Potkaistaan syyskuu käyntiin!

Meinasin kirjoittaa valituksen siitä, kuinka mikään ei inspaa, eikä me päästä ikinä tästä suosta yli, mutta hemmetti. Me ollaan taistelijoita! Meillä on asennetta, kunhan sen vaan repii esille. Intoa, sekä hyvää fiilistä puhkuen otettiin kamat kantoon ja suunnattiin lauantaiaamuna ennen kymmentä kentälle.

Lähdettiin hakemaan hyvää fiilistä, onnistuneita suorituksia. Matkalla vahvistelin luoksetuloa irtiollessa, kun pojalla on meinannut korvat niin sanotusti katoilla jo yksin telmiessään. Hajut meinasivat viedä mennessään, mutta kunnon tsempillä löytyi mies luokse nopeastikin.

Kentällä aloitettiin purkamalla varusteet koiran ollessa "käy siihen"-käskyn alla chillaamassa rennosti. Linkki pysyi hienosti, eikä ollut mitään ongelmaa. Vaihdettiin reenireleet: panta ja hihnan pätkä. Sitten leikittiin hetken kahden lelun leikkiä. Leikin jälkeen tehtiin seuruuta kainalopalkalla. Lyhyitä pätkiä hyvällä fiiliksellä. Linkki yritti tosissaan ja jaksoi tehdä, tehdä ja tehdä.

Tehtiin lyhyiden seuruupätkien jälkeen ketjutettuna liikkeestä maahan ja L-kirjaimen muotoinen seuruukuvio palkaten niin, että palkkasin koiran maahan ja siitä lähdettiin seuruuttamaan kainalopalkan kanssa. Hyvällä fiiliksellä oltiin liikkeellä, kuten pitikin.

Lopuksi Linkki teki töitä kapulan noston kanssa ja tehtiin pari vauhtinoutoa, jotta koira tuli laukalla luo. Linkkihän tekee noudon teknisesti tosi hyvin oikein ja tykkää hirmuisesti liikkeestä. Palo on kova aina kapulalle, mutta se palauttaa ravilla, jota onkin lähdetty työstämään kovasti pois.

Kapulahömppäilyjen jälkeen Linkki sai hakea frisbeetä, sekä höntsäillä temppuja ja lyötiin vähän haastetta peliin muutaman lapsen mennessä ohi. Huvitettiin heitä kurre-tempulla, sekä kierimisellä! Oli kiva ilahduttaa pikkuihmisiä.

Vaikka ollaankin oltu puolitoista viikkoa hiljaisuudessa, niin ei me ihan mitään olla tekemättä oltu. Tavattiin viimeviikolla Messi-niminen pk-collie, jota lähdettiin morjestamaan metsälenkin puitteissa. Pojilla oli hirmu kivaa ja Linkki näyttikin parhaat puolet itsestään karaten mm. uimaan ilman lupaa. Hienosti mätsäsivät kaksi nuori urosta yhteen.

Tänään käytiinkin likimäin seitsemisen kilometrin lenkki hukaten itsemmän hieman noihin Hämeenlinnan metsiin, mutta löydettiin lopulta ehjänä takaisin. Linkki otti riemunirti metsäretkestä ja juoksi varmaan parinkymmenen kilometrin edestä, sekä kävi uimassa kerran. Jopa luvallisesti. Nyt on väsynyt pieni paimen kerällä vieressä.

Toimintatorstai

(ehehe, ehkä vähän myöhässä) 

Torstaimme oli siis toimintaa täynnä. Tai eihän sen pitänyt olla, mutta Zira ja Jenni nakittivat meidät treenaamaan. Ei siinä mitään, mielellänihän minä lähden treenaamaan, kun kerta pyydetään. Vailla minkäänlaista toimintasuunnitelmaa jälleen kerran.

Ziran tehdessä vauhdikkaita eteenmenoja, leikin pennun kanssa. Linkille parkkihalli oli täysin uusi paikka, vaikka se onkin virallinen talvitreenausmesta. Eipähän ole tullut turhia käytyä siellä. Kuten arvata saattaa, olisi pommi saanut tippua paimenen viereen, että keskittyminen olisi herpaantunut. Se leikki tosi nätisti kahdella lelulla ja tarjosi lelua aktiivisesti myös minullekin. Muutamat sivullaolot otettiin ja sitten koira hetkeksi autoon.

Toinen pätkän naksuttelin kontaktia kuntoon Ziran ollessa lähettyvillä. Poitsun keskittyminen toimi hyvin sen hiffatessa nopeasti mistä sitä palkkaa tippui. Mainio pikkumusta ei hairahtanut turmion tielle ja toimi muutenkin mainiosti. Pennun treenit olivat siinä.

Päivä ei kuitenkaan loppunut, vaan lähdettiin hakemaan Mustista ja mirristä romut, jotka olivat tilauksessa olleet. Uusi hurtan takki, ruokasäkki,vähän raakaa ruokaa. Pentu ei aristellut vieläkään lattiaa, ei mitään muutakaan liikkeessä ja loppujen lopuksi myyjä, joka sattuu olemaan naapurini, tahtoi pitää Linkin kaverina työpäivän loppuun asti.

Poitsu oli kuulemma käyttäytynyt tosi hienosti ja hurmannut asiakkaita oikein huolella! Lie sitten, mikä on oikea totuus, mutta hyvä että oli hyvin mennyt. Hieman orpoahan sitä oli ilman koiraa olla.

Huh huh, kamerassa olisi vielä kuvat Lahti KV:stä ja muista riennoista, mutta mitään en ole saanut purettua pois. Syytettäköön siitä AC4:sta, joka taas herätti pienen konsolipelaajani horroksesta.

Koirakaveri viikonloppu!

Viikonloppu oli Linkille oikea kaveriviikonloppu. Oikeasti meidän piti treenata lauantaina tokoa, mutta loppujen lopuksi meitä oli vain kaksi ihmistä paikalla, niin eipä hirveästi treenailtu. Bongattiin sen sijaan tyhjä koirapuisto ja loppujen lopuksi päädyttiin tyhjään koirapuistoon juoksuttamaan poitsuja. Jehulla ja Linkillä oli hirmu kivaa. Hyvin mätsäili pojilla, vaikka ensimmäinen kohtaaminen meni aikalailla tyylillä 4,5kk Linkki rähisi epävarmana isommalle akitalle. No, nyt poitsujen henkimaailma kohtasi. Pakkaa sekoitti vähän pittityttönen, joka oli aidan toisella puolella. Päädyttiin kuitenkin samojenkin verkkojen sisään, mutta narttu oli niin herkullinen, ettei teinipoika meinannut malttaa hallita himojaan. Linkki siis istui jalkojeni välissä sen aikaa kun Jehu riehui nartun kanssa. Pari kertaa palauttelin nylkyttävää nuorukaista maanpinnalle, kunnes en enää jaksanut huudella sille. Koira viereen niin oli helpompi olla.

Lisäksi tämän jälkeen pakattiin belgityttöä kevythäkissä auton kyytiin, kun Demi-neiti saapui meille yökylään. Pelon sekaisin tuntein odotin viikonloppua, kun kaksi aktiivista paimenkoiraa olisi samankaton alla. Pelkäsin suurempaa katastrofia, jotain todella räjähtävää... Mutta ei. Demi kotiutui ihan mainiosti ja nopeasti. Eristin ne läpinäkyvällä verkolla ja sohvalla olohuoneeseen, jotta koirat näkisivät toisensa, mutta eivät päässeet riehumaan. Nopeasti meillä oli kaksi mustaa mattoa lattialla. Demin heräillessä lähdettiin metsälenkille. Tiedättekö kuinka hankalaa on taluttaa kahta koiraa, joilla molemmilla on omat mielipiteet siitä mihin mennään. Tunsin itseni hienoiseksi voittajaksi, kun alkuhösän jälkeen kumpainenkin koira käveli takanani pyrkimättä eteen.

