Sateesta huolimatta siis ollaan päivystetty pari päivää jo kävelytiellä autotien vierellä pari kertaa päivässä. Tarkoitushan on kitkeä opittua autojen jahtausta pois, projekti on varmasti pitkä, mutta pentu pysyy nykyään jo lähellä, eikä sinkoile sinne tänne. Plussat meille. Kyllä tämä tästä.
Niin, lähdettiin me tänään sitten näyttelytreeneihinkin, vaikka satoi. Vähän epäilin, että ollaan ainoat paikalla, mutta olihan siellä meikäläisen lisäksi myös kaksi muuta sankaria. Koko hiekkakenttä lainehti vedestä, mutta tulipahan testattua, ettei Linkistä löydy mitään ylenpalttista prinsessamaisuutta, vaan nuori herra käveli ihan tyynesti lätäköiden läpi. Junnu oli hiljaisin treenikoirista, thanks god, ettei se ole kovin äänekäs. Leikittiin ensin kovasti ja juostiinkin vähän, ennen kuin katos, mikälie oikealta kutsumanimeltään vapautui. Koska ohjaajia ei ollut saapunut paikalle, vähän lintsasimme duuneista ja puhuttiin aika paljon itse treenaamisen sijaan.
Sai pentu kuitenkin tehdä. Pari kertaa tönötettiin kameralle, imuttelin istu - maahan vaihtoa, sekä opeteltiin paikalla olemista istuallaan ja luoksetulemista luvan kanssa. Näppärä laps, ei haitannut haukkuvan koirat tai hengailevat ihmiset, kun tehdään duunia, niin oli pennun ajatukset siinä duunissa. Loisto kakru kyllä. Linkin iässä Oca muistutti lähinnä kävelevää katastrofia kuin koiranpentua.
Kotimatkalla etsittiin kaupungin Mustista ja Mirristä ruokaa, mutta eipä ollut meidän safkaa isoissa säkeissä kuulunut sinne kolmeen viikkoon, eikä tietoa ollut koska tulee lisää. Noh, toivottavasti lähiMusti ja Mirri toimii ja saadaan ruokaa. Viitsisi millään ostaa pientä säkkiä, kun iso on niin paljon helpompi.
 |
| Mukelo 5kk |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti