Match show Kangasalalla

Olen aina sanonut, että extempore ideat ovat parhaita. Lauantaina tuli Jennin kanssa puhetta "yhyy Linkin toko on rikki"-vuodatukseni välissä, että hän on menossa lähiseudulle mätsäriin. Eihän me olla nähty pitkään aikaan, joten idea alokoi kehkeytymään. Olin hieman nihkeänä, että pitäisikö sitä nyt oikeasti raahata bortsu ihan mätsärikehään asti, kun ei se kuitenkaan osaa esiintyä ja on vähän mitäänsanomattoman näköinenkin. Tokoharrastaja taas huusi mielessäni, että siitähän saa hyvän häiriötreenin!

Aamu neljältä (koska unirytmini ovat sekaisin) etsin muuttolaatikoista näyttelyhihnaa, rokotustodistuksia ja mietin mitä oikein tarvinkaan mukaan. Autokin oli vielä täynnä muuttokamaa, joiden purkaminen odotti aamua. Pari tuntia unta tukkaan, ja purku hommiin. Linkki sai juoksennella mukana, vaikka junnu olikin enemmän fiiliksellä "auto, auto, auto!!". Kamat kasaan ja aamupalalle ABc:lle. Taktisesti kameran unohtumisen tajusin vasta puolessa välissä matkaa.

Kangasallalla mätsäripaikalla oltiin ensimmäisten joukossa. Matkan aikana satoi niin lunta, räntää, rakeita ja vettä, sekä paistoi aurinkokin kauniisti. Samaa  tapahtui odotellessa. Kävin ilmoittamassa Linkin kehään, ennen kuin nappasin sen tekemään pientä treeniä pihalle. Palkkasin koiraa aktiivisuudesta minua kohtaan, koska viimeaikaisena ongelmana ovat esiintyneet keskittymisen herpaantuminen ja nenän vieminen. Linkki oli hyvin mukana treenissä, ja teki pientä perusasentojumppaa muutaman askeleen seuruulla. Kaukoihin sillä oli liikaa virettä, koska astahti aina maa-seiso kaukossa pari askelta eteenpäin. Parin onnistuneen toiston jälkeen bortsu sai hengailla makuullaan ja opetella taas rauhoittumaan ihmis- ja koiravilinässä.

Meidän vuoromme kehässä toi esiin vallattoman Linkin, joka ei muka koskaan ole esiintynyt. Ravi oli tänään hyvin paljon hukassa, koska olisi niin paljon siistimpää vaan lentää. Seisomisessa Linkki on omiaan, mutta tuomariakin olisi pitänyt rakastaa. Mihinkä iloinen koira karvoistaan pääsisi? Sininen nauha saatiin kommentilla "Pidän siitä, että koira ravaa. Ymmärrän kyllä pienen bordercollien menohalut ja rakkauden." Ihan meidän näköinen kommentti.

Kehän jälkeen kävin tekemässä Linkille pidempää seuruuta syrjemmässä ja löydettiin sieltä niitä epäkohtia - katkailevaa kontaktia, edistämistä, poikittamista. Kaikkeen pääsi puuttumaan ja palkkailemaan hyvällä fiiliksellä. Seuruuhommien jälkeen paikkamakuutin junnua yksinään häiriön keskellä, ja tässäkin löytyi ne epäkohdat joita kaipasin. Levoton makuu, jossa koiran pää heilui puolelta toiselle, nenä kävi vähän ja painoa vaihdeltiin kankulta toiselle. Levottomuudesta huolimatta Link ei kuitenkaan meinannut nousta. Siellä se pysyi kuin tatti, eikä vinkunutkaan.

Ennen kokoomakehää pääsi bortsu hetkeksi autoon lepäilemään ja minä palkitsin itseni mokkapalalla. Kokoomakehässä koiria oli likimain parikymmentä. Meidän tuurilla "musta aussie" pääsi ensimmäisenä ravaamaan joukon johdossa. Ravi löytyi paremmin, ja seisominenkin oli hyvin hanskassa. Ihmetyksekseni meidät pyydettiin keskelle neljän parhaan joukkoon ja päästiin juoksemaan kierros. Bortsu osoitettiin neljänneksi, siis vau. Ei voi ylpeämpi olla koirasta, joka käyttäytyi omalla hurmaavalla tavallaan. Taidettiin meidän bileille naureskellakin sivusta, mutta oma tarkoitukseni on mätsärikehissä käydä pitämässä vaan hauskaa.

Link on koira, jonka kanssa on kiva lähteä minne vaan. Tämäkin reissu oli äärettömän onnistunut mahtavan paimenpojan kanssa.

Viikonloppupuuhia

Olen puhunut paljon siitä, miten tärkeää on, että koiralla on hyvä pääkoppa. Link on koira, joka ei turhia stressaile. Se taas todisti olevansa mitä helpoin ja mukavin matkaseura, sekä sosiaalikoira. Lauantaina hyödynnettiin kaunista ilmaa ja käytiin kaupoilla koiran kanssa ostamassa kaikkea turhanpäiväistä uuteen asuntoon. Seuraava siirtymä olikin uuteen asuntoon. Tyhjä, iso asunto aiheutti kumastusta nuoressa koirassa ja se intoili hetken aikaa juosten olohuone - keittiö - makuuhuone - eteinen rinkiä ja haistellen tarkkaan edellisen vuokralaisen jälkiä. Lattiamateriaalikin oli uutta koiralle - rappuset ei niinkään. Linkki tarkasti myös maisemat, sillä tuossa asunnossa on ikkunat matalammalla mitä meillä. Kuonokin ylettyi hyvin keittiön tasolle. Nopeasti se kuitenkin rauhoittui makoilemaan lattialle - kuin olisi aina ollut mukana. Hieman turhautuneena koira väisteli moppia ja mulkoili minua, kun häiritsin sen unia oranssilla hirvityksellä.

Pariin kertaan Linkki jäi hetkeksi yksin, kun kävin hakemassa autosta lisää tavaroita yläkertaan. Ensimmäisellä kerralla kuului pari vaisua piippausta ja koira avasi välioven. Toisellakin kertaa väliovi oli auki, mutta vastassa rennon oloinen koira. Varmasti Linkki rauhoittuu isompaankin asuntoon helposti, kunhan kaikki tavarat ovat paikoillaan. Uudessa kämpässä on myös mahdollista rajata enemmän tilaa, eikä äänetkään kuuluneet mielestäni niin hyvin läpi kuin tässä asunnossa.

Saatiin tarpeeksi siivoilusta ja mieli halasi liikkumaan hieman, niin päädyttiin ystäväni hallille auttamaan seinänrakennuksessa. Halli on Linkille tuttu paikka, kun siellä muutamaan kertaan on pyörähdetty ja viimeksi, kun musta oli hoidossa, pääsi se ilahduttamaan kaverini asiakkaita. Nyt asiakkaita ei kuitenkaan ollut, niin koira sai liikkua vapaasti hallissa. Se kuitenkin rauhoittoi nopeasti nukkumaan seinäprojektimme lähelle, eikä värähtänyt poran ääntä tai muutakaan satunnaista kolinaa.

Koska päivä olisi ollut ihan liian yksinkertainen näillä aktiviteeteilla haikaili mieleni kahvia Katjan lauman luona. Mokoma kuitenkin patisteli minut metsälenkille toisen ystävänsä kanssa. Lopunkaiken meillä oli seitsemän koiran lauma jakaumalla kolme narttua, kolme leikattua urosta ja Link. Hyvin sujahti bortsu taas laumaan aiheuttamatta sen suurempaa hämminkiä. Loppulenkin se kuitenkin käskytettiin kulkemaan minun perässäni, kun junnu alkoi olemaan hieman liian väsynyt leikkeihin. Kahvin ajaksi se pääsi lepäilemään autoon.

Kotona tyyppi oli varsin väsynyttä koiraa, eikä suostunut seuraavaan kahdeksaan tuntiin liikauttamaan eväänsäkään ruokailun jälkeen. Mutta on se rakas. Niin hyväpäinen ja toimiva tyyppi. <3

Oiva hoitokoira

Viime viikonlopun mustavalkoinen oli ilahduttamassa ystäviäni. On onni, että lähipiiristä löytyy ihmisiä, joille uskaltaa koiran antaa hoitoon. Vaikka Link on helppo matkalainen on kuitenkin mukava matkustaa välillä ilman koiraakin. Hoitolainen oli ollut nätisti kuuleman mukaan ja sosiaalisena päässyt olemaan tallikoiranakin vaihteeksi. Pesti oli mennyt hyvin ja muutkin tallilaiset olivat ihastuneet mustaan hurmuriin. Tyyppiä hakiessani sain vaisut tervehdykset ja pian musta sammuikin lattialle nukkumaan.

Alkuviikosta ollaan "treenattu" uusissa paikoissa lähinnä niin että olen napannut koiran kauppareissuille mukaan. Treenien perusidea on ollut nenän sulkeminen ympäristön hajuilta, koska kevään tullen nuorta miestä on nenä alkanut viemään enemmän ja enemmän. Onnistumisia ollaan saatu - lähinnä siinä keskittymiskyvyn herpaantumisessa.

Mutta eteenpäin mennään ja odotellaan tämän minitalven väistymistä, että päästäisiin kunnolla tekemään duunia tokon eteen ja ehkä vihdoin kokeilemaan sitä jälkeä, jos nyt viimein löydettäisiin jostain opettaja meille.

Paluu elävien kirjoihin

En tiedä, miksi blogin kirjoittamiselle ei nykyään tunnu löytyvän miltei ollenkaan aikaa. Viimeaikoina olen pohtinut aika rankasti sitä, mihin suuntaan tahdon viedä blogia. Minusta tuskin koskaan tulee mitään kantaa ottavaa bloggaajaa, en tule tekemään tuote-esittelyitä tai muutakaan. Tähän mennessä blogi on ollut lähinnä päiväkirjamainen, johon olen listannut treenit ja joitain tapahtumia. Muistoja, joita on jälkeen päin hauska lukea.

Käytiin tokokokeessa 23.1, ja postaus on odotellut tuolla loppuunkirjoittamistaan. En ole löytänyt motivaatiota siihen, saati saanut käsiini vielä videota. Link oli hyvin vallaton ja levoton uudessa halliympäristössä. Se ei kerennyt tottua kunnolla halliin ja koira tunnetusti näkee kaiken. Meillä kuitenkin oli kivaa kehässä ja ne kohdat, missä koira oli mukana tekemisessä - se teki hyvin. Loppu menikin taas ihan pitkin seiniä. Lähinnä oltiin molemmat hyvin ulkona siitä, mitä oikeasti pitäisi tehdä. Oma jännitys pysyi kurissa, fiilis oli hyvä molemmilla kehässä ja ainakin tietää mitä pitäisi treenata lisää.

Tuomarina Ralf Björklund
Paikkamakuu 5,5 - Oli vähän levoton, piippaili pikkuisen ja kävi vinoon makaamaan.
Seuruu 0 - Keskyttyminen herpaantui alun jälkeen ihan kokonaan. Nenä vei nuorta miestä hallissa, näytti osittain hyvää ja iloista seuruuta, mutta hukkui matkasta. En itse osannut vaatia sitä kunnolla mukaan enää.
Liikkeestä maahanmeno 8 - Seuruussa irtosi ja muistaakseni edisti aika reippaasti, mutta teki näppärän maahanmenon. Ei ennakoinut nousukäskyä.
Luoksetulo 9 - Omaan silmään täydellinen luoksari, istui nopeasti perusasentoon.
Noutoesineen pitäminen 0 - Piti hyvin, mutta irtikäskyllä kävi antamassa tuomarille pusun.
Kauko-ohjaus 8,5 - En muista, mikä tässä tiputti pisteitä. Olisiko häiriintynyt suoraan taakse tulevasta liikkurista.
Estehyppy 0 - Teki vanhan alokkaan hypyn näppärästi - kääntyi siis selin minuun ja hämmentyi sitten täysin koko hommasta. Itsekin jäädyin pahasti.

Kokonaisvaikutus 0 - Ei tästä sitten sen enempää. Tuomarin kommenttina lisää hallintaa, koska koira väläytteli iloista tekemistä kuitenkin joukossa.

Yhteispisteet 82, ALO0

---

Tokokokeen jälkeen ollaan nyt helmikuussa ja maaliskuussa käyty treenaamassa kahtena sunnuntaina peräkkäin.

Ensimmäisen sunnuntain setissä tehtiin ruutua ja henkilöryhmäseuruuta lisäksi yhdellä häiriökoiralla. Ruudun junnu muisti yllättävän hyvin ja löysi tiensä näppärästi sinne. Henkilöryhmässä sen keskittyminen ei herpaantunut kertakaan ympärillä oleviin ihmisiin.

Toisessa setissä tehtiin nouto -  ensimmäinen meni ok, mutta toisessa koira koitti varastaa kapulalle, josta kainalokyyti autoon. Halusin päästä antamaan sille jonkun konkreettisen palautteen varastamisesta. Toisella kertaa bortsu kuitenkin hallitsi hermonsa ja teki kaksi nättiä noutoa. Sen jälkeen yksi luoksari ja sitten pätkä seuruuta.

Lopuksi bortsu pääsi hengailemaan vielä hetkeksi ihmisten pariin ja rakastamaan kaikki lähellä olevat ruttuun. Ihme sosiaalinen perhonen tuo eläinkin silloin kun ei tehdä töitä.

---

Toisissa treeneissä Linkille suurimman haasteen toi kauempana pulkkaileva lapsiperhe, joten bortsu sai ensin purkaa energiaa juoksemalla frisbeen perässä parin perusasennon jälkeen. Treeneihin lähtö jäi myöhäiselle ja heti heräämisen jälkeen meikäläinenkään ei ole mitenkään parhaimmillaan.

Toisen setin kanssa jatkettiin keskittymisharjoitteita pulkkamäen läheisyydessä. Tehtiin ensin nappulapalkalla ja kun koiran focus kesti enemmän tekemistä siirryttiin tekemään pallon kanssa. Palkkailin Linkkiä pitkästä aikaa leikkimisestä itseni kanssa, jolloin se pysyy hanskassa paremmin. Muutenkin olen liian paljon palkannut sitä heittämällä palkan poispäin itsestäni ja vielä eteenpäin, josta varmaan suurin osa edistämisestä johtuu. Nyt siirsin palkan vasempaan käteen, johon vapautan koiran.

Muuten jätettiin treenit siihen, kun oma ajatus ei kulkenut. Hetken Linkki sai hengailla hihnassa kentän laidalla ennen kuin lähdettiin pois.

---

Olen koittanut laittaa enemmän ajatusta taas tokon treenaaamiseen ja siihen mitä tarvitaan, jotta oltaisiin kesällä taas koekunnossa, kun ulkokisat alkavat. Halliin en enää tuota ilmoita, ellei nyt päästäisi treenaamaan halliin enemmän. Tosi paljon vain tarvittaisiin sellaista treeniä, mitä en yksin pysty tekemään.

Muuten ollaan käyty kerran juoksemassa ja todettu teiden olevan vielä liian liukkaita. Sitäkin enemmän käyty kävelemässä Aulangolla ja Vanajan rannassa, sekä suunnattu kulkua myös enemmän keskustaan päin. Lähinnä menty hakemaan niitä ohitustilanteita, vaikka nyt uuden unirytmin myötä ollaan aika paljon liikkeellä niihin aikoihin milloin ei muita liiku niin paljoa. Meidän elämä on taas mennyt uuden rytmin opetteluun ja kaiken rennon puuhasteluun. On aika pikkuhiljaa aktivoitua takaisin treenielämän pariin.

Komia 3v

15.2 Linkki täytti kokonaiset kolme vuotta. Eräänlainen rajapyykki on ylitetty, sillä matkassamme pidemman aikaa kulkeneet muistavat, että Oca menehtyi kaksi ja puolivuotiaana. Suhteen rakentaminen Linkkiin on ollut vaikeaa, sillä se on ollut niin helppo, tasapainoinen ja kiltti. Junnu ei ole turhaan kantanut lempinimeä kultapoika.

Valmistava treeni

Omaksi opäonnekseni mahduttiinkin 23.1 olevaan kokeeseen, joten potkaistaan vuosi oikein vauhdikkaasti käyntiin. Linkki ei ole tehtnyt lenkkipolkutokoa enempää viimeaikoina, joten otettiin suunnaksi parkkihalli kera treeniseuran.

Jos jotain huomioita pitäisi tehdä, niin tyypin asenne on mennyt parempaan suuntaan. Se on röyhkeämpi, energisempi ja aktiivisempi. Liekkö sillä tauolla oikeasti tapahtunut jotain asioita. Linkki kyllä hallitsee kaikki alokkaaseen vaadittavat liikkeet, lukuunottamatta hyppyä - koska sitä ei olla treenattu.

