Pimeys saapuu

Pikku hiljaa on syys alkanut ottaa omakseen kesäisen sään. Sen on huomannut palelevat sormet, jäässä olevat varpaat ja lenkillekin saa toppautua kunnolla. Kameraa on enää turha haikailla iltalenkille, kun jo kahdeksalta on pimeä. Tai aamulenkille, koska aamullakin on pimeää.  Kuvat siis varmasti tulevat vähentymään, ellen ala puoltamaan kännykkäräpsyjä - joita tulee otettua silloin tällöin töhöstä paimenpojasta.

Väsynyttä on ollut meininki. Pieniä hyvän mielen tokopätkiä ollaan tehty, mutta jotain ihan minimaalista. Seuruu alkaa näyttää taas hyvältä, voimakkaalta ja oikeaan suuntaan suuntaituvalta. Sen energia on pikkuisen ylöspäin, eikä suoraan eteenpäin. Kontakti on hyvä. Varmaan ensimmäistä kertaa käsissä on koira, jonka kontakti on hyvä. Seuruu kestää pidempääkin matkaa. Pitäisi kokeilla vielä häiriökäskyillä sen kestävyyttä.

Tein pitkästä aikaa seisomaan jääviä. Ihan vaan ajatuksena kokeilla, miten koira ottaa pysähdykset. Päätin vaihtaa käskynkin. Edellinen käsky on saanut ikävän mielikuvan paimenen päähän, joten uusi, paljon iloisempi taas sai sen empimään miten pitikään toimia. Palkkasin seisomaan jäävät, mutta en reagoinut mitenkään maahanmenoihin tai muuhun sooloiluun. Linkki oli ensin vähän, että mitäköhän tässä haettiin, mutta saatiin kauniita, napakoita pysähdyksiä, joissa koira ei valunut. Superpalkka siitä, ja treeni lopetettiin.

Itsellä hyvä fiilis, koiralla hyvä fiilis. Voi alkaa taas rakentaa suorituksia. Pitäisi mennä keskenään kokeilemaan viikonloppuna miltä pidempi ketjutus toimii vaikka kaukopalkalla. Jospa sitä sunnuntaina testaisi.