Maalaistollot matkustaa: Vantaa osa 3

Kaiken ikkunaremontin ja tavaroiden siirtelyn jälkeen on vihdoin aikaa kirjoittaa viimeinen postaus Vantaan reissustamme. Sunnuntaina matka suuntautui aamusta lenkille, jolla ei onneksi sattunut mitään kommelluksia. Aamupalan jälkeen telkesimme kuuden koiran lauman omasta mielestämme turvallisiin paikkoihin taloon. Linkki sai viettää yksinolonsa meidän majoittamassamme huoneessa.

Lähdettiin suhaamaan bussilla ja junalla messukeskukseen kohti maailman voittajaa. Odotukset olivat korkealla ja jännitys kihelmöi hienoisesti. Paikalle päästyämme äimisteltiin ensin paikan hiljaisuutta, eksyttiin ihmettelemään hetkeksi doboilua ja siitä rally tokon näytöstä. Tästä lähdettiin sompailemaan ympäri halleja eksyäksemme mudikehälle. Tuli siinä katseltua niin aussieta, collieita kummassakin karvalaadussa ja shelttejä. Seefferikehällä pyörähdin ja pudistelin päätäni. Ei tämä ole sitä mitä tahdoin nähdä. Törmättiin Rebeccaan ja Ceciliin - taisi peräti olla ainoa tuttu tällä reissulla minulle. Oonan jäädessä kuvaamaan mudeja lähti meidän kolmen seurueemme kiertelemään lisää.

Villakoiria ja bortsuja, suloisia perhoskoiria. Loppujen lopuksi eksyimme katsomaan houkutusten highweytä, jossa oli tuttuja esiintyjiä. Vauhdikastempoinen kisa antoi katsojalle paljon iloa. Etenkin, kun koirakoilla näytti olevan kivaa. Sen lisäksi käytiin katsomassa aivan mahtava koiratanssiesitys suomalaisuudesta. Oma suosikkini oli ehdottomasti superupea aussie ohjaajansa kanssa angry birds-teemalla. Näistä vihaisista linnuista kun on kehittynyt oikein sisäpiiriläppä kaveriporukassa.

Loppuaika meni aikalailla shoppaillessa. Itselläni oli kohtuullisen tiukka budjetti, joten keskityin enemmän haalimaan ilmaistarjottavia ja nälkäisenä leikkimään karkkihaukkaa. Kyllähän sillä kurnivaa mahaa sai kesytettyä. Samalla keskityin tutustumaan uusiin ruokiin ja etsimään Linkille hyvää vaihtoehtoa seuraavaksi ruuaksi. Olisin halunnut ostaa vihreän gripin, sekä uuden pannan junnulle, mutta kumpaakaan en löytänyt. Mukaan tarttui ainoastaan vihreä huivi, sekä lyhyt grippi treenaukseen. Sekä kilokaupalla ilmaisnäytteitä nameista ja ruuista, sekä mukava juttutuokio bortsuihmisen kanssa.

Shoppailukierroksen jälkeen kävimme ravitsemassa itseämme kiinalaisessa Helsingin keskustassa ja ai, että kuinka maalaistollolla oli ihmeteltävää suurkaupungissa. Joku valopää on keksinyt idean, että roudataan ihmiset syömään monen metrin korkeuteen ja jotkut hullut vielä maksavat tuosta lystistä. Onneksi oma ruokapaikkamme oli tukevassa rakennuksessa.

Loppumatka taittui väsyneissä ja täysinäisissä merkeissä. Siitä ehdimme Maijalle pällistelämään sitä, mitä koirat olivat saaneet aikana. Eiväthän ne enää paikoillaan olleet, vaan joukon junnut ja Tapsa olivat onnellisesti samassa tilassa. Mitään suurempaa tuhoa ei kuitenkaan ollut käynyt - onneksi. Kaikki koirat olivat ehjiä ja iloisia kotiväen tulosta.

Junamatka kotiin päin oli onneksi hieman vähempi ruuhkainen kuin tulomatka, vaikka ihmisiä tuossakin riitti. Konnari rakastui Linkkiin ja väsynyhjäinen bortsu sai osakseen paljon huomiota ja rakkautta. Riihimäellä meidän kuitenkin piti vaihtaa junan toiseen päähän ja hylätä tämä mahtava konnari. Lippujen tarkastuksessa minulta alettiin udella lemmikkilippua, joka ei mielestäni lähijuniin kuulu (odottelen vastausta vr:ltä). En saanut kuitenkaan sakkoja, vaikkei junalippua koiralle ollutkaan. Pääsin tästä suullisella varoituksella, mutta silti VR:n sivut antavat ymmärtää, ettei minulla lemmikkilippua pitänytkään olla. Etenkin kun onnistuneesti matkustin toiseen suuntaan samalla junalla myöskin ilman lemmikkilippua. HMM?

Kotona painelinkin nukkumaan ja aika rennosti ovat viime päivät menneet, kun olemme toipuneet rankasta koettelemuksesta. Kuitenkin hyvillä mielin lähtisin reissuun uudestaankin! Ja tietenkin heti, kun siihen rahaa vain tarpeeksi löytyy.

Maalaistollot matkustaa: Vantaa osa 2 - Möllitoko

Lauantaiaamu alkoi aikaisin kamojen pakkaamisella, syömisellä ja koirien ulkoilutuksella. Piti muistaa rokotukset, tokokamat, juotavaa, kaikki. Kamerasta alkaen. Jännitys oli aika laantuneena siihen saakka, kunnes tajusin meidän tulleen jo kisapaikalle. NakkiAlossa oli Linkin lisäksi toinen koira, ja se alkoi aivan liian pian. Apua! Kehääntulo tarkki meni hyvin, mitä nyt Linkki olisi halunnut rakastaa. Koira tuntui hirveän haahuilevalta ja uskoisin tartuttaneeni jännitykseni siihen.

Luoksepäästävyys - 9: Haahuili jotain ensimmäisellä lähestymisellä, mutta toisella kertaa pysyi aloillaan, mutta rapsutukset oli liikaa. Meni tuomarin syliin kiehnäämään.

Paikkamakuu - 9½: Sai pitää kiinni, palkata ja olla lähellä. Otin ihan reippaan matkan, mutta toisen koiran kääntyessä rapsuttelemaan itseään jännitin sitä, että nouseeko Linkki. Palkkasin sen paikallaan olemisesta kerran, eikä se väistänyt minua ollenkaan. Nousi hyvin perusasentoon. Puolikas lähti siitä, että se oli ollut vähän levoton.

Seuraaminen kytkettynä - 6: Haahuili, unohteli käännöksiä ja oli itse hyvin hukassa. Minäkään en helpottanut ristiriitaisilla ohjeillani asiaa ollenkaan. Koitti tsempata, muttei kuitenkaan riittänyt.

Seuraaminen taluttimetta - 7: Sama meininki jatkui, mutta tsemppasi. Ajoittain teki todella hienosti! Mokailin itsekin ihan huolella, kun tein mm. täyskäännöksen väärään suuntaan. Temponvaihdoksessa koira pysyi juuri oikealla paikalla ja oli äärettömän upea!

Maahan meno seuraamisen yhteydessä - 9½: Tämän teki omalla tasollaan hienosti! Ei mitään hajua mistä puolikas lähti.

Luoksetulo - 7: Tipahti ensimmäisellä paikkakäskyllä maahan. Mikälie aivopieru. Toisella jäi hyvin ja tuli nätisti laukalla luokse ja teki hyvän, mutta vähän hitaan perusasennon.

Seisominen seuraamisen yhteydessä - 8: Haahuili ensin seuruussa, mutta tsemppasi hienosti! Valui perään kuulemma viisi askelta, mutta videolta näkyy ettei koira tullut kuin kolme pientä askelta.

Estehyppy - 5: Oma moka, kun katsoin, että koira katsoi estettä, mutta katselikin maassa istuvaa ihmistä, jonka luo olisi mennyt. Ei kuitenkaan ylittäny kehänauhaa, ja meinasi sen jälkeen hypätä esteen omine lupineen. Kuitenkin toisella käskyllä nätti ja siisti hyppy! Miltei kympin arvoinen, ottaen huomioon treenimäärän.

Kokonaisvaikutus - 7: En enää kunnolla muista mitä meille kerrottiin, mutta olin kuulemma itse hirveän levoton, annoin koiralle ristiriitaisia ohjeita, sekä liikkeiden välejä pitäisi treenata.

Sijoituttiin kuitenkin 1/2, sekä pisteitä oli yhteensä 150,5p eli ALO2.

Ei vaatisi enää paljoa siihen ALO1:n joka lähdetään varmaankin hakemaan virallisesta kokeesta, kun saadaan treenisuunnitelma valmiiksi. Pääsääntöisesti koira osaa liikkeet ja tekee hyvin, mutta jännitys vie voittoa meiltä kummaltakin. Liikkeiden välit kun treenataan kuntoon, niin hyvä tulee, ihan varmasti.

