Tajua jotain tärkeää, ennen kuin se on poissa sinulta

Kuukautta vaille vuosi. Viimein olen tajunnut antaa itselleni tarvittavan levähdystauon, jonka aikana olen opetellut hyväksymään tunteeni, kaipuuni ja rakkauteni Ocaa kohtaan. Viimein olin valmis käsittelemään ne fiilikset. Olen ehkä hieman taikauskoinen, tai höpsö, mutta minusta tuntuu siltä, että Oca olisi kulkenut vierellämme viimeisen vuoden. Minulla ei oikeastaan ole ollut koskaan fiilistä, että olisin yksin. Samalla alitajuinen tietoisuus on estänyt minua kiintymästä Linkkiin. Olen ollut varma, että se viedään minulta tavalla tai toisella pois. En ole uskaltanut antaa koiralle koko sataa prosenttia itsestäni. Olisin halunnut, mutten vain kyennyt siihen. Vahva fiilis siitä, että Oca on seurannut ja hyväksynyt on haihtumassa oivallukseni takia. Uskalsin ja halusin eilen pyytää Linkkiä ensimmäistä kertaa viereeni, kun maailma tuntui pahalta paikalta olla. Bordercollie täytti tehtävänsä mainiosti.

En tiedä, kuinka sallittuja koiranomistajalle on ristiriitaiset ajatukset lemmikistään. Kuinka vaiettuja ne ovat? Kuinka helposti koiraharrastaja ajaa itsensä jonkinlaiseen burn outtiin, muttei uskalla myöntää sitä? Vaikka minä olen ollut alamaissa ja hieman kadoksissa, olen silti tehnyt Linkin kanssa kaikkea pientä, käynyt lenkillä ja luonut pohjaa. Silti tuntuu pahalta, kun en ole voinut antaa kaikkea itsestäni koiralle.

Linkki on kuitenkin äärettömän sopeutuvainen. Viime kuukaudet elämä on ollut, miten sen ilmaisisi... Vaihtelevaa. Uusi asunto, koulujen loppusuora (sisältyen opinnäytetyöt, näytöt, kaikki), uusia ihmisiä elämässä. Onhan tässä. Kaiken lisäksi julkisivuremontti, joka iski kerrostaloomme. Paljon kolinaa, pauketta ja ryskettä. Linkki sopeutuu, ei välitä, eikä vaikuta ollenkaan stressaantuneelta. Se ei ulise, ei hauku, eikä reagoi ääniin mitenkään. Se vaan on ja hengailee. Mainio.

Koulun takia bloggaaminen on hieman jäänyt. Kysymyspostauksiin on vastaukset jo kirjoitettu ja arvonta laitetaan kohta puoleen myös tulille. Koska olen rakentanut jo pohjat koiran uralle, niin nyt, kun viimein voin antaa itsenikin sille kokonaisena alamme oikeasti lyömään asioita nippuun. Kunhan kaivan sen hukassa olevan naksuttimen esille.

Mutta Linkki. Linkki on täydellinen. Mainio. Hyvä. Mahtava. Osaava. Se on kaikkea, mitä tarvitsin Ocan jälkeen. Meistä tulee vielä kunnollinen koirakko, aito koirakko. Linkki on mahtava. Nyt annan itselleni vihdoin luvan nauttia kaikesta siitä, mitä tämä koira tarjoaa minulle.

kuka tätä nyt ei rakastaisi?