Puisto- ja torikoiro

Postaukset tulevat vähän eri tahdissa, kuin tapahtumat, mutta viimeviikon keskiviikkona lähdettiin Linkin kanssa istumaan iltaa Linnapuistoon töiden jälkeen kaverin kanssa. Matkalla bortsu sai pööpöillä vapaasti suurimman osan ajasta. Tapeltiin tosin ensin, että onko uimaan asiaa ja koiran sai miltei raahata veden lähettyviltä pois. Keskimatkalla, kun päästin sen juomaan järvestä, meinasin itsekin olla nenälläni Vanajassa, kun mustavalkoinen päätti, että eikun hän menee uimaan. No, onnekseni junnu ei ole vielä tarpeeksi vahva, joten minun ei tarvinnut heittää talviturkkiani vielä mäkeen.

Puistoon päästyämme levittäydyttiin saarekkeelle istumaan ja nauttimaan musiikista, sekä lämmöstä. Linkki sai makoilla pitkällä hihnalla ja katsella menoa ja meininkiä. Piippaamaan se yltyi vain, jos toinen koira meni ohi ja pääsi juomaan järvestä. Muuten kohtuu rauhallinen keissi. Kerran Linkkiä lähestyi pieni poika, jota kielsin kuitenkin ennenkuin pääsi kosketusetäisyydelle. Olen itse hirveän tarkka siitä, kuinka pieniä lapsia päästän koirani lähelle, joka ei niihin ole tottunut. Linkki ei tahallaan tekisi pahaa kärpäsellekään, mutta huitoessaan ympäri saattaa satuttaa pienempää, mahdollisesti koiriin tottumatonta lasta. Tunti, jos toinenkin vierähti istuskellessa ja kohtamme hiljennettyä tarpeeksi päästin koiran rallaamaan vapaana ja turhaa energiaa se oli kerennytkin kerryttää. Harvemmin näkee Linkkiä juoksemassa kaistapäänä rinkiä, mutta tänään se teki niin. Alettiin pakkaamaan kimpsuja ja kampsuja kasaan, kun itse lähdin siirtymään koiran kanssa torille päin.

Odottelin Katjan pääsevän töistä, jotta voitaisiin juoda kahvit. Torilla oli pikkulapsi, joka olisi kovin tahtonut lähestyä koiraansa. Ulkomaalaisia olivat kuitenkin, sekä suomea puhumattomia, niin mahdollisuutta en voinut tarjota heille. Pikku tyttö sitten pomppi ja hählätti koiran edessä hirveän tomerana. Tehtiin pätkä tokoa ja temppuilua torilla, mutta Linkki alkoi olla väsynyt. Katja myöskin osui paikalle seisomaan ja tekemään luoksepäästävyyden. Hirveän hienosti Linkki pysyi nahoissaan, vaikka sen superihminen tulikin viereen olemaan. Lopunkaiken bortsu kuitenkin pääsi Katjan riesoiksi minun hakiessa kahveja meille. On onni, kun uskaltaa jättää koiran ihmisen luo, jonka tietää hallitsevan sen. Linkki koitti kovin rakastaa kaikki ihmiset puhki, koska jokainen lähestyjä oli potenttiaalinen rapsujen antaja. Parit lääppäisyt junnu saikin.

Kahvien jälkeen päätettiin lähteä puistopitsalle ja siirryttiin pienempään kirkkopuistoon. Kävin hakemassa meille pitsan Katjan odotellessa koiran kanssa pihalla. Ruokarauha saatiin laittamalla koira puuhun kiinni, jossa jo aika väsynyt paimen lähinnä vain makoili ja katseli elämää. Pätevä kaupunkikoira. Katja onneksemme heitti meidät kotiin, niin ei jouduttu vaeltamaan kovin pitkää matkaa kotiin.

Kiitos Katjalle seurasta!