Aina ei ole meidänkään elämänä niin ruusuista ja niiden terälehdillä tanssimista. On myös niitä piikkejä. Tällä kertaa piikit ovat varsin pelottavia, ottaen huomioon eilisen. Linkki oli lomailemassa meidän arjesta päivän entisellä avomiehelläni. Pojilla oli kuulemma ollut äärettömän hauskaa ja kaikki oli mennyt hyvin. Ilo kuulla, että Linkki käyttäytyy hoidossakin järkevästi, eikä toheloi ylimääräisiä. Luottavaisin mielen sitä voi antaa miltei kenelle vaan.
Extemporee bongattiin myös sunnuntaina möllitoko Tampereen suunnilla ja sinnehän laitettiinkin sitten ilmot. Eilen käytiin kuitenkin varmistelemassa tätä päivää varten liikkeitä. Piti tehdä kokeenomaiset treenit, mutta meillä ne kaatuivat heti aluksi hihnaseuruuseen. Itselläni oli äärettömän huono päivä, jostain syystä kuitenkin päädyin lähtemään treeneihin. Huoleton asenne oli poissa kentällä ja koiran hölmöillessä ei meinannut ensin irrota huumoria ja sitten sitä irtosi liikaakin.
Ei mitkään mainioimmat reenit. Ei mitenkään päin. Saatiin kuitenkin pari onnistunutta liikettä tehtyä ja ne kenraalit kuitenkin menee aina huonommin - toivottavasti. Koko aamun olen jännityksessä singahdellut minne sattuu ja stressannut, mutta pikkuhiljaa se zen-tila alkaa taas löytyä. Fiilis on huomattavasti parempi jo nyt kuin eilen ja toivonkin tämän päiväisen koetuksen menevän paremmin.
Tai jos ei, niin ainakin mennään tekemään hupinumero! Mutta eiköhän siihen sitten palailla seuraavan viikon kuluessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti