Ei hyvä, mutta täydellinen

Tiistain extempore Katjan & Lumon, sekä Pauliinan ja Jessen kanssa. 

Eilinen treeni tarjosi pienen makupalan siitä röyhkeydestä, mitä ollaan Linkin kanssa hieman kasvateltu. Tykkään röyhkeämmästä koirasta, Linkki on kiltti, se tekee töitä ilolla ja on mahtava. Mutta semmoinen pieni röyhkeys siitä on jäänyt puuttumaan. Eilen se kuitenkin varasti palkalla ja sikaili noudoissa pienesti.

Tosiaan, niihin noutoihin. Linkki tutustui ensimmäistä kertaa metskuun, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Röyhkeästi se kävi kuitenkin omine lupineen palkkaan kiinni ja tästä pieni palaute. Koira sai olla hetken tekemättä mitään ja sen jälkeen uusi kokeilu, jolloin metsku palautui nätisti ja Linkki sai superkehut. Kaksi onnistunutta toistoa ja unohdetaan metsku taas hetkeksi. Sen jälkeen sai tehdä noudon painavemmalla puukapulalla, eikä tässäkään ollut mitään probleemaa.

Lumon tehdessä paikkamakuuta, Linkki toimi häiriökoirana. Jätin koiran istumaan, palkkasin sen kerran käveltyäni täyteen matkaan, koska häiriö oli kova. Kentän toisessa päässätenavat potkivat palloa, kentän laidalla pelattiin korista, sekä autoja liikehti ympäri kenttää. Linkki pysyi hienosti ja teki näppärän luoksetulon. Sen jälkeen seuruutin sitä pari kertaa Katjan ohi, katkaistakseni Lumon näköyhteyden Katjaan. Linkki teki seuruut tosi pätevästi, ja ilman käsiapuja!

Tein piskin kanssa molemmat jäävät ilman apuja ja hyvin ne toimivat. Vapautin kummatkin paikaltaan. Samalla Linkki tehtaili hieman avoimen kaukoja meinaten hukata pikkuisen ajatustaan. Makuutin koiraa myös paikallaan palkkaillen, kun miltei kymmenen mopoautoa päättivät lähteä yhtäaikaa parilla kaksipyöräisellä höystettynä. Junnu pysyi hyvin maassa. Mahtava otus. Tehtiin myös yksi luoksepäästävyys ja namin voimalla takamus pysyi maassa - liekkö edes huomannut Katjaa.

Linkki sai hakea myös frisbeetä ja tehdä samalla is-sei-maa-settejä eri järjestyksessä ennen kuin frisbee lensi. Linkki myös teki töitä Katjan kanssa toimien ihan hyvin hänelläkin. Moisen rupeaman jälkeen junnu toimitti seurakoiran virkaa chillaillen nurmikolla vapaana tien vieressä. Mikä mahtava jäbä!

Aikaisemmin päivällä käytiin vielä uimassa. Hieman uhkarohkeana totesin, että saakoot junnu mennä vapaana uimaan ja kadotkoon, jos käskyt ei mene läpi. Olihan meillä upea vesilelu mukana, joka ollaan saatu Jenniltä viime vuoden puolella. Mutta ei, koira ei karannut, vaikka vieressä ui kaksi sorsaperhettä ja lelukaan ei hukkunut. Puolessa välissä harjoitettiin hieman vesikävelyä hihnassa. Tekee muuten omistajankin kipeille raajoille hyvää moinen tepastelu. Kyllä sitä saa olla ylpeä koirasta.

Linkki on oikeasti sitä kaikkea, mitä voi vaikean koiran jälkeen toivoa. Tuossa eläimessä ei ole mitään vikaa ja se on aivan käsittämättömän mahtava.

Ehdottomasti kesän paras maanantai!

(auttamattomasti olen myöhässä t. laiska bloggaaja. 

tämä siis koskee 7.7. maanantaita)

Haikeudella muistelen maanantain hyvää fiilistä, mahtavia ihmisiä ja upeita koiria. Maanantai ei tuntunut yhtään maanantailta ja sunnuntai-iltana pieni jännitys kipristeli mahassa, kun tiesin, että Maija tulee Hämeenlinnaan! Yhteiset treenit Maijan ja Katjan kanssa ovat oikeasti odottamisen arvoisia. Samalla jännitti, että miten Linkki suhtautuu, kun se oli viettänyt vapaan mökkiviikonlopun viihdyttämässä kavereitani.

Veneillessä junnu oli kuulemma käyttäytynyt hyvin, ollut oma hurmaava itsensä ja rakastanut paljon. Nukkunut ja ollut kuin kotonaan vieraissa paikoissa. Päässyt grillaamaan ja leikkimään kahden koiran kanssa, sekä näyttänyt koiraelämän parhaita puolia niitä kaipaaville. Junnusta pidettiin, ja oli ilo kuulla, että sille osattiin pitää kuria, eikä se kussut ketään linssiin. Muutenkin hurmaava oma itsensä, eikä ollut yhtään väsynyt reissusta, vaikka odotin kotiin puolikuollutta bortsua.

Mitä siihen mahtavaan maanantaihin taas tulee, niin huh huh. Vähän keskipäivän helteiden jälkeen luut raahattiinkin nurmikentälle, jossa oli kaikkien onneksi varjoa. Katjalla oli mukanaan issikat Isla ja Tuike, sekä auspai Lumo. Maija oli tullut aussiepowerilla mukaan, eli Kida ja Nauru kurkistelivat luukusta.

Linkki teki ekassa setissä vaan kevyttä höntsäilyä, pikkuisen perusasentoa, seuruuta ja muuta diipadaapailua. Myös paikkamakuun se teki muiden kanssa rivissä, palkkailin sitä kohtuu tiheästi (ei välttämättä olisi tarvinnut) rauhallisesta makuusta. Lopun kaiken palkkailin sitä, että odotteli rauhassa häiriöstä huolimatta. Toiseen settiin Linkki teki liikkuroidun alokasluokan, joka sai meikäläisen karvat nousemaan pystyyn. Koitin kertoa Maijalle, ettei se osaa! Se on pentu vasta, eikä sille ole koskaan tehty mitään tuommoista. Onneksi kitinöitäni ei otettu huomioon ja Linkki sai tehdä liikkuroidun alon lyhennetyllä seuruulla.

Luoksepäästävyydessä se oli ihan valmis rakastamaan Maijaa, mutta toisella kertaa jäi aloilleen ja tämä hoidettiin loppuun nätisti namiavulla.

Vapaassa seuruussa Linkki oli oma tavallinen superitsensä. Käännöksessä se vaan hieman aukesi ja meinasi jättää viimeisen perusasennon hakematta. Muuten se oli mainio.

Liikkeestä maahanmenossa annoin tosi vahvan vartaloavun, vaikka koira ei olisi tarjonnut sitä. Ei meinannut nousta enää sivulle.

Luoksetulossa jäi hyvin, ja tuli nätisti. Heitti ehkä hieman liian pitkän lenkin takaa sivulle.

Liikkeestä seisominen tehtiin kahteen kertaan, kun minä aivopiereskelin ja palkkasin koiran ennakoinnista. Toisella kertaa vapautin suoraan seisomisesta.

Kokonaisuutena Maija bongasi virheitä; käskytän myöhään, en luota koiraan ja annan sille turhia apuja. No, tottahan tuo on joka sana.

Loppuilta vietettiinkin Katjan luona metsälenkkeillen ison koiralauman kanssa, ja pääsi tassukansa pulahtamaan järveenkin pariin otteeseen. Lauma toimi hyvin ja ylimääräisiltä kärhämiltä vältyttiin. Linkillä oli superhauskaa Naurun kanssa, eikä koira kadonnut uidessakaan mihinkään kauemmas.

