Jäätokoa ja tavoitteita

Kovasti koitin huudella treeniryhmästä kaveria itselleni treenaamaan, kun en kimppatreeneihin pääse työvuoron takia. Harmillisesti kukaan ei kuitenkaan lähtenyt treenaamaan tokoa. No olihan ulkona hieman kurja sääkin, mutta tänäänkin kevyt -2 astetta pakkasta ja jopa minä tarkenin! Vaikka yleensä olen aika vilukissa, mutta tällä kertaa motivaatio oli kohdallaan treenatessa. Seura vain olisi ollut mukava lisä, mutta aina ei voi saada kaikkea mitä toivoo - vaikka kuinka haluaisikin. Saatiin sentään aamukoomainen lenkkiselfie piristämään postausta, kuvassa väsynyt ihminen ja järkyttynyt koira.

Olin menossa yksikseni pienen lenkin jälkeen lähikentälle, mutta sinne päästessäni tajusin kentän olevan täynnä lapsia ja jäätä. No, ei ihan sellainen paikka, jossa treenataan tokoa. Onneksi oli kuitenkin pieni parkkipaikka käytössä. Linkki makuutteli ensin häiriössä n. 30sek pätkän, koska en uskaltanut luottaa siihen tarpeeksi ja tahdoin palkata hyvästä suorituksesta sen. Tämän jälkeen se tehtaili kainalopalkalla seuruuta pitkääkin pätkää ja sai palkan hyvästä paikasta ja kontaktista. Koira pysyi hyvin käännökset ja askelsiirtymät mukana. Ja oli muuten kiinni piuhassa! Eikä ahdistanut yhtään, ei koiraa eikä ohjaajaa. Linkki sai tehdä yhden hyvän seuruupätkän myös kaukopalkalla ja sitten lähdettiin leikkien pois. Oli koira pähkinöinä ja fiilis hyvä.

Olen hiljaa pienessä mielessäni miettinyt tämän vuoden tavoitteita. Miettinyt, onko merkitystä sillä, laittaako tulostavoitteita vai jotain muuta? Olen huono asettamaan rimaa tarpeeksi matalalle, ja samalla minua pelottaa kohdata se oma epäonnistuminen. Vaikka tammikuussa puhkun intoa ja iloa treeneistä, onko fiilis vielä sama esimerkiksi kesällä? En tiedä, ajattelin asettaa pienet tavoitteet, mihin toivottavasti päästään. Ei mitään tulostavoitteita, tai ehkä ihan pari vaan...

Koiran
★  Virallinen startti tokokokeessa
★  Ohitukset paremmiksi
★  Luustokuvat
★  Esineruutua
★  Hakua
★  Lampailla käymään (isolla ehkällä)
★  Rally-tokoa..?
★  Koiratanssia..?
★  Pakko-H näyttelyistä
★  Paljon yhteisiä hyviä hetkiä, reissuja, treenejä ja kavereita

Omia
★  Treenien suunnittelu + toteutus
★  Kunnon kohotus + ruokavalio
★  Uuden oppiminen
★  Ohjeiden ja neuvojen vastaanottaminen, sekä hyödyntäminen

Ehkä ne olisi siinä. Ehkä nyt koira ei kuole ennen kuin vuosi vaihtuu. Toivottavasti. Viimeksi ei ollut onni niin paljoa matkassa, vaan treenikaveri menehtyi. Nyt kun uskaltaa laitellakin jotain, niin ehkä, ehkä saavutetaan jotain. Tai nauretaan päin naamaa, kun kaikki sittenkin epäonnistui.

Potkaistaan antoisa vuosi käyntiin

Vuosi 2015 alkoi meidän osalta rauhaisasti. Paimenpoika vietti aikaa avomieheni ja hänen kaverinsa kanssa uuden vuoden, minkä olin töissä. Linkin reaktiot raketteihin olivat lähinnä - käännän kylkeä ja pieraisen, vaikka jotkut junnut päättivätkin posauttaa raketin suoraan ikkunamme alla. Miehet olivat tästä hermostuneet hieman, mutta koiraa ei ollut kiinnostanut. Itse puolestani en välitä raketeista ja meinasin saada sellaisen päähäni kävellessä töihin. Töissä uusi vuosi oli rauhallisempi kuin olin kuvitellut - fiilisteltiin työkavereiden kanssa vuoden vaihtuessa ja palveltiin asiakkaita. Ilta oli hyvä.

Nyt kuitenkin ollaan eletty jo viikko tätäkin vuotta. Kerkesin käydä katsomassa koiranpentuja, joista suosikiksi valkkautunut hurmuri kutkutteli hetken mielessä, mutta vielä ei ole aika uuden koiran. Tyyppi oli kyllä ihan mainio. Olen myös kerennyt tekemään vuoden ensimmäisen työputken ja nyt siitä on toivuttu pitkien lenkkien muodossa. Olen aloittanut myös vuoden panostamalla Linkin ohituksiin ja pidempiin aamulenkkeihin, sekä iltalenkkeihin. Linkkihän ohittaa pääsääntöisesti hyvin, mutta sitä kummeksuttaa jotkin koirat ja ihmiset. Olen lähtenyt hakemaan ohituksiin kontaktia ja pysymistä oikealla paikalla -lähtenyt puuttumaan satunnaiseen tuijotteluun. Myös hihnassa kulkemiseen on panostettu, vaikka se on aika kivaa junnulla.

Joulukuun lopun Linkki vieraili exäni luona. Poitsulla oli ollut kiva loma, eikä se ollut kuin uinut muutamien ihmisten liiveihin ja käyttänyt koirattomien huomiointikyvyn kokonaan hyväkseen. Rennosta lomasta kieli myös satunnainen korvattomuus, mutta pikku hiljaa jätkä on palannut takaisin ruotuun. On mukavaa, että on paikka, jossa koiraa rakastetaan ja jossa koira rakastaa olla. Sen verran kiintynyt tuo on exääni, että riemu repeää aina nähdessä.

Pakkasista huolimatta pieni tokokärpänen on taas puraissut. Uudet säännöt antoivat puhtia ja ollaankin alettu treenaamaan taas. Tavoitteena olisi päästä takaisin häiriötreenien makuun ja päästä tekemään enemmän kokeenomaisia, vaihtelevia treenejä. Mietiskelin lisääväni tuonne sivupalkkiin treenilaskurin, mutta... En tiedä uskallanko. Se voisi paljastaa karun totuuden siitä, kuinka vähän me oikeasti keretään treenaamaan. Tai jakseta, tai motivoiduta. Ehkä me tänä vuonna saataisiin jotain purkkiin jo.

Linkille on myös varattu aika luustokuviin helmikuulle. Sitten selviääkin millainen tuo muuten niin mahtava paimenpoika on luustoltaan. Ehkä hieman jo jännittääkin. Pelkään, että sieltä tulee jotain huonoa, vaikka se ei tule muutamaan koiran elämää mitenkään.