Match show Kangasalalla

Olen aina sanonut, että extempore ideat ovat parhaita. Lauantaina tuli Jennin kanssa puhetta "yhyy Linkin toko on rikki"-vuodatukseni välissä, että hän on menossa lähiseudulle mätsäriin. Eihän me olla nähty pitkään aikaan, joten idea alokoi kehkeytymään. Olin hieman nihkeänä, että pitäisikö sitä nyt oikeasti raahata bortsu ihan mätsärikehään asti, kun ei se kuitenkaan osaa esiintyä ja on vähän mitäänsanomattoman näköinenkin. Tokoharrastaja taas huusi mielessäni, että siitähän saa hyvän häiriötreenin!

Aamu neljältä (koska unirytmini ovat sekaisin) etsin muuttolaatikoista näyttelyhihnaa, rokotustodistuksia ja mietin mitä oikein tarvinkaan mukaan. Autokin oli vielä täynnä muuttokamaa, joiden purkaminen odotti aamua. Pari tuntia unta tukkaan, ja purku hommiin. Linkki sai juoksennella mukana, vaikka junnu olikin enemmän fiiliksellä "auto, auto, auto!!". Kamat kasaan ja aamupalalle ABc:lle. Taktisesti kameran unohtumisen tajusin vasta puolessa välissä matkaa.

Kangasallalla mätsäripaikalla oltiin ensimmäisten joukossa. Matkan aikana satoi niin lunta, räntää, rakeita ja vettä, sekä paistoi aurinkokin kauniisti. Samaa  tapahtui odotellessa. Kävin ilmoittamassa Linkin kehään, ennen kuin nappasin sen tekemään pientä treeniä pihalle. Palkkasin koiraa aktiivisuudesta minua kohtaan, koska viimeaikaisena ongelmana ovat esiintyneet keskittymisen herpaantuminen ja nenän vieminen. Linkki oli hyvin mukana treenissä, ja teki pientä perusasentojumppaa muutaman askeleen seuruulla. Kaukoihin sillä oli liikaa virettä, koska astahti aina maa-seiso kaukossa pari askelta eteenpäin. Parin onnistuneen toiston jälkeen bortsu sai hengailla makuullaan ja opetella taas rauhoittumaan ihmis- ja koiravilinässä.

Meidän vuoromme kehässä toi esiin vallattoman Linkin, joka ei muka koskaan ole esiintynyt. Ravi oli tänään hyvin paljon hukassa, koska olisi niin paljon siistimpää vaan lentää. Seisomisessa Linkki on omiaan, mutta tuomariakin olisi pitänyt rakastaa. Mihinkä iloinen koira karvoistaan pääsisi? Sininen nauha saatiin kommentilla "Pidän siitä, että koira ravaa. Ymmärrän kyllä pienen bordercollien menohalut ja rakkauden." Ihan meidän näköinen kommentti.

Kehän jälkeen kävin tekemässä Linkille pidempää seuruuta syrjemmässä ja löydettiin sieltä niitä epäkohtia - katkailevaa kontaktia, edistämistä, poikittamista. Kaikkeen pääsi puuttumaan ja palkkailemaan hyvällä fiiliksellä. Seuruuhommien jälkeen paikkamakuutin junnua yksinään häiriön keskellä, ja tässäkin löytyi ne epäkohdat joita kaipasin. Levoton makuu, jossa koiran pää heilui puolelta toiselle, nenä kävi vähän ja painoa vaihdeltiin kankulta toiselle. Levottomuudesta huolimatta Link ei kuitenkaan meinannut nousta. Siellä se pysyi kuin tatti, eikä vinkunutkaan.

Ennen kokoomakehää pääsi bortsu hetkeksi autoon lepäilemään ja minä palkitsin itseni mokkapalalla. Kokoomakehässä koiria oli likimain parikymmentä. Meidän tuurilla "musta aussie" pääsi ensimmäisenä ravaamaan joukon johdossa. Ravi löytyi paremmin, ja seisominenkin oli hyvin hanskassa. Ihmetyksekseni meidät pyydettiin keskelle neljän parhaan joukkoon ja päästiin juoksemaan kierros. Bortsu osoitettiin neljänneksi, siis vau. Ei voi ylpeämpi olla koirasta, joka käyttäytyi omalla hurmaavalla tavallaan. Taidettiin meidän bileille naureskellakin sivusta, mutta oma tarkoitukseni on mätsärikehissä käydä pitämässä vaan hauskaa.

Link on koira, jonka kanssa on kiva lähteä minne vaan. Tämäkin reissu oli äärettömän onnistunut mahtavan paimenpojan kanssa.

Tokoeläin muuttuu showkoiraksi

Meillä on tapana tehdä välillä extemporeretkiä - vähemmän enää nyt, kun ei ole autoa käytössä. Toivottavasi tämäkin tilanne tulee vielä muuttumaan tässä hetken ajan sisään. Viimeisin extempore ideamme koski mätsäreitä, kun tiedustelin olisiko treenikaveri menossa seuraavana päivänä mätsäriin. No, olihan hän ja mekin sopivasti mahduttiin mukaan (sillä ehdolla, että ajan autoa ja tämähän passasi). Mätsäreissä ollaan käyty viimeksi reilusti yli vuosi sitten, Linkki taisi olla ehkä 7kk silloin ja nyt jätkä on jo 2v 4kk. Niin se aika vain vierähtää.

Kehätreeniä me ei olla tehty aikoihin, mitä nyt viime treeneissä Linkki juoksi vieraan esittäjän kanssa, mutta muuten näyttelyhommat ovat jääneet mitäänsanomattomiksi. Testailin koiraa paikan päällä onnettoman pienessä kehässä ja meidän näyttelyhihnan helmet napsahti irti. Kas kummaa. Hihna ei ole ollut miltei ollenkaan käytössä ja noin vain hajosi, surullista. Mukana ei tietysti ollut varahihnaa, vaikka aamulla mietinkin sellaisen ottamista mukaan. Ei siinä sitten, ohut ketjupanta ja grippihihna siihen.

Saatiin odotella tovi, jos toinenkin kehän alkua. Linkki kuitenkin malttoi hienosti chillailla neljän muun koiran porukassa. Vähän se meinasi levottomuuttaan piipitellä. Kehään mennessä meidän parina oli tiibetinmastiffi. Linkki oli peräparissa, mutta tyylikkäästi junnu juoksi. Päädyin seisottamaan koiran vapaasti, vaikka se ei osaakaan itseään asetella mitenkään kovin hienosti. Tuomarin tullessa arvostelemaan, pyysin häneltä hillityä käytöstä koiraa kohtaan, koska juniori on hieman riehakas, enkä tahtoisi villitä sitä enempää lässyttävien ihmisten kimppuun. Tuomari kuitenkin tuntui tästä hieman loukkaantuvan, mutta otti hillitymmät otteet, jolloin koirakaan ei revennyt täysin liitoksistaan. Ensimmäisellä kierroksella kolmiota juostessa vaihtoi Linkki laukalla kahdella sivulla, mutta uusittaessa esitti se kauniin ja lennokkaan ravinsa tuomarille. Saatiin punainen nauha. Ja kehut siitä, kuinka hyvin pelataan yhteen. Lämmitti todella paljon mieltä.

Nauhakehässä ei ihmeempiä, kaksi bortsua - joista toinen oli näyttelybortsu muhkeassa karvassa. Meidät käteltiin ensimmäisenä ulos, sen jälkeen toinen bortsu. Sinisissä tuomari oli palkinnut kuitenkin yhden kevyen näylinjaisen nartun. Ei se mitään. Me saatiin mitä haettiin.

Kaverin koiran päätyessä BIS-kehään, otettiin vapaana tokoilut kehän lähettyvillä ihmisvilinässä. Linkki toimi ja teki ihan törkeän hienosti ja hyvällä innolla. Sitä ei häirinnyt ohi kulkevat ihmiset tai koirat. Junnu teki äärihienoa seuruupätkää, sekä molemmat jäävät (tosin lyhyellä matkalla). Tämä treeninpoikanen paransi huomattavasti luottoa mustavalkean tekemiseen. Sitähän me mätsärin ohella haettiin. Kaikki muut joukkion koirat pääsikin palkintosijoille. Pienistä SIN2, isoista SIN1&2 ja yksi palkittiin mätsärin ihanimmaksi isoksi.

Pitkästä aikaa mätsärikehäily olikin hirveän hauskaa. Ei sillä, taka-ajatuksena on lähteä metsästämään sitä harrastus H:ta ehkä syksymmällä, joten esiintymiseen pitää hakea hieman varmuutta vielä. Paljon isompiakin koitoksia on tässä lähellä tulossa vielä.

Hei me hengaillaan ja opitaan uutta!

Vau. Linkin blogin lukukertoja on kertynyt jo oli 10 000! Kommentteja ei nimeksikään, mutta ehkä joku sitten kuitenkin lukee meidänkin turinoita, kun sivua pälyillään niin usein.

Tässä valmistumisen hötäkässä ehdin viettää viikon ainoan työpäivän koiramaisissa merkeissä. Aamulla suunnattiin match showhun Linnan puistoon. Linkki oli vain seuraherrana mukana opiskelemassa erinäköisiä odottamisia, kun minä taas puolestani hengasin kameran kanssa, sekä pääsin esittämään nauhakehään rakkauspojan - eli amerikanakita Jehun. On hetki siitä, kun viimeksi on nähnyt tuota poikaa, mutta Jehu muisti ja meillä oli hauskaa. Mainittavaa sijoitusta ei tullut, mutta pätevästi koira esiintyi, vaikka minä en kehässä ole varmaan puoleen vuoteen ollut. On se Jehu vaan niin ihana!

Koska kolme tuntia sateisessa mätsärissä ei mitenkään voinut riittää. Kun mennään, niin sitten mennään. Suunnattiin Katjan kyydillä Idänpään toko/arkitottistreeneihin. Linkki teki paljon perusasentoja ja muuta helppoa. Palkkailin kontaktista, koska Lumolla oli kivat palloleikit ja junnua vähän kiinnosti. Katjan vaihtaessa koiraa, keskityinkin naksuttelemaan kontaktia ja saatiin esiin se työmies, joka ei kiinnittänyt huomiota. Pari näpäkkään alkeisjäävää tehtiin myös patukalla. Linkin yhden naisen, Dianan, saapuessa paikalle tehtiin Katjan avulla pari kertaa ruutua. Ruutu on Linkille ihan vieras käsite, ei ole pieni paimenpoika koskaan nähnytkään ruutua. Katja meni ruutuun lelun kanssa ja minä lähetin koiran sinne. Ensimmäisellä kerralla junnu jäätyi vain olemaan täpäkästi perusasennossa. Lähti kuitenkin hyvin ja oli kivaa. Toistettiin vielä toiseen kertaan ja jätettiin sitten hautumaan.

Koska tokohömppäily ei maistunut, pakkasimme kamat ja vaihdoimme lajia. Esineruutua! Kävely metsään ei tuottanut ongelmia, vaikka oltiinkin jonossa toisena. Mustavalkea kunnioitti huomautuksin minun kävelylinjaani, eikä koittanut änkeä vänkeä ohi, yli ja ympäri. Joutui kiinni puuhun siksi aikaa, kun tallasimme esineruudun ja ensimmäisen koiran suorituksen. Mietin hetken, tarvisiko Linkki apuja esineruutuun, mutta totesin itsekseni, että kyllä se menee. Lähetin koiran ruutuun "Hae"-käskyllä ja Linkki oli ihan selkeästi menossa etsimään ukkoja ensin, mutta varsin nopeasti se löysi esineen ja toi hienosti. Vaihdettiin hieman kohtaa ja seuraava esine löytyi myös helposti. Seuraavien lähetysten jälkeen kuitenkaan mitään ei noussut, niin päätin palkita koiran. Se kävi kyllä merkkaamassa mm. puhelimen, muttei tajunnut tuoda sitä (hyi, ällö ja kova).  Linkki työskenteli hyvin, pysyi ruudussa mitä ihmettelin ja oli muutenkin superupea.

Toisella kertaa koira nosti myös kaksi esinettä, joista toista joutui etsimään hieman kauemmin ja otti hieman Katjasta häiriötä. Linkki sanoi "JEEE! Ukko! Ukko!" Muttei saanutkaan palkkaa, niin hyvin jatkoi työskentelyään. Ihan superkoira ja supertreeni. Treenistä jäi ihan mahtava fiilis, ja paimen pääsi juosentelemaan naislauman kanssa hetkeksi, ennen kuin joutui piuhaan välttäen mm. mutaojan ja muun uimisen. Nätisti se kulki hihnassa, vaikka muut hösäsivätkin ympärillä.

Ollaan myös hömpötelty paljon kiertämällä puita ja hyvin vastaanottavainen paimen on siunaantunut mulle. En ehkä malta odottaa sitä, että pääsen Maijan oppiin kokeilemaan taas agia.

Seikkaulusunnuntai: Hyvinkään Match Show

Sunnuntai on seikkailujen päivä, huh huh. Näin jälkeenpäin pitää olla iloinen, että päästiin ehjin nahoin takaisinkin. Oli siis mätsärireissu tiedossa mielenkiintoisella combolla. Kaksi pentukoiraa, kaksi isoa aikuista koiraa ja yksi pieni sekarotuinen. Ainiin. Ja neljä ihmistä.  Ja neljän ihmisen tavarat, huh huh. Lähtö ei ollut yksioikoinen. Milloin joku oli myöhässä, tavaroita puuttui, koirat ei suostuneet asettumaan ronttiin oikein. Ja lisäksi, kun viimeinen pienimmän koiran omistaja piti hakea toiselta puolelta kaupunkia... Loppujen lopuksi olimme miltei aikataulussa suunnanneet auton nokan kohti Hyvinkäätä. Linkki sai viettää omaa aikaa apukuskin jaloissa, amerikanakita Jehu, belggari Demi ja kultsu Sampo olivat valloittaneet rontin (josta Demi ja Sampo pyrkivät vuorotellen takapenkkiläisten niskaan) ja seropi Jesse puolestaan nukkui onnellisesti kuskin penkin takana.

Pysähdyttiin Riihimäellä tauolle ja käytiin hakemassa ruokaa ja tyhjäntämään rakkoja. Koirat odottivat nätisti autossa sen aikaa. Hyvinkäällä suunnattiin vinttikoirakeskukselle. Ensimmäisenä huomion kiinnitti postimerkin kokoiset kehät. Oi miksi? Lääniä olisi ollut tehdä isompia kehiä ja silti niiden piti taas olla pientäkin pienemmän ja oudon muotoiset. Kaiken lisäksi ilmoittautumisia oli vastaanottamassa kaksi ihmistä, joista toinen keräsi rahaa ja toinen kirjoitti. Ilmottautuminen taisi viivästää mätsäriä noin puolisen tuntia. Hmm, organisointi ensi kerralla paremmaksi?

Jehu oli Linkkiä ennen kehässä ja vuoroamme odotellessa toinen pentu hyökkäsi Linkin kimppuun selän takaa. Pentu hienosti tapitti minua, mutta toinen kakara ei ollutkaan hallinnassa. Ensimmäisenä olin itse menossa väliin ja soin pari vihaista sanaa kuuroille korville. Toinen koira sai jatkaa riehumistaan, ja koska minua ei noteerattu, siirryin kauemmas. Raivostuttavaa, miten ihmiset antovat koiriensa riehua. Linkille ei onneksi tilanteesta jäänyt mitään kaunoja tai jännityksiä. Ei se tainnut edes kunnolla sisäistää, mitä tapahtui. Onneksi. Itse kehässä pentu esiintyi.. Noh, hyvin Linkkimäisesti. Seisotin poitsun ekaa kertaa vapaasti, koska paksuissa vaatteissa oli vaikea kumartua ja muutenkin olla. Poika seisoi hienosti ja esitti taas liikkeistään parhaimmat puolet - ainakin minun mielestäni. Tuomari kopelointi oli vähän NÄÄH, koska tuomari oli iiiiihana ja lässytti pennulle. Linkkihän sekosi onnesta. Saatiin kuitenkin sininen nauha. Ei se mitään, bileet pystyyn ja pois kehästä, vaikka meitä katsottiinkin hieman pitkään.

Seuraavaksi narun päähän nuori, vain 4,5kk oleva belgineiti Demi. Demi oli täysin noviisi. Kerran ollaan harjoitelti pennun kanssa seisomista, muttei kovin tosissaan. Tarkoitus oli mennä pitämään hauskaa. Pentu seisoi hienosti harjoittelun uupumisesta huolimatta ja antoi käsitellä itseään. Oli hieman ällöttävää, kun tuomari tahtoi vilkaista hampaita, ja häntää, mutta loppujen lopuksi pentu kipusikin syliin ja oli oma hurmaava itsensä. Pentu liikkuikin hienosti, vaikka oli vähän ällöttävää, kun ketjupanta kutitti kaulassa. Saatiin kuin saatiinkin punainen nauha tytöntyllerön kanssa.

Koska Demi oli viimeinen pari, tuli kiire vaihtaa belgin ja bortsun pantoja ja hihnoja. Linkin kanssa saatiin juosta kehään ja siinä hötäkässä meinasi nakitkin loppua. Tyylikkäästi Linkki esiintyi loppujen lopuksi, mutta emme yltäneet edes jatkoon. Ei taidettu miellyttää tuomaria tänään. Sitten taas vaihdettiin pantoja päikseen pentujen kesken ja Demi pääsi jännittävään tilanteeseen. Monen koiran kehä ei kuitenkaan ollut niin pelottava juttu ja pyysin takanatulevaa jättämään reippaasti väliä meihin, kun Demi vähän arasteli takana tulevaa koirakkoa. Tämä oli hänelle ok ja saatiin pennun kanssa onnistunut treeni ryhmässäkin. Sijoille ei punaisissakaan ylletty, mutta muuten ensikertalainen käyttäytyi hienosti.

Linkin kanssa duunailiin pientä luopumisharjoitusta, kun pentu meinasi tupata kyyläämään muita, eikä keskittyminen ollutkaan ihan täysin minussa. Hyvin se kuitenkin luopui muiden koirien kyttäämisestä ja halusi tehdä jotain palkitsevampaa. Linkille myös taisi olla pieni shokki jäädä muiden ihmisten luo minun mennessä kehään toisen koiran kanssa. Etenkin, kun puhuttiin Linkin tyttöystävästä. Mutta Jehukaan ei enää pentua pelottanut niin paljoa, kuin ensimmäisellä näkemiskerralla. Jehua olisi kiva kiusata. Saa nähdä koska löydetään sellainen tila, missä kaksikon uskaltaa päästää vapaaksi.

Kuvaaja Jeanette Nieminen, kiitos!

Lopun kaiken pennut olivatkin viimeiset, jotka olivat kehässä ja mainittavaa menestystä tuli vain Jesselle, joka oli monirotuisissa PUN2, onnea heille! Pakattiin koirat takaisin autoon ja lähdettiin reissaamaan Hyvinkäältä Tuusulaan Demin kasvattajalle. Pennut saivat hurmata ulkona ihmisiä isompien koirien odottaessa autossa. Nopea visiitti, mutta sitäkin antoisempi. On aina mukava jutella koiraihmisten, etenkin kasvattajien kanssa. Loppumatkalla ehdittiin kirota Hyvinkään ABC:n hesettömyys ja käydä Riksussa syömässä. Linkistä paljastui kalakaveri, kun kaverin rapusalaatti oli minun hampurilaistani houkuttelevampi yhtälö. Kotiin päästyä olikin väsynyt pentu, joka kävi tyytyväisenä ruuan jälkeen nukkumaan. On tuo Linkki ihan huippu tyyppi.

Syksen toinen match show!

Voi teinipoika minkä teit. Eilen mätsäröitiin - taas ja eilen juhlittiin Linkin 7kk päivää. Toissa päivänä lenkillä tajusin, kuinka hirveästi tuo pentu onkaan kasvanut ja kehittynyt. Se ei ole enää hidas ja kömpelö, vaan se on täynnä räjähtävää energiaa ja halua juosta. Vieläkään ei tuo honkkeli pitkäkoipi pärjää faaraokoiralle, vaikka yritys onkin kova. Shiva on yksi parhaista juoksutovereista, mitä Linkillä on.

Taitaa poitsulla puskea pientä teinikiukkua läpi, kun ollaan nyt muutaman kerran keskusteltu autossa odottamisesta. Autossa ei kekkuloida jokaisella penkillä siellä täällä ja hieman tuollakin, vaan pysytään siinä omassa loosissa. Voi kuinka helppoa olisikaan sen häkin kanssa. Eilinen mätsärikäytös... Tainnut pentu olla taas liian metsässä, kun oli pikkaisen vaikea huomioida ohjaajan ajatuksia. Ei niinkään ne muut koirat, vaan omnomnomnom ihanat tammenterhot, joita kentällä riitti. Oma mielentilanikin oli taas täysin väärä, mutta silti oli pakko lähteä. Miksi? Miksei vain osaisi joskus jäädä kotiin ja antaa olla. Lohduttaa toki ajatus, että Linkki (ja minä) ei oltu ainoita, joilla oli huono päivä.

Kehäkäytös nuorella miehellä oli aivan hirveää. Ei olisi kiinnostanut seistä (nomnomnom tammenterhoja!), mutta sentään liikkeet toivat esiin parhaat puolet. Tuomari kuului rasittavasti näihin lässyttäviin naisihmisiin (Voiii, ompas kiva pentu. Mikäs rotuinen tämä haliluttana olikaan?), joita en kestä ja jotka saavat Linkit irtoamaan housukarvoistaan. Jokseenkin myös sain pahansuopia katseita, kun komensin pentua olemaan kunnolla kehässä. Tiedä sitten mitä kukkahattuilua taas. Loppujen lopuksi Linkki sai ansaitusti sinisen nauhan, kun vastassa ollut koikkerinpentu oli niin rauhallinen ja mukava, sekä esiintyi hyvin.

Linkki menikin sitten siitä jäähylle autoon hetkeksi. Taisi herra kymmenen minuuttia viettää yksinään, ennen kuin palasin hakemaan sen takaisin meidän piiriimme huomattavasti nöyrempänä ja mukavempana yksilönä. Taisi tehota tuo pieni yksinelely autossa kerrankin. Nyt pentua hieman kiinnostikin mitä tehdään ja miksi tehdään.

Kokoomakehässä härdelli oli pystyssä. Tuomari ei tiennyt miten tahtoo meidän esittävän koiriaan ja paikkaa vaihdeltiin, juostiin hirmusti ja seisotettiin vielä enemmän. Ihme ja kumma ykkösen valinta oli tuomarille helppo, mutta kolme muuta sijoittujaa ei olleet. Meidät kuitenkin viitottiin kolmannelle sijalle jollain ihmeen kaupalla. Kysyttiimpä siinä sivussakin, mistä näin kivoja bortsuja tulee. Laittoi hymyilyttämään.

Loppupäivä me kellittiin, koska sain jonkun ihmeellisen hajotuspäänsärkykohtauksen. Pelkkä kotiinajaminen oli tuskaa, mutta onneksi pikkumusta tuli kylkeen nukkumaan ja kärsimään pahaa oloa kanssani. Omistaja on myös harjoittanut näyttelykalentereiden katsomista, jospa saataisiin yksi junnuluokka poitsulle alle ennen kunnon harrastamista. Ensivuoden tavoitteetkin alkavat jo olla hyvällä mallilla. Me tullaan vielä valloittamaan maailma. Tai Suomi... Tai sitten vain ihmisten sydämet.

Ei aina tarvitse olla paras, ollakseen mahtava

Yllä oleva kuva taitaa kertoa tarpeeksi eilisen menestyksestä. Virheellisestinumero on kyllä ykkönen, vaikka nelosia oltiinkin. Kuvasta taitaa onnistuneesti välittyämyös omistajan väsymys, koska toissapäiväinen laivareissu ja pienet jatkot kotosalla veivät aika hilpeästi kaikki voimat. Silti kohtuu virkeänä herättyäni, päätin lähteä taas tyylillä extempore mätsäreihin. Tämä tyyli ilmeisesti sopii meille.

Ei ollut mukana nakkeja, oltiin semisti myöhässä, muistikuvia ei ollut mihin päin Hämeenlinnaa mätsäri sijoittui... Eli siis täydelliset edellytykset rennon letkeään suoritukseen. Koira onneksi paikkasi omistajan pihalla oloa, vaikka mokoma kiljuikin ilmojonossa. Tosin, sekin oli minun tyhmyyttäni, kun en tajunnut, että koiralla oli hätä. Helpotuksen jälkeen käytös muuttui rakastettavaksi Linkiksi.

Tuttu samanikäinen bortsunpentukin nähtiin. Linkin asenne toisen leikkiinkutsuihin oli aavistuksen ylimielinen ja halveksiva. Katsoi toista, kuin halpaa makkaraa. Ihan kiva, ettei hihnassa riehu, vaikka toinen osapuoli yllyttääkin. Onneksi Pauliina oli pelastava enkeli ja toi meille nakkipaketin ja tuli seuraksi istumaan viltille, kun odoteltiin kehää. Hirveän vähän oli kyllä osallistujia noinkin hienoksi päiväksi. Aurinko paahtoi ja oli kuuma. (Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä ~ ) Pauliina myös hoiti Linkin aktivointia ennen kehää.

Pari kehässä meillä oli vastassa joku karvakasa, pöydällä esitettävä terieri kai? En tiedä sen enempää, mutta seistessä Linkki näki jotain mielenkiintoisempaa ja oli kovasti nojaamassa pois päin. Liikkeet meni linkkivarmasti. Pentu liikkuu makeasti ja pikku hiljaa sen kanssa pystyy juoksemaan lujempaa, kun ei pentu vaihda laukalle kovin helposti. Tuomaria pentu rakasti, mutta lässyttäminen sai sen intoilemaan vähän liikaa, ja tuomarilla oli vaikeuksia katsoa hampaita. Kopeloida sai ihan hyvin, ei pentu ollut moksiskaan. Tuomari teetti meillä kolmion, joten esittäjä joutui taas käyttämään harmaita aivosolujaan tajutakseen miten sitä pitikään taas juosta. Punainen nauhahan sieltä tipahti ja hirveiden bileiden kanssa kehästä pois.

Linkille seisominen ei ole mitään mielekkäintä, joten pyrin palkkaamaan sen ja teettämään ennen pitkääpönötystä jotain kivaa. Ennenkokooma kehää lupasin, että jos pentu joskus on BIS-kehässä, lupaan tarjota seuralaisilleni jäätelöt. Noh, kokoomakehässä oli ahdasta, kuuma, väsymys painoi. Pentu venkoili, mutta seisoi kun sai seisoa ja juostiinkin upeasti. Linkki vedettiin toisena "keskelle" kehää jatkoon pääsemisen merkiksi. Hetken ehdin kirota, että joudunko kaivamaan kuvetta jo näin nopeasti. Kuitenkin valinta oli tuomarille vaikea, niin loppujen lopuksi kehän keskellä taisi olla kahdeksan koiraa? Nooh, päästiin vielä juoksemaan kerran ympäri, ennen kuin sijoja alettiin jakamaan. Seisominen kyllästytti Linkkiä, mutta meidät kuitenkin osoitettiin neljännelle sijalle! Vau!

Minun ruma pieni paimeneläin (joka muuten ensimmäistä kertaa tunnistettiin bortsuksi) oikeasti sijoittui punaisten kehässä! Vau! Olin ihan hämmentynyt, iloinen ja todella ylpeä. Koira on mahtava, kaikessa mitäse tekee, se on ihan voittamaton. Upea, paras pikkupaimen. Loppupäivän paimenviettikin meidän kanssa ropaillen perheen nelipyöräisiä kuntoon.

Kuvista kiitokset Pauliinalle!

Iittalan match show 11.08.2013

Iittalan match show. Pitkään arvoin aamulla torkun kanssa lähdenkö palelluttamaan itseni elävältä tuuliselle kentälle vai jäänkö kotiin nukkumaan sittenkin, kun en tiennyt juuri ketään kuka olisi tulossa. Sisäinen koiranainen kuitenkin heräsi tahdonvoimalla, sillä olihan juuri eilen hankittu uusi kehonliikutin myydyn tilalle. (Kuvitelkaa, olemma onnellisia pösön omistajia, wtf?!) Tiedä sitten, oliko se oikeaa koiranaiseutta vai uuden auton huumaa, mutta mätsäriin kuitenkin lähdettiin. Auton pakkaaminen oli hirveän työlästä, kun tunnetusti minä tarvitsen sitä kamaa. Oli hupparia, takkia, veden kestävää takkia, vilttiä, koiran kamoja, liinaa... Voi luoja, milloin tätä tavaramäärää tajuaa vähentää?

Matkan pikkumusta koisasi onnellisesti uudesta kulkineesta huolimatta emännän tuskallessa tihuttavaa sadetta ja manatessaan itseään todella syvälle maan alle sen takia, että taas oli tullut lähdettyä näinkin turhaan tapahtumaan (No, olihan ilmomaksu vain viisi euroa...). Itse Italiassa kuitenkin näytti ihan hyvältä. Oli pilvistä, ei liian viileää. Kiva ilma. Kehät oli reunustettu puupenkein, porukkaa oli paikalla kohtuullisesti. Muutama bordercollie näkyi jo ja paljon muuta sekalaista sakkia. Hirveästi pentuja. Ilmojonossa meitä siunattiin numerolla kahdeksan ja muutenkin pentu käyttäytyi hyvin. Se oli kuin kotonaan.

Kehien alkua odotellessa tuli tavattua uusia tuttavuuksia, Nila-sammari omistajineen. Mukavaa, kun oli seuraa ennen kehien alkua. Muita tuttujakin oli, kuten Pauliina Jessen ja Nellin kanssa. Pentuja ennen samassa kehässä esiintyivät veteraanit, joista Nelli-landseer veti komeasti punaisten toisen sijan. Pennuissa oli myös muita tuttuja, vanhan ystäväni vanhemmat oman pentunsa kanssa. Meidän vuoron koittaessa vastassa oli kaunis punainen setteri. Linkki esiintyi ja jaksoi seistä tosi hienosti. Pariliikkeetkin menivät upeasti, eikä pentu kaahottanut edellä olevan perään (Mitä ihmettä, miten minä sen olen opettanut?). Yksin liikkuessa pentu esiintyi varsin komeasti, ilmavasti ja näytti omaan silmään todella hyvältä. Punainen nauhahan me saatiin varmalla esiintymisellä. (Millä?! Mitä varmaa meidän esiintymisessä oli, kun tällaisia juttuja ei juurikaan treenailla?)

Punaisten nauhakehää saikin odottaa kauan. Pentuja taisi olla paikalla reilu nelisenkymmentä ja kun viimein päästiin edes sinisten kokoomakehään, oli aurinko noussut korkealle taivaalle ja porotti sieltä hehkuvan kuumana pallona. Ennen omaa kehää kerettiin juttelemaan mukavia myös 3,5kk ikäisen saksanpaimenpennun omistajan kanssa. Pentu oli hieman, hmm, äänekäs. Sain kyllä olla taas onnellinen omasta junnustani, joka toisen mesoamisesta huolimatta oli hiljaa.

Nauhakehässä oli reippaasti koiria. Ensin päästettiin pienemmän koirat juoksemaan ympäri, ja sitten isommat. Linkki esiintyi edelleen tosi hyvin, eikä puskenut kahden kivan sammarin perään. Kerran oma vauhtini oli liian iso ja poika vaihtoi hetkeksi laukalle, mutta palasi takaisin raviin. Takana oli 11kk ikäinen bortsunpentu ja taas oltiin sotimassa omaa rotua vastaan. Linkki kuitenkin seisoi - seisoi tosi hienosti, vaikka taisi vähän väsyttää ja ärsyttääkin turha paikallaan oleminen. Takana oleva bortsu käteltiin pois. Vau, voitettiin taas oman rotuinen! Valitettavasti myös Nila tippui jatkosta. Koirakoita tiputeltiin pois ja lopulta päästiin taas liikkumaan. Pienet olivat edellä, niin isompien kanssa juokseminen oli vaikeampaa. Vaikka koitti jättää reilusti väliä, niin pienessä kehässä oli hirmu vaikea juosta. Tuomari kätteli lisää porukkaa ulos, ja laskeskelin jäljellä olevan kuusi koirakkoa. Yksi käteltiin pois ja jännitys humahti korviin. Harmillisesti tuomarin katse poimi meidät ja kätteli ulos harmitellen, ettei voinut sijoittaa viittä. Oli kyllä koiranomistaja onnesta soikea, vaikka sijoitus meni ohi. Mehän tultiin pitämään hauskaa.

Osuttiin sitten loppuajaksi juttusille samanikäisen bortsunpennun omistajan kanssa. Hauskinta oli vain se, että hänellä oli näyttölinjainen koira. Mielenkiintoinen oli vertailla pentuja. Linkillä oli enemmän jalkaa, mutta toinen vei kuonon paksuudessa, otsan, sekä kuonon leveydessä. Saatiin hirmuisesti kehuja toiselta omistajalta meidän yhteistyöstä ja ihmetyksiä koiran rauhallisuudesta. Toinen pentu koitti haastaa Linkkiä leikkiin, mutta pentu vain istua tapitti vieressäni. Palkkailin sitä ja olin iloinen, ettei se lähtenyt toisen touhutukseen mukaan. Oli mukava jakaa kokemuksia siitä, missä oma on niin erillainen kuin toinen samaa rotua edustava yksilö. Olisi ollut mielenkiintoinen saada näistä kahdesta vierekkäin kuvat, koska ne olivat niiiin erilaisia. Varmasti tulemme kuitenkin näkemään jatkossa kyseisiä ihmisiä ja koiraa, kun samoilla seuduilla asutaan. En toki myönnä melkein pakahtuneeni onnesta, kun tuli tuollaisia kehuja vieraasta suusta. Olen Linkin kanssa panostanut ihan oikeasti siihen, että se ottaa mieluummin kontaktin minuun kuin härvää jotain omaansa kyttäillen kaikkea ja työ on kantanut hedelmää - sellaista hedelmää, jonka muutkin näkevät. Kivasti myös Linkki luopui lapsista ja autoista mätsäri paikalla!

Kokonaisuudessaan päivästä jäi todella hyvä fiilis. Koira oli ihana ja helppo, ihmiset oli mukavia ja kivoja. Kaikki oli niin täydellistä kuin viimeiseltä lomapäivältä pystyi toivomaan. Kivoja ihmisiä, kivoja koiria, oma oli mahtava... Jotenkin oli vain niin kivaa. Kyllä se on koirailu, mitä minä olen kaivannut sen ajan, mitä koiraa ei ollut. Turhanpäiväisetkin (...) jutut, kuten mätsärit on kivoja kivojen koiraihmisten kanssa ja on mielenkiintoinen tutustua aina uusiin ihmisiin, sekä tavata myös rotukavereita.

Lopuksi vielä kuvia, koska orjuutin Nilan omistajan kuvaamaan meitä näin-käytät-kameraa-pikakurssin siivittämänä! Kiitos siis hänellä näistä kuvista, jotka ovat kuitenkin minun kamerallani otettu ja minun käsittelemiäni.

Kehäkettuilua Hämeenlinnassa

Onnistuneesti on saatettu taas yksi mätsäripäivä loppuun asti ja kainalossa makaa väsynyt pentu, joka oli vallan mainio tänään. Esimerkillisesti käyttäyty Linkki odotuksissa, vaihteli sylistä vähän toiseen ja pikkaisen piti alkuun mäyräkoiria ihmetellä, mutta sekin loppui nopeasti ja ihmiset oli vallan kivoja tuttavuuksia ja kaikilta olisi pitänyt vähän rapsutusta saada. Poika oli kuitenkin mainio seurapiirihai, eikä ohikulkevat autot ja lapset saaneet sitä hätkähtämään. Koiratkin oli ihan ok.

Kehässä meitä vastassa oli varsin tomera westie. Viime kerrasta Linkki petrasi huisisti tuomarin kanssa toimimista. Tuomari soi pari ihmetyksen sanaa rodulle, ei hän bortsuksi tätä olisi tunnistanut. Linkki antoi katsoa hampaat hyvin ja jätti ylimääräisen käsien mähläämisen väliin. Kropantunnustelu oli ihan ok, ja herra juoksikin vallan mainiosti epätasaisesta maastosta huolimatta. Kuitenkin saatiin sininen nauha, kun westie oli sen verran hurmaavampi, kuin meidän pitkäkoipi.

Kokoomakehässä oli kyllä tunnelmaa. 22 pentua ahdettuna pieneen kehään. Päästiin kuitenkin jaottelussa hyvin juoksemaan ensimmäisen viiden ison koiran joukossa ympäri ja voi että, pentu ei varmaan eläessään ole liikkunut yhtä hyvin, vaikka väsy jo painoikin. Tämän jälkeen tuomari kätteli osan porukasta pois, alkupäästä jäi me ja toinen bortsu. Mentiin yksikerrallaan ympäri, jonka jälkeen tuomari sanoi kättelevänsä loput pois ja jättävänsä ne enää jäljelle, jotka sijoittuu. Ihme ja kumma, edessä oleva bortsu käteltiin ulos ja kun tajusin viimein, että mehän jäätiin neljän parhan joukkoon - noh, ilme oli varmasti hieno. Loppujen lopuksi meidät ohjattiin neljännelle paikalle. Minä kun alkuun manasin, ettei varmasti sijoituta, mutta ai, että mikä riemu! Saatiin ruma heijastinpanta, joka on vielä ihan liian iso (ja vieläkin ruma), söpö käsintehty ruusuke ja kiva pokaali!

Ilta oli kyllä mukava, kun oli paljon tuttuja ihmisiä, kivoja koiria ja menestystäkin tuli näinkin paljon, vaikka minä kovasti mainailin, ettei tämmöisen koiran kanssa haeta kun sinistä nauhaa ilman sijoitusta. Ja pääasiassahan me tultiin vaan sosiaalistamaan kaveria ja hakemaan kehäkokemusta, sekä tapaamaan tuttuja. Kiitos siis seurasta tovereille!

Pentujen SIN 4

Vain yksi voi olla ensimmäinen: ensimmäinen mätsäri

Voihan mätsärit. Pallottelin pitkään lähdenkö, vai enkö lähde, mutta tulipahan sitten lähdettyä. Matkaseurana meillä oli kaverini Jenni ja käytiin kaupungista ottamassa kyytiin Jassu ja Jehu. Mätsäripaikka oli eksoottisin, missä tähän mennessä olen ollut. Nimittäin hevostallin piha. Kehät oli asetettu kauniisti hiekkaiselle ratsastus(?)kentälle (luojan kiitos ei tuullut). Koiria oli kohtuu vähän, liekko sitten sen takia, että kehiä oli tasan kaksi. Isot koirat ja pienet koirat. Ei omaa luokkaa edes pennuille.

Paikalla Linkki käyttäytyi hienosti. Se ei paljoa ressannut ja makoili jaloissani pitkin pituuttaan välillä tökkien Jehua. Pojat olivat nätisti keskenään, vaikka viimeksi oli pientä yli-innostumista havaittavissa. Me päästiin ensimmäisenä kehään - juoksemaan edelläkin vielä kaiken kukkuraksi ja pariksi meille osui mikäs muukaan kuin toinen bortsu. Uros oli jo aikuinen, huimasti kehäkokemusta omaava kaveri.

Pentu kuitenkin esiintyi hyvin, ravasi kauniisti ja seisoikin vähän sinne päin. Tuomarille ei olisi tahtonut näyttää hampaita, mutta tuomari lähestyikin hieman huonosti nuorta koiraa, eikä antanut sille aikaa vaan kävi suoraan suuhun kiinni. Loppukopelointi oli pennulle ihan ok. Kuitenkin ymmärrettävästi tavallaan saatiin sininen nauha - juurikin kehäkokemuksen puutteesta. Laittoi itseäni hieman naurattamaan, mutta ei se mitään. Sinisten kokoomakehässä meillä oli pieniä ongelmia ensin juoksemisen kanssa, kun en osannut sovittaa vauhtia pennun vauhtiin sopivaksi. Meidät osoitettiin viimeisten joukossa ulos, tuloksena siis SIN-.

Hirmu ylpeä olen lapsesta! Nätisti se oli ja esiintyi, vaikka seisomista liioin ole harjoiteltu, saati sitten juoksemista. Mehän mennään pitämään kehään vain hauskaa ja etsimään kivoja kokemuksia. Kehuja saatiin naperosta myös ulkopuolelta ja pistihän se hymyilyttämään. Kuuman ilman päätteeksi pääse pentu, yllättäen, uimaan. Voi sitä riemun määrää pienessä bortsupojassa.

Ensin treenattiin mätsäripaikalla vähän miten pitäisi mennä ja tehdä, ja miten pentu toimii noinkin suuressa häiriössä. Linkki sanoi höpsis ja teki kaiken pyydetysti. Jehu taas oli sitä mieltä, ettei pentua kuvata vaan häntä.

Sitten kehään. Voin kertoa että hiekka on tähän asti raskain alusta juosta, millä olen joutunut koiraa esittämään. Pentu oli näppärä. Alimmassa kuvassa höntsäillään, kun paria kopeloidaan, eikä meidän tarvinnut olla skarppina. Loppukevennykseksi vielä pari kuvaa piisamirotasta uimassa!