Marraskuun viimeinen viikonloppu

Meidän marraskuun viimeinen viikonloppu sujui rauhallisissa merkeissä. Lauantaina mentiin tutustumaan hyvän ystäväni yhden miehen korjaamoon ja oleilemaan seuralaisena hänen korjatessaan autoa. On positiivista, kuinka hyvä hermoinen ja rauhallinen koira minulle on suotu. En vieläkään pidä tasapainoista koiraa itsestään selvyytenä, joten Link onnistuu yllättämään minut joka kerta. Se kierteli hallissa vapaasti ja nuuskutteli paikkoja, jonka jälkeen tyyppi kävi tyynesti nukkumaan lähettyville. Siis oikeasti? Se vain rauhoittui siihen, vaikka tallissa oli vieraita ääniä. Kolisi, kilisi ja paukkui. Kompura huusi satunnaisesti, mutta pikku musta vain torkkui. Ihan kuin se aina olisi ollut korjaamokoirana.

Sunnuntaiaamuna aurinko paistoi niin kauniisti, että minunkin oli noustava ylös. Kaivoin sen pölyttyneen kameran esiin ja vaihdoin ulkovaatteet päälle. Aamupalan jälkeen lähdettiin rämpimään kahdeksi tunniksi Aulangon metsiin. Linkki nautti siitä, että se sai temmeltää sammalpeitteistä metsää ympäriinsä. Korvat pysyivät hyvin mukana ja löydettiimpä mukava paikkakin, mihin aurinko soi valoaan tarpeeksi, että sai pari kivaa kuvaakin käytettäväksi. Ilma tosiaan oli suotuisa, ei satanut vaikka vähän säätiedotus sellaista uhkaili. Yllättävän paljon oli myös porukkaa liikenteessä, mutta kaippa sunnuntaisin aina.

Aina ei tarvitse tehdä mitään hirveän merkittävää, että voi olla pienistä asioista onnellinen. Nyt olen onnellinen siitä, kuinka tasapainoinen ja hyvä hermoinen koira minulla on. Tyyppi, jonka kanssa kaiken tekeminen on hauskaa. Ystävä, joka on mainio terapiakoira ja auttaa pysymään arjessa kiinni. Aina ei tarvitse jaksaa tehdä hirveästi, niin silti karvasyöpä liimaantuu tyytyväisesti huokaisten kylkeen kiinni ja on onnellinen.

Itää valloittamassa

kuka ei kuulu joukkoon..?

Eilen tehtiin jotain sellaista pitkästä aikaa, mitä ei hetkeen olla tehty. Käytiin nimittäin kimppalenkillä isomman lauman kanssa. Olen valitellut ja pyöritellyt päätäni siitä, että Linkillä ei ole kavereita, eikä se ikinä pääse purkamaan energiaansa kunnolla muiden koirien kanssa. Onneksi kuitenkin tähän tarjoutui mahdollisuus, kun ei viitsitty porukalla treenata kylmässä ulkona, niin päästiin sitten lenkille porukalla.

Siirryttiin autolla kohteeseen ja jouduttiin hetken matkaa kävellä koirat hihnassa. Linkillä meinasi kiehua monta ärsykettä yli, etenkin kun toinen koira huusi vieressä. Kuitenkin, kun sille selkeästi kertoi, ettei piippaaminen ollut okei - rauhottui menokin. Hihnassa se kulki nätisti härkkimättä muita - oikeastaan ei jätkä kiinnittänyt huomiota muuhun koiraseuraan ollenkaan.

Metsään päästessä neljästä kolme pääsi vapaaksi ja ensimmäisenä bortsu kertoi kummallekin nartulle, että se meinasi olla kingi tällä lenkillä. Hihnassa olevaa koiraa ei noteerattu. Ensin Linkki ja Demi telmivät keskenään, mutta meinasivat alkaa kimppakiusaamaan nuorempaa Sädettä. Kieltäessä junnu jätti Demin ja Säteen hyvin rauhaan.

