Seikkaulusunnuntai: Hyvinkään Match Show

Sunnuntai on seikkailujen päivä, huh huh. Näin jälkeenpäin pitää olla iloinen, että päästiin ehjin nahoin takaisinkin. Oli siis mätsärireissu tiedossa mielenkiintoisella combolla. Kaksi pentukoiraa, kaksi isoa aikuista koiraa ja yksi pieni sekarotuinen. Ainiin. Ja neljä ihmistä.  Ja neljän ihmisen tavarat, huh huh. Lähtö ei ollut yksioikoinen. Milloin joku oli myöhässä, tavaroita puuttui, koirat ei suostuneet asettumaan ronttiin oikein. Ja lisäksi, kun viimeinen pienimmän koiran omistaja piti hakea toiselta puolelta kaupunkia... Loppujen lopuksi olimme miltei aikataulussa suunnanneet auton nokan kohti Hyvinkäätä. Linkki sai viettää omaa aikaa apukuskin jaloissa, amerikanakita Jehu, belggari Demi ja kultsu Sampo olivat valloittaneet rontin (josta Demi ja Sampo pyrkivät vuorotellen takapenkkiläisten niskaan) ja seropi Jesse puolestaan nukkui onnellisesti kuskin penkin takana.

Pysähdyttiin Riihimäellä tauolle ja käytiin hakemassa ruokaa ja tyhjäntämään rakkoja. Koirat odottivat nätisti autossa sen aikaa. Hyvinkäällä suunnattiin vinttikoirakeskukselle. Ensimmäisenä huomion kiinnitti postimerkin kokoiset kehät. Oi miksi? Lääniä olisi ollut tehdä isompia kehiä ja silti niiden piti taas olla pientäkin pienemmän ja oudon muotoiset. Kaiken lisäksi ilmoittautumisia oli vastaanottamassa kaksi ihmistä, joista toinen keräsi rahaa ja toinen kirjoitti. Ilmottautuminen taisi viivästää mätsäriä noin puolisen tuntia. Hmm, organisointi ensi kerralla paremmaksi?

Jehu oli Linkkiä ennen kehässä ja vuoroamme odotellessa toinen pentu hyökkäsi Linkin kimppuun selän takaa. Pentu hienosti tapitti minua, mutta toinen kakara ei ollutkaan hallinnassa. Ensimmäisenä olin itse menossa väliin ja soin pari vihaista sanaa kuuroille korville. Toinen koira sai jatkaa riehumistaan, ja koska minua ei noteerattu, siirryin kauemmas. Raivostuttavaa, miten ihmiset antovat koiriensa riehua. Linkille ei onneksi tilanteesta jäänyt mitään kaunoja tai jännityksiä. Ei se tainnut edes kunnolla sisäistää, mitä tapahtui. Onneksi. Itse kehässä pentu esiintyi.. Noh, hyvin Linkkimäisesti. Seisotin poitsun ekaa kertaa vapaasti, koska paksuissa vaatteissa oli vaikea kumartua ja muutenkin olla. Poika seisoi hienosti ja esitti taas liikkeistään parhaimmat puolet - ainakin minun mielestäni. Tuomari kopelointi oli vähän NÄÄH, koska tuomari oli iiiiihana ja lässytti pennulle. Linkkihän sekosi onnesta. Saatiin kuitenkin sininen nauha. Ei se mitään, bileet pystyyn ja pois kehästä, vaikka meitä katsottiinkin hieman pitkään.

Seuraavaksi narun päähän nuori, vain 4,5kk oleva belgineiti Demi. Demi oli täysin noviisi. Kerran ollaan harjoitelti pennun kanssa seisomista, muttei kovin tosissaan. Tarkoitus oli mennä pitämään hauskaa. Pentu seisoi hienosti harjoittelun uupumisesta huolimatta ja antoi käsitellä itseään. Oli hieman ällöttävää, kun tuomari tahtoi vilkaista hampaita, ja häntää, mutta loppujen lopuksi pentu kipusikin syliin ja oli oma hurmaava itsensä. Pentu liikkuikin hienosti, vaikka oli vähän ällöttävää, kun ketjupanta kutitti kaulassa. Saatiin kuin saatiinkin punainen nauha tytöntyllerön kanssa.

Koska Demi oli viimeinen pari, tuli kiire vaihtaa belgin ja bortsun pantoja ja hihnoja. Linkin kanssa saatiin juosta kehään ja siinä hötäkässä meinasi nakitkin loppua. Tyylikkäästi Linkki esiintyi loppujen lopuksi, mutta emme yltäneet edes jatkoon. Ei taidettu miellyttää tuomaria tänään. Sitten taas vaihdettiin pantoja päikseen pentujen kesken ja Demi pääsi jännittävään tilanteeseen. Monen koiran kehä ei kuitenkaan ollut niin pelottava juttu ja pyysin takanatulevaa jättämään reippaasti väliä meihin, kun Demi vähän arasteli takana tulevaa koirakkoa. Tämä oli hänelle ok ja saatiin pennun kanssa onnistunut treeni ryhmässäkin. Sijoille ei punaisissakaan ylletty, mutta muuten ensikertalainen käyttäytyi hienosti.

Linkin kanssa duunailiin pientä luopumisharjoitusta, kun pentu meinasi tupata kyyläämään muita, eikä keskittyminen ollutkaan ihan täysin minussa. Hyvin se kuitenkin luopui muiden koirien kyttäämisestä ja halusi tehdä jotain palkitsevampaa. Linkille myös taisi olla pieni shokki jäädä muiden ihmisten luo minun mennessä kehään toisen koiran kanssa. Etenkin, kun puhuttiin Linkin tyttöystävästä. Mutta Jehukaan ei enää pentua pelottanut niin paljoa, kuin ensimmäisellä näkemiskerralla. Jehua olisi kiva kiusata. Saa nähdä koska löydetään sellainen tila, missä kaksikon uskaltaa päästää vapaaksi.

Kuvaaja Jeanette Nieminen, kiitos!

Lopun kaiken pennut olivatkin viimeiset, jotka olivat kehässä ja mainittavaa menestystä tuli vain Jesselle, joka oli monirotuisissa PUN2, onnea heille! Pakattiin koirat takaisin autoon ja lähdettiin reissaamaan Hyvinkäältä Tuusulaan Demin kasvattajalle. Pennut saivat hurmata ulkona ihmisiä isompien koirien odottaessa autossa. Nopea visiitti, mutta sitäkin antoisempi. On aina mukava jutella koiraihmisten, etenkin kasvattajien kanssa. Loppumatkalla ehdittiin kirota Hyvinkään ABC:n hesettömyys ja käydä Riksussa syömässä. Linkistä paljastui kalakaveri, kun kaverin rapusalaatti oli minun hampurilaistani houkuttelevampi yhtälö. Kotiin päästyä olikin väsynyt pentu, joka kävi tyytyväisenä ruuan jälkeen nukkumaan. On tuo Linkki ihan huippu tyyppi.

Näytelmää, tovereita ja tulevaa

Voi koirat, etten sanoisi. Lauantaina vierailin Tervakosken näyttelyssä. Tarkoituksena toimia turistina ja kuskina huimien 1,5h yöunien jälkeen, mutta lopunkaiken löysin itseni kehästä saksanpaimenen hihnan päästä. (Hups?) Huonojen yöunien kanssa tarkkaavaisuus vähän kärsi ja toinen koira pääsi provosoimaan esitettävää alku kehässä. Pöh. Onneksi yhteistyö alkoi luistaa sen jälkeen ja ihan näppärähän tuosta loppujen lopuksi tuli. Tuomarina oli Leni Finne - miellyttävä naisimmeinen ja pidin hirveästi siitä, miten hän kohteli koiria. Arvostelu oli mielenkiintoinen, sillä emme saaneet yksilöarvostelussa ollenkaant tuomiota, vaan arvosanat jaettiin vasta kilpailuluokassa. Avoimeen oli ilmoitettu seitsemän koiraa, joista onneksi vain viisi oli paikalla. Meidät osoitettiin neljännelle sijalle kerä EH:n. Mahtavaa, etten sanoisi! Ensimmäinen kerta tämän koiran kanssa ja lennosta vielä. Ensiviikon sunnuntaina onkin hihnan päässä ilmeisesti amerikanakitanuorukainen, joten näyttelyn täyteinen sunnuntai siitäkin tulee!

AVO EH AVK4 "Riittävät mittasuhteet, sopiva luusto. Oikeanlinjainen pää. Lähes pyöreät silmät. Riittävä eturinta. Melko lyhyt olkavarsi. Oikeanmallinen rintakehä. Melko kapea etuosa. Ok takakulmaukset. Riittävä askelpituus. Hieman epävakaat kintereet, löysä edestä. Räyhää kehässä."

Sitten sunnuntai-iltana meillä kävi vieraita Hämeenkosken suunnasta. Pieni Lori-mudi omistajineen tuli painikaveriksi nuorelle miehelle. Pennuilla synkkasi yhä edelleen loistavasti, eikä ylimääräisiä purinoita juuri ollut. 4kg painoerolla ne saivat hyvät leikit pystyyn painien ja juosten. Pidempi jalkaisempi Linkki oli omiaan heinikossa juostessa, kun pienempi Lori jäi perään. Oli poitsulla hauskaa, kun oli kerrankin nopeampi toista. Muut ovat vieneet Linkkiä ihan 6-0, mutta Lori jäi jälkeen.

Mudineiti osoitti nuorelle herralle kaapin paikan.

Kiäli!

Minulle ei sitten osu koskaan koiraa, joka näyttää kuvissa normaalilta...

Huomenna mennään hakutreeneihin, keskiviikolle on toko, torstaille varmaan menen hengailemaan apukäsiksi kentälle tokoon ja hmm, sitten onkin viikonloppu taas. Kyllä ne koirat vaan vie kivasti aikaa tässä töiden ohella. Onneksi Linkki on niin helppo ja kiva.

Puoli vuotta takana ja paljon edessä + uutisia!

Huh huh, on tämä arki kyllä railakasta. Hetken ehtii taas lepäämään kotona ennen uuden viikon alkua. Tuntuu, kuin koko ajan pitäisi olla menossa ja sopia erilaisia juttuja, sekä tehdä paljon asioita. Linkki saavutti 15.8 mittariin sen maagisen 6kk iän. Pentu on kasvanut ja kehittynyt mielettömästi siitä, kun se tuli minulle. On se kyllä ihana, edelleen. Keskiviikkona ilmoitin itseni viimein elämäni ensimmäiseen koiraseuraan, wau. Ihan uusi virstanpylväs meidän urallamme.

Torstai oli siis Linkille ilon päivää, käytiin pitkä metsälenkki, sekä lähdettiin treenaamaan. Tai oikeastaan vaan leikkimään häiriössä vapaana. Pikku hiljaa olen uskaltanut päästää koiraa irti hihnasta ja luottamaan siihen enemmän. Vielä kertaakaan mikään ei ole voittanut minua, vaikka käytiinkin lähellä toisia koirakkoja! Jee!

Lisäksi ohjaajan puutoksen kanssa meikätyttö pääsi vetämään JH/näyttelytreenejä. Luoja paratkoon millainen show! Taisin kuitenkin ylittää itseni ja tarjosimpas pienen bc-pennun esitettäväksi nopealla pikakertauksella siihen, mihin koira on tottunut. Ensimmäistä esittäjää Linkki tykkäsi viedä 6-0, kun tytön asenne oli vähän varovainen. Pienellä itseluottamuksen valulla saatiin nätti liike ja hyvä seisotus. Samalla pentu toimi kahdella muulla esittäjällä hyvin. Hyvä tietää tulevaankin, ettei se ole niin kiinni minussa. Otettiin puolivuotiskuvat ja heiteltiin vähän palloa Linkin rallatessa vapaana. Hirmu kivaa sillä oli ja niin oli minullakin. Pentu on niin helppo ja kiva.

Lauantaina Linkki ja mies viettivät yhteistä aikaa lenkkeilemällä ja naksuttelemalla. Kaksikon yhteistyötä on kiva katsoa, kun heillä on niiiiiiin kivaa. Mukavaa, kun toinenkin on löytänyt uuden alun koiran kanssa. Naksutteluhaastetta ei olla vielä startattu, mutta jospa sitä sitten huomenna.

Tänään lähdin koiranäyttelyturistiksi Heinolaan. Jo kolmas vuosi. Itselleni ensimmäinen kerta Heinolassa oli silloin, kun Oca sai ensimmäisen sertinsä ollen vastakkaisen sukupuolen paras vain himpun yli 9kk:n iässä. Voi sitä ilon päivää, yksi iloisimmista päivistä koiraharrastuksen saralla oli se, kun rumasta ankanpojasta kuoriutuikin sertinarvoinen piski, joka pieksi vielä muutaman nätimmän koiran. Viimevuonna Heinolaan lähdin kuskin roolissa auttamaan Sailaa Aidanin ja Sandran kanssa. Mitään hektistä menestystä ei heille tullut, saikohan molemmat koirat ERIn? Tänävuonna sitten olin täysin turisti, Jehun porukoiden kanssa lähdettiin haistelemaan koiranäyttelyn tuulia ja tulipas siinä tsiikailtua bortsukehääkin ja ihmetellä miten noita mustavalkoisia oikeasti tulisi esittää. Noh, eipä hirveän metsään ole menty tässäkään asiassa, niin hyvillä mielin voikin jatkaa treenailua ja katsella ensivuoden junnukehiä, jos pojan veisi piipahtamaan kerran kehässäkin.

Ja sitten siihen THE asiaan. Kun viimein sain luuni kasaan ja ilmoitettua itseni seuraan, kasasin ne luut myös sen suhteen, että laitoin kyselyä haku-ryhmään. Ja arvatkaapas mitä, me saatiin paikka! Huomenna olisi ensimmäinen THE koitos uuden haku-ryhmän kanssa. Hieman pistää jännittämään, kun ei itselläkään ole mitään hajua kyseisestä toiminnosta. Toivottavasti meidät otetaan hyvin porukkaan ja päästään sisälle siihen mitä tapahtuu. Sen näkee kuitenkin vasta huomenna.

Iittalan match show 11.08.2013

Iittalan match show. Pitkään arvoin aamulla torkun kanssa lähdenkö palelluttamaan itseni elävältä tuuliselle kentälle vai jäänkö kotiin nukkumaan sittenkin, kun en tiennyt juuri ketään kuka olisi tulossa. Sisäinen koiranainen kuitenkin heräsi tahdonvoimalla, sillä olihan juuri eilen hankittu uusi kehonliikutin myydyn tilalle. (Kuvitelkaa, olemma onnellisia pösön omistajia, wtf?!) Tiedä sitten, oliko se oikeaa koiranaiseutta vai uuden auton huumaa, mutta mätsäriin kuitenkin lähdettiin. Auton pakkaaminen oli hirveän työlästä, kun tunnetusti minä tarvitsen sitä kamaa. Oli hupparia, takkia, veden kestävää takkia, vilttiä, koiran kamoja, liinaa... Voi luoja, milloin tätä tavaramäärää tajuaa vähentää?

Matkan pikkumusta koisasi onnellisesti uudesta kulkineesta huolimatta emännän tuskallessa tihuttavaa sadetta ja manatessaan itseään todella syvälle maan alle sen takia, että taas oli tullut lähdettyä näinkin turhaan tapahtumaan (No, olihan ilmomaksu vain viisi euroa...). Itse Italiassa kuitenkin näytti ihan hyvältä. Oli pilvistä, ei liian viileää. Kiva ilma. Kehät oli reunustettu puupenkein, porukkaa oli paikalla kohtuullisesti. Muutama bordercollie näkyi jo ja paljon muuta sekalaista sakkia. Hirveästi pentuja. Ilmojonossa meitä siunattiin numerolla kahdeksan ja muutenkin pentu käyttäytyi hyvin. Se oli kuin kotonaan.

Kehien alkua odotellessa tuli tavattua uusia tuttavuuksia, Nila-sammari omistajineen. Mukavaa, kun oli seuraa ennen kehien alkua. Muita tuttujakin oli, kuten Pauliina Jessen ja Nellin kanssa. Pentuja ennen samassa kehässä esiintyivät veteraanit, joista Nelli-landseer veti komeasti punaisten toisen sijan. Pennuissa oli myös muita tuttuja, vanhan ystäväni vanhemmat oman pentunsa kanssa. Meidän vuoron koittaessa vastassa oli kaunis punainen setteri. Linkki esiintyi ja jaksoi seistä tosi hienosti. Pariliikkeetkin menivät upeasti, eikä pentu kaahottanut edellä olevan perään (Mitä ihmettä, miten minä sen olen opettanut?). Yksin liikkuessa pentu esiintyi varsin komeasti, ilmavasti ja näytti omaan silmään todella hyvältä. Punainen nauhahan me saatiin varmalla esiintymisellä. (Millä?! Mitä varmaa meidän esiintymisessä oli, kun tällaisia juttuja ei juurikaan treenailla?)

Punaisten nauhakehää saikin odottaa kauan. Pentuja taisi olla paikalla reilu nelisenkymmentä ja kun viimein päästiin edes sinisten kokoomakehään, oli aurinko noussut korkealle taivaalle ja porotti sieltä hehkuvan kuumana pallona. Ennen omaa kehää kerettiin juttelemaan mukavia myös 3,5kk ikäisen saksanpaimenpennun omistajan kanssa. Pentu oli hieman, hmm, äänekäs. Sain kyllä olla taas onnellinen omasta junnustani, joka toisen mesoamisesta huolimatta oli hiljaa.

Nauhakehässä oli reippaasti koiria. Ensin päästettiin pienemmän koirat juoksemaan ympäri, ja sitten isommat. Linkki esiintyi edelleen tosi hyvin, eikä puskenut kahden kivan sammarin perään. Kerran oma vauhtini oli liian iso ja poika vaihtoi hetkeksi laukalle, mutta palasi takaisin raviin. Takana oli 11kk ikäinen bortsunpentu ja taas oltiin sotimassa omaa rotua vastaan. Linkki kuitenkin seisoi - seisoi tosi hienosti, vaikka taisi vähän väsyttää ja ärsyttääkin turha paikallaan oleminen. Takana oleva bortsu käteltiin pois. Vau, voitettiin taas oman rotuinen! Valitettavasti myös Nila tippui jatkosta. Koirakoita tiputeltiin pois ja lopulta päästiin taas liikkumaan. Pienet olivat edellä, niin isompien kanssa juokseminen oli vaikeampaa. Vaikka koitti jättää reilusti väliä, niin pienessä kehässä oli hirmu vaikea juosta. Tuomari kätteli lisää porukkaa ulos, ja laskeskelin jäljellä olevan kuusi koirakkoa. Yksi käteltiin pois ja jännitys humahti korviin. Harmillisesti tuomarin katse poimi meidät ja kätteli ulos harmitellen, ettei voinut sijoittaa viittä. Oli kyllä koiranomistaja onnesta soikea, vaikka sijoitus meni ohi. Mehän tultiin pitämään hauskaa.

Osuttiin sitten loppuajaksi juttusille samanikäisen bortsunpennun omistajan kanssa. Hauskinta oli vain se, että hänellä oli näyttölinjainen koira. Mielenkiintoinen oli vertailla pentuja. Linkillä oli enemmän jalkaa, mutta toinen vei kuonon paksuudessa, otsan, sekä kuonon leveydessä. Saatiin hirmuisesti kehuja toiselta omistajalta meidän yhteistyöstä ja ihmetyksiä koiran rauhallisuudesta. Toinen pentu koitti haastaa Linkkiä leikkiin, mutta pentu vain istua tapitti vieressäni. Palkkailin sitä ja olin iloinen, ettei se lähtenyt toisen touhutukseen mukaan. Oli mukava jakaa kokemuksia siitä, missä oma on niin erillainen kuin toinen samaa rotua edustava yksilö. Olisi ollut mielenkiintoinen saada näistä kahdesta vierekkäin kuvat, koska ne olivat niiiin erilaisia. Varmasti tulemme kuitenkin näkemään jatkossa kyseisiä ihmisiä ja koiraa, kun samoilla seuduilla asutaan. En toki myönnä melkein pakahtuneeni onnesta, kun tuli tuollaisia kehuja vieraasta suusta. Olen Linkin kanssa panostanut ihan oikeasti siihen, että se ottaa mieluummin kontaktin minuun kuin härvää jotain omaansa kyttäillen kaikkea ja työ on kantanut hedelmää - sellaista hedelmää, jonka muutkin näkevät. Kivasti myös Linkki luopui lapsista ja autoista mätsäri paikalla!

Kokonaisuudessaan päivästä jäi todella hyvä fiilis. Koira oli ihana ja helppo, ihmiset oli mukavia ja kivoja. Kaikki oli niin täydellistä kuin viimeiseltä lomapäivältä pystyi toivomaan. Kivoja ihmisiä, kivoja koiria, oma oli mahtava... Jotenkin oli vain niin kivaa. Kyllä se on koirailu, mitä minä olen kaivannut sen ajan, mitä koiraa ei ollut. Turhanpäiväisetkin (...) jutut, kuten mätsärit on kivoja kivojen koiraihmisten kanssa ja on mielenkiintoinen tutustua aina uusiin ihmisiin, sekä tavata myös rotukavereita.

Lopuksi vielä kuvia, koska orjuutin Nilan omistajan kuvaamaan meitä näin-käytät-kameraa-pikakurssin siivittämänä! Kiitos siis hänellä näistä kuvista, jotka ovat kuitenkin minun kamerallani otettu ja minun käsittelemiäni.

Kehäkettuilua Hämeenlinnassa

Onnistuneesti on saatettu taas yksi mätsäripäivä loppuun asti ja kainalossa makaa väsynyt pentu, joka oli vallan mainio tänään. Esimerkillisesti käyttäyty Linkki odotuksissa, vaihteli sylistä vähän toiseen ja pikkaisen piti alkuun mäyräkoiria ihmetellä, mutta sekin loppui nopeasti ja ihmiset oli vallan kivoja tuttavuuksia ja kaikilta olisi pitänyt vähän rapsutusta saada. Poika oli kuitenkin mainio seurapiirihai, eikä ohikulkevat autot ja lapset saaneet sitä hätkähtämään. Koiratkin oli ihan ok.

Kehässä meitä vastassa oli varsin tomera westie. Viime kerrasta Linkki petrasi huisisti tuomarin kanssa toimimista. Tuomari soi pari ihmetyksen sanaa rodulle, ei hän bortsuksi tätä olisi tunnistanut. Linkki antoi katsoa hampaat hyvin ja jätti ylimääräisen käsien mähläämisen väliin. Kropantunnustelu oli ihan ok, ja herra juoksikin vallan mainiosti epätasaisesta maastosta huolimatta. Kuitenkin saatiin sininen nauha, kun westie oli sen verran hurmaavampi, kuin meidän pitkäkoipi.

Kokoomakehässä oli kyllä tunnelmaa. 22 pentua ahdettuna pieneen kehään. Päästiin kuitenkin jaottelussa hyvin juoksemaan ensimmäisen viiden ison koiran joukossa ympäri ja voi että, pentu ei varmaan eläessään ole liikkunut yhtä hyvin, vaikka väsy jo painoikin. Tämän jälkeen tuomari kätteli osan porukasta pois, alkupäästä jäi me ja toinen bortsu. Mentiin yksikerrallaan ympäri, jonka jälkeen tuomari sanoi kättelevänsä loput pois ja jättävänsä ne enää jäljelle, jotka sijoittuu. Ihme ja kumma, edessä oleva bortsu käteltiin ulos ja kun tajusin viimein, että mehän jäätiin neljän parhan joukkoon - noh, ilme oli varmasti hieno. Loppujen lopuksi meidät ohjattiin neljännelle paikalle. Minä kun alkuun manasin, ettei varmasti sijoituta, mutta ai, että mikä riemu! Saatiin ruma heijastinpanta, joka on vielä ihan liian iso (ja vieläkin ruma), söpö käsintehty ruusuke ja kiva pokaali!

Ilta oli kyllä mukava, kun oli paljon tuttuja ihmisiä, kivoja koiria ja menestystäkin tuli näinkin paljon, vaikka minä kovasti mainailin, ettei tämmöisen koiran kanssa haeta kun sinistä nauhaa ilman sijoitusta. Ja pääasiassahan me tultiin vaan sosiaalistamaan kaveria ja hakemaan kehäkokemusta, sekä tapaamaan tuttuja. Kiitos siis seurasta tovereille!

Pentujen SIN 4

Vain yksi voi olla ensimmäinen: ensimmäinen mätsäri

Voihan mätsärit. Pallottelin pitkään lähdenkö, vai enkö lähde, mutta tulipahan sitten lähdettyä. Matkaseurana meillä oli kaverini Jenni ja käytiin kaupungista ottamassa kyytiin Jassu ja Jehu. Mätsäripaikka oli eksoottisin, missä tähän mennessä olen ollut. Nimittäin hevostallin piha. Kehät oli asetettu kauniisti hiekkaiselle ratsastus(?)kentälle (luojan kiitos ei tuullut). Koiria oli kohtuu vähän, liekko sitten sen takia, että kehiä oli tasan kaksi. Isot koirat ja pienet koirat. Ei omaa luokkaa edes pennuille.

Paikalla Linkki käyttäytyi hienosti. Se ei paljoa ressannut ja makoili jaloissani pitkin pituuttaan välillä tökkien Jehua. Pojat olivat nätisti keskenään, vaikka viimeksi oli pientä yli-innostumista havaittavissa. Me päästiin ensimmäisenä kehään - juoksemaan edelläkin vielä kaiken kukkuraksi ja pariksi meille osui mikäs muukaan kuin toinen bortsu. Uros oli jo aikuinen, huimasti kehäkokemusta omaava kaveri.

Pentu kuitenkin esiintyi hyvin, ravasi kauniisti ja seisoikin vähän sinne päin. Tuomarille ei olisi tahtonut näyttää hampaita, mutta tuomari lähestyikin hieman huonosti nuorta koiraa, eikä antanut sille aikaa vaan kävi suoraan suuhun kiinni. Loppukopelointi oli pennulle ihan ok. Kuitenkin ymmärrettävästi tavallaan saatiin sininen nauha - juurikin kehäkokemuksen puutteesta. Laittoi itseäni hieman naurattamaan, mutta ei se mitään. Sinisten kokoomakehässä meillä oli pieniä ongelmia ensin juoksemisen kanssa, kun en osannut sovittaa vauhtia pennun vauhtiin sopivaksi. Meidät osoitettiin viimeisten joukossa ulos, tuloksena siis SIN-.

