Lumikaaos!

Lauhentuneet säät ovat saaneet meikäläiset aktivoitumaan huomattavasti. Sunnuntaina, kun mittari näytti vain -17 astetta päätin lennosta iltalenkillä katsoa miltä meidän tokoliikkeet näyttävät nykyisimmillään, kun treenaaminen on ollut lähinnä lenkkipolun varrella -matskua. Linkki suoritti kaikki kolme jäävää, joista vain istuminen vaatii enemmän vahvistusta. Lähinnä siinä, että koira istuu loppuun asti, kun nyt jää jousille. Kertaakaan se ei arponut asentoa, vaan suoritti kaikki varmasti. Seuruun focus on parantunut huimasti niissä lyhyissä lenkkitokoissa, ja nyt bortsu pysyi hyvin rinnalla juoksuosuudellakin. Edistämistä on edelleen havaittavissa, mutta se on niin riippuvaista koiran mielentilasta. Luoksarissa edelleen istuminen on hidas, mutta istuu lopulta itsekin loppuun asti. Yllättävän hyvin se muisti kaikki liikkeet ja virittelysanat ja oli aivan upeassa työmoodissa.

Vaikka maanantain työpäivä oli rankka, puhkuin silti virtaa. Oona suostui lähtemään mittelineitien kanssa lenkille ja kierrettiinkin maita ja mantuja miltei kahden tunnin ajan. Bortsun varpaisiin kertyi ikävästi lenkin loppupuolella häiritseviä lumipaakkuja, kun muutaman kerran jouduttiin seisoskelemaan enemmän paikallaan. Alkupuhkuilujen jälkeen Linkkikin kulki kohtuu siivosti, vaikka muisti meinasikin olla hieman lyhyt sen suhteen, miten remmissä kuljetaan.

Tänään lumikaaos saavutti Hämeenlinnankin. Lunta on tullut miltei 30cm, mutta pakkasta ei ole juuri nimeksikään. Täydellinen lenkkisää siis. Puolentoista tunnin lenkki kierrettiin kahdestaan paimenpojan kanssa ja tyyppi sai juosta kohtuu paljon vapaana. Humppailtiin hieman umpihankitokoa. 

Jos jotain pitää tähän vielä sanoa, niin koirasta alkaa huomaamaan, että olen saanut elämääni enemmän tasapainoon. Huomaan myös sen, että Linkki peilaa enemmän tunteitani, mitä olen ajatellut. Nyt, kun oma energia riittää tekemään asioita, niin koirankin energiat ovat ihan eri tasolla kuin esimerkiksi kuukausi sitten. Silloin pelkkä sängystä nouseminen oli hankalaa. Kuitenkin tämä talvinen ympäristö tuntuu piristävän, vaikka se saa kropasta erilaisia kiputiloja esiin. Pääosin olen kuitenkin nauttinut olostani nämä pari päivää. Toivottavasti säät suosivat vielä pitkään ja lumikin pysyy maassa. Ehkä kerkeäisin ottamaan niitä lumikuviakin vihdoin oikealla kameralla, eikä ainaisia puhelinräpsyjä. Pitäisi varmaan vaan ensin päästä valoisan aikaan töistä.