Kun Hämeenlinna on liian pieni meille

Treenaamattomuus paistaa edelleen läsnäolollaan, mutta senkin edestä ollaan matkustettu ympäri Suomea, tai lähinnä Keski- ja Etelä-Suomea. Linkki on osoittanut jälleen olevansa oikein muikea matkakaveri.

Muutamia viikkoja sitten lähdettiin käymään Raisiossa, toveri tuli hakemaan meidät vieraalla autolla. Bortsuhan ei hetkeen ole päässyt autoilemaan, mutta siivosti se tönötti koko matkan rellun takapenkillä kuikuilemassa pimeitä maisemia. Linkki tuntui ottavan reissun paljon rennommin kuin minä, joka ressasin siitä, osaako koira käyttäytyä. Maiseman ja talon vaihdokseen rennostu suhtautuva matkakumppani kuitenkin lohdutti mieltä. Kauaa emme Raisiossa viihtyneet, kun jo seuraavana päivänä otimme suuremman harppauksen kohti Turkua ja junalla Jyväskylään.

Junailu koiran kanssa on aina oma kokemuksensa ja valitsinkin junan, jossa ei ollut vaihtoja. Olen itse vielä aavistuksen huono vaihtelemaan junia, sillä stressaan hirveästi myöhästyväni. Raskaan kassin ja koiran kanssa vaihdot ei houkuttele. Matkaseuraa piti suloinen nuori labbistyttö omistajineen alkupuoliskon ja sen jälkeen vaunuun saapuikin pari pikku koiraa. Linkki matkusti kohtuu siivosti, mitä se nyt olisi halunnut katsella maisemia ja vietti välillä aikaa sylissä, mutta kertaakaan ei tarvinnut pikku mustaa hävetä sen tempauksista. Kiipesi koira syliinkin ja varasti konnarilta muutamat rapsut hyväntuulisuudellaan. Jyväskylään emme jääneet, vaan siirryimme siitä suoraan Hankasalmelle autokyydillä.


Hankasalmella Linkkiä odotti jämtlanninpystykorvaneito ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Ei tarvinnut huolehtia koirien toimeen tulemisesta, vaan pienen komentamisen jälkeen ne saivat aikaiseksi hyvät painit ja loppu ajasta malttoivat rauhoittuakin nukkumaan samaan tilaan. Linkki pääsi myös ensimmäistä kertaa ikinä kokemaan juoksunarun ihanuuden ja edelleen se olisi parhaimmillaan oikeasti omakotitalon pihassa, missä saisi chillata rauhassa katselemassa ympäristöään ja ehkä hieman myös vahtimassa. Kohteliaasti se myös hurmasi talon väen olleen oma pusutteleva itsensä, eikä sanonut poikkipuolista sanaa vierasta ihmisistä. Tapansa mukaan se kuitenkin koitti testata hieman rajojaan.

Hyvä ystäväni on ollut täällä piristämässä Linkin päiviä ja tyypit ovatkin käyneet urakalla ulkoilemassa ja miittaamassa muun muassa Netta -mitteliä omistajineen. Pikku musta on päässyt autoilemaan oikein urakalla ja ainakin eilen, kun ajelimme Hankasalmelta takaisin Hämeenlinnaan osasi junnu rauhoittua jo nukkumaankin autossa. Linkillä on siis tapana istua ja katsella ikkunasta ohi ajavia autoja, sekä maisemia. Myöskään hihnaa se ei tarvinnut koko reissun aikana, vaan kulki erittäin kuuliaisesti huoltoasemien pihassa, sekä teki pientä pätkää tokoa autohäiriössä.


En tiedä, miten voisin tarpeeksi korostaa sitä, kuinka tärkeää on se, että koira pelittää arjessa. Tämä on arkea ja se miten sopeutuvainen tuo pikku musta on erinäisiin vaihteleviin tilanteisiin. Sen pääkoppa kestää rutiinien muutokset, uudet vieraat kotona, se on kohtelias uusia tuttuja kohtaan ja sen voi uskoa hieman vieraampiinkin käsiin. On se vain rakkaus.

Marraskuun viimeinen viikonloppu

Meidän marraskuun viimeinen viikonloppu sujui rauhallisissa merkeissä. Lauantaina mentiin tutustumaan hyvän ystäväni yhden miehen korjaamoon ja oleilemaan seuralaisena hänen korjatessaan autoa. On positiivista, kuinka hyvä hermoinen ja rauhallinen koira minulle on suotu. En vieläkään pidä tasapainoista koiraa itsestään selvyytenä, joten Link onnistuu yllättämään minut joka kerta. Se kierteli hallissa vapaasti ja nuuskutteli paikkoja, jonka jälkeen tyyppi kävi tyynesti nukkumaan lähettyville. Siis oikeasti? Se vain rauhoittui siihen, vaikka tallissa oli vieraita ääniä. Kolisi, kilisi ja paukkui. Kompura huusi satunnaisesti, mutta pikku musta vain torkkui. Ihan kuin se aina olisi ollut korjaamokoirana.

Sunnuntaiaamuna aurinko paistoi niin kauniisti, että minunkin oli noustava ylös. Kaivoin sen pölyttyneen kameran esiin ja vaihdoin ulkovaatteet päälle. Aamupalan jälkeen lähdettiin rämpimään kahdeksi tunniksi Aulangon metsiin. Linkki nautti siitä, että se sai temmeltää sammalpeitteistä metsää ympäriinsä. Korvat pysyivät hyvin mukana ja löydettiimpä mukava paikkakin, mihin aurinko soi valoaan tarpeeksi, että sai pari kivaa kuvaakin käytettäväksi. Ilma tosiaan oli suotuisa, ei satanut vaikka vähän säätiedotus sellaista uhkaili. Yllättävän paljon oli myös porukkaa liikenteessä, mutta kaippa sunnuntaisin aina.

Aina ei tarvitse tehdä mitään hirveän merkittävää, että voi olla pienistä asioista onnellinen. Nyt olen onnellinen siitä, kuinka tasapainoinen ja hyvä hermoinen koira minulla on. Tyyppi, jonka kanssa kaiken tekeminen on hauskaa. Ystävä, joka on mainio terapiakoira ja auttaa pysymään arjessa kiinni. Aina ei tarvitse jaksaa tehdä hirveästi, niin silti karvasyöpä liimaantuu tyytyväisesti huokaisten kylkeen kiinni ja on onnellinen.

Muutoksia

Hiljaisuutemme on saanut aika laajan huomion ja on piristävää huomata, että blogia ja etenkin meitä kaivataan. Vihdoin sain itseni revittyä päivittämään pikkuisen tilannettamme ja miettimään oikeasti blogin jatkoa. En ole syksyihminen, en pidä kylmästä ja kosteasta säästä, sillä se saa niveleni särkemään. Muutenkin elämäni on ollut myllerrystä viime aikoina ja jäädäänkin Linkin kanssa kaksin asuttamaan tätä asuntoa. Lisäksi työvuoroni muuttuvat taas - jatkuvat muutokset eivät anna unirytmille sijaa asettua mihinkään suuntaan, jolloin väsymys painaa enemmän kuin uskoisi.

Linkki on saanut kuitenkin nauttia kohtuullisen aktiivisesta elämästä, vaikka me emme blogin puolella ole olleetkaan mitenkään aktiivisia. Yhden viikonlopun Linkki vietti Katjan vieraana opiskelemassa laumaelämää isohkossa laumassa. Hyvin huomasi, että Linkki on elänyt ainoana koirana, sillä se reagoi jokaiselle koiralle tarkoitettuihin käskyihin. Katjan lauman lisäksi Linkki pääsi moikkaamaan kääpiösnautsereita Xenaa ja Flamea, sekä vierailemaan Lahdessa.

Laumaelämää on opiskeltu myös kotona, kun Netta-mitteli saapui ilahduttamaan meitä päivähoitoon. Koirat tunsivat entuudestaan kyllä, mutta minua hieman jännitti miten paimenpoika suhtautuu toiseen koiraan, joka tulee hänen reviirilleen. Ei bordercollieta tarvinnut kieltää kuin kerta rehaamasta sisällä ja mittelineito sai dunailla rauhassa haistelunsa loppuun. Lopunkaiken kaksikko nukkuikin sohvalla vieretysten, vaikka Linkkiä hieman ahdisti pienen koiran leveily ja Nettaa Linkin hännän heilutus.

Sosiaalipaimentakin junnu on saanut leikkiä, sillä mekin ollaan käyty vierailemassa ihan kavereilla saakka. Oonan kotiin Linkki rakastui, sillä siellä oli lelulaatikko! Kotonahan sellaista ei ole. Linkki raahasi vuoron perään Oonalle jokaisen lelun, mitä laatikosta löytyi, jos Oona vaikka olisi halunnut leikkiä. Fiksuna se kuitenkin myös esitteli kerralla kolmea lelua ja vei lopulta aina yhden pois laatikkoon. Myös meillä on ravannut erinäisistä syistä hyvin paljonkin vieraita, kaksi jopa jäivät yöksi saakka. Täytyy ihailla sitä, miten paimenpoika ottaa huomioon koirapelkoiset ihmiset ja nätisti ui tällaisenkin henkilön liiveihin. Kaikki Linkin tavanneet ihmisethän tietävät kuinka paljon se pursuaa ylitse rakkautta, mutta on siinä se kohteliaskin puoli.

Käytiin me kerran ihan ajatuksella treenaamassakin. Kahdestaan lähdettiin kentälle eräänä iltapäivänä, kun energia ei yksinkertaisesti ole riittänyt kimppatreeneihin. Olin laatinut selkeän suunnitelman siitä, mitä haluan treeniltä. Kotona Linkki on tehny lähinnä kaukovaihtoja ruokapalkalla. Nyt oli aika kuitenkin fiksata perusasentoa ja samalla sitä eteen valunutta seuruuta takaisin kuosiin. Viime treenissä palkkaussuunnan muutos ei saanut oikein mitään muutosta aikaan, mutta nyt päätin lähestyä asiaa naksuttelemalla oikeaa paikkaa ja varsin nopeasti koira alkoi löytyä oikealle paikalle.

Linkin tuntuu olevan helpompi tehdä hitaassa käynnissä tarkkaa duunia, mutta kun kävelytahti muuttuu ripeämmäksi niin paimenpoika alkaa kiirehtiä liiaksi puhumattakaan juoksuosuudesta. Kuitenkin tällä naksuttelulla sain koiraa siirtymään oikeaan kohtaan paljon nopeammin ja palkkailin sitä heti, kun paikka oli hyvä. Leikittiin me vähän kahden lelun leikkiäkin pitkästä aikaa ja yritin ottaa uusia posekuvia, mutta eihän niistä mitään tullut.

Myös onnistuin missaamaan typerillä työvuoroilla kaiken valoisan ajan lumen kanssa, niin uusia kuviakaan ei tullut otettua. Rehellisesti en edes tällä hetkellä tiedä missä kamerani on. Mutta lumesta on nautittu se hetki mitä sai ja nyt vain liukastellaan noilla tappavilla teillä.

Kesäunilta heräilyä

Treenaamattomuus selätettiin ensimmäistä kertaa tiistaina, kun valjastin itseni ja koiran juoksuvermeisiin. Olen itse on/off -juoksija ja aina lenkille on hirmuisen hankala lähteä, kun en haluaisin roudata koiralle pantaa mukaan ja juoksuvaljaatkin ovat vähän nihkeät. Satoja tekosyitä välttää asiaa, joka on oikeasti pirun hauskaa. Läheisellä purtsilla kokeilin vähän miltä veto maistui ja maistuihan se. Linkki oli ihan liekeissä ja omakin juoksu kulki hyvin. Jatkettiin matkaa siis Vanajan rannan lenkille, jossa alustana olisi hiekkatie. Oma selkä ei kestä juoksua asfaltilla, joten ei ollut vaihtoehtoja.

