Ystävänpäivä taitaa olla hyvä päivä pohtia sitä, mitä kaikkea koira on tuonut elämääni. Sehän on ystävä, joka seisoo aina rinnalla, eikä välitä siitä miltä näytät tai valita kovin suureen ääneen siitä, mitä teet. Koira hyväksyy, rakastaa ja ilahtuu aina sinut nähdessään. Linkki rakastaa käpertyä kainaloon pienelle, lämmittävälle kerälle. Se myös repii liikkeelle silloinkin, kun itseä laiskottaa ja on aina iloinen. Linkille on vaikea olla hymyilemättä, kun se tulee tuuppaamaan lelua syliin tai toheloi jotain muuta. Sille ei voi olal kauaa vihainenkaan.
Koira ei ole kuitenkaan ainoa ystäväni. Koiran kanssa olen tutustunut hirveän moneen ihmiseen, joista on tullut elämässäni jollain pienellä tavalla tärkeitä. En ole pysynyt enää laskuissa niissä ihmisissä, joita tulee nähtyä koiran takia, mutta on jäänyt elämään myös sellaisia ihmisiä, joiden kansas tulee jutskattua muutakin kuin koirajuttuja. Tai nähtyä muutenkin kuin vain treeneissä. On helppo tulla ihmisen kanssa toimeen, joka ymmärtää sen syvimmän rakkauden koiriin.
Koira on tuonut minusta esiin sosiaalisemman puolen. Antanut minulle lisää itsevarmuutta asioihin, joita en olisi välttämättä ennen uskaltanut tehdä. Pienempi kynnys minulla on lähteä koiran kanssa johonkin, kuin pelkästään yksin. Vaikka minua pelottaisi, vierelläni kulkee eläin, joka on varma itsestään ja minusta. Eläin, joka uskoo siihen, että osaan tehdä oikeat päätökset. Vaikka kaikki ei onnistukaan aina, ei koiran luotto häviä mihinkään.
Ihmisillä olisi paljon oppimista koiralta. Näihin sanoihin ja tunnelmiin, hyvää ystävänpäivää kaikille karvaisille ja karvattomille lukijoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti