Kas kerran torille kävelimme

Luxin paikkamakuuprojekti potkaistiin käyntiin perjantaina ruokakippotreenillä. Siirsin suoraan treenin pihalle, koska koira tietää mitä maahan tarkoittaa. Ensimmäiseksi ongelmaksi löytyi kiihtyminen. Kierrokset nousi tappiin, joten Lux sai tehdä kolme lyhyttä toistoa, jotka kestivät sekunteja. Hain sille rauhaa ja oikeaa mielentilaa. Hiljaisesta, lyhyestä makuusta vapautin sen palkalle. Lux luopui helposti ruuasta ja tarjosi kontaktia, joten niistäkin treeneistä on ollut hyötyä. Paikkistreenejä jatketaan viikolla, kun viikonlopuna haluaa vähän relata ja viettää aikaa perheen kanssa.

Lux ja Linkki ovat kunnostautuneet myös perusasentonaksuttelulla. Luxille haen omatoimisempaa tuloa perusasentoon, jotta saisin käsiapua pois. Linkille taas olen naksutellut kontaktin kestoa. Kotioloissa se onkin ihan pala kakkua, mutta häiriön lisääntyessä Linkki herpautuu nopeammin.

Kävelimme koko konkkaronkan kanssa kylämme torille tekemään häiriötreenit. Linkin häiriöön kuuluivat rullalauteilevat tenavat, koira, sekä ohi menevät autot. Autot unohtuivat nopeasti, mutta koiraa piti hieman kytätä ja lapsetkin olivat jänniä. Linkki ei ole aikoihin treenannut nameilla, joten sen palkan hakeminen oli lähinnä ponnahtelua kainaloon tai sinkoamista eteenpäin ennen kuin bortsu sisäisti palkan tulevan minulta. Naksuttelin sille aika tiheästi hyvästä ja tiiviistä kontaktista, sekä hieman seuruun paikkaa. Tauon jälkeen pohdiskelin liikkeestä maahan menoa, johon on selkeästi tullut epävarmuutta ja/tai vieterille jäämistä. Voi olla, että olen liian monta kertaa palkannut koiran maahanmenosta lentävällä lelulla, että se ennakoi sitä. Tarvii muuttaa siis taktiikkaa tämän kanssa.

Lux puuhasteli häiriössä myös perusasentoja. Palkkailin sitä hyvästä kontaktista ja otettiin hieman seuruutakin mukaan. Luxin treenistä ei mielenpäälle jäänyt oikein mitään. Se teki myös liikkeestä maahanmenon alkeita niin, että peruutin sen edessä ja vahvala vartalo/käsiavulla autoin sen maahan. Ei voi muuta sanoa, kuin pätevä pentu.

Uusi vuosi, uudet kujeet

kuvasta kiitos Leena!

Käytiin tekemässä ensimmäiset tokonnäköiset treenit tälle vuodelle. Mitään hirveän hyvää kenttäratkaisua meillä ei ole tällä hetkellä, mutta semmoinen välttävä. Toko on onneksi siitä helppo treenattava, ettei se vaati hirveästi. Suunnitelmissa on karsia treenireppua sen verran, että se ei paina jumalattomia määriä, jolloin se on helppo ottaa mukaan vaunulenkille. Pikkutyyppi on siitä helppo, että viihtyy vaunuissa hyvin nukkumassa - ainakin useimmiten.

Koen edelleen suurimmaksi ongelmaksi seuruun ja sen edistämisen. Varsinkin nyt, kun treenitaukoa on vähän enemmän joulun aikaan. Kainalopalkalla ja taaksepäin suuntautuvalla palkkauksella innokasta seuruuta on helpompi siirtää oikealle paikalle. Minusta Linkin perusasento on hyvä, mutta sillä on koko ajan ollut liian kiire eteenpäin ja virheellisesti olen myös useimmiten palkannut sen sinne eteenpäin. Sillä on kuite
nkin asenne kunnossa. Palkkailin myös etäpalkalla pariinkin otteeseen nähdäkseni miten se tekee sillä tavoin. Häiritsin myös perusasentoa itse nytkähtelemällä ja venkuilemalla milloin mihinkin suuntaan yläkropalla. Palkkailin hyvästä kontaktista.

Lisäksi tehtiin luopumista lentävästä lelusta. Linkillä on ollut ongelmana singota ilman lupaa lentävien juttujen perään ja sitä käytöstä on vahvistettu virheellisesti muiden toimesta heittelemällä sille palloa vailla kriteeriä. Linkki jää myös helposti jumiin leluun, joten olen koittanut karsia tätä käytöstä paljon. Maassa se useimmiten pysyy, mutta istuminen kierroksilla ja siinä pysyminen on ollut infernaalisen haastavaa. Itse on helpompi treenata oikeilla kriteereillä ja menee muilta palloleikit ja muutkin nyt pannaan. Vähemmän Linkki kuitenkin nyt jäi jumiin leluun kuin mitä se on jäänyt.

Sisällä ollaan treenailtu käsikosketusta tarjoamisella. Linkki tosin tykkää tarjota pää maassa makuuta, jota olen viimeksi naksutellut sille. Tai vaihtoehtoisesti se haluaa nuolaista kättä laittaessaan nenän käteen. Ei tunnu hirveän mukavalta. Nenäkosketus onkin sujunut varsin hyvin.

Joka toinen treenikerta on työskennelty targetin parissa. Tällä kertaa tassutargetin. Olen vaatinut Linkiltä molemmat etutassut kirjan päälle ja samalla ottanut työskentelylle etäisyyttä. En halua, että koira on koko ajan minussa kiinni. Mitään suurempaa pointtia tällekään harjoitukselle ei vielä ole, eikä ajatusta jalostettu sen pidemmälle. Voi olla, että tästä kehitän jotain. Ehkä opetan Linkin pyörimään kirjan päällä, tai keräämään itsensä siihen kaikkien jalkojen kanssa - mutta nyt kyse on vain aktivoinnista.

Ei-niin-kaukaisena ajtuksena on ollu BH-koe. Sitä varten ollaan treenailtu viime vuonna hihnakävelyä ja loppuvuodesta panostettu myös ohituksiin taas, kun liikumme siihen aikaan, että koiria tulee vastaan. Myöskin vaunujen kanssa hyvin liikkuva koira on ollut tärkeä lisä. Linkki on myös opiskellut kaupan edessä odottamista pakon edestä hiljaisina iltoina. Se jää nätisti odottamaan koiraparkkiin, eikä näytä liikahtaneenkaan, kun palaan kaupasta. Tosi usein sitä on jäänyt silmäilemään joku kaveri, jolta on tullut info ettei koira nouse koskaan seisomaan, vaan lähinnä katselee kiinnostuneena ympäristöään. Ihan positiivista. Joku hallittu koirakohtaaminen pitäisi vielä järjestää, mutta uskoisin senkin menevän ihan hyvin.

Projekti: Etutassut kohteen päällä

Tänään kohde oli kirja. Eikä mikä tahansa kirja. Anopilta lahjaksi saatu "Hyvä minä"-kirja, joka on vain täyttänyt turhaan kirjahyllyä. Pari kertaa sitä on plärätty läpi, muttei kukaan ole innostunut lukemaan sitä sen taivaallisemmin. Liekkö missä vika. Ihan toimiva opushan tuo on. Ainakin tähän tarkoitukseen.

Tarkoituksena oli siis lähteä naksuttelemaan Linkille kahden tassun (juuri etutassujen) kosketuksesta kirjaan, koska kyllähän tuo osaa nenällä tökätä ja tassulla läimiä kohdetta miten mielii. No, mehän nähtiin mielenkiintoisia variaatioita näin ensimmäisenä naksuttelukertana.

Kohteen vieressä makaaminen + etutassut kohteen päällä makaaminen: "Tätähän me ollaan hei treenattu tosi paljon viimeaikoina! Kato mä osaan! Kato, kato, kato!"
Kohteen läimiminen: "Miks tääkään ei toimi? Yleensä sä pompit ilosta!!"
Kohteen päälle istuminen: "Tätäki me ollaan tehty hirveesti! Palkkaa ny ees tästä!"
Kohteen katsominen intensiivisesti: "Tätäkö sä nyt haluut? Tuijotan! Kovasti!"
Etukäpälät kohteen päällä, eturuumis alhaalla (kumartaminen): "No jos mä en mee iiiiihan maahan, onks tää jo ok."
Etukäpät kohteen päällä, takamus maassa: "Joooooooko?"

Ja vihdoin. Vihdoin fiksuksi tituleerattu bortsunärkele tajusi niinkin yksinkertaisen jutun, kuin seisoa etukäpälät kirjan päällä. Wau. Katsotaan muistaako enää ensikerralla.

Metsikön valtias

Syksy saapuu ja sen huomasi eilen varsinkin hakutreeneissä. Jo kahdeksalta oli sen verran hämärää, ettei eteensä meinannut nähdä. Onneksi me vain valmistelimme sunnuntain hakukoetta, ettei kenenkään tarvinnut enää koiria ottaa treeniin.

Linkin kanssa oli tarkoitus vetää kohtuu helppo treeni, kun viime kerrasta oli jo jonkin verran aikaa, mutta ensimmäinen ongelma oli se, ettei tuullut. Toinen ongelma paljastui vasta koiraa lähettäessä; alue oli tallattu valmiiksi. Linkki hämmentyi eri hajuista, eikä se osannut etsiä ihmistä, ennen kuin kävin tervehtimässä piilossa olijaa. Sitten pikkumusta nappasi taas jutun juonen. Seuraava ukko otettiin keskilinjan toiselle puolelle, kun tuuli oli vaihtanut suuntaa. Sitäkään ukkoa Linkki ei hoksannut heti, mutta taisi kolmannella lähetyksellä oivaltaa oikean juonen. Kolmas oli helppo, tarkoituksella. Otettiin pako, ja koira kyllä piti juoksevan nakin perään sellaista älämölöä, ettei ennen ole kuultu. Hieman se hämmentyi ja pysähtyi siihen kohtaan, missä oli ihmisen nähnyt viimeksi, mutta löysi kuitenkin helposti etsittävän.

Pennulla oli mukavaa ja taisi se nukkua autossa, kun me jäimme tosiaan vielä punomaan juonia sunnuntain kisarataa varten. Hieman jännittää mennä töihin tapahtumaan, missä ei ole ollut osallisena koskaan. Mutta kertahan se on ensimmäinenkin ja ehkä me jossain välissä päästään kisaamaan asti.

Linkin kanssa ollaan myös naksuteltu targettia, sekä asioiden pitoa. Tänään oli vuorossa kynän piteleminen. Huomenna taidetaan edetä metalliin, varokaa vain lusikat!

Paluu arkeen, jota ei ole vielä koettu

Huh huh, paluu arkeen. Kahden ja puolen kuukauden loma on nyt lusittu, mutta onneksi pennun kanssa perusasiat on saatettu hyvälle tolalle. Kuten yksinolo, ruokailu, ja ulkoilu. Pentu on ollut mainio kaveri viihdyttämään minua, sekä miestä siinä pienissä määrin, mitä hän on ehtinyt olemaan kotona. Nyt kuitenkin on onnistuneesti korkattu oma arki ensin koulun ja sitten uuden työpaikan voimin.

Linkin arki taas alkoi poikien keskinäisellä päivän vietolla. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun talon miehet olivat kauemmin keskenään kuin tunnin. Mutta oli kuulemma heillä ollut kivaakin. Mies pääsi nauttimaan koiranomistajan iloista ja oli kuulemma lähtenyt hymyillen metsään koiran kanssa. Pentu kuulemma käyttäytyi mahdottoman upeasti hihnassa ja tuli metsässäkin luokse. Mies oli jopa ottanut nameja mukaan, jotta voisi luoda koiraan kunnon suhdetta! Hyvin meni kaksikolla, vaikka olin unohtanut kertoa oikean luoksetulokutsunkin. Mahtavaa kuitenkin, että pojat löysivät yhteisen sävelen näinkin nopeasti. Toivottavasti mieskin innostuu kunnolla koirailusta töidemme mennessä ristiin ja pennun vaatiessa huomiota kummaltakin taholta.

Bongasin tuossa toisesta blogista mielenkiintoisen haasteen. Vielä kun oma päivärytmitykseni on hukassa työn kanssa, niin tämä haaste on todella mainio. Samalla voin myös parantaa poikien suhdetta toisiinsa, mikäli saan miehen valmennettua nopealla pikakurssilla naksuttimen käyttöön ja opetettua oikeat otteet koiran kanssa. Sunnitelmana olisi, että itse naksuttelen aamulla ja illalla ja mies hoitaa päivänaksuttelut koiralle katsekontaktin puolesta. Toki vuoroja voidaan vaihtaa ja jääkaapin oveen laaditaan lista tämän haasteen turvin. Nyt vain käymään vielä perheneuvottelu asiasta ja huomenna tai ylihuomenna startataan haaste. Tekee varmasti hyvää meidän perheelle.

Linkillä on kyllä vahva kontakti minuun, sitä on vahvistettu ja palkattu kontaktista, mutta etenkin haluan hioa miehen ja koiran yhteistyöhön sellaista saumattomuutta ja mielenkiintoisuutta siihen, mitä muuta koiralla on tarjottavanaan kuin pelkkä kiva paijattava tai treenikaverina olo. Ocan kanssa mies innostui kovasti, mutta Linkin hyväksymiseen on mennyt aikaa. Ehkä viimein hänkin on valmis hyväksymään uuden perheenjäsenen ja ottamaan uuden alun koiran kanssa? Tiedän miehen rakastavan koiria ja haluavan toimia koiran kanssa, mutta usein pelko epäonnistumisesta voittaa sen kivan tekemisen. Ehkä olen itse lietsonut asennetta eteenpäin, kun en ole antanut miehelle tilaa tehdä asioita oman ajattelun mukaan, vaikka olenkin onnistunut valmentamaan sitä parempaan suuntaan koiran koulutuksessa ja omistamisessa. Haluaisin vain avata lisää puolia koiran kanssa harrastamisesta. No, startataan nyt pienin askelin!

Voihan aurinkoinen sää

Huh hellettä sanon minä. Ei nämä aurinkoiset päivät ole tehty mihinkään muuhun kuin löhöilyyn. Linkin kanssa otettiinkin rennosti ja istuskeltiin varjossa, minä lukemassa kirjaa ja pentu syömässä luuta. Kunnes... Nousin ylös jaloittelemaan ja kävellessäni koiran ohi, mokoma murahti. Kah vain, pennun perhana luuta puollustamassa. Eihän sellainen ole hyväksyttävää - ainakaan minun mielestäni. Vaikka syyttä suotta en koiran safkoihin mene koskemaan, en silti siedä, että minulta niitä puollustetaankaan. Linkki tuntui vallan hämmentyvän, kun pieni ärinä ei saanutkaan minua poistumaan saaliin luota, vaan joutui poika kovaan (tosi kovaan, viisi toistoa taisi kestää) luopumistreeniin. Ei siinä kauaa nokka tuhissut, kun luun sai ottaa herralta miten mieli ja hyvä niin. Toistettakoon seuraavalla kertaa, kun tilanne ja aika luun syömisen sallii. (Kokeeksipa menin vielä räpeltämään pennun iltaruokaa lisäten nappulaa kippoon syömisen ajan, eikä mitään huulien nostelua tai ärinää ilmennyt.)

Kasa videoitakin minulla olisi. Tämän päivän patukkaleikeistä, sekä perusasentotreenistä ja muutama lenkkivideokin. Tarkoituksena olisi saada editoitua noista yhtenäinen kyhäelmä, mutta pahalta näyttää, kun lenkkivideot on puhelimessa, eikä puhelin suostu luovuttamaan materiaa koneelle, jotta kivasti voisin editoida sen muiden kanssa samaan syssyyn. Noh, ehkä keksin vielä oivan ratkaisun tähänkin probleemaan, tai saatte vain leikkivideota ja treenivideota. Ha! Ikään kuin se suuri menetys olisi. Tai sitten pitää vain ryhdistäytyä ja lähteä kameran kanssa metsään. Se on se isompi ongelma, ehkä. Noh, loppuun vielä parit kuvat patukkaleikeistä. Taistelutahtoa pennulta ainakin löytyy.

Pentutomera

Hieman alta kuukauden aikana meidän blogiin on eksynyt 32 lukijaa, sekä katselukertoja on roimasti yli tuhat. Wau, en olisi uskonut tavallaan tällaiseen suosioon, mutta näemmä meidän touhut kiinnostaa ja meikäläinenkin osaa kirjoittaa sen verran selvästi, ettei ihmiset juokse huutaen pakoon.

Mitäs meidän elämään sitten? Hyljättiin pari päivää sitten viimeinen kulmahammas teille tietämättömille ja muutenkin koko purukalusto alkaa näyttää siltä, että hampaiden vaihtuminen alkaa olla finaalissa - jes. Ehkä se puremisvimmakin vähenee pikkuhiljaa? Kolmisen viikkoa, nelisen viikkoa ollaan kutakuinkin yhdessä taivallettu ja pennulla alkaa olla selvät luoksetulokäsky, istuminen ja ruokailu. Se matkustaa moitteettomasti autossa, on sisäsiisti ja varsin lunkki vilkkailla koira/ihmispaikoissa. Hihnassa roikkuminen ja näpsiminen on vähentynyt huomattavasti. Hihnassa roikutaan enä hyvin väsyneenä ja turhautuneena. Muuten pentu pelaa hyvin yhteen hiileen kanssani.

Ollaan opiskeltu perusasentoa ja paikallaoloa, sekä katsekontaktia. Kaikissa toki löytyy kehittämisen varaa, mutta perusteet on menneet perille. Paljon on vielä opittavaa, mutta yksinomaan arki, hihnakäytös, yksinolo ja sisäsiisteys on sellaisia juttuja joista en tykkää tinkiä. Minusta koiran kanssa on mahtava käydä lenkillä, mutta siitä menee maku, jos koira riuhtoo sinne tänne ja hieman tuonnekin. Tietysti itse olen niin metsän lapsi, että mieluummin kävelen tuonne metikköön ja päästän koiran vapaaksi, vaikka tiedän, että pitäisi suunnata enemmän lenkkejä tuonne hulinan suuntaan, jotta kaupunkikävelykään ei koituisi ongelmaksi.

Molskis

Olipahan päivä - etten sanoisi. Puolet aamupalasta naksuttelin pennulle katsekontaktin pitämisestä ja hyvin nuori mies tuntui sisäistävän sen, mitä tässä nyt haettiin.

Käytiin koko porukan voimin samoilemassa metsässä ja uimaankin eksyttiin samalla. Linkki kulki kauniisti n. 1/4 osalenkin liinan päässä ja lopumatkan vapaana hassutellen. Pentu tuli nätisti (ja vauhdikkaasti) luokse käskystä, eikä pölhöillyt omiaan missään vaiheessa. Vettä bongatessaan tuli nassikalle hirmuinen kiire, mutta löityi ne korvat silloinkin.

Linkki sai uiskennella hyvän aikaa jorpakossa ja kirmailla metsän siimeksessä meidän ihmisolentojen nauttiessa luonnon antimista. Mustikat maistuivat pirun hyvältä tuolla umpimetsikössä. Ensikerralla pitää vain muistaa ottaa vesipullo mukaan meille ihmisillekin, kun ei viitsitty molskahtaa koiran kanssa uimasille.

Takaisin päin tultaessa sai mieskin tutustua uuden koiran taluttamiseen ja sen vaatimiin nikseihin, mutta hyvin pojat hoitivat homman kotiin, kunhan mies vain muistaa, että Linkki on pentu ja sen, ettei Linkki ole Oca. Kovasti sai ohjeistaa ja koulia, mutta kyllä niistä vielä oiva parivaljakko saadaan.

Fiksailin myös hieman blogin ulkoasua, kun NM. teki meille hienon bannerin. Omaa käsialaa on nuo sivukuvat ja lisäsimpä siihen kalenterin puolikastakin, sekä infoa meistä kahdesta - enemmän itsestäni, kun pentuun vasta tutustutaan.