Selätettyämme bortsun halun mennä uimaan Vanajaan (koska aina ennenkin on päässyt), pääsimme asian ytimeen. Valitsin hieman metsäisemmän reitin, jossa ei pitäisi tulla ihmisiä niin paljoa vastaan, sekä pystyisimme välttämään suurimmat pöräilijätkin. En tiedä miten koira reagoi niihin ollessaan "töissä". Juostiin n. 1,5km hyvällä draivilla kohtuu vauhdikaastikin. Link ei harhaillut ja pysyi haluamassani reunassa. Jotain mystistä oli myös oman kunnon kohdalla tapahtunut, sillä olen tainnut viimein oppia hengittämään juostessani. Puhuminen ja käskyjen huutelu onnistui hyvin. Kääntöpaikalla päästiin vetämään porrastreeni, jonka jälkeen juostiin samanmoinen lenkki takaisin päin. Linkin vetohalu ei loppunut, vaikka vauhti rauhoittuikin hieman alun menoa kohtaan. Syksyn ensimmäinen juoksu oli siis pelkkä plussakokemus! Tarkoituksena olisi alkaa mittaamaan enemmän aikaa/vauhtia/matkaa, kunhan saan oikean puhelimeni korjattua.

Torstaina korkattiin taas syksyn tokotreenit porukalla. Kesällä käyntimme on ollut satunnaista, lähinnä vain väsymyksestä johtuen. Nyt kuitenkin uudella tarmolla vanhojen asioiden kimppuun. Link opiskeli metallin kanssa sivulle siirtymistä ja pääsi hakemaankin sen muutamaan kertaan. Palkkailin kunnon otteesta kapulaan, koska koiralla on tapana kontaktia ottaessaan löystyttää leukojaan saaden kapulan pyörimään suussaan.

Vanhasta myös jatkettiin - projektina seuruun edistys pois. Vähän haistelin missä mennään tällä hetkellä, kun seuruuta ei olla tehty aikaihin ja mietin, voisiko oikean paikan naksuttelu poistaa edistämistä ja tehostaa lisäkisi palkkaussuuntaa. Linkillä on taas hirveä kiire eteenpäin. Huomasin sen antaessani seuruukäskyn koira oli jo kovaa tahtia menossa, vaikka perusasento onkin ihan ok paikalla. Pitänee siirtää huomio etenkin lähtöihin ja muuttaa koiran mielentilaa siinä.

Ruutuun Linkki sai juosta pidemmältä matkalta jälleen. Targettia kohden, jolla palkka oli. Pidemmältä matkalta itse epäonnistuin kiljaisemaan kannustuksen juuri ennen ruutua, joka sai bortusn hämmentymään ja palaamaan luokseni. Suorana seurauksena  se irtosi seuraavalla kertaa huonommin. (Note to myself: pidä se pääsi kiinni.) Ruudun lisäksi Linkki kokeili uutta alokkaan hyppyä vanhalla esteellä. Ongelmaa ei ollut vaikka jätin koiran kauas hypystä ja olin itsekin kaukana. Se lukitsi hypyn, tuli nätisti yli ja siinä kaikki.

Piilottelin Linkille myös nurmikkoon tunnarikapulaa. Pakko se on jostain alottaa ja mietin, että oman kapulan piilottelu eri paikkoihin voisi olla se hyvä keino ja opettaa koiralle käsky "oma", jolloin sillä on jo nenä auki, kun etsii omaa kapulaansa. Rehellisesti sanottuna minulla ei ole hajuakaan siitä, miten tunnaria kannattaisi lähteä opettamaan. Olen koittanut lueskella asiasta, mutta toistaiseksi olen lähinnä yhtä isoa kysymysmerkkiä.

