Kesäunilta heräilyä

Treenaamattomuus selätettiin ensimmäistä kertaa tiistaina, kun valjastin itseni ja koiran juoksuvermeisiin. Olen itse on/off -juoksija ja aina lenkille on hirmuisen hankala lähteä, kun en haluaisin roudata koiralle pantaa mukaan ja juoksuvaljaatkin ovat vähän nihkeät. Satoja tekosyitä välttää asiaa, joka on oikeasti pirun hauskaa. Läheisellä purtsilla kokeilin vähän miltä veto maistui ja maistuihan se. Linkki oli ihan liekeissä ja omakin juoksu kulki hyvin. Jatkettiin matkaa siis Vanajan rannan lenkille, jossa alustana olisi hiekkatie. Oma selkä ei kestä juoksua asfaltilla, joten ei ollut vaihtoehtoja.

Selätettyämme bortsun halun mennä uimaan Vanajaan (koska aina ennenkin on päässyt), pääsimme asian ytimeen. Valitsin hieman metsäisemmän reitin, jossa ei pitäisi tulla ihmisiä niin paljoa vastaan, sekä pystyisimme välttämään suurimmat pöräilijätkin. En tiedä miten koira reagoi niihin ollessaan "töissä". Juostiin n. 1,5km hyvällä draivilla kohtuu vauhdikaastikin. Link ei harhaillut ja pysyi haluamassani reunassa. Jotain mystistä oli myös oman kunnon kohdalla tapahtunut, sillä olen tainnut viimein oppia hengittämään juostessani. Puhuminen ja käskyjen huutelu onnistui hyvin. Kääntöpaikalla päästiin vetämään porrastreeni, jonka jälkeen juostiin samanmoinen lenkki takaisin päin. Linkin vetohalu ei loppunut, vaikka vauhti rauhoittuikin hieman alun menoa kohtaan. Syksyn ensimmäinen juoksu oli siis pelkkä plussakokemus! Tarkoituksena olisi alkaa mittaamaan enemmän aikaa/vauhtia/matkaa, kunhan saan oikean puhelimeni korjattua.

Torstaina korkattiin taas syksyn tokotreenit porukalla. Kesällä käyntimme on ollut satunnaista, lähinnä vain väsymyksestä johtuen. Nyt kuitenkin uudella tarmolla vanhojen asioiden kimppuun. Link opiskeli metallin kanssa sivulle siirtymistä ja pääsi hakemaankin sen muutamaan kertaan. Palkkailin kunnon otteesta kapulaan, koska koiralla on tapana kontaktia ottaessaan löystyttää leukojaan saaden kapulan pyörimään suussaan.

Vanhasta myös jatkettiin - projektina seuruun edistys pois. Vähän haistelin missä mennään tällä hetkellä, kun seuruuta ei olla tehty aikaihin ja mietin, voisiko oikean paikan naksuttelu poistaa edistämistä ja tehostaa lisäkisi palkkaussuuntaa. Linkillä on taas hirveä kiire eteenpäin. Huomasin sen antaessani seuruukäskyn koira oli jo kovaa tahtia menossa, vaikka perusasento onkin ihan ok paikalla. Pitänee siirtää huomio etenkin lähtöihin ja muuttaa koiran mielentilaa siinä.

Ruutuun Linkki sai juosta pidemmältä matkalta jälleen. Targettia kohden, jolla palkka oli. Pidemmältä matkalta itse epäonnistuin kiljaisemaan kannustuksen juuri ennen ruutua, joka sai bortusn hämmentymään ja palaamaan luokseni. Suorana seurauksena  se irtosi seuraavalla kertaa huonommin. (Note to myself: pidä se pääsi kiinni.) Ruudun lisäksi Linkki kokeili uutta alokkaan hyppyä vanhalla esteellä. Ongelmaa ei ollut vaikka jätin koiran kauas hypystä ja olin itsekin kaukana. Se lukitsi hypyn, tuli nätisti yli ja siinä kaikki.

Piilottelin Linkille myös nurmikkoon tunnarikapulaa. Pakko se on jostain alottaa ja mietin, että oman kapulan piilottelu eri paikkoihin voisi olla se hyvä keino ja opettaa koiralle käsky "oma", jolloin sillä on jo nenä auki, kun etsii omaa kapulaansa. Rehellisesti sanottuna minulla ei ole hajuakaan siitä, miten tunnaria kannattaisi lähteä opettamaan. Olen koittanut lueskella asiasta, mutta toistaiseksi olen lähinnä yhtä isoa kysymysmerkkiä.

Link muisteli myös vanhaa selkäänhyppy-temppua, mutta bortsulla meinasi olla vauhtia liikaa ja tasapainokin hukassa, ettei kovin kauaa siellä selän päällä pysynyt. Pitääkin ottaa uudelleen treeniin moinen harjoite.

 Kahdesta alemmasta kuvasta kiitos Jassu!