Puhuin aamulla treeneistä, tyyppi ei ymmärtänyt miksei mennä heti.
Keskiviikkona treenattiin aluksi yleistä hallintaa - lähinnä autosta pois tuloa ja motivaation kasvattamista. Haahuilun estoa ja korvien auki olemista, vaikka kenttä on uusi ja siellä oli muita koiria. En ole koskaan mieltänyt hallintaa meidän suurimmaksi ongelmaksi, mutta tiedostan koirani olevan niin itsenäinen, että se kyllä menee yksin ellen seuraa perässä. Haluan kuitenkin olla se, joka päättää suunnan ja vauhdin. Bortsu focusoi hyvin keskittymisensä minuun ja päästiinkin nopeasti liikkumaan ja tekemään alkuun lyhyt seuruu pätkä. Tämän jälkeen poistuttiin pienelle lenkille, jossa saatiin muun muassa pari kivaa koiraohitusta, vaikka koiralla ei ollut kaulassa reeniremeleitä. Täällä harvemmin tulee koiria vastaan, jotka etenevät, vaan ne ovat enemmänkin maamiinoja.
Treeniseuramme saavuttua ei hirveän kauaan nokka tuhissut. Kerroin suunnitelmani siitä, että haluan siedättää itseäni liikkurin äänelle ja sille, että osaan kuunnella ohjeita. Halusin koiralle jäävän hyvän fiiliksen ja seuruutinkin Linkkiä kainalopalkalla kaksi seuruusettiä, joista molemmista palkkasin ennen viimeistä perusasentoa. Viimeisen setin tein ilman kainalopalkkaa, edeten kahdella pysähdyksellä viimeiseen perusasentoon, josta palkkasin koiran. Se ei seilannut, ei tiputellut kontaktia, koska olin itse rentoutuneempi ja varmemmalla mielellä kuin aiemmin. Se ei haaveillut muiden koirien perään, vaan keskittyi hyvin tekemiseen. Siihen oli hyvä lopettaa.
Kävimme viedä hyödyntämässä Hämeenlinnan maastoja, ja kierrettiin tuttu Linnan lenkki. Linkillä meinasi olla vähän vielä vauhti päällä ja hyvänä siedätyksenä jäätiin istumaan kolmen pokestopin keskittymään. Tekee hyvää hieman maalaistuneelle koiralle nähdä paljon ihmisiä, etenkin sinne tänne sinkoilevia lapsia, pyöriä, autoja ja ties mitä muuta. Oudosti lähelle jääviä ihmisiä, jotka tuijottelevat puhelinta. Meinasi bortsu epäonnekseen jäädä yhden kävelijän allekin, mutta pääsääntöisesti makoili rauhallisesti niin kauan kuin istuimmekin aloillamme.
Paikanpäällä kuitenkin totesimme, että tämän päivän rallyradan voi ottaa helposti minulle treeninä kuunteluun, vaikka koira ei kaikkia kylttejä osaisikaan suorittaa. Perehdyttiin rataan porukalla kahteenkin kertaan. Hirveän vaikeaa on muistaa noinkin lyhyt rata kokonaan ja muutenkin rally on vähän oudon tuntuista jäykälle tokoharrastajalle - ei kuitenkaan mahdotonta. Voin kertoa, etten muista vieläkään koko rataa ja meinasin tuskastua johonkin 270asteen käännöksiin joita radalta löytyi. Käsittääkseni rata oli jotakin alokkaan tasoa. Se sisälsi tosiaan temponvaihtelua, monen monta käännöstä, koira edessä -, sekä koira paikalla -liikkeitä. Treenikaveri onneksi huuteli mitä kylttien kohdalla piti tehdä.
Kävin tekemässä alkuun Linkille kauempana lyhyen kuuntelu ja hallintatreenin varmistaakseni, että se on tässä maailmassa, vaikka paikka on veiras ja on paljon koiria. Tyyppi kuitenkin todisti olevansa hyvin kuulolla. Päädyin viemään sen hihnassa radan alkuun ja bortsun asenne oli vähän "minä teen yksin", kun niin kova kiire sillä on päästä tolppien luokse. ihmiset se kuitenkin ignoorasi hyvin. Alussa päätin, että otan hihnan kokonaan irti etten sotke itseäni. Toinen kyltti alun jälkeen oli sellainen, että koira piti ottaa eteen. Linkkihän ei osaa tulla eteen, joten hieman sompailuksi se meni ja koirakin oli kujalla siitä mitä tapahtuu. Kun sain kasattua omat ajatukseni oli loppurata kohtuu helpon oloinen, vaikka jätimmekin välistä saksalaisen täyskäännöksen ja koira edessä peruuttaen - soveltaen sen kuitenkin siihen, että koira on sivulla ja peruutimme. Kaikki käännökset se teki kohtuu tiiviisti ja hyvällä draivilla, eikä kontaktikaan tippuillut. Ihan hauskan oloista tuo rally kuitenkin on, näin ensivaikutelmaltaankin. En tiedä, jos jossain vaiheessa pääsen eroon asenneongelmastani hihnaa kohtaa voisin kuvitella kisaavani siinä.
Tokopuolelta tehtiin liikkuroitu seuruu suoraan autosta tyylillä. Linkkiä ei haitannut vierellä kävelevä liikkuri, mutta se aukesi hieman ja jouduin pyytämään korjaamista. Muuten se teki näppärän, kohtuu pitkän alokkaan seuruun. Oma mielentilani oli rauhallinen ja määrätietoinen ja se näkyi koirassa rauhallisempana suorituksena. Seuraavana pureuduttiin ongelmaan kaukot, joissa bortsu arvailee liikkeitä ja ennakoi aika rajustikin. Kolmannella kerralle se kuitenkin suoritti oikeaoppiset kaukot, kun malttoi kuunnella.
Halusin myös näyttää treenikaverille kapulanpito-ongelmaamme, tai ongelma ei liity pitoon, vaan irrotukseen. Linkki yleensä väistää sivulle päästäessään kapulasta irti - eli odottaa palkkaa ja on välillä jalat missäkin solmussa ja viimekokeessahan se piti irrotuskäskyä vapautumisena. Kumma kyllä, nyt ongelmaa ei saatu kunnolla esiin, vaan tyyppi teki kaksi näppärää pitoliikettä liikkuroituna. Se teki myös yhden noudon, jossa jalkojen asennon vaihtelu tuli esiin, mutta takamus pysyi edelleen maassa.
Kokonaisvaltaisesti todella hyvä treeni, josta jäi myös hyvä fiilis. Koira kyllä osaa niin kauan, kun minä hallitsen pääkoppani. Ehkä tästä tulee vielä oikeasti jotain. Nyt ei kuitenkaan päästä treenailemaan, kun iltavuoroviikot alkavat ja tappavat kaiken sosiaalisen elämän.
Treenin jälkeen päädyttiin taas Linnan puistoon hetkeksi chillailemaan ennen sadetta ja bordercollie oli huomattavasti rauhallisempi kokonaisuus kuin viimekerralla. Se nousi yhden ainoan kerran maasta ja silloinkin kaksi pyöräilijää ajoi melkein koiran kuonon päältä. Vieressä paukuteltiin myös mehupurkkeja, joista toiselle koira viitsi nostaa päätään, mutta jätti loput noteeraamatta. Tekee törkeän hyvää koiralle käydä välillä kaupungissa pyörimässä ja ihmettelemässä ihmisvilinää.
Käytiin testaamassa Prisman koirahäkit, en kyllä jättäisi tuonne pitkäksi aikaa koiraa (enkä mielellään ilman vahtia), mutta Link tuntui viihtyvän hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti