Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuvat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuvat. Näytä kaikki tekstit

tiistai 22. syyskuuta 2015

Onni on terve koira

2,5v Link

12.9 otimme suunnaksi Lahden ja Renkomäen hallin. Tällä kertaa kyseessä ei ollut harrastusjutut, vaan Eurasier yhdistyksen järjestämä joukkotarkastuspäivä. Itse tarkki oli nopea ja suurinta päänvaivaa aiheutti papereiden kirjoittaminen valmiiksi. Voi, miksi sirunumero onkaan niin pitkä? Jonotettiin, meidät otettiin sisään ja vartin päästä potkittiin pihalle. Rutinoituneesti Lotta ja Per Axelson hoitivat homman kotiin. Nyt viimein tulokset tulivat julki jalostustietojärjestelmään, joten ajattelin parhaakseni päivitellä koko terveyslitanjan tännekin. Onnea on terve koira, sen varmasti jokainen tietää.


Tarkkeihin olimme lähteneet yhdessä Jassun ja Demin kanssa ja koska allekirjoittanut on asunut aikoinaan Lahdessa, verestettiin muistoja Nikkilän pururadalla paimenten kera. Sää suosi ja koirat saivat juosta reippaan lenkin aikana. Kyllä huomasi taas, kuinka paljon Linkki nautti koiraseurasta. Harmillista vain, ettei sille sitä sen enempää pysty tarjoamaan. Väsytetyt koirat pakattiin autoon ja ajeltiin tuloksiin tyytyväisenä kotiin.

Mitä meidän tokorintamalle kuuluu? Hyvin vähän ollaan tehty yhtään tokoa, mutta pikku hiljaa olen naksutellut bortsulle metalli- ja puukapulan pitoja, kun uuteen alokkaaseen sellainen tulee. Kaukoja ollaan myöskin pikkuhiljaa treenailtu eri matkoilta ruuan yhteydessä. IS-MA, MA-SEI ja MA-IS vaihdot onnistuvat jo kohtalaisen hyvin, vaikka tyyppi kaipaakin suoritusvarmuutta.

Kokeita ollaan katseltu hieman sillä silmällä, mutta autottomana mitään sopivaa ei ole vielä tullut vastaan.

Tutkitusti terveet paimentimet. Kuvasta kiitos Jassu!


perjantai 20. helmikuuta 2015

Uusia vanhoja juttuja

Käytiin tokoilemassa kaupunginpuiston kentällä vaihtelun vuoksi. Idän treenit oli siirretty sinne oman kentän huonouden takia, joten mekin lähdettiin hakemaan onnistumisia sinne. Miksipäs sitä muuten lähtisikään treenaamaan. Tuntui kyllä hetkellisesti siltä, että treeni oli sysipaskaa ja kaikki meni mönkään, mutta normaaleista tavoistani poiketen purin treenin puhumalla kaverin kanssa, kun mokoma erehtyi kysymään maagisen kysymyksen: "No, mites teidän treenit meni?" Loppujen lopuksi treenistä löytyi kuitenkin paljon hyvääkin, jos ei lasketa sitä, että sain kahdesti koiran näpeilleni palkkauksessa.

Alkuun Linkki teki pienen pätkän seuruuta. Sen myös videoin pitkästä aikaan. Linkistä ei taida olla kuin möllitokosta kunnollinen seuruu videolla. Kaivelin vanhoja juttuja ja sieltä löytyi enimmäkseen yhden - kahden - kolmen -askeleen seuruita.. Junnulla oli virtaa ja se tuppasi hieman edistämään ja painamaan, sekä siitä johtuen poikittaakin hieman. Pitää alkaa palkata se taaksepäin. Yhden perusasennon jättää vajaaksi ja hieman hölmöilee alkuun, taisi painaa huomattavasti jalkaan. Täykkäri on edelleen ruma ja koira irtoaa siinä hieman ja hakee omaa paikkaansa hetken aikaa. Toisen pään täykkriä en näe, mutta tuskimpa se sen kauniimpi oli. Ei se kuitenkaan näyttänyt niin pahalta kuin kuvittelin. Videon oton jälkeen seuruuttelin Linkkiä vielä isolla ympyrällä kumpaankin suuntaan ja se tuntui olevan ihan hyvin mukana siinä mitä tehtiin.



Seuraavaksi Linkki sai muistella merkin kiertoa. Se on viime aikoina kierrellyt ahkerasti eri objektiivejä alkaen puista, tolpista, kylteistä, kokonaisista pienistä rakennuksista... Myös silloin, kun ajattelin naksutella Linkille merkkiä, se kiersi merkin. No, nyt paimenpoika koitti kertoa, että se on kokonaan unohtanut miten merkki kierretään. Lyhyellä matkalla onnistui kiertäminen, muutaman kerran ajatus meinasi kokonaan hukkua, kun junnu tykkäsi singota täysiä eteenpäin tai kaataa koko törpön. Toki varmasti isompi ja korkeampi objekti on helpompi hahmottaa, mutta kyllä nyt luulisi kunnolla kiertävän pienemmänkin. Oli vain hieman aivot narikassa fiilis.

Otettiin ryhmässä paikkamakuu. Linkki kahden koiran välissä. Alkuun oli sitä mieltä, että rauhoittuminen ja käskyt ovat ihan turhia ja härväsi härväämistään typerästi. Moka oli kyllä omanikin, kun en ottanut koiraa kunnolla haltuun ennen riviin siirtymistä. Kun sain koiran vihdoin kontaktiin, ei sillä ollut hirveästi aikaa hölmöillä. Meni hieman vinoon makaamaan (pitää alkaa kiinnittää huomiota) ja piippaili parikertaa, mutta makasi rauhallisena. Palkkailin sitä välissä monta kertaa ja miinuutin jälkeen kävin vapauttamassa sen hyvästä makuusta käytyäni täydessä matkassa ja palattuani takaisin. Poistuttiin rivistä hallitusti ja riehuttiin vasta kauempana.


Lopuksi Linkki sai juosta ruutuun targetille vaihtelevilla etäisyyksillä. Bortsu muisti hyvin mitä ruudulta haettiin ja teki pätkät näppärästi. Se sai myös juosta tyhjään ruutuun, jääden kyllä hyvin paljon etureunan tuntumaan. Lopuksi vielä juoksi targetille, että saatiin hyvä paikka ja fiilis ruutuun.

Lopunkaiken junnu venaili kivasti tolpassa ja sai pariin otteeseen huomauttaa siitä, että sen pitäisi muistaa olla hiljaakin siellä. Teki hyvin töitä, sekä pääsi loppujen lopuksi Katjan tyttöjen kanssa leikkimään. Tai lähinnä Linkki rääkkäsi issikoita ja Lumo Linkkiä.

perjantai 9. tammikuuta 2015

Jäätokoa ja tavoitteita

Kovasti koitin huudella treeniryhmästä kaveria itselleni treenaamaan, kun en kimppatreeneihin pääse työvuoron takia. Harmillisesti kukaan ei kuitenkaan lähtenyt treenaamaan tokoa. No olihan ulkona hieman kurja sääkin, mutta tänäänkin kevyt -2 astetta pakkasta ja jopa minä tarkenin! Vaikka yleensä olen aika vilukissa, mutta tällä kertaa motivaatio oli kohdallaan treenatessa. Seura vain olisi ollut mukava lisä, mutta aina ei voi saada kaikkea mitä toivoo - vaikka kuinka haluaisikin. Saatiin sentään aamukoomainen lenkkiselfie piristämään postausta, kuvassa väsynyt ihminen ja järkyttynyt koira.

Olin menossa yksikseni pienen lenkin jälkeen lähikentälle, mutta sinne päästessäni tajusin kentän olevan täynnä lapsia ja jäätä. No, ei ihan sellainen paikka, jossa treenataan tokoa. Onneksi oli kuitenkin pieni parkkipaikka käytössä. Linkki makuutteli ensin häiriössä n. 30sek pätkän, koska en uskaltanut luottaa siihen tarpeeksi ja tahdoin palkata hyvästä suorituksesta sen. Tämän jälkeen se tehtaili kainalopalkalla seuruuta pitkääkin pätkää ja sai palkan hyvästä paikasta ja kontaktista. Koira pysyi hyvin käännökset ja askelsiirtymät mukana. Ja oli muuten kiinni piuhassa! Eikä ahdistanut yhtään, ei koiraa eikä ohjaajaa. Linkki sai tehdä yhden hyvän seuruupätkän myös kaukopalkalla ja sitten lähdettiin leikkien pois. Oli koira pähkinöinä ja fiilis hyvä.

Olen hiljaa pienessä mielessäni miettinyt tämän vuoden tavoitteita. Miettinyt, onko merkitystä sillä, laittaako tulostavoitteita vai jotain muuta? Olen huono asettamaan rimaa tarpeeksi matalalle, ja samalla minua pelottaa kohdata se oma epäonnistuminen. Vaikka tammikuussa puhkun intoa ja iloa treeneistä, onko fiilis vielä sama esimerkiksi kesällä? En tiedä, ajattelin asettaa pienet tavoitteet, mihin toivottavasti päästään. Ei mitään tulostavoitteita, tai ehkä ihan pari vaan...

Koiran
★  Virallinen startti tokokokeessa
★  Ohitukset paremmiksi
★  Luustokuvat
★  Esineruutua
★  Hakua
★  Lampailla käymään (isolla ehkällä)
★  Rally-tokoa..?
★  Koiratanssia..?
★  Pakko-H näyttelyistä
★  Paljon yhteisiä hyviä hetkiä, reissuja, treenejä ja kavereita

Omia
★  Treenien suunnittelu + toteutus
★  Kunnon kohotus + ruokavalio
★  Uuden oppiminen
★  Ohjeiden ja neuvojen vastaanottaminen, sekä hyödyntäminen

Ehkä ne olisi siinä. Ehkä nyt koira ei kuole ennen kuin vuosi vaihtuu. Toivottavasti. Viimeksi ei ollut onni niin paljoa matkassa, vaan treenikaveri menehtyi. Nyt kun uskaltaa laitellakin jotain, niin ehkä, ehkä saavutetaan jotain. Tai nauretaan päin naamaa, kun kaikki sittenkin epäonnistui.

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Jouluista


Hyvää joulua In Actionin taustapirujen puolesta. Meillä joulu ei oikein näy, mutta eikai se estä sitä toivottamasta? Älkää riehuko, syökö liikaa tai humaltuko liiaksi. Joulu on perhejuhla, nautitaan siitä sellaisenaan, edes sen karvakaverin kanssa.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Kuvaa, kanavaa ja kissoja

Jotta elämä ei kävisi liian tylsäksi, kävin perjantaina kuvailemassa kaverin koiria kaupungissa. Mallit ovat upeita ja pakkohan tähän on laittaa omasta mielestäni paras otus Jehusta. Jehu on magee, vaikka en välitä hirveästi noista isommista pystykorvista. Jehun kasvua olen päässyt seuraamaan vierestä ja pidän kyllä nuoresta miehestä erittäin paljon. Jehu on miellyttävä amerikanakita. Ei niin akita, kuin se voisi olla, mutta minusta tosi mukava veikko.



Linkin kanssa taas lauantaina lähdettiin ajelemaan Asikkalan suuntaan, sillä prokkiksena taisi olla jo aiemmin mainitsemani mutsin kissojen hoito. Kaksi mustavalkoista kattiahan eivät ole tottuneet koiriin ja Oca ei ollut mikään ihanteellinen kissakoira. Linkki puolestaan, noh. Nuorempaan ja pienempään kissaan se pääsi vahingossa liian riehakkaasti käsiksi, kun en kerennyt kieltämään moista toimintaa. Pikku kisu järkyttyi ja jäi sähisemään sängynalle. Isompaan ja vanhempaan kolliin tutustuttiin sitten rauhallisemmin. Kissa oli minun sylissäni ja koira käskyn alla istumassa. Linkin ollessa levollisessa mielentilassa annoin sille luvan tulla haistelemaan varovasti. Kissa ja koira ottivat molemmat hyvin toisensa, ja Linkki antoi muutamaa komennusta lukuunottamatta kissan olla rauhassa asunnossa. Myöskin uuden asunnon pentu hyväksyi helposti, pysyi pois hiekkalaatikoilta sekä ruokakipoilta. Linkki myös ihastui mutsin myrkynvihreään jumppapalloon ja olisi kovasti tahtonut pompata sen päälle. Turvallisuuden tavoittamiseksi kielsin kuitenkin paimenta toteuttamasta itseään, ettei isompaa haaveria kävisi. Pointsit siitä paimenelle, se käyttäytyi mahtavasti ja voisi harkita ottavansa sen useamminkin mukaan mutsille.

Takaisin päin lähdettäessä käytiin ensin kääntymässä Vääksyn satamassa ja siitä jatkettiin matkaa sitten Vääksyn kanavalle, jossa koitin ottaa muutamia kuvia mukelosta. Irti en uskaltanut päästää, kun koira olivähän häsellysfiiliksillä, niin taisi peräti olla yksi onnistunut kuva, vaikka sää oli taivaallinen ja ihana. Vääksy on kyllä kaunis kesäkylä ja rakastan yli kaiken etenkin kanavaa siinä. Kanavan rannalla on ihana kävellä ja vain viettää aikaa, kun ei ole mihinkään sen isompi kiire.

lauantai 14. syyskuuta 2013

Kun lehdet kellastuu ja putoo puusta


Kuten Linkki kuvassa ilmaiseekin, on syksy saapunut jopa meidän peräkylille. Koivut luopuvat lehdistään ja vihreys kuolee pois. Uusia haasteitakin ilmestyy; tuuli ja lehdet. Herättävät pienessä paimenessa piilevän jahtaajan henkiin. Eilen korkattiin auringossa ensimmäinen sänkipelto. Ja ai, että. Nuori koira juoksi... Ja juoksi... Ja juoksi. Silkasta ilosta se veti kunnon bortsuhepulit. Hepuleiden laannuttua heiteltiin vähän palloa ja pyrittiin paimenkoomasta eroon. Hetken sai rentoutumista odotella, mutta heti kun koomaus tipahti pois päältä, heitin uuden pallon. Ja oli kivaa. 

Kovasti koitin kuvaillakin tätä rallia, mutta tullessani taas tulokseen, ettei vanhan puolijärkkärin optiikka riitä vilistavan mustavalkean kuvaamiseen niin huonossa valossa, saatte tyytyä pariin huonoon pönötyskuvaan. Mutta meidän taipaleemme vie huomenna mätsäreihin ja hakutreeneihin!