Sen jälkeen käytiin kaupassa, ja Linkki joutui hengaamaan Kidan ja Naurun kanssa takarontissa. Kida oli täpäkkänä ja laittoi nuorukaisen kuriin. Ei hirveästi poika rehannut autossa. Kauppakäynnin jälkeen päästiinkin itse asiaan ja kohokohtaan; paskanjauhamiseen sekä grillaamiseen. Omnomnom! Kyllä maha kiitti ja mieli lepäsi, aivan mahtavia ihmisiä molemmat, mahtavia koiria ja mahtavaa ruokaa!

ps. postauksen kuvista saadaan kiittää ihanaa Maijaa!

SuperLinks ja McDonalds

Linkki on super. Yksinkertaisesti. Päivä toisensa jälkeen havahdun siihen, kuinka mahtavan koiran olen saanut. Junnulla on ikää reilu vuosi, ja se on paljon tasapainoisempi, fiksumpi ja kivempi kaveri kaikkeen. Linkin kanssa on kiva tehdä kaikkea uutta, sekä kaikkea vanhaa. Ylipäätään Linkin kanssa on kiva touhuta ja kiva olla touhuamatta, kun tietää ettei se pimahda muutaman päivän levosta.

Tänään käytiin tekemässä tokoa häiriössä. Siis koirahäiriössä. Linkki dunaili pääsääntöisesti vapaana, eikä se meinannut mihinkään livistääkään. Alunalkaen paikalla oli meidän lisäksi neljä koirakkoa, loppua kohden kuusi koirakkoa. Ekassa setissä tehtailtiin ensin kierroksia ylös, siitä pari näppärää seuruuta, paikkamakuuta, temppuilua ja perusasennon askelia hieman omassa rauhassamme. Myös setti avon kaukoja otettiin. Palkkailin kontaktista minuun ja ympäristön ignooraamisesta. Linkki teki hyvällä draivilla. Mentiin pitämään juomataukoa ja rauhoituttiin hieman kentän laidalle vaihtaen kaikki treenireleet pois. Tauko oli hyvin selvä junnulle ja se lepäili palkoilla mukavasti paikallaan.

Seuraavassa setissä vietiin seuruu kunnolliseen häiriöön, käytettiin koko kenttää hyväksi ja pujoteltiin koirakkoja. Mentiin lähelle ihoakin ja jäbä teki mainiosti kovemmin ja kovemmin hommia pitäen kontaktia. Linkki teki pari liikkeestä stoppia peruuttaen pysähtymällä kuin seinään ja sitten se sai hassutella kierimällä, pyörimällä ja tanssimalla. Koiralla oli kiva vire myös toiseen settiin ja se jaksoi tehdä. Oltiin näiden kahden setin jälkeen valmiita kotiin.

Linkki sai rehata hetken Katjan Tuikkeen kanssa ja ne löysivätkin kivan yhteisen sävelen. Tuikkeen Linkki on nähnyt jossain joulu-helmikuussa ensimmäisen kerran ja niillä oli hirmu kivaa silloin. Yhteinen sävel löytyi leikkiin nytkin. Junnulle teki kyllä hyvää päästä hieman leikkimään, kun ei pitkään aikaan ole saanut ottaa kontaktia muihin koiriin mitenkään ihmeellisemmin. Kivaa sillä oli.

Seurapiiripaimen sai väläytellä kykyään sulautua elämään, kun päädyttiin mäkkäriin kahville. Ulkoterassilla istuessa paimen nousi oikeaoppisesti istumaan tuolille ja katselemaan ympäristöä. Olin ihan varma, että se rakastaa jokaisen ihmisen halki, mutta hyvin paimen piti takamuksensa penkissä. Kyllä se katseli ohi ajavia autoja, ihmisiä, koiria. Mutta oli ihan hirmu nätisti. Kertaakaan ei tarvinnut ottaa kiinni tai pelätä, että koira sinkoaisi johonkin. Linkki oli hyvin rakkauspaimen.

Autossakin se odotti nätisti, kun käytiin sisällä syömässä. On se superr. Kotona koira kömpikin tyytyväisesti sohvalle ja huokaisi. Linkillä oli kivan erilainen ja raskas päivä takanaan, mutta oli paimen superr. Se teki kaiken mitä pyydettiin ja vähän enemmänkin.

Katsausta tokoon

Olen pyöritellyt ajatuksia ja fiiliksiä viime päivinä. Konsultoinut muutamaa toveria asian tiimoilta ja miettinyt mitä haluan meidän tokolta. Videota olen katsonut, ihmetellyt ja päätynyt tulokseen, että enemmän pitäisi ehdottomasti kuvata treenejä, jotta pysyisi kartalla. Meillä ei treeniseuraa hirveästi ole (saa toki tulla vierailulle!), joten tekeminen on aika yksioikoista.

Nopealla katsauksella luoksepäästävyys on kohtalaisessa kunnossa, en kuitenkaan tiedä, miten koira reagoi siihen, että joku tulee rapsuttamaan. Ainakaan se ei peräänny, mutta on eri asia hyppääkö se syliin ja rakastaa, vai pysyykö vierellä välinpitämättömänä. Ainakin nykyään on sisäistänyt sen, että töitä tehdessä muita ei rakasteta. Treeniä ehkä siinä, että ihminen pyörii kontaktissa istuvan koiran ympärillä ja silloin tällöin jää tervehtimään koiraa. Tarvisi monta ihmistä.

Paikkamakuu vaatii vielä paljon tekemistä. Tippuu kyllä hyvin maahan viereltä, mutta kaipaan makaamiseen säpäkkyyttä. Pitäisi myös testata miten reagoi lähtevään koiraan rinnalta, sekä muihin häiriöihin. Näihin voisi luetella mm. lapset, taisteluleikkejä leikkivä koira, pallo(!!!), erilaiset häiriökäskyt (tänne, sivu, tule, istu muun muassa) ja tehdä muutenkin paikkamakuuta ryhmässä. Tai edes parin koirakon häiriössä. Pitäisi myös viedä paikkamakuu kauppojen pihoille (paljon ihmisiä/autoja/hälinää), jotta se varmistuu entisestään. Täytyisi myös kokeilla, mitä koira tuumaa alhaisessa vireessä makuusta (rauhallinen?) vai tarviiko se nostatusta (säpäkkä, aktiivinen makuu).

Murhekryyniksi osoittautunut luoksari vaatii vielä motivaatiotreeniä. Tulee hyvin ja innokkaasti kyllä, mutta paikan hakeminen on vielä ongelma. Ehkä siinä ratkaisee se, etten tiedä mitä käskyä haluan käyttää (tänne, tule vai sivu). Jokaisella on hieman oma merkityksensä. Toki tekisi mieli opettaa koira tulemaan eteen, mutta eteentulemisen opettaminen on hirmu vaikeaa minun aivoilleni. En vaan osaa.

Seuruu on hyvällä mallilla omaan silmään. Teknisesti Linkki tekee hyvää ja tasaista seuruuta. Se hakee oikeaa paikkaa, ei juurikaan seilaa ja sen kontakti on hyvä. Tarvitsee kuitenkin vielä paljon motivaatiotreeniä ja oikeastaan ruuan (ellei saa saalistaa) voi jättää seuruutreenistä kokonaan pois, koska tähän täytyy saada virettä. On oikeastaan se ja sama onko koira hihnassa vai ei. Se tekee kuitenkin samalla potenttiaalilla hyvää seuruuta. Häiriökäskyjä toivoisin tähänkin enemmän. Käännöksiin toivoisin enemmän takapäänkäyttöä, vaikka käännökset hoituukin hyvin, jos muistan itse kääntyä rauhassa ja antaa koiralle aikaa. Täyskäännös on vielä täysi kysymysmerkki ja miten se suoritetaan hihnan kanssa. Potenttiaalinen moka ohjaajalle! Juoksuosuus vaatii hiomista, kun meinaa keulia ja irrota liikaa.

Jäävä maahan on vahvassa kunnossa. Tippuu hyvin ja suoraan, vähän tuntuu häiriintyvän siitä, kun tulen takaisin päin (haistelee maata). Mietiskelin pilkkovani liikkeen vielä osiin, nyt tehty muutamia kertoja kokonaisena ja etenkin se, että palaan koiran luokse aiheuttaa ahdistusta syystä x. Muuten liike on bueno, eikä ennakoi.

Jäävä seiso on rikki, ennen pysähdys oli hyvä, kuin seinään. Mutta nyt on alkanut jostain syystä ahdistaa se paikalla pysyminen. Hiippailee väistämättä perään. Ilmeisesti käsky on vielä epäselvä, eikä koira tiedä mitä tehdä, joten pitää jäädä tekemään perusasioita. Hyvä palkka oikeasta pysähdyksestä ja kaksoiskäskyjen minimointi tepsii varmasti nopeasti. Paikalle jäädessään ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa koko liikkeessä.

Hyppy voisi olla murhekryyni, koska sitä on treenattu tavattoman vähän. Miltei ei yhtään, mutta uskoisin koiran toimivan niinkuin haluan. Kuitenkin tässäkin nousee kyseenalaiseksi se seisomaan jääminen esteen taakse. Pitäisi päästä kokeilemaan johonkin oikealla esteellä. Linkki on kuitenkin fiksu, eikä se varmastikaan tarvitsisi kuin pari muistutusta siitä mitä pitää tehdä.

Muuten loppujen lopuksi toko on hyvässä kuosissa, vaikkakin pikku fiksailua on. Enää pitäisi rohjeta ilmoittaa kokeisiin tuota rontti rumilusta ja kasta oma pää, jotta se kisaamisen kestäisi. 14.9 olisi kyllä potenttiaalinen koe Hämeenlinnassa, kun Janakkalaan en tiedä miten kulkisin. Harmillista tämä autottomuus.

Videoitua tokoa!

Suomen kesä on lyhyt ja vähä luminen taisi joku vitsiniekka murjaista. Meillä juhannus sujui rauhallisesti ja sitä edeltävällä viikolla kävin heittämässä työkeikan aika siisteillä yksityispippaloilla. Tulevana viikonloppuna on myös työkeikka tiedossa - harmi vain ettei mitään pysyvää ikinä. Kaipaisin jotain säännöllisyyttä tähän elämään, mutta kyllähän nämä keikkahommatkin tuovat vähän rahaa.

Mitä koiramaisuuteen tulee, olemme pitäneet treenit lyhyinä, sekä ulkoilleet paljon. Laskeskelin että viimeviikolla taisimme kävellä melkein 50km viikon aikana. Tuntuu ihan hirveältä määrältä. Paljon ollaan siis touhuttu keskenämme. Linkki on oppinut myös tanssimaan ja kierimään! Jee! Ensimmäinen koira koskaan, joka osaa kieriä! Olen hieman onnesta soikea ja tuntuu ettei tuon koiran tarvisi enää mitään muuta osatakaan, kun se osaa kieriä!

Kuitenkin tiistaina otettiin härkää sarvista ja lähdettiin treffaamaan pientä malamuuttitytyä. Linkki toimi esimerkillisenä isoveljenä ja suhtautui nuoreen pentuun mitä mainioimmin. Tara-tyttö oli varsinainen draamakuningatar ja huusi ensin pelkästä vilkaisusta. Linkki meinasi ensin olla liian innokas, mutta loppujen lopuksi junnu kävi maahan makaamaan ja hoidettiin asialliset haistelut nätisti. Tara on vielä sen verran pieni, ettei leikkimään päässeet kunnolla. Linkki on kuitenkin nuori ja innokas, vaikka nätisti käyttäytyikin. Nopeasti Tarakin kasvaa ja sitten kaksikko pääsee riehumaan. Käytiin myös pienellä lenkillä tutustumassa uusiin maisemiin ja junnu sai olla miltei koko matkan vapaana huidellen menemään, koska korvat ja käytös olivat hyviä. Pennun se jätti hyvin rauhaan. Innolla kuitenkin odotellaan, että Tarasta kasvaa hieman isompi tyttö niin pääsee painimaankin.

Tänä aamuna puolestaan tein jotain ennen kuulumatonta! Raahasin videotoiminnolla varustetun kameran ulos! Kuvitelkaahan, minä kuvasin meidän treenit päästäkseni kartalle siitä, miltä tekeminen oikein näyttää. Ja kyllähän se näyttää. Tykkään Linkin tekemisestä, mutta toivoisin siihen hieman enemmän röyhkeyttä ja räiskyvyyttä. Toki nyt ollaan tehty todella paljon pelkkää tekniikatreeniä, niin meno on ehkä hieman hiljaista ja draivitonta. Ollaan tehty tosi paljon seuruuta, että sen voisi perjaatteessa jättää hautumaan ja alkaa treenata vauhtiliikkeitä, kuten luoksetuloa ja noutoa. Tein myös täydestä matkasta Linkille avon kaukot, ja jumankekka kuinka komeasti se suoritti kaikki. Pari luoksaria lelupalkalla ja löydettiin siihenkin sitä oikeaa vauhtia. Myös kapulan hakua - jossa intoa laskee se, että joudun käskyttämään koiraa aika rankastikin pysymään paikoillaan. Mutta hakee kapulan ja palauttaa hyvin; ravilla vain. Eli lisää intoa!

Pidemmittä puheitta, enjoy! Jos video ei näy niin linkki.

Kesäkujeita

Huh huh, kaikkea on tullut ja mennyt. Ollaan käyty tekemässä pari kivaa parkkapaikka treeniä, joista toisessa koira oli kokonaan vapaana. Pitäisi kerätä luottamusta siihen, ettei Linkki lähde, kun tehdään töitä. Varmistelen ihan liikaa. Koira tietää mitä tarkoittaa, että treenataan. Linkki teki hienoa seuruuta ja täpäköitä pysähtymisiä. Maahan menot olivat hitaita ja valuvia, pöh. Tähän ilmeisesti tarvitaan tehotreeniä.

Perjantain kunniaksi piti ottaa pieni kuvausreissu, mutta painaessani oven kiinni kädelläni tajusin avaimien olevan sisällä. Ulkona turkasen kuuma, koiralla vain hihna ja panta, sekä itselläni puhelin ja kamera. Sain kiittää onneani, että päätin ottaa puhelimen tälle reissulle mukaan. Soittelin vara-avaimen haltijalla vetäen vesiperän; tampereella töissä. Ei kun soittamaan miehelle, joka varmaan nauroi takalistonsa irti. Ainakin päätellen viimepäivien kevyestä kenttävittuilusta.

Päätettiin sitten lähteä kävelemään keskustaan miehen työpaikalle, paimen sai käydä kolmesti vilvoittelemassa ja juomassa Vanajassa, ennen kuin päästiin kaupunkiin. Linkki leikki hienosti citykoiraa, vaikka olikin hirmuisen kuuma ja paahtava keli. Saatiin miehen työpaikalla kunnon nesteytys ja rahaa bussiin. Kadulle kuitenkin jouduttiin hengailemaan hetkeksi, ja katseltiin rauhassa ihmisten menoa.

Bussimatka minua jännitti, sillä Linkki ei ole koskaan ollut kanssani bussissa. Jotenkin se on vain jäänyt, kun oli oma auto ja sen jälkeen ollaan liikuttu kavereiden kyydillä tai kävellen. Bussiin poika meni kuin vanha tekijä. Kävi jalkojen väliin istumaan pätevänä ja seuraili tapahtumia. Bussi vielä kiersi pidempää kautta kotiin, muttei meillä ollut mitään ongelmaa. Linkki on sellainen koira, että sen kanssa on kiva tehdä uusia asioita ja se valaa myös minuun itsevarmuutta. Pitäisi osata luottaa koiraan enemmän.

Tänään illalla käytiin vielä uimassa. Junnu sai lotrata vedessä hyvän tovin ja perheen toinenkin miespuolinen vahvistus ui. Itseltäni jäi väliin, kun aurinko ei enää niin kivasti lämmittänytkään. Oli kuitenkin kiva käydä porukalla rannassa.

Hei me hengaillaan ja opitaan uutta!

Vau. Linkin blogin lukukertoja on kertynyt jo oli 10 000! Kommentteja ei nimeksikään, mutta ehkä joku sitten kuitenkin lukee meidänkin turinoita, kun sivua pälyillään niin usein.

