Kun bordercollie luulee olevansa liian fiksu; pohdinnassa palkkaus, seuruu ja paljon muuta

Bortsupojan ongelma numero yksi on se, että se kuvittelee olevansa liian fiksu. Linkin opittua jonkun asian, se tarjoaa sitä. Yksi ongelma on se, että alokas alkaa olemaan bortsulle liian helppoa ja tuttua kauraa, niin se alkaa keksimään omia variaatioita liikkeistä. Tai ennakoimaan käskyjä.

Linkin kanssa kokeen jälkeiset treenit ovat painottuneet aika paljon maassa makoiluun ja käskyjen ennakoimattomuuteen. Voisin lyödä pääni pantiksi, että ensi kokeessa en saa sitä koiraa ylös sieltä tantereesta tätä menoa. Linkki on tehnyt paikkamakuuta häiriössä; Lux, ihmisipana (kiljahteleva ja ääntään kokeileva) ja tietokoneen kautta toistetut tokovideot. Ihan vain, etten ole vieläkään keksinyt miten treenaisin häiriköityä paikkista yksin ulkona, joten sisätreenit kunniaan. Tosin ulkona treeni on keskittynyt Linkin ollessa paikkamakuussa, niin olen touhunnut Luxin kanssa.

Tämän lisäksi Linkki on parannellut jälleen perusasennon paikkaa naksutellen ja tehnyt sivussa maahanmenoja. Isompana projektina olen ottanut kaukojen treenaamisen. Linkilläkin on focus eteenpäin; maasta seisomaan noustessa se imeytyy lähemmäs ohjaajaa -> missä palkka on. Tiedän, että seisomaan nousut tulee vasta voittajassa, mutta jos treenaisin pelkästään istu - maahan kaukoja, noheva bordercollie suorittaisi niitä itsenäisesti kokeillen mikä tällä kertaa kelpaa. Seisominen on kuitenkin alkanut sujua pidemmältäkin matkalta. Välillä saa aina palata vähän taakse päin ja muistuttaa miten pitikään mennä. Seuraava projekti on seiso - istu -vaihto, joka tulee olemaan hieman haastavampi.

Seuruun kanssa olen itse opetellut kävelemään. Palasin ajassa taakse päin ja lueskelin Ocan blogia. Pohdiskelin sen ongelmaa; se ei kääntynyt vasemmalle, sekä poikitti. Vanhempana ja fiksumpana tiedän ongelman olevan siinä, että koira edisti enkä antanut sille tilaa kääntyä. Olin myös liikkeissäni rivakka, ja huidoin vaan menemään miettimättä koiraa iloisena siitä, että se edes jotenkin seurasi. Linkin kanssa olen tajunnut tehdä töitä oikean paikan löytymisen kanssa, vaikka sekin on alun alkaen opetettu liian eteen. Linkki on kuitenkin tempperamentiltaan erilainen; anteeksiantavampi, aktiivisempi tekemään töitä. Sitä ei haittaa pienet mokat ja se kestää paljon enemmän painetta minulta. Ei kuitenkaan ole kiva paineistaa koiraa (vaikka se ei paineistu), ja antaa tilaa sille kääntyä. Opettelin siis kävelemään taas ja antamaan koiralle apuja kääntymiseen lyhyemmällä askeleella ennen käännöstä tai pysähdystä. Lyhyen askeleen jälkeen seuraavan askeleessa jalkaterä kääntyy käännöksen suuntaan. Etenkin oikealle päin käännöksiä tämä pieni vihje paransi huomattavasti, koska koira lukee kehonkieltä. Myöskään pysähdyksistä ei tule niin äkkinäisiä, kun pystyy herättämään koiraa hieman siihen valmiiksi. Jopa meidän työskentely näytti siistiltä ja hallitulta.

Lisäksi Linkin kanssa on hyvä kiinnittää huomiota palkan suuntaan ja etenkin siihen, mistä ja miten sen palkkaa. Bortsu kestää hyvin toistoja, se pitää viretilaa yllä viritesanalla (tehdäänkö töitä). Olen iloinen, että pentuna olen rakentanut sille moisen, enkä seisottanut turhaa kentällä töllöttämässä muiden tekemistä. Auton kanssa viritesana on ollut helppo rakentaa, mutta se onnistuu myös häkin tai ihan vain puuhun/muuhun paikkaan sidotun koiran kanssa. Luxille pitää rakentaa sama ominaisuus. Tahdon palkata Linkin lähelle kehoa, sillä se alkaa usein hölmöilemään ja kyttäämään palkkaa. Teen sen kanssa edelleen paljon kainalopalkkaseuruuta, jossa palkka tipahtaa koiran nokan eteen ja mieluummin vielä aavistuksen taakse päin seuruun paikasta. Linkillä on mieletön kiire ja focus eteen, kun minä tahtoisen sen olevan eteen ja ylös. Tätä on työstetty aika pitkään, mutta musta tuntuu, että se hajoaa täysin heti, jos erehdyn palkkaamaan koiran heittämällä pallon. Linkki saa suurimman osan palkasta myös sanallisilla kehuilla ja pyrin arvottamaan kehun/rapsutukset pallon edelle.

Linkin kanssa tehdään myös paljon luopumisharjoituksia. Se jää bortsumaisella tavalla jumiin asioihin; etenkin leluihin. Kapula on toinen paha, mihin koira jää jumiin ja se hankaloittaa myös meidän alokasluokan hömpöttelyä. Linkki kovin tahtoisi lähteä kapulan perään eikä ymmärrä miksi liikkuri vie sen pois tai miksei se saisi hakea kaikkia kapuloita pöydiltä. Töitä on siis tehtävänä paljon, vaikka koira onkin muka kisavalmis. Saati sitten ajatuksena, kuinka pitkä matka tokovalioksi on. Arvelisin, että omat kykyni riittävät vielä avoimeen, mutta sen jälkeen tulevat asiat menevät äärettömän vaikeaksi. Mulla ei ole mitään hajua miten opettaa koiralle tunnaria tai EVL:n hyppynoutomerkki hässäkkää.

Luxin tulo on myös tasapainottanut bordercollieta. Linkiltä on jäänyt hyvin paljon ylimääräistä hösäämistä pois. Se ei ole menettänyt luonnettaan, mutta se on paljon tyynempi ja jotenkin levollisempi. Siinä, missä Lux on hakeutunut tulostaan lähtien Linkin lähelle nukkumaan, on Linkkikin alkanut hakeutua pennun viereen. Se uskaltaa myös rajummin komentaa pentua, mutta ei kuitenkaan turhista asioista. Ne kykenevät jopa leikkimään samoille leluilla, vaikka ilman valvontaa en ole jättänytkään leluja lattioille.  Linkin motivaatio työntekoon on myös kasvanut sen joutuessa näkemään enemmän vaivaa huomioni eteen. Bortsu saaa silti oman privalenkin päivällä ja treenituokiot, sekä omaa pari etuoikeutettua juttua maata sohvalla tai kammeta illalla sängyn jalkopäähän nukkumaan.

Jos miinuspuolia pitää etsiä, niin Linkki kuluttaa jälleen aivan törkeästi. Se on laihtunut jälleen kamalan näköiseksi. Nostin Linkin ruoka-annosta, kun pentu tuli taloon ja olen yrittänyt naksutella sille joka päivä (lisää ruokaa). Mutta silti. Juttelin aiheesta Luxin kasvattajan kanssa. Häneltä idea, että antaisin samaa ruokaa myös Linkille. Lux siis syö tanskalaista SØCLA -merkkistä ruokaa, joka on suunniteltu rekikoirille. Ideatasolla nousi myös kokeilla Linkille korkeaenergista ARKTISta samalta tuottajalta. Lisäksi pitäisi tilata taas lihaa, kun sillä tuntuu tarttuvan paremmin, eikä ruokamäärät nouse niin suuriksi. Ruokaongelma on myös se, että jos bortsun ruokamäärää lisää suhteettomasti, alkaa sitä tulla enemmän ja enemmän läpi, jolloin ruoka ei imeydy kunnolla.

Voi Liikkis! ♥

Kun ei heitä heti aamusta kirvestä kaivoon, niin joku voi onnistuakin. Ei tosiaan ollut mitenkään parhaimmat fiilikset, mutta hyvässä seurassa on aina mahtava lähteä treenaamaan. Ehdottomasti parasta koiran kanssa harrastamisessa on ihanat ja tsemppaavat ihmiset, jotka valaa uskoa silloin, kun itse tuntuu olevan suossa pää alaspäin tukehtumassa siihen limalöllösammaleeseen. En edes tiedä miten voisin kiittää Katjaa (♥), joka jaksaa kuunnella huolet, murheet ja tsempata vielä eteenpäin. Potkia ja raahata treeneihin. Ihan kultakimpale koko nainen, miten mä tuommoisen olen elämääni ansainnut?

Oma asenne oli pohjasyövereissä treeneihin mentäessä, vaikka koiralla oli hyvä fiilis. Hetken haisteltuani ilmakehää ja tähtien asentoa ajattelin Linkin tekevän pieniä juttuja superhäiriössä. Eli ensin hallitusti "kehään" ja siitä seuruutusta ja paljon palkkaa. Paimen oli hyvässä vireessä ja tekemisen meiningissä jo releitä vaihtaessa, että sen kanssa oli ilo lähteä tekemään. Linkki teki hyvällä temmolla, mahtavasti näyttävääkin seuruuta pari lyhempää pätkää ja muutaman pidemmän. Käännöksillä, suoralla, täykkärillä. Se toimi. Se teki perusasennon kestävyyttä sosiaalisella palkalla ja yhden liikkeestä maahanmenon. Palkkana oli kainalopalkka. Sen jälkeen jätkä pääsi tauolle.

Tauon jälkeen ei kaivettukaan tokokamppeita, vaan temppuiltiin ja pidettiin hauskaa namipalkalla. Kurrea, selkään hyppyä, jalkojen välissä seuruuta, pyörähtelyä. Semmoista kivaa hömppää. Junnu oli ihan liekeissä tekemässä kaikkea kivaa ja kerran meinasikin vain harhautua tekemisestä. Ilo sen kanssa on tehdä, kun tekeminen on niin nättiä. Pääsi sitten chillaamaan autoon.

Ajattelin, etten koiraa enään ota ulos tekemään mitään, mutta tilaa tullessa lisää päädyin tekemään vielä setin seuruuta, ja pääsin kunnolla kisaamaan koiran kanssa. Juoksemaan ja leikkimään ja olemaan kunnolla sen kanssa. Heiteltiin palloa, tehtiin luoksaria. Tehtiin töitä niin kainalo- kuin kaukopalkallakin. En osaa sanoa muuta kuin vau. Se on niin hieno!

Läpimurtoja

Viime päivät ovat hellineet ainakin kotikolomme lähiympäristöä mukavasti auringonpaisteella ja suhteellisen kesäisillä fiiliksillä, jotka ovatkin koituneet allekirjoittaneen kohtaloksi. Flunssan poikanen on tullut kylään; kurkku kuin raastinrauta, ääni ottanut pikamatkan etelään ja nokka vuotaa. Onneksi se ei vielä hirveästi menoa haittaa, vaikka tekisikin mieli vain käpertyä peitonalle ja juoda jotain lämmintä. Viimeviikolla kävin anniskelupassikurssin itse, sekä ruksailin lotolla sen verran oikein, että virallisestikin saan tarjoilla alkoholijuomia. Jospa tästä uutta uraa urkenisi?

Linkin kanssa ollaan vaivutti hetkelliseen koomaan ja nautittu lämpimistä keleistä, käyti Messin kanssa pitkillä metsälenkeillä ja muisteltu, miten käyttäydytään hihnassa. Piipahdettiin me kaupungin sykkeessäkin. Ehdottomasti pitäisi kaupunkiin lähteä useammin, mutta tuntuu niin turhalta lähteä asvalttiviidakkoon, kun voisi kävellä kauniissa metsässä tai järven rannalla. Pyh.

Tehtiin lauantaiaamusta hieman treeniä pallon kanssa. Minä, joka olen valittanut aina siitä, että Linkki on liian kiinni pallossa, mutta pitää vain osata hyödyntää sitä palkkaa oikein. Eli kädettömyyteni taas lelun kanssa tulee esiin. Tehtiin ensin seuruuta kainalopalkalla ja monesti palkkasin vain nopeasta sivulletulosta. Pidettiin kierrokset hallinnassa ja tehtiin näyttävääkin ja hyvää pätkää. Koira oikein puhkui intoa. Lopuksi päädyin jättämään palkan pois, kehän reunalle ja hitsi miten hienosti paimen tekikään, vaikka pallo oli reunalla odottamassa. Ei ollut yhtään kiinni, kun kierrokset pysyivät sopivassa balanssissa tekemiseen. Pienen seuruutaiteilun jälkeen leikittiin hetki ja vaihdettiin releet pois.

Huomioina, ettei Linkkiä ahdista enää hihna hirveästi, vaan K9-lyhyen hihnan pätkän kanssa se tekee mainiosti. Välillä pidän kiinni, välillä en. Työn tekeminen on silti rennompaa, parempaa ja enemmän aktiivista.

Illemmalla lähdettiin tekemään häiriötreeniä kahden muun koirakon kanssa. Linkki sai ensin muistella miten ollaan rauhassa tolpassa, sillä kierrokset meinasin nousta kattoon. Liikkuroin muille muutamia pätkiä seuruuta, palkkailin junnua rauhassa olemisesta ja kunnon hiljaisuuden jälkeen kaivettiin oikea panta, sekä pallo mukaan ja lähdettiin tekemään. Linkin keskittyminen oli kokonaan minussa. Sitä ei kiinnostanut muut, vaan se teki töitä minulle. Ilolla. Palkka oli välillä kainalossa, välillä taskussa ja perusasennot oli huisin nopeita! Aamuinen treeni näkyi jo tässä vaiheessa ja supernopeista perusasennoista palkkailin.

Linkki oli myös esimerkkikoirana, kun näytin muille käännöksiä. Junnu teki hirveän hyvin. Otettiin myös pari kertaa liikkeestä seis vahvalla käsiavulla, koska se on tökkinyt viimeaikoina. Vähän meinasi ahdistaa jäädä yksin, mutta hienosti se suoriutui. Linkin motivaatio oli kokoajan hyvä, se pysyi hyvin mukana ja teki pitkääkin pätkää superisti. Ei ollut moksiskaan vaikka treenikavereiden koirat karkailivat, sekä loppuajasta odotti hienosti tolpassa kiinni!

Ehkä tämä meidän tokomotivaatio tästä pikkuhiljaa lähtee nousemaan ja nousemaan. Eilen oli ainakin superpäivä sen saralla.