Link muisteli myös vanhaa selkäänhyppy-temppua, mutta bortsulla meinasi olla vauhtia liikaa ja tasapainokin hukassa, ettei kovin kauaa siellä selän päällä pysynyt. Pitääkin ottaa uudelleen treeniin moinen harjoite.

 Kahdesta alemmasta kuvasta kiitos Jassu!

Onni on terve koira

2,5v Link

12.9 otimme suunnaksi Lahden ja Renkomäen hallin. Tällä kertaa kyseessä ei ollut harrastusjutut, vaan Eurasier yhdistyksen järjestämä joukkotarkastuspäivä. Itse tarkki oli nopea ja suurinta päänvaivaa aiheutti papereiden kirjoittaminen valmiiksi. Voi, miksi sirunumero onkaan niin pitkä? Jonotettiin, meidät otettiin sisään ja vartin päästä potkittiin pihalle. Rutinoituneesti Lotta ja Per Axelson hoitivat homman kotiin. Nyt viimein tulokset tulivat julki jalostustietojärjestelmään, joten ajattelin parhaakseni päivitellä koko terveyslitanjan tännekin. Onnea on terve koira, sen varmasti jokainen tietää.

Tarkkeihin olimme lähteneet yhdessä Jassun ja Demin kanssa ja koska allekirjoittanut on asunut aikoinaan Lahdessa, verestettiin muistoja Nikkilän pururadalla paimenten kera. Sää suosi ja koirat saivat juosta reippaan lenkin aikana. Kyllä huomasi taas, kuinka paljon Linkki nautti koiraseurasta. Harmillista vain, ettei sille sitä sen enempää pysty tarjoamaan. Väsytetyt koirat pakattiin autoon ja ajeltiin tuloksiin tyytyväisenä kotiin.

Mitä meidän tokorintamalle kuuluu? Hyvin vähän ollaan tehty yhtään tokoa, mutta pikku hiljaa olen naksutellut bortsulle metalli- ja puukapulan pitoja, kun uuteen alokkaaseen sellainen tulee. Kaukoja ollaan myöskin pikkuhiljaa treenailtu eri matkoilta ruuan yhteydessä. IS-MA, MA-SEI ja MA-IS vaihdot onnistuvat jo kohtalaisen hyvin, vaikka tyyppi kaipaakin suoritusvarmuutta.

Kokeita ollaan katseltu hieman sillä silmällä, mutta autottomana mitään sopivaa ei ole vielä tullut vastaan.

Tutkitusti terveet paimentimet. Kuvasta kiitos Jassu!

Erittäin Hyvä (ellei täydellinen)

Meidän lauantaiaamu alkoi aikaisin. 5.35 starttasi auto kohti Asikkalaa ja sieltä sitten Nokialle. Autosählingit järjestyivät vasta edellisenä päivänä yllättävien muutosten takia, joten olin vähällä heittää itse kirveen kaivoon. Kaiken kruunasi vielä yksinkertainen väsymys kevyestä 45h työviikosta. Onneksi kuitenkin ihana äitini pelasti meidät kadotukselta ja antoi auton lainaan. Koira sai kehuja käytöksestään autossa ja mitä mainioin matkakaveri tuo olikin. Ensimmäiset 100km jaksoi tuijotella ikkunasta, mutta kävi pian nukkumaan.

Nokialle matka taittui yhden pysähdyksen taktiikalla. Löydettiin paikalle eksymättä, ja sain vielä hyvän paikan autolle. Lähteminen tulisi olemaan kohtuullisen helppoa. Autossa nopeasti pakkailin kimpsut ja kampsut kasaan. Sitten suunnistettiin etsimään kehää ja kummastelemaan kehien pieneyttä. Olisi ehkä voinut olla hieaman isompia, vaikka bortsukehä olikin ihan ok kokoinen - tosin alusta oli epätasainen ja nurmi pitkää.

Paikalla Linkki oli levoton, sekä siihen oli äärimmäisen vaikea saada kontaktia. Tuntui, kuin levottomuus oli purkautumatonta energiaa. Linkki on ollut vähän vähemmällä liikunnalla viimeviikon, kun töiden jälkeen voimat ovat olleet aika vähissä. Eikä treenaamassakaan olla käyty. Mustutuksena itselleni, voitaisiin taas lähteä opettelemaan rauhoittumista erilaisiin paikkoihin. Nytkin löytyi niitä hyviä hetkiä, joista pääsi palkkailemaan.

Kehä meni ripeästi eteenpäin ja minun onneni, kun on uroskoira. Päästiin kehään hyvissä ajoin kolmen muun koiran kanssa - Linkki joukon viimeisenä. Ravi oli hieman tuntematon käsite tänään bortsulle. Kehä oli pieni, niin en saanut kunnolla vauhtia tai aikaa saada koiraa kunnon raville, kun kierrokset loppuivat kesken.

Yksilöarvostelussa Linkin maltti meinasi loppua kesken, kun tuomari seisotti todella pitkään. Junnulla oli tylsää, jolloin se näki kaiken ja pää kääntyili sinne tänne ja muutamaan kertaan jouduin liikuttelemaankin koiraa. Hämmennykseni oli suuri, kun sieltä kuitenkin tuli EH! Kilpailuluokassa jäätiin toiseksi, kun toinen uros oli saanut ERIn. Mutta tämä riittää meille, arvostelu oli koiran näköinen.

"Nuorekas mittasuhteiltaan hyvä uros, joka on rungoltaan vielä kovin kapea ja kevyt. Kallo-osa saisi olla voimakkaampi. Oikea pään profiili, hyvä selkä, riittävä raajaluuston voimakkuus. Niukat etukulmakset, hyvät takakulmaukset. Hyvä takapotku, etuaskel jää vajaaksi. Oikea karvanlaatu. Energinen, vauhdikas olemus." EH AVK2

Meidän näytteluramme siis voi hyvillä mielin jäädä tähän, kun se pakollinen on käyty. Ehkä jossain vaiheessa, jos saadaan oikeus kilpailla käyttöluokassa, sinne voi mennä. Mutta me siirrytään mieluummin toisten haasteiden pariin, kun ei tämä näyttelytouhu ole meidän juttu.

Ennen kotiinlähtöä löydettiin näyttelypaikan vierestä nurmialue, jolla heiteltiin hieman palloa ja tehtiin pieni pätkä tokoa. Siinä oli koira josta minä tykkään - keskittynyt, rauhallinen ja töitä tekevä. Loppumatka painetiinkin yhtä kyytiä takaisin Hämeenlinnaan koiran nukkuessa kerällä.

Hei hei Heinäkuu

Hyvää elokuuta!

Meidän lienee aika vihdoin palata takaisin kartalle kaiken sen kanssa, mitä ollaan tehty ja mistä on jäänyt päivittämättä. Heinäkuu oli allekirjoittaneelle erittäin raskas. Lauma hajosi viikoiksi, kun puolisko tosiaan astui armeijan harmaisiin. Muutama ensimmäinen viikko meni totutellessa ja Linkki on toimittanut mitä mainiointa terapiakoiran virkaa. Se on maannut vieressäni, kun olen täyttänyt roskakoria räkäisillä papereilla. Se on ollut kiltti, vaikka aktivointi on jäänyt vähemmälle. Se ei ole tehnyt mitään typerää joutuessaan yhtäkkiä viettämään kahdeksan tunnin päiviä yksin. Kaiken lisäksi olen sairastellut pari viikkoa - flunssa kaatoi minut sänkyyn, eikä ota lähteäkseen.

Vaikka elämä onkin niin sanotusti potkinut päähän, olen koittanut käydä ahkerasti kentällä. Ja kolme kertaa olemmekin piipahtaneet kentällä tekemässä lähinnä harjoitteita ruudun, seuruun paikan, ja ohjatun noudon kanssa. Tokokokeisiin koitimme päästä, mutta ei onnistanut meitä tällä kertaa, joten haemme ALO1:mme uusilla säännöillä tavoitellen toki sitä TK1:stä. Fiilikseni uusista säännöistä ovat olleet hyvät tähänkin mennessä. Alokkaasta tippuu pois meidän heikot kohdat (luoksepäästävyys, hihnaseuruu) ja tulee mukaan uusia juttuja, jotka kuitenkin ovat jo hallussa.

Linkin ruutuprojekti on edennyt hyvin. Bortsu löytää pääsääntöisesti aina ruutuun, pidemmältäkin matkalta, vaikka siellä ei olekaan targettia odottamassa. Olen vaihtelevasti palkannut lelulla ja ruualla sitä ruudussa. Pyytänyt seisomaan ja pidentänyt matkaa. Vielä tietynlaista varmuutta haluaisin sen tekemiseen, ennen kuin lähden viemään liikettä eteenpäin. Matkaa täytyy ainakin kasvattaa vielä, koska haluan sen hahmottavan koko ruudun ja matkan, sekä menevän sinne varmasti.

Ohjattua noutoa ollaan alettu pikkuhiljaa opiskelemaan, kun uudet ohjatut tulivat postissa. Pikku hiljaa aletaan hahmottamaan suuntia, kuin "oikee" ja "vasen" on käytössä jo laitakäskyinä lenkillä. Hienosti pieni paimen on tsempannut, vaikka suunnat meinaakin vielä sekoittua.

Meillä on nyt myös tunnarikapulat, muttei hajuakaan siitä, miten lähtisi opettamaan. Joten se hautukoon vielä viisaampia ajatuksia, kun kerkeän asiaan itse paneutua paremmin. Metskukin tuli postista, muttei ole lähtenyt vielä treeneihin saakka. Ei Linkillä ole ollut metskussa ongelmia, mutta tuo on kohtalaisen iso metsku.

Hassuja tapauksia on sattunut arjessani. Tässä taannoin kiireellä töihin lähtiessäni unohdin vapauttaa koiran ruualle. Tunnollinen pieni paimenkoirani on varmasti luetellut kaikki mahdolliset manaukset sinä aikana, kun olen ollut pois. Ruokaanhan ei kosketa ilman lupaa, joten Linkki-parka ei nälkäänsä voinut mennä syömään. Siinä se tapitti, keskellä "olohuoneen" lattiaa tuijotellen keittiöön kuolaläntin keskellä. En koskaan olisi uskonut, että koira jättää ruuan rauhaan koko päiväksi. Niin kiltti, että ehkä hiukan tyhmäkin.

Treenien lisäksi käytiin ihanalla metsälenkillä Katjan lauman kanssa. Oli ihmeen sopuisia koiria koko reissun ajan, vaikka Uuno irrottikin Linkistä pari karvatupsua. Hyvin kuulolla oleva junnu ei liiommin hurmaantunut tyttöhajuista. Lopuksi tyyppi pääsi ekaa kertaa tytön viereen takaronttiin ja hyvin mahtuivat aussie ja bortsu keskenään sinne. Lumon mielestä Linkki on siis ällöttävä ja kammottava teinipoika, jota pitäisi höykyttää. Etenkin, kun sellainen tunkee hänen autoonsa.

Kameraakaan ei ole tullut ulkoilutettua, kun tämä Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen. Tai on, puhelimen kameraa, joten instagramräpsyjä!


Ollaan me tässä käyty canicrossaamassakin. Muutamaan kertaan ja täytyy vain ihailla bortsun vetomotivaatiota!

Meillä on ollut mukavaa rentoilla. Tasan viikon päästä starttaa auto kohti Nokia RN ja pakko H:n metsästystä. Toivotaan kaunista säätä, tuomarille hyvää päivää ja meille hyvää tulosta! Paikan pääällä ollaan koko päivä, joten tutut saa tulla moikkaamaan tai Nokian nähtävyyksistä (eritoten hyvistä ruokapaikoista) saa vihjailla!