Seuruussa sen ylitsepursuava into meinasi tulla yli ja koira keuli (siis ihan oikeasti keuli!!) seuruussa ja edisti lievästi, mutta se tekemisen asenne hohkasi oikein kunnolla mustasta. Luoksetulon käskyn olin onnistunut unohtamaan (löysin oikean käskyn kuitenkin) ja kapulaakin se piti. Korkeammassa vireessä ollessaan tyyppi meinasi hieman omia kapulaansa. Kaukoissa malttamattomuus näkyi aika hyvin ja teki vaihdon kerran ennen kuin pyysin.

Paikkamakuun olen antanut tarkoituksella hautua aika pitkään ja ollaan lähinnä tehty levollisia paikkamakuita kotona ja satunnaisesti ulkona - hieman lyhempiä näinä pakkaskeleinä. Linkin pää edelleen pyörii ja se kaipaisi lisää zen tilaa makuuseen. Selkeästi ongelma ei ole enää itse makuu, vaan se koko tilanne miten päädytään makuuseen. Rivissä odottaminen, maahan vajaminen ja siellä pysyminen. Luulen, että osittain kyse on minun jännityksestäni.

Lähdetään kuitenkin kokeeseen pitämään hauskaa ja vetämään hupinumero, tyytyväisenä siihen että saadaan edes tulos. Ainakin voin sanoa tehneeni jotain tänä vuonna! :D

Lumikaaos!

Lauhentuneet säät ovat saaneet meikäläiset aktivoitumaan huomattavasti. Sunnuntaina, kun mittari näytti vain -17 astetta päätin lennosta iltalenkillä katsoa miltä meidän tokoliikkeet näyttävät nykyisimmillään, kun treenaaminen on ollut lähinnä lenkkipolun varrella -matskua. Linkki suoritti kaikki kolme jäävää, joista vain istuminen vaatii enemmän vahvistusta. Lähinnä siinä, että koira istuu loppuun asti, kun nyt jää jousille. Kertaakaan se ei arponut asentoa, vaan suoritti kaikki varmasti. Seuruun focus on parantunut huimasti niissä lyhyissä lenkkitokoissa, ja nyt bortsu pysyi hyvin rinnalla juoksuosuudellakin. Edistämistä on edelleen havaittavissa, mutta se on niin riippuvaista koiran mielentilasta. Luoksarissa edelleen istuminen on hidas, mutta istuu lopulta itsekin loppuun asti. Yllättävän hyvin se muisti kaikki liikkeet ja virittelysanat ja oli aivan upeassa työmoodissa.

Vaikka maanantain työpäivä oli rankka, puhkuin silti virtaa. Oona suostui lähtemään mittelineitien kanssa lenkille ja kierrettiinkin maita ja mantuja miltei kahden tunnin ajan. Bortsun varpaisiin kertyi ikävästi lenkin loppupuolella häiritseviä lumipaakkuja, kun muutaman kerran jouduttiin seisoskelemaan enemmän paikallaan. Alkupuhkuilujen jälkeen Linkkikin kulki kohtuu siivosti, vaikka muisti meinasikin olla hieman lyhyt sen suhteen, miten remmissä kuljetaan.

Tänään lumikaaos saavutti Hämeenlinnankin. Lunta on tullut miltei 30cm, mutta pakkasta ei ole juuri nimeksikään. Täydellinen lenkkisää siis. Puolentoista tunnin lenkki kierrettiin kahdestaan paimenpojan kanssa ja tyyppi sai juosta kohtuu paljon vapaana. Humppailtiin hieman umpihankitokoa. 

Jos jotain pitää tähän vielä sanoa, niin koirasta alkaa huomaamaan, että olen saanut elämääni enemmän tasapainoon. Huomaan myös sen, että Linkki peilaa enemmän tunteitani, mitä olen ajatellut. Nyt, kun oma energia riittää tekemään asioita, niin koirankin energiat ovat ihan eri tasolla kuin esimerkiksi kuukausi sitten. Silloin pelkkä sängystä nouseminen oli hankalaa. Kuitenkin tämä talvinen ympäristö tuntuu piristävän, vaikka se saa kropasta erilaisia kiputiloja esiin. Pääosin olen kuitenkin nauttinut olostani nämä pari päivää. Toivottavasti säät suosivat vielä pitkään ja lumikin pysyy maassa. Ehkä kerkeäisin ottamaan niitä lumikuviakin vihdoin oikealla kameralla, eikä ainaisia puhelinräpsyjä. Pitäisi varmaan vaan ensin päästä valoisan aikaan töistä.