Voi Liikkis! ♥

Kun ei heitä heti aamusta kirvestä kaivoon, niin joku voi onnistuakin. Ei tosiaan ollut mitenkään parhaimmat fiilikset, mutta hyvässä seurassa on aina mahtava lähteä treenaamaan. Ehdottomasti parasta koiran kanssa harrastamisessa on ihanat ja tsemppaavat ihmiset, jotka valaa uskoa silloin, kun itse tuntuu olevan suossa pää alaspäin tukehtumassa siihen limalöllösammaleeseen. En edes tiedä miten voisin kiittää Katjaa (♥), joka jaksaa kuunnella huolet, murheet ja tsempata vielä eteenpäin. Potkia ja raahata treeneihin. Ihan kultakimpale koko nainen, miten mä tuommoisen olen elämääni ansainnut?

Oma asenne oli pohjasyövereissä treeneihin mentäessä, vaikka koiralla oli hyvä fiilis. Hetken haisteltuani ilmakehää ja tähtien asentoa ajattelin Linkin tekevän pieniä juttuja superhäiriössä. Eli ensin hallitusti "kehään" ja siitä seuruutusta ja paljon palkkaa. Paimen oli hyvässä vireessä ja tekemisen meiningissä jo releitä vaihtaessa, että sen kanssa oli ilo lähteä tekemään. Linkki teki hyvällä temmolla, mahtavasti näyttävääkin seuruuta pari lyhempää pätkää ja muutaman pidemmän. Käännöksillä, suoralla, täykkärillä. Se toimi. Se teki perusasennon kestävyyttä sosiaalisella palkalla ja yhden liikkeestä maahanmenon. Palkkana oli kainalopalkka. Sen jälkeen jätkä pääsi tauolle.

Tauon jälkeen ei kaivettukaan tokokamppeita, vaan temppuiltiin ja pidettiin hauskaa namipalkalla. Kurrea, selkään hyppyä, jalkojen välissä seuruuta, pyörähtelyä. Semmoista kivaa hömppää. Junnu oli ihan liekeissä tekemässä kaikkea kivaa ja kerran meinasikin vain harhautua tekemisestä. Ilo sen kanssa on tehdä, kun tekeminen on niin nättiä. Pääsi sitten chillaamaan autoon.

Ajattelin, etten koiraa enään ota ulos tekemään mitään, mutta tilaa tullessa lisää päädyin tekemään vielä setin seuruuta, ja pääsin kunnolla kisaamaan koiran kanssa. Juoksemaan ja leikkimään ja olemaan kunnolla sen kanssa. Heiteltiin palloa, tehtiin luoksaria. Tehtiin töitä niin kainalo- kuin kaukopalkallakin. En osaa sanoa muuta kuin vau. Se on niin hieno!

Ollaanko valmiina muutokseen?

Syyskuun puoliväli toi hieman tuulahduksia tähän totuttuun arkeen. Vaikka en haluakaan jakaa koirani blogiin niin paljon muuta elämää, on sekin sidoksissa koiran elämään.  Enää ei olekaan kaikki aivan samalla tavalla, vaikka lauman kokoonpano on vakinuistunutkin kolmeen jäseneen siten, että kahdelle jäsenelle lisättiin rangas nimettömän vasempaan.  Lisäksi Linkin yksin viettämä aika lisääntyi ja elämään tuli lisää rutiineja, kun meikäläinen pokasi itselleen paikan baarityöntekijän koulutuksesta. Se alkoi tiistaina ja jo nyt ollaan saatu elämä uomiinsa kohtalaisen hyvin - vaikka väsyttääkin koulun jälkeen.

Aamusella junnua saa raahata miltei niska-pers-otteella ulos, kun mokoma mukavuuden haluinen bordercollie ei mitenkään tahtoisi nousta niin aikaisin. Toki ymmärään Linkin fiiliksiä, mutta itselleni herääminen ei ole tiukkaa tehnyt. Olen ihan liekeissä uudesta jutusta, kun olen askeleen lähempänä sitä ei-niin-salaista unelmaani. Kävelen kouluun, kävelen koulusta kotiin, otan koiran ja käyn joko lenkillä tai treenaamassa. Pitkiksi ei päivät Linkillä silti venähdä, koska toinen puolisko on aika myöhään kotona.

Linkki - kuten arvata saattaa - on sopeutunut tähän elämänmuutokseen hyvin. Oikeastaan se on tullut hieman innokkaammaksikin tekemään asioita kanssani, kun en ole jatkuvasti koiran liki. Ollaan treenattu nopeampaa perusasentoa ja seuruuseen on haettu tiettyä mielentilaa ja ilmettä. Paikkamakuuta ollaan opeteltu pikku hiljaa taas ja jätkä on päässyt tekemään enemmän ja enemmän häiriöön töitä. Ehkä tästä vielä pikku hiljaa rakennetaan sitä toimivaa suoritusta.

Ei kuitenkaan kaikki ole niin helppoa, kun keskiviikkona lähdin treenaamaan. Piti ensiksi olla seuraakin, mutta seura tekikin oharit. Surullista, sillä me kaivataan enemmän häiriötreeniä. Vahvistelin koiran reagointia ja asioiden tarjoamista. Tehtiin seuruuta kainalopalkalla ja kaukopalkalla. Linkki teki hyvin ja innokkaasti. Treenattiin myös sosiaalisella palkatta perusasennon pitoa yllä, kun kentän ohitse meni koirakkoja. Paimen piti näppärästi kontaktia.

Lopussa otettiin selkään hyppäämistä lelu ja namipalkalla, sekä pyörittelin koiraa ympyrää ja heittelin sille frisbeetä. Linkki teki hirmu hienosti ja kivasti. Superbortsu.

Paimenta haastetaan: häiriökäskytreeni

Ensimmäiset kunnon tokotreenit möllitokon jälkeen on nyt hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Selkeällä suunnitelmalla lähdettiin fiksaamaan niitä asioita, jotka kokeessa kusivatkin omaan nilkkaan treenin puutteessa. Katja ystävällisesti tuli hakemaan meidät mukaan. Jessus, tuo nainen on kyllä koiraharrastukseni pelastus. Aivan mahtava tyyppi!

Linkin suunnitelmana oli siis tehdä "kylmiltään", eli vain pienin virityksin settinä kehään tulo (tarkit yms), luoksepäästävyys, liikkuroitu seuruu ja sen jälkeen vielä siirtymätreeniksi helppona nakkina luoksari. Lisäksi olin kirjannut ylös, että Linkki tekee liikkeestä seissejä, joista palkataan vain napakoista pysähdyksistä. Harmittaa se valuminen mölleissä ihan pirusti, vaikka videolta se ei niin rumasti valunutkaan.

Kehääntulotarkastus: Ei ongelmaa. Avustin namilla, vähän meinasi venkoilla palleja kokeiltaessa.
Siirtymä:  Kohelsi. Kasasin sen seuruuseen, mutta meinasi harhailla ajatuksensa kanssa. Tsemppasi kuitenkin hirmuisesti.
Luoksepäästävyys: Taidettiin joutua ottamaan kolmesti, ennen kuin paimen kesti Katjan ihanuuden lähellään.
Siirtymä: Palkaksi rapsut, muutama askel eteenpäin ja perusasentoon. Paketti pysyi hyvin kasassa.
Liikkuroitu vapaana seuruu: Teki alkuun tosi hyvin. Itse hätäilin liikkeelle lähdössä hieman, mutta koira pysyi hyvin mukana. Katja haastoi meitä hirveästi heti juoksupätkällä. Teki tosi näppäristä sen. Käännöksissä huomio herpaantui liikkurin käskyihin ja irtoili välillä ihan supertyhmästi. Tsemppasi hyvin väleissä, mutta en ollut millään muotoa tyytyväinen.
Siirtymä: Palkkasin ilmeisimmin liian raisusti, kadotti ajatuksen ja oli vaikea saada kokoamaan itsensä. Taisi kyttäillä palkkaakin.
Luoksetulo: Pfft. Ei ottanut häiriötä liikkurista, mutta teki ensimmäisen ihme luoksarin hävittäen ajatuksen ja jäämällä haahuilemaan johonkin taakse. Olin ihan järkyttynyt. Uusin liikkeen, ja tällä kertaa tultiin banaanikaarroksella. Viimeisellä kertaa saatiin se mitä haettiinkin - näppärä, vauhdikas ja suora luoksari.  Vapautin suoraa palkalle.

Koonti: Lisää, paljon paljon lisää liikkurihäiriötä niin minulle kuin koirallekin. Pitää opetella toimimaan rauhallisesti ja löytämään meille se oikea liikkeen välin palkka. Luoksepäästävyyttä pitäisi tehdä paljon enemmän. Oli tosi vaikea repiä tästä mitään hyvää itselle.

Linkin tauon aikana hylkäsin jo liikkeestä seissin treenaamisen, vaan jätkä saikin tehdä töitä häiriökäskyissä, joista annoin sille suoran palautteen ("höpöhöpö") ja naksautin kun oli reagoimatta. Tässä kohtaa alussa reagoi liikkuriin, mutta alkoi tsemppamaan loppua kohden ja oli välittämättä Katjan huuteluista. Seuruuttelun jälkeen istutin Linkin perusasentoon ja pyysin Katjalta "maahan"-käskyä. Hyvin tippui paimen maahan väärällä käskyllä ja pariin kertaan sen saikin sinne huijattua. Otettiin myös häiriökäskyjä luoksarista. Typerästi oltiin ensin vierekkäin ja vasta Katjan siirtyessä sivuun huutamaan käskyn, pysyi Linkki paikoillaan. Siitä leikin kautta tauolle.

Muiden seisoskeltua tarpeeksi niin päätin hieman tempuuttaa Linkkiä. Selkään hyppyä ja reidelle hyppyä. Mietin tässä miten saisin reiden jalostettua vain syliin hypyksi. Selkään hypyssä pääsin olemaan jo puolikyykyssä, jolloin koira hyppäsi nätisti selkään. Lol, vaihdetaan meidän laji koiratanssiin, kun toko tuntuu tympivän. Toisaalta olisi hirveän paljon treenimotivaatiota, mutta toisaalta ei vaan kiinnostaisi. Pitäisi potkia itseä rajummin, sillä kaikki ovat vain treenattavia asioita.

kuvista kiitos Katjalle!

Videoitua tokoa!

Suomen kesä on lyhyt ja vähä luminen taisi joku vitsiniekka murjaista. Meillä juhannus sujui rauhallisesti ja sitä edeltävällä viikolla kävin heittämässä työkeikan aika siisteillä yksityispippaloilla. Tulevana viikonloppuna on myös työkeikka tiedossa - harmi vain ettei mitään pysyvää ikinä. Kaipaisin jotain säännöllisyyttä tähän elämään, mutta kyllähän nämä keikkahommatkin tuovat vähän rahaa.

Mitä koiramaisuuteen tulee, olemme pitäneet treenit lyhyinä, sekä ulkoilleet paljon. Laskeskelin että viimeviikolla taisimme kävellä melkein 50km viikon aikana. Tuntuu ihan hirveältä määrältä. Paljon ollaan siis touhuttu keskenämme. Linkki on oppinut myös tanssimaan ja kierimään! Jee! Ensimmäinen koira koskaan, joka osaa kieriä! Olen hieman onnesta soikea ja tuntuu ettei tuon koiran tarvisi enää mitään muuta osatakaan, kun se osaa kieriä!

Kuitenkin tiistaina otettiin härkää sarvista ja lähdettiin treffaamaan pientä malamuuttitytyä. Linkki toimi esimerkillisenä isoveljenä ja suhtautui nuoreen pentuun mitä mainioimmin. Tara-tyttö oli varsinainen draamakuningatar ja huusi ensin pelkästä vilkaisusta. Linkki meinasi ensin olla liian innokas, mutta loppujen lopuksi junnu kävi maahan makaamaan ja hoidettiin asialliset haistelut nätisti. Tara on vielä sen verran pieni, ettei leikkimään päässeet kunnolla. Linkki on kuitenkin nuori ja innokas, vaikka nätisti käyttäytyikin. Nopeasti Tarakin kasvaa ja sitten kaksikko pääsee riehumaan. Käytiin myös pienellä lenkillä tutustumassa uusiin maisemiin ja junnu sai olla miltei koko matkan vapaana huidellen menemään, koska korvat ja käytös olivat hyviä. Pennun se jätti hyvin rauhaan. Innolla kuitenkin odotellaan, että Tarasta kasvaa hieman isompi tyttö niin pääsee painimaankin.

Tänä aamuna puolestaan tein jotain ennen kuulumatonta! Raahasin videotoiminnolla varustetun kameran ulos! Kuvitelkaahan, minä kuvasin meidän treenit päästäkseni kartalle siitä, miltä tekeminen oikein näyttää. Ja kyllähän se näyttää. Tykkään Linkin tekemisestä, mutta toivoisin siihen hieman enemmän röyhkeyttä ja räiskyvyyttä. Toki nyt ollaan tehty todella paljon pelkkää tekniikatreeniä, niin meno on ehkä hieman hiljaista ja draivitonta. Ollaan tehty tosi paljon seuruuta, että sen voisi perjaatteessa jättää hautumaan ja alkaa treenata vauhtiliikkeitä, kuten luoksetuloa ja noutoa. Tein myös täydestä matkasta Linkille avon kaukot, ja jumankekka kuinka komeasti se suoritti kaikki. Pari luoksaria lelupalkalla ja löydettiin siihenkin sitä oikeaa vauhtia. Myös kapulan hakua - jossa intoa laskee se, että joudun käskyttämään koiraa aika rankastikin pysymään paikoillaan. Mutta hakee kapulan ja palauttaa hyvin; ravilla vain. Eli lisää intoa!

Pidemmittä puheitta, enjoy! Jos video ei näy niin linkki.