Tässä valmistumisen hötäkässä ehdin viettää viikon ainoan työpäivän koiramaisissa merkeissä. Aamulla suunnattiin match showhun Linnan puistoon. Linkki oli vain seuraherrana mukana opiskelemassa erinäköisiä odottamisia, kun minä taas puolestani hengasin kameran kanssa, sekä pääsin esittämään nauhakehään rakkauspojan - eli amerikanakita Jehun. On hetki siitä, kun viimeksi on nähnyt tuota poikaa, mutta Jehu muisti ja meillä oli hauskaa. Mainittavaa sijoitusta ei tullut, mutta pätevästi koira esiintyi, vaikka minä en kehässä ole varmaan puoleen vuoteen ollut. On se Jehu vaan niin ihana!

Koska kolme tuntia sateisessa mätsärissä ei mitenkään voinut riittää. Kun mennään, niin sitten mennään. Suunnattiin Katjan kyydillä Idänpään toko/arkitottistreeneihin. Linkki teki paljon perusasentoja ja muuta helppoa. Palkkailin kontaktista, koska Lumolla oli kivat palloleikit ja junnua vähän kiinnosti. Katjan vaihtaessa koiraa, keskityinkin naksuttelemaan kontaktia ja saatiin esiin se työmies, joka ei kiinnittänyt huomiota. Pari näpäkkään alkeisjäävää tehtiin myös patukalla. Linkin yhden naisen, Dianan, saapuessa paikalle tehtiin Katjan avulla pari kertaa ruutua. Ruutu on Linkille ihan vieras käsite, ei ole pieni paimenpoika koskaan nähnytkään ruutua. Katja meni ruutuun lelun kanssa ja minä lähetin koiran sinne. Ensimmäisellä kerralla junnu jäätyi vain olemaan täpäkästi perusasennossa. Lähti kuitenkin hyvin ja oli kivaa. Toistettiin vielä toiseen kertaan ja jätettiin sitten hautumaan.

Koska tokohömppäily ei maistunut, pakkasimme kamat ja vaihdoimme lajia. Esineruutua! Kävely metsään ei tuottanut ongelmia, vaikka oltiinkin jonossa toisena. Mustavalkea kunnioitti huomautuksin minun kävelylinjaani, eikä koittanut änkeä vänkeä ohi, yli ja ympäri. Joutui kiinni puuhun siksi aikaa, kun tallasimme esineruudun ja ensimmäisen koiran suorituksen. Mietin hetken, tarvisiko Linkki apuja esineruutuun, mutta totesin itsekseni, että kyllä se menee. Lähetin koiran ruutuun "Hae"-käskyllä ja Linkki oli ihan selkeästi menossa etsimään ukkoja ensin, mutta varsin nopeasti se löysi esineen ja toi hienosti. Vaihdettiin hieman kohtaa ja seuraava esine löytyi myös helposti. Seuraavien lähetysten jälkeen kuitenkaan mitään ei noussut, niin päätin palkita koiran. Se kävi kyllä merkkaamassa mm. puhelimen, muttei tajunnut tuoda sitä (hyi, ällö ja kova).  Linkki työskenteli hyvin, pysyi ruudussa mitä ihmettelin ja oli muutenkin superupea.

Toisella kertaa koira nosti myös kaksi esinettä, joista toista joutui etsimään hieman kauemmin ja otti hieman Katjasta häiriötä. Linkki sanoi "JEEE! Ukko! Ukko!" Muttei saanutkaan palkkaa, niin hyvin jatkoi työskentelyään. Ihan superkoira ja supertreeni. Treenistä jäi ihan mahtava fiilis, ja paimen pääsi juosentelemaan naislauman kanssa hetkeksi, ennen kuin joutui piuhaan välttäen mm. mutaojan ja muun uimisen. Nätisti se kulki hihnassa, vaikka muut hösäsivätkin ympärillä.

Ollaan myös hömpötelty paljon kiertämällä puita ja hyvin vastaanottavainen paimen on siunaantunut mulle. En ehkä malta odottaa sitä, että pääsen Maijan oppiin kokeilemaan taas agia.