Talvikoomasta heräilyä

Huh huh, pitäisiköhän herättää In Actionkin uuteen vuoteen viimein. Meidän väliaikaishiljaisuus johtuu pääosin koulun luomista paineista. Itselläni on painanut olan takaa päälle viimeisen vuoden näytöt, eikä ne juuri vieläkään ole helpottaneet.

Uudestavuodesta me selvittiin hyvin rauhallisissa merkeissä. Linkki ei reagoinut raketteihin sisällä ja ulkonakin muutamat kaukaiset pamaukset eivät saaneet paimenpojassa mitään reaktiota aikaan. Toki me ajoitimme ulkoilun sille ajalle, kun ei pitänyt hirveästi pamahdella. Ongelmaton paimenlapsi.

Vuoden vaihteen jälkeen olemme myös käyneet kerran Pauliinan ja Jessen kanssa agiliitämässä. Taisimme ottaa putkirallin lisäksi pieniä ohjauskuvioita ja paimenpentu oli hirveissä liekessä. On se miellyttävä ohjata, ei kiehu yli ja kuuntelee. Hirveän nopea se on, sille en voi sanoa mitään.

Saa nähdä mihin meidän hakuilu nyt menee, kun valitettavasti autosta jouduin luopumaan. Onneksi voidaan silti tokoilla ja tehdä myös tottistakin, vaikka liikkuminen on hieman vaikeampaa. Onneksi julkiset on keksitty ja kavereidenkin kyydillä pääsee moneen paikkaan. Sehän tämän harrastuksen suola on, ystävät.

Linkki on myös aktiivisesti doboillut ja nuoren koiran tasapaino on kehittynyt huimaa vauhtia. Ollaan päästy tekemään vähän vaativampia harjoituksia ja yhdessä tekeminen on hirmu kivaa, kun ei tarvitse ottaa paineita mistään. Samalla tulee treenattua säännöllisesti omaakin lihaskuntoa. Doboilun lisäksi ollaan tehty Linkin kanssa tokoa pikkuisin askelin. Perusasento alkaa pikkuhiljaa olla kuosissa ja ollaan edetty askeleen seuraamiseen. Lisäksi poitsu on harjoitellut paikalla makuuta lähinnä sisätiloissa kahden ihmisen pyöriessä häiriönä.

Elämä heittelee puolelta toiselle

Ei vaihteeksi ole ollut mikään helppo jakso elämässäni, mutta palaan siihen myöhemmin. Nyt kuitenkin päätin tulla lisäämään Linkin 9kk kuvat. Juuri mitään ei olla tehty hetkeen, väsymystä on ollut ilmassa ja hieman ilmeisesti jotain vatsapöpöäkin liikkeellä, kun poitsun vatsa on vähän oirehtinyt löysyydellä ja huono olokin on ollut. Troppien kanssa on kuitenkin alkanut helpottamaan, vaikka painosta onkin vähän tippunut pois. Nooh, kyllä me vielä täältä saadaan massaa.

Taisin muuten luvata jotain kivaa 40 lukijan kunniaksi, mutta hupsista, lukijoita on kohta puolikas satanen, eikä mitään ole tapahtunut. Millaista extraa lukijat tahtoisivat? Jotakin erikoispostauksia? Arvontaa? Kysymyspostausta? Vai jotain ihan muuta?

ps. Meidän DOBO-pallo kotiutuu kohta (:

DOBOilua

Paikoitellen, koiraurheilu ei ole pelkkää koiran urheilua, vaan myös ohjaajan tarvitsee kehittää omaa lihaskuntoaan, ketteryyttään sekä pääkoppaansa. Ei vain voi olettaa, että koira tekee kaiken työn. Toko vaatii mielenhallintaa, agility räjähtävää nopeutta ohjaajalta ja ongelmanratkaisukykyä. Ominaisuuksia, mitä voimme itse kehittää. Ensimmäistä kertaa märkä rätti läsähti vasten kasvoja eilisen riennoissa. Pääsimme kokeilemaan Linkin kanssa ohjattua DOBOa. Ajattelin, että mennään nyt tekemään kivaa pallojumppaa koiran kanssa, mutta ei, siinähän joutui ihminenkin huhkimaan.

Linkki ja jumppapallo olivat hyvin sinut. Ensimmäisten pienten kangertelujen jälkeen poitsu hyppäsi pallon päälle ja istui siinä kuin vanha tekijä. Seisominen oli vaikeampaa, mutta makuulleenkin pentu tipahti. DOBOilu oli lisäksi niin kivaa, että uskalsin päästää koiran hihnasta irti, vaikka olimme parkkihallissa (enkä täysin luota koiraan niissä tilanteissa) ja ympärillä oli useita koirakkoja, lapsia ja aikuisiakin. Melua. Vieressä treenattiin PK-tottista ja mitä vielä. Kuitenkin nakin ja pallon vetovoima olivat tarpeeksi suuria mustavalkean mielestä.

Ei se DOBOilu ollut pelkkää pallon päällä pomppimista, vaan koira kiersi ihmistä ja palloa, sekä ohjaajankin tasapaino haastettiin kunnolla tasapainotyynyllä seisten ja koiraa samalla kierrättäen. Lisäksi koirallakin oli tekemistä tasapainotyynyn kanssa. Millon laitettiin etutassuja tyynylle ja milloin takatassuja. Pentu ei takasiaan hahmottanut niin hyvin, mutta naurattipa se ohjaajaa ja muita asettamalla kaikki käpälänsä tasapainotyynyn päälle. Ei mikään tyhmä eläin, ei tosiaan.

Lopuksi laitettiin myös ohjaajat tekemään lihaskuntoa. Oli tasapainotteluja, reisilihasliikkeitä, vatsalihaksia, selkälihaksia ja mitä vielä. Kuumahan touhussa tuli, mutta onneksi olin lämmitellyt hyvin ja vanha urheilijan kroppa on näemmä kunnossa, kun tänäänkin pystyi kävelemään ilman ongelmia. Rankkaa, mutta palkitsevaa. Oli hauska nähdä, kuinka koira innostui DOBOilusta ja saatiin kehujakin siitä, kuinka nopea oppimaan junnu oli.

Linkillä oli kivaa, se oli pätevä eläin kaikessa mitä teki ja hämmästyttä minut jälleen fiksuudellaan ja keskittymiskyvyllään. Tuommoisen koiran kanssa on kiva lähteä joka paikkaan, kun sen hyvään käytökseen saa luottaa. Ei haitannut takkikaan mitään, kun laitoin sen päälle lämmikkeeksi, ennen kuin koira joutui odottamaan hetken kylmässä autossa. Kyllä mulla on vaan niin pätevä koira, kun vielä osaisi hyödyntää kaiken, mitä se tarjoaa.