Sä tsiigaat voittajaa~

Se vaatii rakkautta, hulluutta, draivia. 

Kaikki likoon vaan vaik se suututtais kaikkia. 

Viileyttä, luonnetta, maniaa, kovuutta, suoraa selkään, tääl tarvitaan totuutta! 

Kyyneleitä, verta, hikee. 

Loppuun asti vetämistä, vannomista Herran nimeen. 

Voitontahdon näät silmistä. 

Tää on niille jotka kulkee jalat maassa, pää pilvissä.

Cheekin Jippikayjei on biisi, josta vitsailin tekeväni meidän ensimmäisen ALO1 -tuloksen videon. Se oli alunperin Ocan biisi - sen piti olla meidän ensimmäisen tokokokeen täydellisen tuloksen biisi. Kun Ocan kanssa kisaura jäi näyttelyiden saralle, pieni mustavalkoinen rimpakinttu astui isoihin saappaisiin. Päivä toisensa jälkeen tavoite tuntui mahdottomalta, mutta hitaasti valettiin itsevarmuutta. Kaksi möllikoetta, kaksi virallista. En nostanut kolmanteen viralliseen odotuksia kovin ylös.

Olin hiljaa, en kertonut oikein kenellekään, että koe on varattu. Enimmäkseen tein mentaalitreeniä, mielikuvaharjoittelua. Koiran kanssa suhde kehittyy koko ajan. Meillä on mielestäni ollut hyvä suhde Linkin kanssa, mutta aina, kun sanon näin kävelemme parikuukautta eteenpäin uusissa haasteissa ja selätämme ne. Olemme aina uudella levelillä, vaikka luulin hetken kaiken olevan jo saavutettu. Siinä sivussa, missä minä kasvan ihmisenä, on Linkki kasvanut koirana. Olin luottavainen. Koira on teknisesti hyvä, se kestää palkattomuutta, sen pää pysyy menossa, jos minunkin pääni. Olen listannut ongelmakohdaksemme itseni.

Sunnuntaina, 28.8 suuntasimme Ylöjärvelle Harri Laisin silmien alle. Koe oli ajoitettu muuttokiireeseen, puolittain valvotun yön alle. Siinä kuitenkin oli kaikki onnistumisen aspektit kasassa, kun ensimmäistä kertaa sain mukaan rakkaan ihmisen. Sen kaikista parhaimman tsempparin, jota voi olla. Koepaikalle lähdettiin pienessä kiireessä - kaupassa oli liikaa jonoa ja tuntui, että moottoritie oli täynnä perä edellä vastaan tulevia autoja. Oltiin kuitenkin ajoissa paikalla, vaikka hetken pelästyin alokkaan alkaneen, kun kokoomassa oli hirveästi ihmisiä. Se olikin avo. Onneksi. Olimme silti viimeisiä alokkaassa, vaikka kohtuu hyvin ajoissa.

Meidät sijoitettiin numerolle 13, alokkaassa oli yhteensä yhdeksän koiraa ja olimme vuorossa neljänsinä. Emme siis liian aikaisin tai myöhään. Hetken laskin, että pääsisimme laitaan paikkamakuussa. Kuitenkin makuutettiin 5 ja 4 -koiran ryhmässä, jolloin Linkki jäi kahden uroksen väliin. Luoksepäästävyydessä paimen ei oikein pysynyt pöksyissään, vaan antoi tuomarille kunnollisen halauksen.

Paikkamakuu 10 - Tuli hyvin mukana makuuseen. Oli kuitenkin hieman levoton rivissä ennen liikkeen alkua. Tasasin omaa mieltäni ja komensin koiran tyynesti ruotuun. Se rauhoittui hihnan irrottua. Nätisti omalla käskyllä maahan, sekä jäi hyvin makaamaan. Link makasi koko minuutin rauhallisessa, tarkkaavaisesssa asennossa. Kerran käytti päätä alhaalla ja nappasi ruohotupsua. Ei kuitenkaan ollut levoton tai epävarma, ja oli täysin hiljaa. Koiran luo palatessa se pysyi maassa, vaikka häntä heiluikin. Terhakasti omalla käskyllä sivulle.

Olin tässä vaihessa ylittänyt kaikki koetavoitteeni. Paikkiksesta kymppi. Paikkiksesta, jonka olen onnistunut rikkomaan monesti. Paikkiksesta, jota ei ole treenattu. Siis. Me. Kymppi. Paikkis. Kädet tärisivät ja taisi kyynelkin vierähtää poskelle. Minun hieno pieni paimeneni. Voin kertoa, että jos olisi pitänyt paikkisten jälkeen mennä kehään niin jalkani eivät olisi varmaan kantaneet. Jouduin nytkin tärisemään hetken ja tasaamaan itseäni toisen hetken. Olin niin onnellinen. Onneksi oli seuralainen, joka kasasi kanssani itseni.

Yksilökehään mennessä olin saanut suurimmat vapinani pois, sekä mieleni haltuun. Vein Linkin kehän laidalle hihnassa, ja irrotin sen ennen kehää. Paimen oli hetken aikaa lähdössä tekemään hommia keskenään, mutta nopeasti se palautui työmoodiin minun kanssani, kun muistutin ettei yksin ole kiva tehdä hommia.

Seuruu 9 - PerusLinkki seuruu. Se on parempi, mutta vieläkin tyyppi poikittaa pikkuisen innostuessaan. Pysyi kuitenkin nätisti temponvaihtelut ja muistin tehdä käännökset rauhallisesti ja koiran huomioiden.
Maahanmeno seuruun yhteydessä 9 - Liikkuri vaihtui. En ollut enää ollenkaan varma, oliko kyseessä seisominen vai maahanmeno. Onneksi valokuvamuisti edellisistä suorituksista kertoi maahanmenon, ja arvoinkin sen oikein. Koira tipahti nätisti ja muutenkin nappi suoritus ellei rumaa seuruuta oteta lukuun.
Luoksetulo 9 - Jäi nätisti, eikä vajonnut maahan, mitä on ilmaantunut satunnaisesti. Näppärä ja nopea luoksari Linkiksi.
Noutoesineen pitäminen 8 - Koira kääntyi vähän eteeni liikkurin annettua kapulan. Piti kuitenkin hyvin ja mälväämättä koko ajan. Luovutti nätisti ja pysyi paikoillaan liikkurin käskyyn asti.

Tähän väliin Linkki närkästyi hieman siitä, että hänen kapulansa vietiin pois ja haahuili hetken ennen kuin sain koiran takaisin ruotuun.

Kauko-ohjaus 9 - Ajatukset oli hetken aikaa muualla, mutta jäi hyvin. Ei venkslannut asentoja, eikä ennakoinut. Ihan superhyvät.
Estehyppy 10 - Siis vau. Emme ole treenanneet, ei ollut mitään hajuakaan siitä millä käskyllä koira tulee yli - jos tulee. Edes siinä vai

heessa, kun kävelin esteen toiselle puolelle. Päädyin kuitenkin luoksarin käskyyn ja toivoin, että este osuisi matkalle. Mitä vielä. Linkki teki tyylikkään, puhtaan ja näyttävän hypyn ja olin pakahtua onnesta.

Kokonaisvaikutus 8 - en tiedä miksi kasi, Laisilla ei ollut kommentteja suoritukseen. Palkkasin koiran todella rauhallisesti liikkeiden välissä, lähinnä sanallisesti. Pari kertaa kosketuksella.

Yhteispisteet 182/200, ALO1, KP ja sijoitus 2/9.

Palkintohamppari

En uskaltanut riemuita. En katsonut pisteitä kehässä. Mutta kaikki tuntui hyvältä, kaikki tuntui onnistuneelta. Kaikki oli hyvin. Seuralaiseni nauroi, että olin hypyssä näyttänyt siltä, ettei minulla ole pienintäkään ideaa siitä, mitä tein. Kaaduinkin kehästä poistuessani, kun palkkasin koiraa nauhan ulkopuolella. Hups. Ei edes sattunut (mitä nyt polvi ja käsi verillä). Euforinen fiilis. Minulla ei ollut silloin sanoja, eikä minulla oikeastaan ole vieläkään sanoja. Mutta me tehtiin se. Ja miten makealta se maistui.

Miten makeaa oli olla toisena, hyvillä pisteillä ja omasta mielestä onnistuneella suorituksella. Harmi, ettei siitä ole videota. Monenkaan korviin ei mitätön ALO1 tulos kuulosta miltään, mutta henkilökohtaisesti minulle se on yhden tavoitteen saavuttaminen. Ensimmäinen oikea harrastustulos. Ja se polku, mitä ollaan kuljettu tuota tulosta kohden. Olemme tehneet sen yksin - suurimmaksi osaksi. Se kertoo, kuinka vahvoja me olemme yhdessä.