Valon lapsi

passikuva

Kovasti aina suunnittelee, miten tekee jotkut asiat pennun kanssa ja mitä ei missään nimessä tee. Naurattaa, että vaikka hirveästi on ollut suunnitelmia, niin ne kaikki ovat ainakin toistaiseksi jääneet. Linkkihän oli helppo pentu ja Lux tuntuu jatkavan samaa rataa. Olen ollut aina sitä mieltä, että koiran täytyy saada olla pentu. Linkki ei osannut juuri mitään ennen vuoden ikää - paitsi juosta hakumetsässä.

Lux on tasapainoinen pentu. Sen maailma ei järky vähästä, joten sen kanssa työskentely tulee varmasti olemaan helppoa. Tosin se on huomattavasti tempperamenttisempi kuin Linkki. Lux on ahne, mutta ei juurikaan syty kunnolla leluille. Kyllä se itsekseen touhaa vähän, mutta hyvin huonosti. Pikkaisen ollaan opeteltu leikkimään narupallolla. Lux myös palkkautuu äärettömän hyvin laumalla, joten olen pyrkinyt tätä vahvistamaankin eniten. Linkki ei juuri arvosta laumalla palkkausta - en koskaan osannut opettaa sitä sille. Haluan myös karsia virheitäni aikaisempien koirien kanssa. Mun koirillahan on ollut pääsääntöisesti samat ongelmat; maltti ja seuruun edistäminen. Ne ovat mun näköisiä suorittajia.

Viime päivinä Lux on opiskellut lapsiperheen arjessa tärkeitä taitoja, kuten sitä ettei vauvan matolle mennä, lapsen sormia tai varpaita ei nakerrella ja on vauvan lelut, sekä koirien lelut. Yleensä vielä kummallakin koiralla omansa, koska Link ei oikein tykkää luovuttaa lelujaan. Saksalainen on opetellut kulkemaan vaunujen vieressä, olemaan hyppimättä syliin, jos lapsi on sylissä. Lisäksi treenikohteisiin on kuulunut satunnainen hihnassa kulkeminen, sillä aina en voi päästää koiria juoksemaan vapaana pihalle vaan täytyy tehdä siirtymä hihnassa. Yllättävän hyvin kaksikko kulkee - Linkki on pitkäraajaisempi ja nopeampi ja Lux tykkäisi nuuskutella ja istahtaa välillä pohtimaan maailman menoa.

Pentu on myös treenannut vapaana oloa oikein urakalla. Minulle on tärkeää, että koirat voivat liikkua vapaana ja niihin täytyy silloin olla luottoa. Tasan kerran pentu on testannut tarviiko tulla. Ne ovat opetelleet omat nimensä, jotka oikeuttavat asioihin; milloin namipalaan, ulospääsyyn, sisälle menoon tai johonkin muuhun käskyyn liitettynä. Lux on myös opetellut rauhoittumaan, niin häkkiin kuin vapaanakin. Se on oppinut mitä "nukkuminen" tarkoittaa. Pentu on tuumaileva, mutta se saattaa unohtua nuuskuttamaan ympäri kämppää ja lietsoa itseään isompaan levottomuuteen.

Linkki on ollut täysin pennun vietävissä. Se on turvautunut ihmisiin ja olenkin puuttunut, jos Luz meinaa liikaa kiusata isoveljeä. Nyt kuitenkin Link on kahdesti kertonut pennulle nätisti milloin se naamalla ja päällä pomppiminen riittää. Ehkä senkin teräshermot alkavat pettää pennun kanssa. Muuten Linkki leikittää kohtalaisen nätisti pentua, mitä nyt omalla typerällä tavallaan käy vähän mölähtämässä pennun naamalla. Se on Linkin tapa haastaa leikkiin, eikä saksanpaimen oikein vielä ymmärrä sitä.

Mä olen kotona suhteellisen natsi joidenkin asioiden kanssa. Ensimmäinen pennun opeteltava asia oli, että ruokakuppi ei kolahda maahan ennen kuin rauhoitutaan ja sitä odotetaan nätisti. Tätähän edelsi päivä suoraa huuta siitä, miksei se saakelin safka tipahda naaman eteen. Lux on kuitenkin nopea oppimaan, niin näin viikon jälkeen pentu tapittaa silmiin, mutta vapautus käskyn merkitys on vielä hieman hämärä. Se on kuitenkin hiljaa ja rauhassa, sekä syö paljon rauhallisemmin.

Äänenkäyttö onkin yksi, minkä kanssa olen kovasti kiinnittänyt huomiota. Lux örisee, purisee, vinkuu, mölähtelee, ukisee... Sen ääniskaala on ihan käsittämätön ja välillä pitää miettiä kummasta ääni oikein lähtee; lapsesta vai koirasta. Lux osaa myös haukkua uskottavammin kuin bordercollie koskaan. Minä kuitenkin arvostan hiljaisia koiria. Link ei juuri inahdakaan kotosalla, joten pentukaan ei ole saanut mitään etuoikeuksia äänenkäytöllä ja se onkin vähentynyt hyvin. Nykyään se haastaa myös hiljaa bortsua leikkiin.

Meillä on myös käynyt vieraita ja kotiuduttuaan Lux on näyttänyt olevansa yhden perheen koira. Se kyllä moikkaa vieraat oman harkintansa mukaan, mutta vetäytyy yleensä sitten omiin oloihinsa toisin kuin bortsu, joka ui liiveihin, syliin ja lähtee vaikka mukaan jos pyydetään. Mielenkiinnolla odotan, mihin tuo Luxin luonne kehittyy.