Lux 4kk

Lux on ollut meillä nyt kuukauden päivät. Se sujahti laumaan hyvin ja otti tilan itselleen varmoin ottein. Pentu ei hirveämmin arastellut iso koiraa ja Linkki puolestaan otti hyvin sopuisasti vastaan pennun. Tosin pennun kasvaessa on bortsukin opetellut antamaan kunnolla palautetta pennun törttöilystä. Ensimmäiset hetket menevät aina arjen opettelussa ja olen enimmäkseen ihminen, joka tykkää antaa pennun olla pentu ja kasvaa hieman puskassa jonkin aikaa. Muodostaa suhdetta koiraan.

Luxin elämä täällä on siis koostunut arkiasioiden opettelusta. Olen kiinnittänyt huomiota pennun äänen käyttöön. Pidän hiljaisista koirista, enkä siedä ollenkaan turhaa louskuttamista. Luxille tehtiin suoraan selväksi, että haukkuminen ei ole ok missään tilanteessa kotona. Leikkiessä saa pitää vähän meteliä, mutta mitäänturhanpäiväistä louskutusta en siedä. Toinen on piippaaminen, joka on ärsyttävää. Piippaamisella pentu ei ole voittanut mitään; se ei pääse ulos ennen kuin pilli on kiinni tai jos pikku piippaus yltyy karmeaksi, on osoite häkissä rauhoittumassa. Huomiota ei saa piippaamalla ja jos ulkona menee yli, niin laumasta eristäminen on toiminut hyvin.

Lux on opetellut toista elämässä vaadittavaa taitoa, eli luoksetuloa. Se pysyy luontaisesti kohtalaisen lähellä, mutta olen onnistunut arvottamaan itseni Linkkiä tärkeämmäksi. Pentu sinkoaa mieluummin minun luokseni Linkin jahtaamisen sijaan, jos sitä pyydän. Olen palkannut pentua niin kehuilla, rapsutuksilla, ruualla kuin leikillä. Vaikka koirat ulkoilevat paljon keskenään, pääsevät molemmat myös privalenkille/juoksulle kerran päivässä mahdollisuuksien mukaan. Lux ei kuitenkaan irtoa kauas yksinkään ja on vielä paremmin kuulolla yksin. On jotenkin rentouttavaa, kun Lux ei ole niin reaktiivinen, eikä sitä tarvitse olla kolmea askelta edellä, jos tahtoo koiran vielä hallintaan ennen tilannetta.

Arkikäytöksestä toinen on ollut ruokailutilanteiden rauhoittaminen. En pidä myöskään keittiössä hääräilevistä koirista (saati perässä juoksevista). Luxilla on mieletön ruokahalu ja pieni saksalainen vähintään kuolee nälkään, jos ruokaa ei tule hetijustnyt. Se vauhkoili siis ruoka-aikaa. Aloitin projektin ihan vain sillä, että Lux opettelee istumaan rauhassa paikallaan ruokakipon laskeutuessa maahan. Nopeasti se ymmärsi homman jujun. Halusin kuitenkin arvottaa Linkin syömisen etusijalle, joten tarvi keksiä ratkaisuja, miten pystyn päästämään Linkin kipolle ennen Luxia. Aloin ajaa pennun pois keittiöstä (sekä olohuoneen ovelta) hepuloimasta ja kuikuilemasta. Näin pystyin molemmat kipot laittamaan paikalleen ilman että kompastelin koiraan. Tähän mennessä minun ei tarvitse kovin montaa kertaa palauttaa pentua takaisin olkkariin odottamaan.  Hepuloimisen kanssa työskennellään sen jälkeen, kun pentu ei ymmärrä, miksi Linkki pääsee ensin syömään KUN HÄNELLÄ ON HUUTAVA NÄLKÄ JA HÄN KUOLEE IHAN HETI JUST NYT, JOS RUOKAA EI TIPU. Joten homma on edelleen projektiasteella - huomattavasti parempaan suuntaan.

Olen myös alkanut ehdollistaa Luxia naksuttimella. En tiedä vielä kuinka paljon naksutinta tulen ja jaksan käyttää sen kanssa, mutta haluan koiran olevan ehdollistunut sille. Linkin kanssa se on ollut hauska apu temppuja opetellessa. Lux on tehnyt myös pientä seuruu pätkää imuttaen ja lähinnä opetellut toimimaan erilaisissa häiriöissä; Linkin seuratessa toisella puolella, lapsien leikkiessä sivummalla, "keskellä vilkasta toria" (= kolme ihmistä ja neljä autoa, satunnainen liikenne) ja toistaiseksi saksalainen on ollut helppo huijata samaan kuplaan kanssani. Koska onhan ruoka nyt superpaljon kiinnostavampaa kuin ympäröivä maailma.

Lux kävi myös vahvisterokotuksilla. Painoa pikkulikalle oli kertynyt 11,8kg - hyvässä kunnossa oleva sutjakka pentu. Lux otti ihan rauhassa eläinlääkärin tutkistelun ja meinasi vähän pusutellakin. Rokotetta se ei huomannut yllättäen, koska ruokaa. Jälkeen päin vähän rapsutteli rokotekohtaa, kun ilmeisesti kirveli. Automatkat menivät hyvin ja pentu lähinä torkkui jaloissa.