Hirmu ylpeä olen lapsesta! Nätisti se oli ja esiintyi, vaikka seisomista liioin ole harjoiteltu, saati sitten juoksemista. Mehän mennään pitämään kehään vain hauskaa ja etsimään kivoja kokemuksia. Kehuja saatiin naperosta myös ulkopuolelta ja pistihän se hymyilyttämään. Kuuman ilman päätteeksi pääse pentu, yllättäen, uimaan. Voi sitä riemun määrää pienessä bortsupojassa.

Ensin treenattiin mätsäripaikalla vähän miten pitäisi mennä ja tehdä, ja miten pentu toimii noinkin suuressa häiriössä. Linkki sanoi höpsis ja teki kaiken pyydetysti. Jehu taas oli sitä mieltä, ettei pentua kuvata vaan häntä.

Sitten kehään. Voin kertoa että hiekka on tähän asti raskain alusta juosta, millä olen joutunut koiraa esittämään. Pentu oli näppärä. Alimmassa kuvassa höntsäillään, kun paria kopeloidaan, eikä meidän tarvinnut olla skarppina. Loppukevennykseksi vielä pari kuvaa piisamirotasta uimassa!

Handlausta, treenausta ja uimista

Jaksaa tuo pentu sitten hämmästyttää niin minua kuin muitakin. Jotenkin kaikkea epäilevän seefferin jälkeen avoin ja rakastava bc on jotain niin uutta. Linkki pääsi hetkeksi peuhaamaan saksanpaimenkoiranartun ja landseerimummon kanssa. Nätisti poika vanhempiaan leikitti, sekä kunnioitti toisten sanomista. Irtaantui kuitenkin myös leikkiin minun kanssani ja unohti muut koirat helposti. Keskittymiskykyäkin löytyi mitä mainioimmin.

Penne pääsi hetkeksi seinään kiinni, kun minulle lykättiin naku harjakoirauros esitettäväksi. Huh huh, sanon. Hirveän pieni koira, vaikka esiintyikin nätisti. Ei ne näyttelyt niin kiinnosta, mutta kivahan se on aina muidenkin koiria kokeilla. Harjakoira oli muutenkin kokemuksena ihan uusi. Linkki viihdytti sillä aikaa muita ihmisiä pusuilla ja ryömien yhden pitäjänsä jalan ali nakin perässä muutamia kertoja. Lopuksi poitsu pääsi vielä vieraan miehen kopeloitavaksi ja hyvin löytyi hampaan, kivekset ja selkää ja jalkojakin sai räplätä. Hieno poika oli!

Lopuksi lähdettiin Tara-saksanpaimenen kanssa uimaankin vielä. Tiesin kyllä, että Linkki tykkää uimisesta, mutta en ajatellut sen olevan noin intohimoinen uimari. Siinä missä kaveri haki lelua, molski poika liinassa nappaillen vesikasvillisuutta ja sukelsipa mokoma parikin kertaa. Rannalle tuli myös amitsun opettaja (pitänyt minullekin muutaman kurssin) oman ruskean labukkaneitonsa kanssa. Labukka oli Linkkiä noin kuukauden vanhempi ja saipahan pennut painia hetken. Linkki vain tykkäsi enemmän uimisesta, kuin isomman tytön leikeistä. Labbisneiti ei vain uskaltanut tulla uimaan asti.

Poitsu on ollut varsin väsynyttä pentua tämän päivän touhuilujen jälkeen. Mainio vintiö se on, yhä edelleen vaan!