Kuvaa, kanavaa ja kissoja

Jotta elämä ei kävisi liian tylsäksi, kävin perjantaina kuvailemassa kaverin koiria kaupungissa. Mallit ovat upeita ja pakkohan tähän on laittaa omasta mielestäni paras otus Jehusta. Jehu on magee, vaikka en välitä hirveästi noista isommista pystykorvista. Jehun kasvua olen päässyt seuraamaan vierestä ja pidän kyllä nuoresta miehestä erittäin paljon. Jehu on miellyttävä amerikanakita. Ei niin akita, kuin se voisi olla, mutta minusta tosi mukava veikko.

Linkin kanssa taas lauantaina lähdettiin ajelemaan Asikkalan suuntaan, sillä prokkiksena taisi olla jo aiemmin mainitsemani mutsin kissojen hoito. Kaksi mustavalkoista kattiahan eivät ole tottuneet koiriin ja Oca ei ollut mikään ihanteellinen kissakoira. Linkki puolestaan, noh. Nuorempaan ja pienempään kissaan se pääsi vahingossa liian riehakkaasti käsiksi, kun en kerennyt kieltämään moista toimintaa. Pikku kisu järkyttyi ja jäi sähisemään sängynalle. Isompaan ja vanhempaan kolliin tutustuttiin sitten rauhallisemmin. Kissa oli minun sylissäni ja koira käskyn alla istumassa. Linkin ollessa levollisessa mielentilassa annoin sille luvan tulla haistelemaan varovasti. Kissa ja koira ottivat molemmat hyvin toisensa, ja Linkki antoi muutamaa komennusta lukuunottamatta kissan olla rauhassa asunnossa. Myöskin uuden asunnon pentu hyväksyi helposti, pysyi pois hiekkalaatikoilta sekä ruokakipoilta. Linkki myös ihastui mutsin myrkynvihreään jumppapalloon ja olisi kovasti tahtonut pompata sen päälle. Turvallisuuden tavoittamiseksi kielsin kuitenkin paimenta toteuttamasta itseään, ettei isompaa haaveria kävisi. Pointsit siitä paimenelle, se käyttäytyi mahtavasti ja voisi harkita ottavansa sen useamminkin mukaan mutsille.

Takaisin päin lähdettäessä käytiin ensin kääntymässä Vääksyn satamassa ja siitä jatkettiin matkaa sitten Vääksyn kanavalle, jossa koitin ottaa muutamia kuvia mukelosta. Irti en uskaltanut päästää, kun koira olivähän häsellysfiiliksillä, niin taisi peräti olla yksi onnistunut kuva, vaikka sää oli taivaallinen ja ihana. Vääksy on kyllä kaunis kesäkylä ja rakastan yli kaiken etenkin kanavaa siinä. Kanavan rannalla on ihana kävellä ja vain viettää aikaa, kun ei ole mihinkään sen isompi kiire.

Kyläluutut iskee

Huh huh. Tänään oli hieman ajopitoinen päivä. Töistä kotiin päästyäni käytin nopsakasti Linkin, ennen kuin purin auton ja pakkasin koiran mukaan. Oli paimen vähän hämillään, että minne sillä mammalla nyt tuommoinen kiirus on. Autoa vaihtamaan, tietenkin. Viikonloppuna on pesti Asikkalassa; kissavahdiksi nimittivät. Bonuksena tähän duuniin sain käyttööni äidin auton, johon oli kivasti tankattu tankki täyteen.

Äiti ei lämmennyt koiralle sisällä, niin Linkki jäi odottelemaan hetkeksi autoon, kun rupateltiin kuulumiset läpitse ja kerrattiin mitä pitää tehdä ja milloin. Sitten vain vaihdettiin kamat ja koira autosta toiseen ja otettiin suunnaksi Lappila. Tarkoituksena oli mennä tapaamaan Räyhähenki-poppoota, sekä vanhaa tuttua. Omistaja ehkä vähän jännitti, kun paikalla olisi lapsia, kissoja, koiria... Kaikkea mahdollista sorttia.

Linkki käyttäytyi yllättävän hyvin. Suurimman osan ajasta pidin kuitenkin pomppuisaa kiinni, jottei teloisi lapsia tai kissaa tai itseään. Linkki kuitenkin käyttäytyi yllättävän hyvin. Kissa sitä hämmensi (vaikkakin käyttäytyi hyvin) ja pienen pienen pieni kääpiöpinserin pentu aiheutti myös hämmennystä. Ei oikein Linkki tiennyt miten pitäisi suhtautua lelun kokoiseen koiraan. Ei kyllä osannut omistajakaan tehdä mitään. Oli siinä ohjelmaa, kun bernineidillä oli tärppipäivätkin meneillään. Pah, ja Linkki on keksinyt neitokaisten pissojen lussuttamisen. Nomnom. Taisimpa nähdä sen jo vähän merkkailevankin, mutta jalka on liimattu kiinni. Kyykkypissaus on parasta.

Lapsia kohtaan, etenkin pienintä, Linkki oli varovainen. Ei sählännyt juuri, kun ymmärsi hennon ihmislapsen vieressä. Isompien lasten kanssa pentu pysyi hyvin tyynenä niin kauan, kun lapsikin oli tyyni, mutta epävarmuus ja nopeat liikkeet saivat pennun innostumaan vähän liikaa välillä. Ketään ei kuitenkaan sattunut ja ehkä Linkki jätti ihan hyvän kuvan itsestään lapsille. Ainakin pojalle teki hyvää olla vähän pienempienkin lasten kanssa. Ensimmäinen kunnon lapsikontakti sitten... Ties minkä.

Me kiitetään Erikaa kahvikupista ja erilaisesta mahdollisuudesta opettaa pikku mustaa tavoille. Oli mukava käydä juomassa kupponen kahvia ja nauramassa pitkästä aikaa sellaisessakin paikassa, mihin koira on tervetullut kaikesta huolimatta!