Voi Liikkis! ♥

Kun ei heitä heti aamusta kirvestä kaivoon, niin joku voi onnistuakin. Ei tosiaan ollut mitenkään parhaimmat fiilikset, mutta hyvässä seurassa on aina mahtava lähteä treenaamaan. Ehdottomasti parasta koiran kanssa harrastamisessa on ihanat ja tsemppaavat ihmiset, jotka valaa uskoa silloin, kun itse tuntuu olevan suossa pää alaspäin tukehtumassa siihen limalöllösammaleeseen. En edes tiedä miten voisin kiittää Katjaa (♥), joka jaksaa kuunnella huolet, murheet ja tsempata vielä eteenpäin. Potkia ja raahata treeneihin. Ihan kultakimpale koko nainen, miten mä tuommoisen olen elämääni ansainnut?

Oma asenne oli pohjasyövereissä treeneihin mentäessä, vaikka koiralla oli hyvä fiilis. Hetken haisteltuani ilmakehää ja tähtien asentoa ajattelin Linkin tekevän pieniä juttuja superhäiriössä. Eli ensin hallitusti "kehään" ja siitä seuruutusta ja paljon palkkaa. Paimen oli hyvässä vireessä ja tekemisen meiningissä jo releitä vaihtaessa, että sen kanssa oli ilo lähteä tekemään. Linkki teki hyvällä temmolla, mahtavasti näyttävääkin seuruuta pari lyhempää pätkää ja muutaman pidemmän. Käännöksillä, suoralla, täykkärillä. Se toimi. Se teki perusasennon kestävyyttä sosiaalisella palkalla ja yhden liikkeestä maahanmenon. Palkkana oli kainalopalkka. Sen jälkeen jätkä pääsi tauolle.

Tauon jälkeen ei kaivettukaan tokokamppeita, vaan temppuiltiin ja pidettiin hauskaa namipalkalla. Kurrea, selkään hyppyä, jalkojen välissä seuruuta, pyörähtelyä. Semmoista kivaa hömppää. Junnu oli ihan liekeissä tekemässä kaikkea kivaa ja kerran meinasikin vain harhautua tekemisestä. Ilo sen kanssa on tehdä, kun tekeminen on niin nättiä. Pääsi sitten chillaamaan autoon.

Ajattelin, etten koiraa enään ota ulos tekemään mitään, mutta tilaa tullessa lisää päädyin tekemään vielä setin seuruuta, ja pääsin kunnolla kisaamaan koiran kanssa. Juoksemaan ja leikkimään ja olemaan kunnolla sen kanssa. Heiteltiin palloa, tehtiin luoksaria. Tehtiin töitä niin kainalo- kuin kaukopalkallakin. En osaa sanoa muuta kuin vau. Se on niin hieno!