Ilmoittaako, vai eikö ilmoita

Tokokokeen ilmo alkaisi huomenna. Viimekertainen, epäonnistunut hallikoe kummittelee mielessä. Vaikka koe oli fiasko, en jaksa ottaa mitään hirveitä paineita siitä. En ole itse edes nähnyt koko suoritusta videolta, vaikka valonpilkahduksia siellä on. Teoriassa koira osaa kaikki liikkeet, mitä nyt hyppy on vielä epävarma. Sitä olisi mukava päästä treenaamaan, mutta eihän sellaista mahdollisuutta toistaiseksi ole luotu. Lisäksi olen hieman epävarma meidän seuruun jamasta tällä hetkellä.

Koetta ajatellen treenimäärä ja treenitilanteet ovat jääneet ehkä liian vähäisiksi, niin taidan jättää ilmoittautumisen vielä hautumaan. Kahdessa viikossa ei kuitenkaan ihmeitä tehdä ja omalla kohdalla tunnetustu kokeeseen ilmoittautumisen jälkeen treenaaminen jää. Hups.

Käytiin tänään Linkin kanssa keskustassa pöyrimässä. Tai lähinnä niin keskustassa, kuin tämän pikkukylän kahden kaupan ja kiskan keskittymää voi sanoa. Ihmisiä oli kohtuu paljon liikkeellä meidän odotellessa S-marketin edessä, kun toinen osapuoli kävi kaupassa. Aloitin treenin rauhoittumisharjoituksilla. Linkki makoili rauhallisena maassa saaden välillä palkkaa - lähinnä kontaktista minuun. Sen jälkeen tein pientä perusasentotreeniä hakien edelleen oikeaa paikkaa naksun avulla koiralle. Selkeästi se on siirtynyt jo taaksepäin ja löytää helpommin kohdalle, mutta parin askeleen jälkeen edistää sen verran, että on väärässä paikassa. Ollaan korjattu tätä lähinnä peruuttelemalla ja pienellä imutuksella. 2min paikkamakuukin otettiin, tosin hihnassa, kun en halunnut päästää irti. Palkkasin Linkkiä kontaktista ja pään ylhäällä pitämisestä, jotta saataisiin turha päänvispaaminen pois. Hieman se katseli ympärilleen, mutta muuten mielentila oli Linkiksi hyvin rauhallinen.

Loppuajasta odotellessamme voin vain ihmetellä ihmisten sokeutta. Koiran päältä meinattiin muutamaan kertaan ihan huoletta kävellä. Eräs nainen astui melkein hännän päälle, toinen etutassujen. Yksi lapsi juoksi koiran selän yli (onneksi kerkesin ärähtää Linkille paikka, ennen tapahtumaa) ja takaisin tullessa miltei sama tilanne toistui. Bortsu onneksi hoiti homman kotiin ja otti tapahtumat iisisti. Ehdottomasti vaikein tilanne oli, kun mukava herra tuli juttelemaan meille ja kovasti olisi tahtonut antaa namin koiralle. Kielsin ja kerroin, että treenataan ihmisten ilmoilla olemista. Hän taas kertoi, että itselläänkin on koiria ja tunnisti Linkin jopa puhdasrotuiseksi bordercollieksi. On kuulemma kyseisen herran lempirotu ja kovasti suunnitellut seuraavaksi koiraksi tällaista. Tämä ihminen kyllä piristi päivää ja miehen poistuessa kulman taakse pääsi Linkiltä pari turhautunutta piippausta. Muuten se malttoi hyvin keskustelutuokion ja muun ajan ottaa rennosti.

Ei se niin menetetty tapaus ole kaupunkikoiraksikaan, hienosti tyypillä kestää hermot menoa ja vilskettä.