Hei hei, heinäkuu

Olen ties kuinka monta kertaa aloittanut kirjoittamaan otsikolla "Lux 7kk", "Onnistuneet treenit", "Näin opetan asian x", mutta lopun kaiken ei tekstinkäsittelyohjelmaan ole tullut paria riviä enempää ja ajatuskin on katkennut. Inspiraatio on tiessään ja Luxin pentuvuodesta tulee tallennettua hirveän vähän informaatiota verrattuna Linkin pentuaikaan.

Mitä Linkille kuuluu?
Link on jatkanut harjoituksiaan frisbeen ilmaisun parissa ja muutaman kerran päässyt etsimään fribeetä heinikosta, unohtaen vain ilmaisun. Tarvisi palata pari askelta taaksepäin ja hakea matalampaa viettiä touhuun.
Link on tehnyt myös kivoja alokkaan treenejä, lähinnä seuruussa työskentelyä ja olemme löytäneet bordercollien totiseen asenteeseen iloisesti heiluvaa häntää. Myös merkin (tai tässä tapauksessa puun) kiertoon on alettu panostaa. Vielä pitäisi ruutukamat kaivaa pölyyntymästä niin kerkeäisi sitä treenata ennen lumien tuloa.
Muuten bortsu on hengaillut, kulkenut lenkillä, uinut paljon ja kiusannut Luxia.

Mitä Luxille kuuluu?
Lux on opetellut paljon uusia asioita. Se osaa nykyään mennä maahan pelkällä ääniavulla, sekä seisomista ollaan otettu käsiavulla. Pentu on innokas tarjoamaan myös näitä toimintoja aktiivisesti ja mielellään kaikkea kerralla, niin kuuntelutreenikin on tullut tarpeeseen.
Eteentuloa ollaan harjoiteltu ahkerasti. Tämä on minulle kokonaan vieras alue, joten epämukavuusalueella mennään. En tiedä tuleeko projektista mitään, mutta ainakin Luxin eteentulo näyttää paremmalta kuin Linkin koskaan.
Perusasentoa ollaan treenailtu myös ja Lux alkaa tarjoamaan tätäkin aktiivisemmin etuviiston sijaan. Sillä on yllättävät hyvä paikka ja se lähtee hyvin myös mukaan siitä.

Lux ajoi myös ensimmäisen jälkensä (n. 70m) ja minä tunaroin jäljelle liikaa ruokaa. Olen ollut laiska tallomaan jälkeä, koska se tuntuu jo ajatuksena niin työläältä. Ajattelin, että jos tälle kesälle saadaan hieman pohjia nenätyöhön, niin ensikesänä voitaisiin jatkaa asian työstämistä. Luxilla on hyvä nenä, mutta selkeästi asia oli uutta ja jälki olisi saanut olla huomattavasti pidempi, sillä draivi jälkeen alkoi löytyä vasta 50m jälkeen.  Keppien ilmaisu ollaan myös otettu kuvioihin erillisenä asiana. Saa nähdä mitä tästä tulee, vai tuleeko mitään.

Meillä kävi myös vieraita, kun Luxin veli, upea Toore kävi kylässä. Pentujen kanssa suunnattiin n. 5km metsälenkille ja sisarusten leikit ja olemukset olivat samanlaiset. Ne eivät reuhanneet koko lenkkiä, vaan jolkottelivat myös haistelemassa ja hieman painivat välillä. Ne sulautuivat niin hyvin yhteen, että ihan hämmästytti. Toore on komea miehenalku ja Lux näytti pojan rinnalla niin pienelle tytölle kuin olla ja voi. Hyvällä tuurilla saadaan Toore vielä huomenna kylään.

Elokuun startti!

miltei 1,5v

Heinäkuu vaihtui elokuuksi. Syksy tulee kohinalla, mutta ei kuitenkaan ilmojen puolesta. Aurinko paistaa pitkälti koko päivän täydeltä terältä - paitsi viimeviikolla, kun ukkonenkin kävi pariin otteeseen kylässä. Silti on aistittavissa pieni syksyn tuulahdus. Ennen odotin syksyä, mutta nyt en tiedä miten suhtautuisin siihen. Itselläni ei ole syksyä varten mitään odotettavaa, on vain tyhjää.

Linkin kanssa ollaan käyty treenaamassa tokoa painottaen kovasti tekemistä seuruun käännöksiin, sekä paikkamakuuseen. Yleensä laiskoina treenaamme takapihalla olevalla tienkaistaleella illalla. Hirveästi olen naksutellut sille hyvistä suorituksista ja palkinnut runsaasti. Yleensä ollaan pidetty joka toinen päivä pientä palkattomuustreeniä, että paimen joutuu odottamaan ruokaansa. 

Torstaina käytiinkin treenaamassa Pauliinan ja Jessen kanssa ihan oikealla kentällä. Linkki teki tällöinkin pidempää settiä seuruuta, luoksaria, ja jääviä. Lisäksi se sai hakea kentän keskeltä esineitä. Kuuma kyllä oli, sen näki junnusta ihan kokonaan. Loppua kohden Linkki suoritti kaksi noutoa. Kyllä siitä vielä hyvä tulee.

Lauantaiaamun startatessa arvuuttelin lähtisinkö jouksemaan vai kesäretkelle rauhalliseen tahtiin. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja nappasin jopa kameran mukaani. Minusta on tullut hirveän laiska kuvaaja, mikä on kyllä todella harmi. Enemmän tunnun napsivan puhelimella kuvia kuin koneella. Sijoitin lenkkireittimme kauniinVanajan ympäristöön, jossa olisi helppo päästää koiraa pulahtamaan virkistävään veteen.

koska normaalilta näyttäminen on mainstream

Käveltiin aina Aulangolle asti välillä pysähtyen varjoon ja välillä kuvia napsien. Tehtiin retkeä rauhalliseen tahtiin ja saatiikin tähän reissuun uppoamaan kolme tuntia. Bongattiin hääkuvausta, joku herrasmies otti uimassa olevasta Linkistä kuvia, sekä jäätiin katselemaan hevosia ja ratsastustuntia, mikä tuntui olevan hyvinkin mielenkiintoinen paimenen silmin. Ei sillä, että itsekään olisin aikoihin päässyt hevosten lähelle ja kieltämättä pieni kutina alkoi polttelemaan siitä, että kipuisi taas isomman eläimen kyytiin.

Koko reissun ajan Linkki käyttäytyi hyvin. Se pysyi lähellä, kun pyydettiin ja sai mennä viipottaa kauempanakin. Muutaman kerran se kyseenalaisti käskyjä olla kiusaamatta sorsia tai mennä järveen, mutta muuten koiran kanssa oli tosi kiva liikkua. Loppua kohden alkoi vaan tulla kuuma ja allekirjoittaneella on kameran hihnasta rusketusraja - jes!

L katselee heppoja

chillailukaveri

tuntuuko sinusta joskus, että joku tuijottaisi? HMMM..

Riemua ja väärän rotuisia!

Heinäkuun lopun kuumat helteet ovat rajoittaneet pahasti koneen ääressä istumista. Olen keskittynyt lähinnä kuolemaan sängyssä ja säälimään koira parkaa helteillä. Ollaan suihkuteltu, käyty uimassa ja sijoitettu lenkit, sekä treenit mieluiten iltaan tai yöhön. Rakas koneparkakin vetelee viimeisiään, ylikuumenee ja kiukuttee - saa nähdä koska posahtaa.

"WTF, nainen huutaa taas!"

Perjantaina 25.7 saatiin rotukaveri seuraksi. Heidi saapui Riemun kanssa meidän pieneen pitäjään vierailulle. Tarkoituksena oli ensin treenailla, mutta kolmen jälkeen oli vielä pikkuisen liian kuuma. Bortsut saivat juosta nurmikentällä ja hyvin niillä natsasi yhteen. Kuitenkin molemmat makoilivat kuumuutta hirveästi. Tehtiin treeninä Linkin kanssa nouto, sekä pari seuruu pätkää ja taisi olla liikkeestä maahankin siinä hötäkässä mukana. Meno oli kuitenkin vähän laamaa, joten päätettiin lähteä uimaan.

Riemu ja Linkki ovat niin erilaisia persoonia, mutta hyvin pysyivät rannassa. Linkki ei huidellut omille teilleen järveen, eikä hukkunut. Riemu sen sijaan lutrasi rannassa. Vaihdettiin vielä uimapaikkaa kivilaiturille, josta Riemu humpsahtikin tottuneesti järveen ja junnu meni tietenkin perässä. Hyvin ne rallittivat laiturilta veteen ja rannasta laiturille. Hirmu kivaa oli!

Sunnuntaina 27.7 lähdettiin puolestaan Katjan ja Lumon kanssa katsomaan vääränrotuisia. Tai minulle väärän rotuisia kavereita. Tosin en tiedä siltikään, ovatko ne niin vääränrotuisia? Hmm, ken tietää. Aussie Openiin meillä kuitenkin oli suunta. Siellä oli huisisti tuttuja; Maija kera Naurun, Essi Narin kanssa, Oona ilman koiraa, Jenny ja Ilo, Jenna ja Hyrrä, sekä blogipiiristä stalkkaukseni kohteeksi joutunut Milli ja Priya. Myös uusia ihmisiä huimasti, sekä Wirneen J-naperoita omistajineen. Suloisia nuoria aussiepentuja sikisi meidän leirissämme ihan hirveästi.

Kokonaisuutena reissu oli ihan törkeän mahtava. Oli hieno päästä seuraamaan aussieiden skaboja, ja sain ensimmäistä kertaa tänä kesänä kunnon rusketusrajat! En kuitenkaan palanut, kovin pahasti. Löysin myös Lumon kanssa yhteisen sävelen. Lumohan vihaa Linkkiä, mutta voi kuinka pienen aussien naama levisi riemuun, kun se tajusi ettei minulla ole ällöttävää poikaa mukana. Lulle olikin varsinainen tumma ja tulinen rakastaja, joka viihtyi sylissä.

kaunis Nau <3

Naurun kehän jälkeen, karkeloiden ilmeisesti lähentyessä loppuaan, laitoimme leirin kasaan ja päätimme vielä lähteä ruokailemaan läheiselle ABC:lle porukalla. Oli mahtavaa nauraa ja juoruta ihanien naisten kanssa. Kunnollinen vapaa päivä arjesta, oi kyllä!

ps. Me lähdemme visitoimaan Vantaalle 8.8-10.8, sekä Maijan mokoma taisi ilmoittaa miut ja Linkin NakkiAloon, APUA!!

Kaksin karkuteillä

Kuumuus ei meitä kaada, kun päästään rannalle vilvoittelemaan. Taas eilen käytiin uimassa ja saatiin kahdesti, kahdesti niskaan kultsu-uros. Ei se mitään, koirien kanssa sattuu vahinkoja, mutta tämäkään omistaja ei viitsinyt pyytää anteeksi koiransa viipottelua vapaana - vaikkei lähestyjä ollutkaan vihamielinen. Mutta on se kumma, kun ei koiraansa viitsi kytkeä, vaikka näkee toisen koirakon tulevan kohti rantaa. Pläntti on onneksi niin leveä, että pystyimme valtaamaan toisen puolen siitä ja nopeasti herra lähtikin kalppimaan koirineen pois.

Linkki haki lelua ja minäkin uskallauduin uimaan bortsun kanssa. Olen kyllä iloinen siitä, että tuo ui hyvällä tyylillä ja tehokkaasti - sekä nauttii tekemisestä. Lelu löytyi joka kerta, vaikka kerran se meinasikin hukkua vesikasvustoon. Linkki ei myöskään välittänyt minusta uimasilla, vaikka moni koira olisi saattanut hätääntyä siitä. Poitsu oli äärihieno.

Illemmalle uhmattiin aurinkoa ja lähdettiin Katjan kyydillä itään treenaamaan. Oli ihan järkyttävän kuuma hiekkakentällä, josta ei juuri ollenkaan löydy varjoa. Olin lähtenyt matkaan taas vailla treenisuunnitelmaa, jotain epämääräistä olin kehitellyt hypystä, sekä seuruun käännöksistä. Pyh, hyppyä päästiin ottamaan. Huomattavasti säkää matalammilla lankuilla, mutta Linkki kuitenkin meni yli palkan luo. En laskenut toistoja, kuinka monta kertaa tehtiin niin, mutta päätin jättää hypyn hautumaan.

Pieni tauko, ja sen jälkeen otettiin paikkamakuu ryhmässä. Taisi olla kahdeksan koirakkoa rivissä ja Linkki ensimmäistä kertaa keskivaiheilla. Ei reagoinut muiden käskyihin vaan tipahti omalla hieman kieroon maahan. En tiedä kuinka kauan makuutettiin, ehdin täyteen matkaan ja palkkaamaan muutamaan otteeseen, ennen kuin paimenlapsi kyllästyi ja alkoi nyhtää kentällä kasvavia ruohotupsuja. Kävin ohjentamassa sitä kyseisestä toiminnosta ja loppuajan makasi hyvin, rauhassa ja täpäkkänä. Täytyy alkaa keksiä jotain paikkamakuuseen jipoiksi, ettei siitä tule liian tylsää liiketti.

Seuruussa Linkki kävi hirveillä kierroksilla. Sillä oli kunnollinen "Katso! Katso! Minä osaan!"-draivi päällä ja junnu tuppasi hieman edistämään, vaikka esittikin ihan mahtavaa työtä. Käännöksissä hukkui, ja oma jaksamus ei riittänyt treenaamaan näitä sen enempää. Palaillaan kotioloissa sitten enemmän. Otettiin myös yksi luoksari täydeltä matkalta ja se oli kympinarvoinen suoritus. Ei ennakoinut käskyjä. Linkki teki myös avoimen kaukot ja treenaili voivoin kaukojen m-s-vaihtoja. On se super.

Loppuajan odotteli varjossa kiinni autossa ja oli äärettömän nätisti. Autoon olisi vain tahtonut jäädä Katjan ja Tiinan koiraksi, viidenneksi pääksi laumaan. Suostui se loppujen lopuksi lähtemään minunkin matkaani. Hölmö tapaus on tuo mustavalkoinen, mutta niin mahtava ja rakas.

ps. voisi edelleen opetella suunnittelemaan treenejä.

Ehdottomasti kesän paras maanantai!

(auttamattomasti olen myöhässä t. laiska bloggaaja. 

tämä siis koskee 7.7. maanantaita)

Haikeudella muistelen maanantain hyvää fiilistä, mahtavia ihmisiä ja upeita koiria. Maanantai ei tuntunut yhtään maanantailta ja sunnuntai-iltana pieni jännitys kipristeli mahassa, kun tiesin, että Maija tulee Hämeenlinnaan! Yhteiset treenit Maijan ja Katjan kanssa ovat oikeasti odottamisen arvoisia. Samalla jännitti, että miten Linkki suhtautuu, kun se oli viettänyt vapaan mökkiviikonlopun viihdyttämässä kavereitani.

Veneillessä junnu oli kuulemma käyttäytynyt hyvin, ollut oma hurmaava itsensä ja rakastanut paljon. Nukkunut ja ollut kuin kotonaan vieraissa paikoissa. Päässyt grillaamaan ja leikkimään kahden koiran kanssa, sekä näyttänyt koiraelämän parhaita puolia niitä kaipaaville. Junnusta pidettiin, ja oli ilo kuulla, että sille osattiin pitää kuria, eikä se kussut ketään linssiin. Muutenkin hurmaava oma itsensä, eikä ollut yhtään väsynyt reissusta, vaikka odotin kotiin puolikuollutta bortsua.

Mitä siihen mahtavaan maanantaihin taas tulee, niin huh huh. Vähän keskipäivän helteiden jälkeen luut raahattiinkin nurmikentälle, jossa oli kaikkien onneksi varjoa. Katjalla oli mukanaan issikat Isla ja Tuike, sekä auspai Lumo. Maija oli tullut aussiepowerilla mukaan, eli Kida ja Nauru kurkistelivat luukusta.

Linkki teki ekassa setissä vaan kevyttä höntsäilyä, pikkuisen perusasentoa, seuruuta ja muuta diipadaapailua. Myös paikkamakuun se teki muiden kanssa rivissä, palkkailin sitä kohtuu tiheästi (ei välttämättä olisi tarvinnut) rauhallisesta makuusta. Lopun kaiken palkkailin sitä, että odotteli rauhassa häiriöstä huolimatta. Toiseen settiin Linkki teki liikkuroidun alokasluokan, joka sai meikäläisen karvat nousemaan pystyyn. Koitin kertoa Maijalle, ettei se osaa! Se on pentu vasta, eikä sille ole koskaan tehty mitään tuommoista. Onneksi kitinöitäni ei otettu huomioon ja Linkki sai tehdä liikkuroidun alon lyhennetyllä seuruulla.

Luoksepäästävyydessä se oli ihan valmis rakastamaan Maijaa, mutta toisella kertaa jäi aloilleen ja tämä hoidettiin loppuun nätisti namiavulla.

Vapaassa seuruussa Linkki oli oma tavallinen superitsensä. Käännöksessä se vaan hieman aukesi ja meinasi jättää viimeisen perusasennon hakematta. Muuten se oli mainio.

Liikkeestä maahanmenossa annoin tosi vahvan vartaloavun, vaikka koira ei olisi tarjonnut sitä. Ei meinannut nousta enää sivulle.

Luoksetulossa jäi hyvin, ja tuli nätisti. Heitti ehkä hieman liian pitkän lenkin takaa sivulle.

Liikkeestä seisominen tehtiin kahteen kertaan, kun minä aivopiereskelin ja palkkasin koiran ennakoinnista. Toisella kertaa vapautin suoraan seisomisesta.

Kokonaisuutena Maija bongasi virheitä; käskytän myöhään, en luota koiraan ja annan sille turhia apuja. No, tottahan tuo on joka sana.

Loppuilta vietettiinkin Katjan luona metsälenkkeillen ison koiralauman kanssa, ja pääsi tassukansa pulahtamaan järveenkin pariin otteeseen. Lauma toimi hyvin ja ylimääräisiltä kärhämiltä vältyttiin. Linkillä oli superhauskaa Naurun kanssa, eikä koira kadonnut uidessakaan mihinkään kauemmas.

Sen jälkeen käytiin kaupassa, ja Linkki joutui hengaamaan Kidan ja Naurun kanssa takarontissa. Kida oli täpäkkänä ja laittoi nuorukaisen kuriin. Ei hirveästi poika rehannut autossa. Kauppakäynnin jälkeen päästiinkin itse asiaan ja kohokohtaan; paskanjauhamiseen sekä grillaamiseen. Omnomnom! Kyllä maha kiitti ja mieli lepäsi, aivan mahtavia ihmisiä molemmat, mahtavia koiria ja mahtavaa ruokaa!

ps. postauksen kuvista saadaan kiittää ihanaa Maijaa!

Kesäkujeita

Huh huh, kaikkea on tullut ja mennyt. Ollaan käyty tekemässä pari kivaa parkkapaikka treeniä, joista toisessa koira oli kokonaan vapaana. Pitäisi kerätä luottamusta siihen, ettei Linkki lähde, kun tehdään töitä. Varmistelen ihan liikaa. Koira tietää mitä tarkoittaa, että treenataan. Linkki teki hienoa seuruuta ja täpäköitä pysähtymisiä. Maahan menot olivat hitaita ja valuvia, pöh. Tähän ilmeisesti tarvitaan tehotreeniä.

Perjantain kunniaksi piti ottaa pieni kuvausreissu, mutta painaessani oven kiinni kädelläni tajusin avaimien olevan sisällä. Ulkona turkasen kuuma, koiralla vain hihna ja panta, sekä itselläni puhelin ja kamera. Sain kiittää onneani, että päätin ottaa puhelimen tälle reissulle mukaan. Soittelin vara-avaimen haltijalla vetäen vesiperän; tampereella töissä. Ei kun soittamaan miehelle, joka varmaan nauroi takalistonsa irti. Ainakin päätellen viimepäivien kevyestä kenttävittuilusta.

Päätettiin sitten lähteä kävelemään keskustaan miehen työpaikalle, paimen sai käydä kolmesti vilvoittelemassa ja juomassa Vanajassa, ennen kuin päästiin kaupunkiin. Linkki leikki hienosti citykoiraa, vaikka olikin hirmuisen kuuma ja paahtava keli. Saatiin miehen työpaikalla kunnon nesteytys ja rahaa bussiin. Kadulle kuitenkin jouduttiin hengailemaan hetkeksi, ja katseltiin rauhassa ihmisten menoa.

Bussimatka minua jännitti, sillä Linkki ei ole koskaan ollut kanssani bussissa. Jotenkin se on vain jäänyt, kun oli oma auto ja sen jälkeen ollaan liikuttu kavereiden kyydillä tai kävellen. Bussiin poika meni kuin vanha tekijä. Kävi jalkojen väliin istumaan pätevänä ja seuraili tapahtumia. Bussi vielä kiersi pidempää kautta kotiin, muttei meillä ollut mitään ongelmaa. Linkki on sellainen koira, että sen kanssa on kiva tehdä uusia asioita ja se valaa myös minuun itsevarmuutta. Pitäisi osata luottaa koiraan enemmän.

Tänään illalla käytiin vielä uimassa. Junnu sai lotrata vedessä hyvän tovin ja perheen toinenkin miespuolinen vahvistus ui. Itseltäni jäi väliin, kun aurinko ei enää niin kivasti lämmittänytkään. Oli kuitenkin kiva käydä porukalla rannassa.

We fight together!

Linkki on super. Silloin, kun ohjaaja tajuaa ja osaa alkaa vaatia siltä asioita. Tänäaamuna käytettiin viilentynyt ilma hyväksi ja lähdettiin vääntämään tokoa ihan olan takaa. Puolet aamuruuasta taskuun ja naksutin messiin. Kauas ei lähdetty - semihäiriöön meidän parkkipaikalle. Otollinen treenipaikka koiralle, joka on pikkaisen autojen kyttäämisen perään. Lyhentelin myös treenihihnan ja totesin, että pitää ostaa uusi ketjupanta. Seefferin vanha kun on vähän liian iso. Tosin, joku lyhyt grippi olisi ihan unelma, limen vihreänä.

Linkin kanssa tehtailtiin seuruuta, sekä peruasentoja. Hirveästi ei nyt pyöritelty, vaan keskityin naksuttelemaan hyvästä kontaktissa seuruussa pidemmällä matkalla ja haastavissa kohdissa myös perusasennon kontaktista. Tehtiin tätä hihnassa ja vapaana. Haastaviin hetkiin luettakoon parkkipaikalla liikkuvat ihmiset ja autot. Nostatin sitä myös vähän äänellä (mitä tultiin tekemään, tehdäänkö vähän töitä, tehäänkö) ja sain supertoimintaa koiran osalta. Yksi, mihin olen kiinnittänyt huomiota, on kontaktin tippuminen liikkeelle lähdössä, joten tätä tehtiin myös ja palkkailtiin hyvistä. Lähinnä tekniikka treeniä. Otettiin myös askeleen siirtymiä ja mahtavasti paimen teki työtään. Sillä selkeästi raksutti, kun huomautin sille siitä, kun lyhyellä matkalla kontakti tai seuruu rakoili. Hoksasi, ettei tehtävää enää helpotettukaan, vaan piti oikeasti tehdä duunia. Ja jumankauta, minähän vaadin. Vaadin, että koira tekee töitä, kun se osaa. Löydettiin tosi bueno yhteinen sävel, ja seuruu oli tosi nättiä jopa niin, että käsi oli alhaalla. Tästä on suunta ylöspäin.

Myönnän silti syyllistyneeni vähän hömpöttelemään jäävien erottelua. Maahanmenosta on tullut törkeän hidas, joten pitää alkaa palkkaamaan vaan nopeista. Mutta seisominen näyttää täpäkältä! Kohta voisi uskaltaa liittää moisen seuruuseen ja ihmetellä miten semmoinen sitten toimii vai toimiiko ollenkaan. Luoksetulossa meillä on vauhtiongelma. Tai ei, tiedän miten se ratkaistaan, mutta yksi luoksetulo kertoi sen, että koira tulee ravilla - eikä sitä oikeastaan kiinnosta. Voi toki johtua siitä, että koira oli hirmu matalassa vireessä.

Uusi nappulakin alkaa puremaan Linkkii pikkuisen, koira alkaa näyttää paremmalta. Päätin kokeilla yhtä nappulamerkkia tuohon lihan kylkeen, niin pääsee pikkuisen helpommalla etenkin, jos tulee kesällä lähdettyä pidemmälle tai ei ole mahdollisuutta koiran hoitajalla pakastimeen niin on ainakin nappula, joka sopii.

Sunnuntaina käytiin pulikoimassa belgineiti Dianan kanssa ja kastuin minäkin huolella. Linkki nautti uimisesta ja joutui olemaan liinassa, kun ei sitä kiinnostanut Diana ollenkaan, kun vettä! Kuivalla maalla kaksikko sai hetken riehua kuivatellakseen. On kyllä kiva, että koira on tuommoinen vesipeto. Saa hyvää liikuntaa, kun viihtyy vedessä. Oli tosi mukava nähdä koirakavereitakin pitkästä aikaa!