Tokoeläin muuttuu showkoiraksi

Meillä on tapana tehdä välillä extemporeretkiä - vähemmän enää nyt, kun ei ole autoa käytössä. Toivottavasi tämäkin tilanne tulee vielä muuttumaan tässä hetken ajan sisään. Viimeisin extempore ideamme koski mätsäreitä, kun tiedustelin olisiko treenikaveri menossa seuraavana päivänä mätsäriin. No, olihan hän ja mekin sopivasti mahduttiin mukaan (sillä ehdolla, että ajan autoa ja tämähän passasi). Mätsäreissä ollaan käyty viimeksi reilusti yli vuosi sitten, Linkki taisi olla ehkä 7kk silloin ja nyt jätkä on jo 2v 4kk. Niin se aika vain vierähtää.

Kehätreeniä me ei olla tehty aikoihin, mitä nyt viime treeneissä Linkki juoksi vieraan esittäjän kanssa, mutta muuten näyttelyhommat ovat jääneet mitäänsanomattomiksi. Testailin koiraa paikan päällä onnettoman pienessä kehässä ja meidän näyttelyhihnan helmet napsahti irti. Kas kummaa. Hihna ei ole ollut miltei ollenkaan käytössä ja noin vain hajosi, surullista. Mukana ei tietysti ollut varahihnaa, vaikka aamulla mietinkin sellaisen ottamista mukaan. Ei siinä sitten, ohut ketjupanta ja grippihihna siihen.

Saatiin odotella tovi, jos toinenkin kehän alkua. Linkki kuitenkin malttoi hienosti chillailla neljän muun koiran porukassa. Vähän se meinasi levottomuuttaan piipitellä. Kehään mennessä meidän parina oli tiibetinmastiffi. Linkki oli peräparissa, mutta tyylikkäästi junnu juoksi. Päädyin seisottamaan koiran vapaasti, vaikka se ei osaakaan itseään asetella mitenkään kovin hienosti. Tuomarin tullessa arvostelemaan, pyysin häneltä hillityä käytöstä koiraa kohtaan, koska juniori on hieman riehakas, enkä tahtoisi villitä sitä enempää lässyttävien ihmisten kimppuun. Tuomari kuitenkin tuntui tästä hieman loukkaantuvan, mutta otti hillitymmät otteet, jolloin koirakaan ei revennyt täysin liitoksistaan. Ensimmäisellä kierroksella kolmiota juostessa vaihtoi Linkki laukalla kahdella sivulla, mutta uusittaessa esitti se kauniin ja lennokkaan ravinsa tuomarille. Saatiin punainen nauha. Ja kehut siitä, kuinka hyvin pelataan yhteen. Lämmitti todella paljon mieltä.

Nauhakehässä ei ihmeempiä, kaksi bortsua - joista toinen oli näyttelybortsu muhkeassa karvassa. Meidät käteltiin ensimmäisenä ulos, sen jälkeen toinen bortsu. Sinisissä tuomari oli palkinnut kuitenkin yhden kevyen näylinjaisen nartun. Ei se mitään. Me saatiin mitä haettiin.

Kaverin koiran päätyessä BIS-kehään, otettiin vapaana tokoilut kehän lähettyvillä ihmisvilinässä. Linkki toimi ja teki ihan törkeän hienosti ja hyvällä innolla. Sitä ei häirinnyt ohi kulkevat ihmiset tai koirat. Junnu teki äärihienoa seuruupätkää, sekä molemmat jäävät (tosin lyhyellä matkalla). Tämä treeninpoikanen paransi huomattavasti luottoa mustavalkean tekemiseen. Sitähän me mätsärin ohella haettiin. Kaikki muut joukkion koirat pääsikin palkintosijoille. Pienistä SIN2, isoista SIN1&2 ja yksi palkittiin mätsärin ihanimmaksi isoksi.

Pitkästä aikaa mätsärikehäily olikin hirveän hauskaa. Ei sillä, taka-ajatuksena on lähteä metsästämään sitä harrastus H:ta ehkä syksymmällä, joten esiintymiseen pitää hakea hieman varmuutta vielä. Paljon isompiakin koitoksia on tässä lähellä tulossa vielä.