Palataan ajassa taaksepäin - ei kuitenkaan kovin kauas, vaan vain viime perjantaihin saakka. Sain toverin auton lainaan ja kun hänet olin töihin heittänyt, kruisailin kotiin hakemaan koiraa mukaan. Linkki pääsi viettämään kanssani oikein kahden keskistä aikaa, kun lauman mieshenkilö lähti koko viikonlopuksi Helsinkiin. Bortsupojan kanssa käytiin kaupassa hakemassa arkisia tavaroita, ennen kuin kurvailtiin uuden kauppakeskuksen parkkihalliin. Kuten olettaa, niin paljonhan tuolla perjantaina oli ihmisiä. Löydettiin kuitenkin aavistusta hiljaisempi parkkipaikan nurkkaus.
Me Linkin kanssa kerettiin käymään muutamia kertoja treenaamassa Tuulosen parkkihallissa, eikä tuonne Goodmaniinkaan koirakieltoja näkynyt. Sopu sijaa antaa ja me saatiin varsin muikeat treenit. Linkki oli ihan liekeissä. Tein lyhyitä pätkiä seuruuta palkkaillan myös perusasennon rauhallisuudesta ja hyvästä seuruusta. Paimen meinasi alkuun vähän jumitella (oletti tietävänsä, että liikkeestä seis tässä on kyseessä), mutta tsemppasi hyvin. Käännökset oli hyviä ja napakoita, kun muistin itse olla hätäilemättä ja täyskäännös puolestaan levisi, kun unohdin kävellä oikein.
Tämän jälkeen tehtiin setti lyhyitä luoksareita. Ei varmaan enempää kuin 4kpl ja max. 5m matkalla. Linkki tuli hyvin ja käytti päätään päästäkseen nopeaan perusasentoon, mistä kunnon palkkaus ja riehuminen. Se teki myös maahanmenoja sivulla olosta ja tämä näytti äärettömän hyvältä. Linkin kanssa ei olla hirveästi treenattu asennonvaihtoja sivulla, mikä näkyikin silloin siinä, että koira jäi makaamaan hirveälle sykkyrälle.
Hallitusti käveltiin myös ympäri parkkihallia, joka kuhisi ihmisiä. Niin lapsia, aikuisia kuin vanhojakin, sen lisäksi rattaita, ostoskärryjä, autoja ja ties mitä muuta. Linkin pakka pysyi hyvin koossa, se ei vetänyt tai veuhtonut, vaan kulki siivosti. Parkkeerattiin myös kauppakeskuksen oven eteen tekemään kahden minuutin paikkis, jossa olin parin metrin päässä ja koira hihnassa. Linkki makasi terhakasti ja oli aktiivinen enimmäkseen minua päin. En joutunut huomauttamaan sille kertaakaan siitä, että se olisi touhonnut omiaan, vaikka pää kääntyikin pariin kertaan ohi meneviin ihmisiin. Paikkiksesta kunnon riehuntapalkkaus ja chillausromut päälle. Jäätiin vielä hetkeksi fiilistelemään oven läheisyyteen ja muistelemaan mitä "käy siihen" -käsky tarkoittikaan. En tiedä mikä aivohäiriö Linkillä on ollut, mutta se röhnötti nätisti paikoillaan, rentona katsellen ihmisiä. Ei äännähdystäkään.
En tiedä. Tämä treenikerta nosti taas toivoa kaikkeen. Tuntui, kun olisimme puhaltaneet Linkin kanssa yhteen hiileen. Treenaaminen tuntui hyvältä, ja bortsu luki ajatuksia. Viimeaikoina minun on ollut vaikea löytää treenifiilistä pikku näpertelyä enempää, mutta nyt se jokin kolahti oikein huolella. Pitkästä aikaa oltiin tiimi, jonka työskentely oli saumatonta ja näytti hyvältä. Yhtään negatiivista palautetta ei saatu ihmisiltä, mutta useammankin kasvoille nousi hymy. Se on palkitsevaa - se, että on yhteiskuntakelvollinen koira, joka hymyilyttää muitakin kuin minua. Nyt enää harmittaa se, ettei tosiaan ole autoa käytössä, että lämpimään pääsisi useammin treenaamaan.
Muuten vietettiin viikonloppu nukkuen samassa sängyssä koiran leveillessä enemmän kuin koskaan. Linkki nautti, se otti ilon irti siitä, että sai kaiken huomioni. Se nukkui vieressä koko yön, avusti siivouksessa ja piti minut liikkeessä. Tsemppasi töihin ilopusulla ja otti häntäheiluen minut vastaan, kun raahauduin kotiin puoli kuolleena. Onnea on mahtava
koira.
Meiän pitäs kans mennä vähän treenaileen tuollaisiin paikkoihin. Viski kyllä kulkee meidän mukanamme aina joka paikkaan, mutta sit voi olla parikin viikkoa että ei juur käydä missään. Ja täällä maalla kun ei kauheasti mitään häiriöitä ole...
VastaaPoista