Peter Pan tokokokeessa

Käytiin kokeilemassa missä kunnossa alokkaan liikkeet ovat pitkästä tauosta huolimatta. Muutaman kerran ollaan hömpötelty  tokoa, mutta se tavoitteellinen treenaus puuttui. Ensimmäiseksi täytyy sanoa, että tykkään hirmusti savolaisista koiraharrastajista - niinkuin savolaisista yleensäkin. Niin rennon lupsakkaa porukkaa kuin olla ja voi.

Tuomarina oli ihanan positiivinen Riikka Pulliainen, jota voin vaan suositella ensimmäistä koetta suunnitteleville. Hyvin ymmärtäväinen tuomari alokasluokan koirakoiden kanssa ja pienet virheet eivät haitanneet.

Meidän koe ei kuitenkaan mennyt niin putkeen kuin olisi voinut mennä, mutta olen hirmu tyytyväinen ottaen huomioon, että oltiin toisia suoritusvuorossa.

Paikkamakuu 0 - Kuusi koirakkoa, joista oltiin toisena. Linkki ei kestänyt rivin loppuun asti maassa, enkä minä tajunnut käskeä sitä uudestaan makaamaan. Se oli makuussa hirmu levoton ja vempuili edes takaisin ja tuli hieman eteenpäin. Nousi myös ennen käsky.

Seuruu 8 - Koira oli nukuksissa alusta ja ensimmäisen käännöksen teki vähän niin ja näin, mutta tsemppasi hyvin loppuun.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 - Koira, joka tippuu vaikka vesilätäkköön, jos käsketään, päätti kumartaa maahanmenossa. Siis mitä? En todellakaan tiedä. Tai ymmärrä.

Luoksetulo 10 - Perus Linkkiä. Nopea, mutta hieman hidas istuminen.

Noutoesineen pitäminen 7 - Annoin kapula ja Linkki nousi seisomaan? Öö... Anteeksi mitä. Alkoi ihan itseäkin naurattaa bortsun hölmöily. Mitä lie korvien välissä liikkui.

Kauko-ohjaus 9 - Ei hajua, mistä piste lähti. Teki nätisti.

Estehyppy 10 - Se, mitä ei treenaa, ei hajoa. Linkki ei ole estettä nähnyt sitten viimekokeen, mutta tyylipuhtaasti se tuli yli sieltä.

Kokonaisvaikutus 9 - "Taitaa olla aika nuori koira." Oli tuomarin kommentti. Nauroin katketakseni ja kerroin meidän Peter Panin olevan kuitenkin jo neljä vuotta. Mainintoja siitä, että koira näkee kaiken ja ottaa häiriötä.

Yhteensä 124/200, ALO3 - joten saatiin kisakirjaan se viimeinen puuttuva alo-tulos. Nyt voikin hakea ne kaksi ykköstä.

Plussaa ehdottomasti koiran asenteesta. Se teki tosi hyvin töitä vieraassa hallissa, eikä haistellut alkua enempää. Se pysyi hyvin hallinnassa, eikä harhaillut liikkeiden välissä. Ja meillä oli hauskaa: taisin ensimmäistä kertaa hymyillä kokeen läpi. Oma olo oli rento. Linkki ei myöskään ottanut häiriötä muista koirista ulkona ja kulki hirveän nätisti. Kuitenkin haasteena vieras halli ja kokeenomainen tilanne.

Ihan Luxinkin koulutuksen takia tsiikailin vähän avoa ja aloa kokonaisuutena. Yleisiä huomioita alokkaasta oli se, että tosi monella oli ongelmia paikkamakuun kanssa. Tai lähinnä koirat uuden vuorotellen käskytyksen myötä seilaavat ylös/alas miten sattuu. Myös ääntelemistä rivissä on. Joista molemmat on myös Linkin ongelmia. Seuraavat ongelmat olivat enimmäkseen seuruun kestävyydessä, lähinnä aloitukset. Niinkuin meillä. Ja yllättävän moni koira vaati niin avoimessa kuin alokkaassa kaksoiskäskyä kauko-ohjauksessa. Avoimen ongelmia oli myös istumisen/seisomisen/maahanmenon erottelu, sekä ruutu. Positiivista oli koirien palkkaus sekä yleisesti ottaen kaikilla näytti olevan hirmu hauskaa kehässä. Kiva katsoa vähän analyyttisemminkin kokeita. Tiedän kyllä mihin aion Luxin kanssa panostaa.

Sä tsiigaat voittajaa~

Se vaatii rakkautta, hulluutta, draivia. 

Kaikki likoon vaan vaik se suututtais kaikkia. 

Viileyttä, luonnetta, maniaa, kovuutta, suoraa selkään, tääl tarvitaan totuutta! 

Kyyneleitä, verta, hikee. 

Loppuun asti vetämistä, vannomista Herran nimeen. 

Voitontahdon näät silmistä. 

Tää on niille jotka kulkee jalat maassa, pää pilvissä.

Cheekin Jippikayjei on biisi, josta vitsailin tekeväni meidän ensimmäisen ALO1 -tuloksen videon. Se oli alunperin Ocan biisi - sen piti olla meidän ensimmäisen tokokokeen täydellisen tuloksen biisi. Kun Ocan kanssa kisaura jäi näyttelyiden saralle, pieni mustavalkoinen rimpakinttu astui isoihin saappaisiin. Päivä toisensa jälkeen tavoite tuntui mahdottomalta, mutta hitaasti valettiin itsevarmuutta. Kaksi möllikoetta, kaksi virallista. En nostanut kolmanteen viralliseen odotuksia kovin ylös.

Olin hiljaa, en kertonut oikein kenellekään, että koe on varattu. Enimmäkseen tein mentaalitreeniä, mielikuvaharjoittelua. Koiran kanssa suhde kehittyy koko ajan. Meillä on mielestäni ollut hyvä suhde Linkin kanssa, mutta aina, kun sanon näin kävelemme parikuukautta eteenpäin uusissa haasteissa ja selätämme ne. Olemme aina uudella levelillä, vaikka luulin hetken kaiken olevan jo saavutettu. Siinä sivussa, missä minä kasvan ihmisenä, on Linkki kasvanut koirana. Olin luottavainen. Koira on teknisesti hyvä, se kestää palkattomuutta, sen pää pysyy menossa, jos minunkin pääni. Olen listannut ongelmakohdaksemme itseni.

Sunnuntaina, 28.8 suuntasimme Ylöjärvelle Harri Laisin silmien alle. Koe oli ajoitettu muuttokiireeseen, puolittain valvotun yön alle. Siinä kuitenkin oli kaikki onnistumisen aspektit kasassa, kun ensimmäistä kertaa sain mukaan rakkaan ihmisen. Sen kaikista parhaimman tsempparin, jota voi olla. Koepaikalle lähdettiin pienessä kiireessä - kaupassa oli liikaa jonoa ja tuntui, että moottoritie oli täynnä perä edellä vastaan tulevia autoja. Oltiin kuitenkin ajoissa paikalla, vaikka hetken pelästyin alokkaan alkaneen, kun kokoomassa oli hirveästi ihmisiä. Se olikin avo. Onneksi. Olimme silti viimeisiä alokkaassa, vaikka kohtuu hyvin ajoissa.

Meidät sijoitettiin numerolle 13, alokkaassa oli yhteensä yhdeksän koiraa ja olimme vuorossa neljänsinä. Emme siis liian aikaisin tai myöhään. Hetken laskin, että pääsisimme laitaan paikkamakuussa. Kuitenkin makuutettiin 5 ja 4 -koiran ryhmässä, jolloin Linkki jäi kahden uroksen väliin. Luoksepäästävyydessä paimen ei oikein pysynyt pöksyissään, vaan antoi tuomarille kunnollisen halauksen.

Paikkamakuu 10 - Tuli hyvin mukana makuuseen. Oli kuitenkin hieman levoton rivissä ennen liikkeen alkua. Tasasin omaa mieltäni ja komensin koiran tyynesti ruotuun. Se rauhoittui hihnan irrottua. Nätisti omalla käskyllä maahan, sekä jäi hyvin makaamaan. Link makasi koko minuutin rauhallisessa, tarkkaavaisesssa asennossa. Kerran käytti päätä alhaalla ja nappasi ruohotupsua. Ei kuitenkaan ollut levoton tai epävarma, ja oli täysin hiljaa. Koiran luo palatessa se pysyi maassa, vaikka häntä heiluikin. Terhakasti omalla käskyllä sivulle.

Olin tässä vaihessa ylittänyt kaikki koetavoitteeni. Paikkiksesta kymppi. Paikkiksesta, jonka olen onnistunut rikkomaan monesti. Paikkiksesta, jota ei ole treenattu. Siis. Me. Kymppi. Paikkis. Kädet tärisivät ja taisi kyynelkin vierähtää poskelle. Minun hieno pieni paimeneni. Voin kertoa, että jos olisi pitänyt paikkisten jälkeen mennä kehään niin jalkani eivät olisi varmaan kantaneet. Jouduin nytkin tärisemään hetken ja tasaamaan itseäni toisen hetken. Olin niin onnellinen. Onneksi oli seuralainen, joka kasasi kanssani itseni.

Yksilökehään mennessä olin saanut suurimmat vapinani pois, sekä mieleni haltuun. Vein Linkin kehän laidalle hihnassa, ja irrotin sen ennen kehää. Paimen oli hetken aikaa lähdössä tekemään hommia keskenään, mutta nopeasti se palautui työmoodiin minun kanssani, kun muistutin ettei yksin ole kiva tehdä hommia.

Seuruu 9 - PerusLinkki seuruu. Se on parempi, mutta vieläkin tyyppi poikittaa pikkuisen innostuessaan. Pysyi kuitenkin nätisti temponvaihtelut ja muistin tehdä käännökset rauhallisesti ja koiran huomioiden.
Maahanmeno seuruun yhteydessä 9 - Liikkuri vaihtui. En ollut enää ollenkaan varma, oliko kyseessä seisominen vai maahanmeno. Onneksi valokuvamuisti edellisistä suorituksista kertoi maahanmenon, ja arvoinkin sen oikein. Koira tipahti nätisti ja muutenkin nappi suoritus ellei rumaa seuruuta oteta lukuun.
Luoksetulo 9 - Jäi nätisti, eikä vajonnut maahan, mitä on ilmaantunut satunnaisesti. Näppärä ja nopea luoksari Linkiksi.
Noutoesineen pitäminen 8 - Koira kääntyi vähän eteeni liikkurin annettua kapulan. Piti kuitenkin hyvin ja mälväämättä koko ajan. Luovutti nätisti ja pysyi paikoillaan liikkurin käskyyn asti.

Tähän väliin Linkki närkästyi hieman siitä, että hänen kapulansa vietiin pois ja haahuili hetken ennen kuin sain koiran takaisin ruotuun.

Kauko-ohjaus 9 - Ajatukset oli hetken aikaa muualla, mutta jäi hyvin. Ei venkslannut asentoja, eikä ennakoinut. Ihan superhyvät.
Estehyppy 10 - Siis vau. Emme ole treenanneet, ei ollut mitään hajuakaan siitä millä käskyllä koira tulee yli - jos tulee. Edes siinä vai

heessa, kun kävelin esteen toiselle puolelle. Päädyin kuitenkin luoksarin käskyyn ja toivoin, että este osuisi matkalle. Mitä vielä. Linkki teki tyylikkään, puhtaan ja näyttävän hypyn ja olin pakahtua onnesta.

Kokonaisvaikutus 8 - en tiedä miksi kasi, Laisilla ei ollut kommentteja suoritukseen. Palkkasin koiran todella rauhallisesti liikkeiden välissä, lähinnä sanallisesti. Pari kertaa kosketuksella.

Yhteispisteet 182/200, ALO1, KP ja sijoitus 2/9.

Palkintohamppari

En uskaltanut riemuita. En katsonut pisteitä kehässä. Mutta kaikki tuntui hyvältä, kaikki tuntui onnistuneelta. Kaikki oli hyvin. Seuralaiseni nauroi, että olin hypyssä näyttänyt siltä, ettei minulla ole pienintäkään ideaa siitä, mitä tein. Kaaduinkin kehästä poistuessani, kun palkkasin koiraa nauhan ulkopuolella. Hups. Ei edes sattunut (mitä nyt polvi ja käsi verillä). Euforinen fiilis. Minulla ei ollut silloin sanoja, eikä minulla oikeastaan ole vieläkään sanoja. Mutta me tehtiin se. Ja miten makealta se maistui.

Miten makeaa oli olla toisena, hyvillä pisteillä ja omasta mielestä onnistuneella suorituksella. Harmi, ettei siitä ole videota. Monenkaan korviin ei mitätön ALO1 tulos kuulosta miltään, mutta henkilökohtaisesti minulle se on yhden tavoitteen saavuttaminen. Ensimmäinen oikea harrastustulos. Ja se polku, mitä ollaan kuljettu tuota tulosta kohden. Olemme tehneet sen yksin - suurimmaksi osaksi. Se kertoo, kuinka vahvoja me olemme yhdessä.

Paluu elävien kirjoihin

En tiedä, miksi blogin kirjoittamiselle ei nykyään tunnu löytyvän miltei ollenkaan aikaa. Viimeaikoina olen pohtinut aika rankasti sitä, mihin suuntaan tahdon viedä blogia. Minusta tuskin koskaan tulee mitään kantaa ottavaa bloggaajaa, en tule tekemään tuote-esittelyitä tai muutakaan. Tähän mennessä blogi on ollut lähinnä päiväkirjamainen, johon olen listannut treenit ja joitain tapahtumia. Muistoja, joita on jälkeen päin hauska lukea.

Käytiin tokokokeessa 23.1, ja postaus on odotellut tuolla loppuunkirjoittamistaan. En ole löytänyt motivaatiota siihen, saati saanut käsiini vielä videota. Link oli hyvin vallaton ja levoton uudessa halliympäristössä. Se ei kerennyt tottua kunnolla halliin ja koira tunnetusti näkee kaiken. Meillä kuitenkin oli kivaa kehässä ja ne kohdat, missä koira oli mukana tekemisessä - se teki hyvin. Loppu menikin taas ihan pitkin seiniä. Lähinnä oltiin molemmat hyvin ulkona siitä, mitä oikeasti pitäisi tehdä. Oma jännitys pysyi kurissa, fiilis oli hyvä molemmilla kehässä ja ainakin tietää mitä pitäisi treenata lisää.

Tuomarina Ralf Björklund
Paikkamakuu 5,5 - Oli vähän levoton, piippaili pikkuisen ja kävi vinoon makaamaan.
Seuruu 0 - Keskyttyminen herpaantui alun jälkeen ihan kokonaan. Nenä vei nuorta miestä hallissa, näytti osittain hyvää ja iloista seuruuta, mutta hukkui matkasta. En itse osannut vaatia sitä kunnolla mukaan enää.
Liikkeestä maahanmeno 8 - Seuruussa irtosi ja muistaakseni edisti aika reippaasti, mutta teki näppärän maahanmenon. Ei ennakoinut nousukäskyä.
Luoksetulo 9 - Omaan silmään täydellinen luoksari, istui nopeasti perusasentoon.
Noutoesineen pitäminen 0 - Piti hyvin, mutta irtikäskyllä kävi antamassa tuomarille pusun.
Kauko-ohjaus 8,5 - En muista, mikä tässä tiputti pisteitä. Olisiko häiriintynyt suoraan taakse tulevasta liikkurista.
Estehyppy 0 - Teki vanhan alokkaan hypyn näppärästi - kääntyi siis selin minuun ja hämmentyi sitten täysin koko hommasta. Itsekin jäädyin pahasti.

Kokonaisvaikutus 0 - Ei tästä sitten sen enempää. Tuomarin kommenttina lisää hallintaa, koska koira väläytteli iloista tekemistä kuitenkin joukossa.

Yhteispisteet 82, ALO0

---

Tokokokeen jälkeen ollaan nyt helmikuussa ja maaliskuussa käyty treenaamassa kahtena sunnuntaina peräkkäin.

Ensimmäisen sunnuntain setissä tehtiin ruutua ja henkilöryhmäseuruuta lisäksi yhdellä häiriökoiralla. Ruudun junnu muisti yllättävän hyvin ja löysi tiensä näppärästi sinne. Henkilöryhmässä sen keskittyminen ei herpaantunut kertakaan ympärillä oleviin ihmisiin.

Toisessa setissä tehtiin nouto -  ensimmäinen meni ok, mutta toisessa koira koitti varastaa kapulalle, josta kainalokyyti autoon. Halusin päästä antamaan sille jonkun konkreettisen palautteen varastamisesta. Toisella kertaa bortsu kuitenkin hallitsi hermonsa ja teki kaksi nättiä noutoa. Sen jälkeen yksi luoksari ja sitten pätkä seuruuta.

Lopuksi bortsu pääsi hengailemaan vielä hetkeksi ihmisten pariin ja rakastamaan kaikki lähellä olevat ruttuun. Ihme sosiaalinen perhonen tuo eläinkin silloin kun ei tehdä töitä.

---

Toisissa treeneissä Linkille suurimman haasteen toi kauempana pulkkaileva lapsiperhe, joten bortsu sai ensin purkaa energiaa juoksemalla frisbeen perässä parin perusasennon jälkeen. Treeneihin lähtö jäi myöhäiselle ja heti heräämisen jälkeen meikäläinenkään ei ole mitenkään parhaimmillaan.

Toisen setin kanssa jatkettiin keskittymisharjoitteita pulkkamäen läheisyydessä. Tehtiin ensin nappulapalkalla ja kun koiran focus kesti enemmän tekemistä siirryttiin tekemään pallon kanssa. Palkkailin Linkkiä pitkästä aikaa leikkimisestä itseni kanssa, jolloin se pysyy hanskassa paremmin. Muutenkin olen liian paljon palkannut sitä heittämällä palkan poispäin itsestäni ja vielä eteenpäin, josta varmaan suurin osa edistämisestä johtuu. Nyt siirsin palkan vasempaan käteen, johon vapautan koiran.

Muuten jätettiin treenit siihen, kun oma ajatus ei kulkenut. Hetken Linkki sai hengailla hihnassa kentän laidalla ennen kuin lähdettiin pois.

---

Olen koittanut laittaa enemmän ajatusta taas tokon treenaaamiseen ja siihen mitä tarvitaan, jotta oltaisiin kesällä taas koekunnossa, kun ulkokisat alkavat. Halliin en enää tuota ilmoita, ellei nyt päästäisi treenaamaan halliin enemmän. Tosi paljon vain tarvittaisiin sellaista treeniä, mitä en yksin pysty tekemään.

Muuten ollaan käyty kerran juoksemassa ja todettu teiden olevan vielä liian liukkaita. Sitäkin enemmän käyty kävelemässä Aulangolla ja Vanajan rannassa, sekä suunnattu kulkua myös enemmän keskustaan päin. Lähinnä menty hakemaan niitä ohitustilanteita, vaikka nyt uuden unirytmin myötä ollaan aika paljon liikkeellä niihin aikoihin milloin ei muita liiku niin paljoa. Meidän elämä on taas mennyt uuden rytmin opetteluun ja kaiken rennon puuhasteluun. On aika pikkuhiljaa aktivoitua takaisin treenielämän pariin.

Kohti TVA:ta

Me selvittiin sunnuntain koettelemuksesta henkisinä voittajina. Väläyteltiin sitä, mitä ollaan. Tiimi, kaksi osaa, yksi mieli. Eihän se nappiin mennyt täydellisesti, voiko ensimmäinen koe koskaan mennä? Ennen koetta olevat viimeiset päivät menivät pää kolmantena jalkana juostessa paikasta toiseen, joten jännittä ei ehtinyt. Sunnuntaiaamuna olin jo niin väsynyt, että lämmin sänky ja kullan kainalo houkuttelivat melkein enemmän kuin kylmän kosteaan säähän lähteminen. Mutta pakkohan se oli!

Oltiin kisapaikalla 1,5h etuajassa. Jäin odottelemaan Jennyä & Iloa, kun ihana ihminen oli luvannut tuoda meille häkin. Linkki oli levoton hihnan päässä. Se piippaili, vaikkakin suostui makoilemaan nätisti aloillaan. Se aisti varmasti hermostuksen minusta, vaikka koitin käyttäytyä kuinka rennosti tahansa. Olin jo luopunut toivosta, että Jenny tulee, kun tutun näköinen kuski autoineen tuli ja päästiin ilmoittautumaan. Oli helpotus saada koira pois käsistä ja jotain juttuseuraa ennen koetta. Oltiin numerolla kahdeksan - ensimmäinen ryhmä paikkiksessa ja suorituksessa toinen vuoro. Sopivan alussa, ettei kerkeä muodostaa paniikkia, vaikka jännittikin paikkamakuu.

Kehätarkissa Linkki oli ihan pähkinöinä siihen, että joku koskee häneen ja jee! Kaikki on niin ihanaa ja kaunista. Pääsee vielä vihdoin tekemään töitä. Koiran kontakti ja hallinta oli kokonaan hukassa ja hetken teki mieli lyödä hanskat tiskiin. "Se on vain jännitys"-mantran hokeminen onneksi auttoi ja sain itseni parempaan mielentilaan, jolloin pystyin tukemaan koiraakin paremmin.

Tuomarina Kaisa Lähdesmäki
Luoksepäästävyys 5 - Linkki nousi tervehtimään tuomari, ui hyvin linkkimäisesti liiveihin. Ei kuitenkaan hypännyt, mutta ei myöskään malttanut aloillaan. Tuomari toivoi hillitympää kokonaisuuta.
Paikkamakuu 8 - Meinasin menettää varmaan tajuni kävellessäni koiran lutoa pois. Silmissä vippasi aika huolella. Linkki meni hyvin omalla käskyllä maahan, sekä jäi rauhallisen oloisena. Se makoili kai ihan hyvin, kun koitin itse lähinnä keskittyä hengitykseeni, jotta en tekisi mitään typerää. Oikealla puolella rivistä lähti koira, joka sai ainakin Linkin levottomammaksi. Taisi piipata pari kertaa, kun tuomari käveli rivin läpi. Vaihteli pikkaisen painoa puolelta toiselle, muuten ok. Paljon rauhallisempi esitys kuin aikaisemmat.

Paikkiksen jälkeen koira hetkeksi häkkiin ja sieltä sitten freesinä hetkesi leikkimään pallolla - lyhyt seuruu kainalopalkalla ja sitten palkka odottamaan. Kehään mennessä Linkki ei ollut kuullutkaan hallinnasta. Paimenpojan ajatukset viilsivät siellä täällä.

Hihnaseuruu 7 - Olin positiivisesti yllättänyt siitä, kuinka hyvin Linkki kuitenkin seurasi hihnassa. Se on ollut meille mörkö aina, enkä ole edes jaksanut tsempata kunnolla siihen. Mutta se kuitenkin pysyi hyvin mukana, vaikka en tiedä mitä ensimmäisessä käännöksessä tapahtui. Perusasennot olivat ainakin vinoja. (Tässä kohtaa oma muisti pätkäisee, joten loput on lähinnä videolta katsottua.)

Vapaanaseuruu 7 - Paimen oli parammassa työmoodissa, vaikka esittikin hirmu rumaa ja edistävää seuruuta etenkin juoksussa. Hyvin se kuitenkin palasi sivulle, vaikka oli kova hinku lähteä haahuilemaan johonkin muualle. Onneksi seuruupätkä oli lyhyt.

Liikkeestä maahan 9 - Vahva liike, luotto oli kova. Linkki oli ihan täysillä messissä ja tekeminen näytti - sekä tuntui äärettömän hyvältä.

Luoksari 9 - Jättäessäni hoin mielessä "Muista jalka, muista jalka" - sillä lähden aina vasemmalla liikkeelle, jos koira jää paikoilleen. Olin ihan varma, että Linkki vajoaa paikka-käskystä maahan, mitä se on muutamia kertoja tehnyt. Mitä vielä. Siistimpää ja vauhdikkaampaa luoksari saa bortsulta hakea. Katsoin että se painelee ohi ja varmaan purisin silmänikin kiinni, mutta hyvin se oli vierellä. Ihan super!

Liikkeestä seis 9 - Luoksarin huuman jälkeen seisomaanjäävä tuli hyvään kohtaan rauhoittamaan tekemistä. Linkki oli hyvin mukana, keskittyi ja kuunteli ja jäi. Kaunis suoritus, eikä se edes niiannut!

Hyppy 8 - Ei karannut hypylle ja muistin nyökätä kai. Meni ensimmäisellä yli vieraasta esteestä (jes!) ja pysähtyi hyvin. Haisteli kuitenkin estettä. Ei ennakoinut käskyä. Tuomari olisi toivonut nopeampaa pysäyttämistä.

Kokonaisvaikutelma 9 - "Hyvää ja iloista yhteystyötä! Hieman malttia vielä mukaan, niin hyvä tulee!" Ja siltä se tuntuikin, kehässä oli hyvä flow ja hymyilytti hieman, vaikka jännittikin. Taisin muutaman kyyneleenkin tirauttaa, ennen kuin Jenny kerkesi tulla kehumaan.



Tuloksia jäätiin jännäämään, olin miltei varma siitä, että pakkohan sieltä on se ykkönen tulla. No ei, ähäkutti, 159p ALO2. Oikeasti? Ei. Fiilis hieman latistui, vaikka olen koittanut tolkuttaa itselleni, että ensimmäinen koe. Meidän molempien ensimmäinen koe, mutta en voi valehdella hyvällä omalla tunnolla ettei se hatuttaisi yhtään. Koska yksi piste. Kyllä se hatuttaa. Mutta uutta matoa koukkuun. Tuolta kuitenkin näkee meidän parhaimmat liikkeet hyvillä numeroilla! Se valaa uskoa ja toivoa ja piristää mieltä.

ps. Ollaanhan me hyviä, koska me ollaan tiimi. Ja minäkin osasin olla koiran arvoinen ohjaaja.
pps. Hirmu iso kiitos Jennylle seurasta ja kaikesta muusta! Ja onnea Ilon upeasta suorituksesta!