Näytetään tekstit, joissa on tunniste retkeily. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste retkeily. Näytä kaikki tekstit

lauantai 27. elokuuta 2016

Lähiretkeilyä

Lauantai, kaikessa tohinassaan, sai luvan olla retkipäivä. Meillä puuhastellaan koevalmistautumisen lisäksi muuttoa, joten asiat ovat hyvällä tavalla vähän sekaisin. Kuitenkin huomisen kokeen kolkutellessa ovelle, oli aika ryhtyä purkamaan viikon aikana tullutta energiaa.


Miltei koko sen ajan, mitä olemme Janakkalassa kerenneet asumaan, on meidän ollut tarkoitus mennä tutustumaan paikallisiin luontopolkuihin. Milloin aika ei ole riittänyt, milloin sää on ollut huono ja milloin on vain laiskottanut ihan liikaa. Paljon on puhuttu ja nyt vihdoin sain aikaiseksi viikolla vertailla Suurisuon ja Laurinmäen reittejä. Suoympäristö on varmasti kaunis, mutta jätettiin se tällä kertaa väliin. Jos joku päivä kerettäisiin pyörähtämään sielläkin ennen virallista muuttoa.

Laurinmäki vaikutti mielenkiintoiselta Torpparimuseoineen ja idylisine maalaismaisemineen. Harmiksemme kilometrejä ei ollut kuitenkaan ilmoitettu, ja ajattelimme niiden löytyvän jotakuinkin paikan päältä. Mukaan pakattiin vain reippaasti vettä, sekä pari herkkupalaa koirallekin. Ihmisolennot jäivät tällä kertaa ilman eväitä. Laurinmäellähän on kahvila (joskaan ei tänään auki), sekä lähtöpisteessä myös ulkovessa!

Meidän tarkoituksemme oli ensin kiertää laajempi kokonaisuus, jonka matkalle olisi osunut Räikälän entistä kievaria, uhrilehtoa ja lähde, mutta toisin kävi ja suuruuden hullut suunnitelmat tulivat Määkynmäelle kiipeämiseen. Reitti ei ollut liian rankka, eikä liian pitkä. Taitoimme noin viiden kilometrin matkan pariin tuntiin taukoineen. Penkkejä reitillä oli hyvin ja maiseman vaihtelu mukavaa. Lehtoalueita, havumetsää, korkeuteen kipuavaa mäkeä, josta oli näkymät pelloille ja järville, sekä löydettiin makkaranpaistoon soveltuva kotakin. Harmi, ettei niitä makkaroita vain sattunut mukaan.


Mitä bortsuun tuli, se oli innoissaan metsäretkestä. Suurimman osan ajasta se kulki jonon jatkona ilman hihnaa, mutta sai ottaa riehuhepuleita välillä hyvällä paikalla. Gasellin elkein tuo mustavalkoinen rallasi metsässä, kun ei ole pitkään aikaan päässyt rehaamaan kunnolla. Joka tapauksessa mukana oli hyväkäytöksinen koira, joka malttoi pysähdyksillä levätä ja joi epänormaalin hyvin. Kumpa olisi aikaa enemmän tehdä tämmöisiä reissuja.

Haaveissa olisi parin kolmen vuoden sisään lähteä jonkin pidemmällekin päivän tai pari vaellukselle, mutta taidetaan tyytyä näihin alle puolen päivän vaelluksiin vielä tovi.


 

maanantai 7. lokakuuta 2013

Kuvaa, kanavaa ja kissoja

Jotta elämä ei kävisi liian tylsäksi, kävin perjantaina kuvailemassa kaverin koiria kaupungissa. Mallit ovat upeita ja pakkohan tähän on laittaa omasta mielestäni paras otus Jehusta. Jehu on magee, vaikka en välitä hirveästi noista isommista pystykorvista. Jehun kasvua olen päässyt seuraamaan vierestä ja pidän kyllä nuoresta miehestä erittäin paljon. Jehu on miellyttävä amerikanakita. Ei niin akita, kuin se voisi olla, mutta minusta tosi mukava veikko.



Linkin kanssa taas lauantaina lähdettiin ajelemaan Asikkalan suuntaan, sillä prokkiksena taisi olla jo aiemmin mainitsemani mutsin kissojen hoito. Kaksi mustavalkoista kattiahan eivät ole tottuneet koiriin ja Oca ei ollut mikään ihanteellinen kissakoira. Linkki puolestaan, noh. Nuorempaan ja pienempään kissaan se pääsi vahingossa liian riehakkaasti käsiksi, kun en kerennyt kieltämään moista toimintaa. Pikku kisu järkyttyi ja jäi sähisemään sängynalle. Isompaan ja vanhempaan kolliin tutustuttiin sitten rauhallisemmin. Kissa oli minun sylissäni ja koira käskyn alla istumassa. Linkin ollessa levollisessa mielentilassa annoin sille luvan tulla haistelemaan varovasti. Kissa ja koira ottivat molemmat hyvin toisensa, ja Linkki antoi muutamaa komennusta lukuunottamatta kissan olla rauhassa asunnossa. Myöskin uuden asunnon pentu hyväksyi helposti, pysyi pois hiekkalaatikoilta sekä ruokakipoilta. Linkki myös ihastui mutsin myrkynvihreään jumppapalloon ja olisi kovasti tahtonut pompata sen päälle. Turvallisuuden tavoittamiseksi kielsin kuitenkin paimenta toteuttamasta itseään, ettei isompaa haaveria kävisi. Pointsit siitä paimenelle, se käyttäytyi mahtavasti ja voisi harkita ottavansa sen useamminkin mukaan mutsille.

Takaisin päin lähdettäessä käytiin ensin kääntymässä Vääksyn satamassa ja siitä jatkettiin matkaa sitten Vääksyn kanavalle, jossa koitin ottaa muutamia kuvia mukelosta. Irti en uskaltanut päästää, kun koira olivähän häsellysfiiliksillä, niin taisi peräti olla yksi onnistunut kuva, vaikka sää oli taivaallinen ja ihana. Vääksy on kyllä kaunis kesäkylä ja rakastan yli kaiken etenkin kanavaa siinä. Kanavan rannalla on ihana kävellä ja vain viettää aikaa, kun ei ole mihinkään sen isompi kiire.

maanantai 9. syyskuuta 2013

Ryhmärämä valloittaa Aulangon!

Eilisen puolella ryhmärämä otti suunnaksi Aulangon. Aulanko on kuulunut lempipaikkoihini Hämeenlinnassa jo ties kuinka pitkän aikaa. Olen monesti halunnut lenkkeillä siellä koiran kanssa, mutta en ole koskaan muka ehtinyt. Nyt kuitenkin sunnuntain kunniaksi päädyin pakkaamaan koiran autoon ja rimpauttamaan miehelle, että nyt mennään eikä meinata. Kello oli jo paljon, joten auringon viimeiset säteet olivat seuranamme. Mitään lenkkiä emme lähteneet kiertämään, vaan näkötornin juurella tsiikailtiin maisemia ja käytiin tornin siinä osassa, mihin vielä pääsi. Myös karhunkierrokselle käveltiin moikkaamaan karhunelikkoa.







Linkki pääsi kiipeämään urakalla rappusia. Nuorimies ei ollut millänsäkään kivirapuista, eikä läpinäkyvästä kaiteesta, kunhan mennä touhotti. Yhdessä katseltiin myös maisemia ja hengailtiin muuten. Mainio eläin, kyllä tuon kanssa sielu lepäsi. Mainioin pikku mukula, joka kuulemma nosti miehen kanssa tänään ensimmäistä kertaa koipea! Ei se moista temppua meikäläiselle näyttänyt nyt iltasella. Mokomakin!