Linkin fiilikset hihnakävelyyn oli: "Yhyy, tyttöpöpöjä! En mä voi kävellä noin lähellä tota. Hyyiiii!" Demi puolestaan oli fiiliksellä: "Jee! Mennään tuonne! Eikun tuonne! Linkki leikitään! Jee! Kaikki on kivaa!!!!!" Noh. Taskut oli täytetty nakeilla, sekä vinkulelulla, kun päästin toisen mustavalkoisen salaman liikkeelle. Demi jäi hetkeksi hihnaan, kun varmistin Linkin olevan kuulolla ja loppujen lopuksi kaksikko pääsi painelemaan iloisena keskenään riehuen. Kummatkin koirat oli hyvin kuulolla, eivätkä ignooranneet yhtään käskyä! Voi nakin vetovoima. Ei Linkkikään ole hetkeen tullut noin vauhdikkaasti luokse. Mutta oli niillä kivaakin.

Iltaruokinta meni mainiosti. Jäin varmistamaan kuppien väliin ettei kumpikaan otuksista ryykäisi toisen kipolle, jos saisi omansa tyhjäksi. Linkki voitti tämän syömiskilvan. Iltaisella käytiin vielä hihnalenkilla ja onneksi sain miehenkin mukaan, niin ei tarvinnut kahta kakaraa taluttaa. Yö sujui hyvin. Demi nukkui kohtalaisen rauhallisesti, Linkki kävi muutaman kerran härppimässä sitä. Komentaessa koitenkin bortsunärkele jätti tyttösen rauhaan ja kömpi omalle paikalleen jalkopäähän.

Aamuisella lähdettiin koko lauman kanssa rallittamaan pellolle. Jopa se kuuluisa mies lähti mukaan, jota hämmästyin. Yleensä se olen minä, joka herää aikaisin ja lähtee tarpomaan ulos. Mielessä kutkutteli ajatus lähteä mätsäriinkin Hyvinkäälle, mutta päädyttiin skippaamaan tämä idea. Pennut jatkoivat rallejaan vapaana lenkillä ja tästä on kuvamateriaakin humasti. Iltapäivällä oli Demin aika palata kotiin ja kotona taas bortsu nautti jakamattomasta huomiosta.

Eniten hämmästyttää kuinka helppoa loppujen lopuksi kahden koiran hanskaaminen on, eikä se tee yhtään hyvää tälle orastavalle pentukuumeelle. Pitää vain toitottaa järkeä itselleen ja sopia, ettei seuraavaa koiraa tule, ennen kuin Linkin kanssa on tahkottu tarpeeksi kenttiä läpi. Positiivisesti olin kuitenkin yllättynyt viikonlopun sujuvuudesta. Vahinkoja ei tullut sisälle, kumpikaan ei tappanut toisiaan, Linkki käyttäytyi herrasmiesmäisesti ja molemmat koirat esittivät parhaita puoliaan. Niin helppoja ja niin kivoja.

Ehkä sitä kuvasaastetta nyt! Jehu, Demiä ja Linkkiä.

ps. Linkin pandakorvat <3

ps. Eilinen kuva-arvoitus oli tosiaan Linkki ja Demi miksautuneena toisiinsa.

Riikka Veikkasen tottispäivä

Tähän päivään sisältyi paljon odotuksia ja pelkoja, koska tämä nyt sattui olemaan ensimmäinen koulutus laatuaan minulle ja ennen kaikkea Linkille. Ensin meinasin tulla paikalle ilman koiraa, mutta loppujen lopuksi tsempattiin ottamaan koirakin mukaan, vaikka ei se mitään osaa. Päivään lähdin ihme kyllä rennolla fiilikselle, kun yleensä olen kohtuullisen paha jännittäjä asiassa jos toisessa, mutta nyt en kerännyt paineita mistään. Ehkä jotain tsemppausta havaittavissa omassakin käytöksessä.

Riikasta sen verran pitää vielä hehkuttaa, että ihan mieletön koutsi. Tykkäsin tosi paljon hänen selkeydestään ja rauhallisuudestaan sekä ehdotonta esimerkkiä oman koiran kanssa. Riikalla oli mukanaan nuorin saksanpaimenensa ja kaksikon yhteistyö oli varsin ihailtavaa. Samalla se havainnollisti monta asiaa, mitä Riikka oli puhunut jo ennen koiran ottoa autosta. Puhuttiin paljon vieteistä ja vietikkäästä tekemisestä. Taisi päivän avainsanana meidän kohdalla olla leikkiminen - niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin, voi mokoma olla niin pirun hankalaa. Lisäksi puhuttiin koiran aktiivisuudesta ohjaajaa kohtaan.

Meillä jokaisella oli kaksi vuoroa. Ensimmäisessä perehdyttiin enemmän leikkimiseen. Olin tyhmyyksissäni ottanut mukaan vain yhden patukan, kun ajattelin sen riittävän. No, ei riittänyt. Teini oli hieman itsekeskeisemmällä päällä. Tai oikeammin sillä oli enemmän energiaa, sillä aamulenkki oli jäänyt lyhyeksi ja koira oli odotellut autossa. Onneksi se oli pitkän liinan päässä. Itse painostan koiraa leikkiessäni sen kanssa ja tukahdutan aktiivisuuden. Pari hyvääkin leikkiä saatiin aikaan ja loppujen lopuksi edettiin tekemään perusasentoakin. Linkin kärsivällisyys rakoili, mutta hienosti se keskittyi kun keskittymään laitettiin. Loppuun otettiin myös kaksi pätkää luoksetuloa. Pentu lähti kuin naton ohjus. Joo, kyllä se tulee. Ja lujaa. Oli meillä kivaakin.

Toisella rundilla otettiinkin kahden lelun leikkiä, mikä itselleni on kohtalaisen vieras tapa leikkiä koiran kanssa, koska koen sen hirvittävän hankalaksi. Kuitenkin otettiin sitä kahden lelun leikkiä ja jopa minä sytyin sille. Oli helppo nähdä edistyminen siinä ja miten koira tarjosi lelua paljon paremmin itsenäisesti, eikä enää paennut niin kauas. Linkin oli vaikea päästää kuitenkin irti toisesta patukasta leikkiäkseen toisella - joten pentu ratkaisi asian läpsimällä käsiäni toinen patukka suussa. Kyllä se loppujen lopuksi tajusi irroittaakin ja saatiin hyvää leikkiä aikaan. Otettiin myös pari perusasentoa tähän syssyyn ja poistuttiin kentältä iloisesti.

Treenistä jäi hyvä fiilis ja monta asiaa pystyi ottamaan onkeensa. Hauskinta oli myös nähdä erilaisia koirakkoja, sellaisia, joiden virheistä ja onnistumisesta itsekin osaa oppia. Vaikka ison päivän kyykin kameran takana, ehdin myös vaihtaa pitkiäkin keskusteluja kanssaihmisten kanssa. Uudet näkökulmat, uudet koirakot, ai että minä tykkään!

Muistilistana:
- Ensin opetetaan ja sitten vaaditaan.
- Et voi vaatia koiralta, jos et itse keskity 100% tekemiseen.
- Koiran tulisi olla aktiivinen omistajaa kohtaan ja tarjota aktiivisesti tekemistä
- Treenit täytyy suunnitella etukäteen, mutta pitää myös lukea koiraa ja muuttaa treeniä sitä mukaan
- Pidemmälle mentäessä kaavan ja rutiinien rikkominen on tärkeää. Koira ei koskaan saisi aavistaa mitä on tulossa.

Varmasti paljon unohtui, sillä näin viikkoa jälkeen päin on vaikeampi aina kirjoittaa postausta, mutta suurinpiirtein nämä asiat listasin meidän treenien jälkeen ylös. Oli kotosalla väsynyttä koiraa ja näillä eväillä kun on viikko tehty, niin koiraan on pikkuisen erilainen tatsi kuin aikaisemmin.

Mutsi kysy luuleksä olevas James Bond!

Ja mähän oon! Oon niin liekeissä, ettette usko. Pysyn aina aitona ja rokkaan, koska voin! Ylpee mies on egonsa vanki.

Tokotreenit, joissa otettiin vastaan haaste. 02/2013 kisakunnossa! En puhku yhtä suurta itsevarmuutta kuin koirani, mutta jostain on aloitettava. Treenaamisella ei ole merkitystä, ellei ole tavoitteita. Ja vielä parempaa on se, että kun tehdään kimpassa, niin on monta ihmistä, jotka tavoittelee samaa asiaa. Okei, vaikka tällainen pieni skaba olikin minun ideani, ei se silti vähennä sen merkitystä.

Treenaamisesta unohdettiin tänään se toko pois, sillä mukana oli uusi, arempi koirakko. Tai no, ihan samallahan meidän hallintatreeni tokoon liittyi, kun keskittyminen koirahäiriössä on välillä haastavaa itse kullekin. Laitettiin siis koko kahdeksan koirakon ryhmä ympyrään ja alettiin pujottelemaan toisia koirakoita. Tämä suoritettiin kahteen kertaan yleisön pyynnöstä, kun osalla oli toinenkin koira mukana. Väliajoilla teetin Linkillä hieman kaukokäskyjen i-m vaihtoa, jonka poitsu alkaa pikku hiljaa haltsaamaan hyvin. Vielä, kun liikkeen saisi sanalliseksi.

Linkki leikkii hyvin. Sillä on alkanut tulemaan lisää taisteluntahtoa ja junnu pysyy kiinni lelussa tosi pitkään, eikä irrota ennen käskyä. Leluksi kelpaavat mm. kaikki. Kapula on vähän ällö, kun se on niin kova, mutta muuten kaikki kelpaa. Patukka on ihan super, venyvät naurulelut on kanssa mainioita ja mitä parasta, mitään vinkuvaa ei tarvi olla. Linkki kyllä kuuntelee, jos jossain vinkuu, mutta sen mielestä silti minun kanssa leikkiminen on parempaa. Jossain on siis onnistuttukin.

Nyt alkaa siis todellinen puurtaminen. Täytyy käydä ostamassa uusi vihko, sellainen pieni. Tai kalenteri. Kalenterikin on hyvä, jotta voi kunnolla kirjata ajatuksia ylös treenien jälkeen ja suunnitella entistä paremmin. Vaikka blogiin turisenkin usein meidän treeneistä, olen puolet unohtanut jo fiiliksestä mikä kentällä oli. Harmi vain, että on paljon kivempaa jutella ihmisten kanssa kuin syventyä kirjoittamisen pariin. Ehkä minä vielä opin.

Torstain treenien jälkeen siirryttiin kaupunkipiskeiksi. Linkille tekee tosi hyvää käydä silloin tällöin kaupungissa haistelemassa ilmaa ja vaikka tänään vaihdettiinkin autoa kaverin kyytiin, riitti pennulla ihmettelemistä. Paljon ihmisiä - pimeässäkin - ja autoja. Autoja, joita paimenpentu ei kytännyt. Jes! Meillä oli hyvä päivä. Ja kotona oli väsynyt pentu.

Syyskuu saapui

Syksy. Se on viimein täällä. Ilmat kylmenevät ja pitäisi osata ottaa lisää vaatetta päälle. Ilma raikastuu, sataa, puut tiputtavat lehtiään… Kaikki kuolee ja valmistautuu kylmään kauteen, mutta hetkittäin jopa minä tunnen olevani elossa. Löydän syksyisin itseeni lisää virtaa, vaikka märkä maasto ei kuulu omiin suosikkeihini. Syksyssä varmaan on turvallisinta se rutinoituminen. Koulu alkaa, pitää herätä tiettyyn aikaan, luoda itselleen veden pitävä toimintasuunnitelma siitä, mitä pitää tehdä tietyn ajan sisällä, jotta asia tulee hoidettua.

Eilen ajattelin pitää lepopäivän. Kotiin päästessäni aurinko paistoi kirkkaasti taivaalta ja asteita oli vielä parisenkymmentä. Naurahdin, mikä ihmeen lepopäivä, kun aurinko on niin kaunis ja ilma hyvä. Otin koiran liinan päähän ulos ja siivosin molemmat autot roskista. Piti oma kulkine imuroidakin, mutta mies päätti lähteä sillä töihin jättäen minun projektikseni purkaa toisen auton ovipahvin. Surkeiden sattumusten sarjana päätti aina niin luotettava VAG:läinen kehonliikutin päätti katsastuksen jälkeen, että hän hajoaa nyt ja tähän. Mitään radikaalia ei kuitenkaan tapahtunut, vain vasemman puolen takaikkuna päätti rämähtää alas. Sitä sitten ihmeteltiin pikkumustan kanssa kahdestaan ja ai, että. Mukava remppa-apulainen oli, kun sai välillä pyytää nostamaan ruuvimeisseliä maasta ja välillä pyydystää sitä pentua takaisin kiinni. Väsähtäessään pentu kömpi etupenkin jalkatilaan nukkumaan koiranunta vahtien, että valtakunnassa olisi kaikki hyvin.

Naapuri sattui sopivasti tulemaan töistä kotiin ja pyysi meitä pienelle lenkille koiransa kanssa. No, mikäs siinä sitten. Lähdettiin metsään ja päästettiin koirat vapaaksi. Linkki on saanut huomattavasti rohkeutta mennä enemmän härkkimään oman arvonsa tuntevaa faaraokoiraa, mutta kivasti väisti vielä nartun pörinöistä. Koirat saivat rallittaa koko matkan keskenään. Paimen pysyi huomattavasti lähempänä, eikä lähtenyt kaikkiin kaverin hömpötyksiin mukaan. Faaraokoira oli huomattavasti itsenäisempi, se kierteli pitkiä kaartoja siellä täällä, kun taas Linkki piti mielellään meihin näköyhteyden ja jos ei pitänyt, niin tuli vislauksesta hakemaan palkkaa. Näppärä pentu oli kyllä.

Illalla oli mukava kaivautua pennun kanssa peiton alle ja tuntea taas ne koiranomistamisen plussapuolet, kun olet saanut taas sellaisen toverin, joka vastaan mielikuvaasi kivasta koirasta.

Kesä oli mainio, ainakin minusta. Ehdittiin pennun kanssa tutustua toisiimme, sekä luoda vähän pohjaa tokolle. Käytiin kokeilemassa agilityä, sekä sytyttelemässä itseämme lampaille. Myös haku korkattiin, mutta sehän jatkuu pitkin syksyä. Huomenna jos siirryttäisiin taas tokon pariin ihmettelemään, osataanko me vieläkään mitään.

Team pahasti pihalla

Keskiviikon tokoilut menivät mainiosti. Paikalla oli meidän lisäksi kaksi koirakkoa, molemmat komeasti veteraani-iässä olevia narttuja. Linkki leikkii, leikkii muuten kuin pieni piru. Kentällä se suoraan ampuu kiinni leluun, ja sillä on kivaa. Ei tarvitse paljoa houkutella leikkiin, kun pentu on jo heti mukana. Se myös pysyy näpsäkästi irti (Obs! Treenaisit sitä kakaraa joskus hihnassa, niin hihnaseuruusta ei tule mörkö), eikä sinkoile sinne tänne, vaan pysyy lähellä näppärästi. Linkki joutui tänään olemaan myös kiinni seinässä, ihan vain sen takia, että pystyi kommunikoimaan treenikaverin kanssa, jonka koira arastelee muita. Näppärästi pentu suoritti oman osuutensa.

Leikin ohella otettiin pari eteentuloa, pyörittiin kumpaankin suuntaan, sekä esitettiin kameralle myös pätkä imutusseuraamista, sekä sivulla oloa. Huomasin, etten ollut ihan koko ajatuksella taas mukana tekemisessä, niin treenaus meni säheltämiseksi. Eihän se vielä ole niin vakavaa, kun pentu on nuori ja sen kanssa suunnittelemattomuuden voi paikkailla leikkimällä. Kuitenkin minun pitäisi oppia suunnittelemaan omakin treenini, eikä vain mennä säheltämään jotakin, koska jos oma ajatukseni on mukana ja olen skarpimpi, on pentukin huomattavasti paremmin mukana.

Treenien jälkeen me sitten mentiin käymään kaverin luona. Tuli taas jauhettua huimat määrät koirista ja muusta sellaisesta Linkin ollessa mainio seuraherra. Vähän se tuppaa vieraiden käsiä mähläämään suullaan innostuessaan. Pitääkin alkaa puuttua siihen tapaan, sillä hieman ällöttävää noin rapsuttajien puolelta, jos pentu intoutuu mähläämään enemmänkin.

Muistilistaa itselle:
- Kädet alas ja hartiat rennoiksi perusasennossa
- Suunnittele treenit (Oikeasti. Yritä edes.)
- Hihnatreenejä!!
- Keskity myös oman pään haldaamiseen
- Siirry iltaisin viettämään zen-hetki mielikuvitus koiran kanssa ja funtsi treenien tapahtumia, sekä sitä, mitä voisit tehdä paremmin.

Kuvista kiitos Jennille!

Näytelmää, tovereita ja tulevaa

Voi koirat, etten sanoisi. Lauantaina vierailin Tervakosken näyttelyssä. Tarkoituksena toimia turistina ja kuskina huimien 1,5h yöunien jälkeen, mutta lopunkaiken löysin itseni kehästä saksanpaimenen hihnan päästä. (Hups?) Huonojen yöunien kanssa tarkkaavaisuus vähän kärsi ja toinen koira pääsi provosoimaan esitettävää alku kehässä. Pöh. Onneksi yhteistyö alkoi luistaa sen jälkeen ja ihan näppärähän tuosta loppujen lopuksi tuli. Tuomarina oli Leni Finne - miellyttävä naisimmeinen ja pidin hirveästi siitä, miten hän kohteli koiria. Arvostelu oli mielenkiintoinen, sillä emme saaneet yksilöarvostelussa ollenkaant tuomiota, vaan arvosanat jaettiin vasta kilpailuluokassa. Avoimeen oli ilmoitettu seitsemän koiraa, joista onneksi vain viisi oli paikalla. Meidät osoitettiin neljännelle sijalle kerä EH:n. Mahtavaa, etten sanoisi! Ensimmäinen kerta tämän koiran kanssa ja lennosta vielä. Ensiviikon sunnuntaina onkin hihnan päässä ilmeisesti amerikanakitanuorukainen, joten näyttelyn täyteinen sunnuntai siitäkin tulee!

AVO EH AVK4 "Riittävät mittasuhteet, sopiva luusto. Oikeanlinjainen pää. Lähes pyöreät silmät. Riittävä eturinta. Melko lyhyt olkavarsi. Oikeanmallinen rintakehä. Melko kapea etuosa. Ok takakulmaukset. Riittävä askelpituus. Hieman epävakaat kintereet, löysä edestä. Räyhää kehässä."

Sitten sunnuntai-iltana meillä kävi vieraita Hämeenkosken suunnasta. Pieni Lori-mudi omistajineen tuli painikaveriksi nuorelle miehelle. Pennuilla synkkasi yhä edelleen loistavasti, eikä ylimääräisiä purinoita juuri ollut. 4kg painoerolla ne saivat hyvät leikit pystyyn painien ja juosten. Pidempi jalkaisempi Linkki oli omiaan heinikossa juostessa, kun pienempi Lori jäi perään. Oli poitsulla hauskaa, kun oli kerrankin nopeampi toista. Muut ovat vieneet Linkkiä ihan 6-0, mutta Lori jäi jälkeen.

Mudineiti osoitti nuorelle herralle kaapin paikan.

Kiäli!

Minulle ei sitten osu koskaan koiraa, joka näyttää kuvissa normaalilta...

Huomenna mennään hakutreeneihin, keskiviikolle on toko, torstaille varmaan menen hengailemaan apukäsiksi kentälle tokoon ja hmm, sitten onkin viikonloppu taas. Kyllä ne koirat vaan vie kivasti aikaa tässä töiden ohella. Onneksi Linkki on niin helppo ja kiva.

Keskiviikon terävimmät

Köh, jos sanon, että pentuni oli eilisissä treeneissä aivan hirveä ja aivoton ja muutenkin ihan syvältä koko päivän, niin uskooko kukaan? No, ei ainakaan paikalla olleet treenaajat. Linkki esitti mitä mainiointa kakaraa ihastuttaen kanssaihmisiä jälleen kerran. Ja näyttipä pentu omistajalle, että hänhän muuten osaa. Kotoa otettiin hieman lentävämpi lähtö, eli kotiin, koira pihalle, kamat autoon ja huristelemaan takaisin kaupunkiin. Ei pentu siitä mitään tuumannut. Otettiin vielä koira ja kaksi ihmistä matkaltakin kyytiin. Linkki vain rakasti ja paljon.

Treenipaikalla oli taas menoa ja meininkiä. Zumbatreenit vieressä, hirveästi ihmisiä nauttimassa kauniista päivästä, tanssijoita ja ties mitä muuta. Linkki ei - arvaten kyllä - ollut moksiskaan moisesta hälinästä ja tasoittui helposti. Leikittelin pennun kanssa vähän aikaa, ennen kuin kaikki koirakot oli kasasssa ja koitin tarjota auttavaa kättäni muutamalle. Otettiin liinan kanssa vauhtiluoksareita porukan koirille, ja saipa Linkkikin tulla oikein vauhdikkaasti luokse pienellä hetsauksella. Mustavalkoinen oli oikein pätevä eläin.

Linkin kanssa leikin paljon vapaana. Pyörittelin sitä ympäri kenttää pyytäen kontaktia ja lähellä oloa, en mitään sen suurempaa. Juoksentelin ja palkkailin lelulla. Otettiin kahden lelun leikkiä, pieni paikalla olo ja parikertaa eteentuloa imuttaen. Jukupätkä, kun pikkupiski on upea. Se ei häiriintynyt koirakoista, ei toisesta vinkulelusta, ei pyöräilijöistä tai tanssijoista. Silloin, kun tehdään hommia, niin tehdään. Meillä oli hauskaa.

Mulla oli Ocan kanssa usein ongelmana se, että turhauduin nopeasti. Ehkä mulla oli liian suuret odotukset ja me mentiin aina väärällä asenteella kentälle. Tartutin asenteeni hyvin helposti koiraan ja peli oli menetetty. Pennun kanssa on helpompi mennä kentälle. Jokuvoi olettaa, että puolivuotiaan pitäisi osata jo hirveästi, mutta ottaen huomioon kuinka vähän yhteistä taivalta meillä on takana, pidän siitä, missä kuosissa pentu on nyt. Se voisi olla paljon enemmän, mutta ei meillä ole mikään kiire. Tekemisen asenne kentälle pitää saada vaan hyväksi. Kotona fiksaillaan perustekniikkaa, ennen kuin sitä lähdetään viemään häiriöön. Pääosin me siis leikitään ja tehdään jotain pientä ja somaa. Hiotaan perushallintaa ja yhteistyötä kuntoon.

Eilen Linkki matki myös hyvin seurapiiripaimenta. Se pääsi mukaan pikkulauantain humputteluille, kun käytiin kaveriporukan kanssa terassilla juomassa "yhdet". Turvallinen nurkkapöytä terassilta, jossa ei ollut paljoakaan hälyä. Pentu kävi kerjäämässä vähän huomiota ja pääosin se nukkui. Kuin myös sen ajan, kun huristeltiin ympäri kaupunkia. Ihmiset vaihtui etupenkillä ja Linkki ei ollut moksiskaan. Itse en kyllä koiraa veisi villeinä viikonloppuina terassille, mutta keskiviikkoillan rauha oli tarpeeksi mukava. Kukaan ei tullut sörkkimään koiraa, eikä edes keskustelemaan. Saatiin olla omassa porukassa rauhassa. Hyvä niin, ei tarvinnut kenellekään ärhennellä. Sitten autoiltiin vähän lisää ja loppujen lopuksi vaihdettiin poitsun kanssa kaverinkin autoon, eikä siinäkään ollut mitään ongelmaa. Pentu on vain niin sopeutuvainen eläjä, mutta oli se kyllä väsynytkin.

Tänään olin auttamassa tokoilijoita pienellä kertomuksella ja saatiin sitä kauankaivattua yhteisöllisyyttä. Vähän harmistutti, ettei ollut oma koira mukana, mutta Linkki pääsi nauttimaan meidän kahdenkeskisestä ajasta. Viikonloppuna lähden näyttelyihin tukemaan toveria seefferikehälle, sekä varmaan pyörähdetään poitsun kanssa Vääksyssä illemmalla. Sunnuntai hölläillää, tiistaina on haku ja keskiviikkona lähdetään taas kimppatreeneihin. Kyllä tätä menoa ja meisinkiä on niin paljon kun vaan jaksaa puuhata.

ps. Oli kyllä mieltä lämmittävää kuulla, että me ollaan Linkin kanssa kuulemma tosi hyvin toimiva pari. Kiitos siitä!