Linkki pysyi hyvin laumassa mukana, eikä harhaillut mihinkään pitkälle. Selkeästi useamman koiran laumassa oli sille tarpeeksi tekemistä, että huomio ei päässyt harhailemaan mihinkään kauas. Seuraan saatiin myös kaksi hiihtäjää, joista kumpikaan ei varoittanut tulostaan. Onneksi porukassa olevat koirat haltsasivat luoksetulon, ja hiihtäjät tulivat takaapäin - jolloin ei kerennyt reagoimaan ärsykkeeseenkään.

Loppu lenkistä Linkki alkoi jo väsähtämään, joten ei enää viitsinyt leikkiä muiden kanssa. Touhotteli omia menojaan edessä. Kokonaisuudessaan lenkki oli hirveän kiva ja piristävä vaihtelu. Oli huikeaa käydä pitkästä aikaa isomman lauman kanssa lenkillä ja nähdä taas miten kivasti oma toimii isommassa laumassa. Kyllä se sitten kotona nukkuikin. Sikeästi.

Potkaistaan syyskuu käyntiin!

Meinasin kirjoittaa valituksen siitä, kuinka mikään ei inspaa, eikä me päästä ikinä tästä suosta yli, mutta hemmetti. Me ollaan taistelijoita! Meillä on asennetta, kunhan sen vaan repii esille. Intoa, sekä hyvää fiilistä puhkuen otettiin kamat kantoon ja suunnattiin lauantaiaamuna ennen kymmentä kentälle.

Lähdettiin hakemaan hyvää fiilistä, onnistuneita suorituksia. Matkalla vahvistelin luoksetuloa irtiollessa, kun pojalla on meinannut korvat niin sanotusti katoilla jo yksin telmiessään. Hajut meinasivat viedä mennessään, mutta kunnon tsempillä löytyi mies luokse nopeastikin.

Kentällä aloitettiin purkamalla varusteet koiran ollessa "käy siihen"-käskyn alla chillaamassa rennosti. Linkki pysyi hienosti, eikä ollut mitään ongelmaa. Vaihdettiin reenireleet: panta ja hihnan pätkä. Sitten leikittiin hetken kahden lelun leikkiä. Leikin jälkeen tehtiin seuruuta kainalopalkalla. Lyhyitä pätkiä hyvällä fiiliksellä. Linkki yritti tosissaan ja jaksoi tehdä, tehdä ja tehdä.

Tehtiin lyhyiden seuruupätkien jälkeen ketjutettuna liikkeestä maahan ja L-kirjaimen muotoinen seuruukuvio palkaten niin, että palkkasin koiran maahan ja siitä lähdettiin seuruuttamaan kainalopalkan kanssa. Hyvällä fiiliksellä oltiin liikkeellä, kuten pitikin.

Lopuksi Linkki teki töitä kapulan noston kanssa ja tehtiin pari vauhtinoutoa, jotta koira tuli laukalla luo. Linkkihän tekee noudon teknisesti tosi hyvin oikein ja tykkää hirmuisesti liikkeestä. Palo on kova aina kapulalle, mutta se palauttaa ravilla, jota onkin lähdetty työstämään kovasti pois.

Kapulahömppäilyjen jälkeen Linkki sai hakea frisbeetä, sekä höntsäillä temppuja ja lyötiin vähän haastetta peliin muutaman lapsen mennessä ohi. Huvitettiin heitä kurre-tempulla, sekä kierimisellä! Oli kiva ilahduttaa pikkuihmisiä.

Vaikka ollaankin oltu puolitoista viikkoa hiljaisuudessa, niin ei me ihan mitään olla tekemättä oltu. Tavattiin viimeviikolla Messi-niminen pk-collie, jota lähdettiin morjestamaan metsälenkin puitteissa. Pojilla oli hirmu kivaa ja Linkki näyttikin parhaat puolet itsestään karaten mm. uimaan ilman lupaa. Hienosti mätsäsivät kaksi nuori urosta yhteen.

Tänään käytiinkin likimäin seitsemisen kilometrin lenkki hukaten itsemmän hieman noihin Hämeenlinnan metsiin, mutta löydettiin lopulta ehjänä takaisin. Linkki otti riemunirti metsäretkestä ja juoksi varmaan parinkymmenen kilometrin edestä, sekä kävi uimassa kerran. Jopa luvallisesti. Nyt on väsynyt pieni paimen kerällä vieressä.