oli heti
lähdössä. Kävi katsomassa paikan, missä ihmisen oli nähnyt ja vasta sen jälkeen
etsi muilla aisteilla. Kolmannen ukon kohdalla kaikki oli ok, mutta neljäs oli
ihan totaalisen hukassa nuorelta mieheltä. Se hukkasi koko asian pointin.
Kävelin itse ukon luo ja sitten pentu vasta hoksasi, että mitä piti taas tehdä.
Viimeinen ukko oli hirmu helppo, jotta ei jäisi epäonnistumista mieleen.
Kokonaisuudessaan treeni oli kiva ja onnistunut. Itse tunsin taas olevani enemmän kartalla, vaikka treeneissä matkin enimmäkseen pesusientä, kun imen tietoa kanssaihmisistä, koirista ja opetustavoista. On mielenkiintoista, kun porukassa on paljon eritasoisia koiria ja pääsee itsekin kehittymään muussa kuin koiran ohjaamisessa. Myös ukkona olo tuntui aluksi vaikealta, mutta eilen löysin sen mukavan puolen metsän siimeksessä makoilusta. Kaatuneeseen kantoon nojaillessa tuli taas sellainen euforian fiilis. Tämä, tämä on se laji johon sytyn. Hyvällä porukalla treenaaminen on parasta.
Samalla mietin sitä pitkää matkaa, mikä meillä on päämäärään. Päämääräksi olen laittanut kisatavoitteen. Saa nähdä koska siihen ollaan valmiita. Tärkeintähän on matka, eikä niinkään päämäärä. Haku on vaativa lajina, ainakin minun silmiini. Mutta jo näinä kahtena kertana olen nähnyt niin erilaisia koiria ja tapoja opettaa, että enää vaan lankeaa vastuulleni osata opettaa oma koira oikealla tavalla. Haluaisin Linkistä haukkuvan hakukoiran, toivottavasti pojulta lähtee haukku irtoamaan, vaikka se nyt on vielä niin hiljainen yksilö.
Noh, näihin sanoihin ja tunnelmiin. Me lähdetään treenaamaan iltasella taas tokoa.
Kokonaisuudessaan treeni oli kiva ja onnistunut. Itse tunsin taas olevani enemmän kartalla, vaikka treeneissä matkin enimmäkseen pesusientä, kun imen tietoa kanssaihmisistä, koirista ja opetustavoista. On mielenkiintoista, kun porukassa on paljon eritasoisia koiria ja pääsee itsekin kehittymään muussa kuin koiran ohjaamisessa. Myös ukkona olo tuntui aluksi vaikealta, mutta eilen löysin sen mukavan puolen metsän siimeksessä makoilusta. Kaatuneeseen kantoon nojaillessa tuli taas sellainen euforian fiilis. Tämä, tämä on se laji johon sytyn. Hyvällä porukalla treenaaminen on parasta.
Samalla mietin sitä pitkää matkaa, mikä meillä on päämäärään. Päämääräksi olen laittanut kisatavoitteen. Saa nähdä koska siihen ollaan valmiita. Tärkeintähän on matka, eikä niinkään päämäärä. Haku on vaativa lajina, ainakin minun silmiini. Mutta jo näinä kahtena kertana olen nähnyt niin erilaisia koiria ja tapoja opettaa, että enää vaan lankeaa vastuulleni osata opettaa oma koira oikealla tavalla. Haluaisin Linkistä haukkuvan hakukoiran, toivottavasti pojulta lähtee haukku irtoamaan, vaikka se nyt on vielä niin hiljainen yksilö.
Noh, näihin sanoihin ja tunnelmiin. Me lähdetään treenaamaan iltasella taas tokoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti