Viikonloppupuuhia

Olen puhunut paljon siitä, miten tärkeää on, että koiralla on hyvä pääkoppa. Link on koira, joka ei turhia stressaile. Se taas todisti olevansa mitä helpoin ja mukavin matkaseura, sekä sosiaalikoira. Lauantaina hyödynnettiin kaunista ilmaa ja käytiin kaupoilla koiran kanssa ostamassa kaikkea turhanpäiväistä uuteen asuntoon. Seuraava siirtymä olikin uuteen asuntoon. Tyhjä, iso asunto aiheutti kumastusta nuoressa koirassa ja se intoili hetken aikaa juosten olohuone - keittiö - makuuhuone - eteinen rinkiä ja haistellen tarkkaan edellisen vuokralaisen jälkiä. Lattiamateriaalikin oli uutta koiralle - rappuset ei niinkään. Linkki tarkasti myös maisemat, sillä tuossa asunnossa on ikkunat matalammalla mitä meillä. Kuonokin ylettyi hyvin keittiön tasolle. Nopeasti se kuitenkin rauhoittui makoilemaan lattialle - kuin olisi aina ollut mukana. Hieman turhautuneena koira väisteli moppia ja mulkoili minua, kun häiritsin sen unia oranssilla hirvityksellä.

Pariin kertaan Linkki jäi hetkeksi yksin, kun kävin hakemassa autosta lisää tavaroita yläkertaan. Ensimmäisellä kerralla kuului pari vaisua piippausta ja koira avasi välioven. Toisellakin kertaa väliovi oli auki, mutta vastassa rennon oloinen koira. Varmasti Linkki rauhoittuu isompaankin asuntoon helposti, kunhan kaikki tavarat ovat paikoillaan. Uudessa kämpässä on myös mahdollista rajata enemmän tilaa, eikä äänetkään kuuluneet mielestäni niin hyvin läpi kuin tässä asunnossa.

Saatiin tarpeeksi siivoilusta ja mieli halasi liikkumaan hieman, niin päädyttiin ystäväni hallille auttamaan seinänrakennuksessa. Halli on Linkille tuttu paikka, kun siellä muutamaan kertaan on pyörähdetty ja viimeksi, kun musta oli hoidossa, pääsi se ilahduttamaan kaverini asiakkaita. Nyt asiakkaita ei kuitenkaan ollut, niin koira sai liikkua vapaasti hallissa. Se kuitenkin rauhoittoi nopeasti nukkumaan seinäprojektimme lähelle, eikä värähtänyt poran ääntä tai muutakaan satunnaista kolinaa.

Koska päivä olisi ollut ihan liian yksinkertainen näillä aktiviteeteilla haikaili mieleni kahvia Katjan lauman luona. Mokoma kuitenkin patisteli minut metsälenkille toisen ystävänsä kanssa. Lopunkaiken meillä oli seitsemän koiran lauma jakaumalla kolme narttua, kolme leikattua urosta ja Link. Hyvin sujahti bortsu taas laumaan aiheuttamatta sen suurempaa hämminkiä. Loppulenkin se kuitenkin käskytettiin kulkemaan minun perässäni, kun junnu alkoi olemaan hieman liian väsynyt leikkeihin. Kahvin ajaksi se pääsi lepäilemään autoon.

Kotona tyyppi oli varsin väsynyttä koiraa, eikä suostunut seuraavaan kahdeksaan tuntiin liikauttamaan eväänsäkään ruokailun jälkeen. Mutta on se rakas. Niin hyväpäinen ja toimiva tyyppi. <3

Suurten salaisuuksien joulukuu

Hehe, joku on varmaan jo ihmetellytkin salaperäisyyttäni joidenkin asioiden puitteissa ja olen kovasti kertoillut muutosta tilanteeseemme. Hurjiakin avauksia on sadellu vastaan, mutta rehellisyyden nimissä juttu on loppujen lopuksi aika pieni. Meidän laumakokomme muuttui kahdesta kaksijalasta vain yhteen kaksijalkaiseen ja samalla minä ja koira muutimme enemmän sivistykseen. Kaupunki pysyy edelleen samana, mutta nyt me vasta oikeasti kaupungillistuimme.

Asunto, johon muutimme, on hauska. 32neliön yksiö laitakaupungilta, kuudes ja ylin kerros. Maisemat ovat mageita, asunto on hupaisa ja muutenkin viihdyn. En ole koskaan asunut kerrostalossa, mutta eipä tämä oikein mistään poikkea.

Mitä Linkkiin tulee, niin se on ollut hieno seurapiiripaimen. Muuton tuoksinnassa koira osallistui lähinnä sivusta katselijan rooliin, mutta jo sisällä otti ohjat omiin käsiinsä. Linkin sopeutuminen on uskomattoman nopeaa. Se on uudessa asunnossa kuin kotonaan, eikä lauman vajavuuskaan ole haitannut mitenkään. Täällä on enemmän ihmisiä, autoja ja koiria kuin meillä päin ennen, mutta paimen on selättänyt kaikki ongelmat eikä ole näytellyt mitään ahdistuneisuuden merkkejä.

On hienoa, kun on noin hyvällä päällä varustettu koira.  Ei tarvitse enää siitä stressata vaan voi keskittyä omaan elämään ja sen ratkomiseen. Meidän rutiineihin tämä ei liioimmin tuo mitään muutosta. Lämmin reenipaikka meni alta, mutta sille nyt ei mitään voi. Kyllä me edelleen kerhossa ollaan ja pyöritään heidän koukutuksissaan, sillä menin möläyttämään, että voidaan lähteä tokoilemaan ensi vuoden SM-kisoihin. Hupsista... Eipähän elämä käy ainakaan liian tylsäksi.

Ja uusia kokeiluja tämäkin, meinaan puhelimella bloggaaminen. Nettiä kun ei vielä uudessa asunnossa ole, niin vähän on haastavaa.