Käytiin tokojen jälkeen roskaruokailemassa ja sitten lepäiltiin ja odoteltiin Essiä ja Naria. Kun Essi saapui Hakunilaan, piipahdettiin kaupassa ostamassa tarpeita illan ruuaksi ja oikeastaan melkein heti siitä suunnattiinkin kohti Hakunilan urheilupuistoa. Urheilupuistossa tavattiin Tiia kera Gavan ja Ruutin, sekä Maria bortsukolmikkonsa kanssa.

Linkki lähinnä höntsäili. Se teki metallilla pitoa, sekä luovutusta. Muutoman seuruupätkän, frisbeen hakua ja pari liikkeestä pysähdystä. Sen jälkeen se höntsäili kevyesti temppuja mm. reiden päällä istuminen, selkään hyppääminen, sekä tanssiminen. Ehdittiin me poseeratakin yhdessä kameralle ja ottaa Linkistä uudet rakennekuvat.

Loppuilta kului pitsaa tehdessä, sekä karkkia mässyttäessä ja uunoa pelaillessa. Oikein mukava ilta, joka venyi hieman pitkäksi ottaen huomioon seuraavan päivän aikaisen herätyksen. Tänä iltana Linkki simahti yhtä nopeasti kuin minäkin.

Maalaistollot matkustaa: Vantaa osa 1

Voivoi, jos sitä nyt olisi kasannut ja kerännyt itseään tarpeeksi siihen, että jaksaa käydä ajatuksen tasolla koko hurjan viikonlopun lävitse! Olen maanantain oikeastaan vain nukkunut, sunnuntaina ensimmäinen ajatus oli, kun pääsin kotiin, että nukkumaan. Kyllä reissut vie voimia, vaikka oli ihan äärettömän kiva ja mahtava viikonloppu.

Perjantaina starttasimme jo puolilta päivin kotoa raskaan kantamuksen kanssa. Oli iso urheilukassi, johon oli tungettu sisälle reppu, jossa oli treenijutut ja muutamia vaatekappaleita minulle, sekä vettä ja muuta juotavaa. Juna-asemalle siirryttiin paikallisbussilla, joka meinasi tuottaa ongelmia ahtaine käytävineen ja olin melkein valmis kääntymään jo kotiin. Onneksi matkustaminen rennon koiran kanssa on helppoa, kun ei tarvi pelätä, että se ragoi jokaiseen ääneen, sekä tapahtumaan terävästi. Olin myös valmis luovuttamaan seuraavan kerran, kun koitin tulostaa valmiiksi ostettua lippua VR:n automaatista. Hirvittävän hankalaa hommaa!

Seuraavan kerran katastrofin ainekset olivat kasassa, kun mentiin junaan. Se oli ihan täynnä ihmisiä, lemmikkipaikat oli tupaten täynnä ja minä isoine kantamuksineni pyysin nätisti saada tilaa, kun en enää pidemmälle voinut koiran kanssa jatkaa. Sainkin tilaa onneksi, mutta Linkki-parka joutui jäämään käytävälle, josta välillä jouduin pyytämään sen sivuun. Onneksi matkakumppaniksi eksyin mukava nuoripariskunta, jota kovasti kiinnosti koira, sekä mukavan oloinen opiskelijanainen, sekä vanhempi rouvashenkilö, joista kaikki tykkäsivät koirasta. Vaikka Linkki ilkeästi lähentelikin opiskelijan lukuevääksi tarkoitettuna miniporkkanoita ja tunkeutui kainaloon, kun raukka venytteli. Oli kuitenkin hirmuisen mukava matka!

Asemalla onneksi Maija oli vastassa, eikä unohtanut meitä pieniä maalaistolloja! Siinä vaiheessa pystyi huokaisemaan helpotuksesta ja asennoitumaan seuraaviin koettelemuksiin. Maijan kanssa käytiin suuren suuressa Jumbossa shoppailemassa epätoivoisesti tuuletinta, jota ei kuitenkaan löytynyt. Harmillista. Sitten suunnattiinkin Hakunilaan. Linkki sai jäädä autoon odottamaan, kun minä puolestani raahasin varusteeni onnellisena yläkertaan. Ylhäällä odottikin hirveän rakastava lauma koiria. Naurun pusupomput, Oran huomion kerjäämiset ja Taran hömpötykset vastaan otettuani sain rauhoittua. Ja ruokaa! Namnam, hyvää ruokaa Maija teki meille!

Seuraavana sukellettiinkin agilityn ihmemaailmaan. Lenkkeiltiin Ojankoon, joka ei enää aiheuttanut niin suurta VAU-reaktiota kuin viimeksi siellä käydessämme. Onhan se edelleenkin ihan uskomaton mesta minun silmissäni ja olisin onnesta soikea, jos tuommoinen olisi itselläkin kävelymatkan päässä. Ensin chillailtiin ja sitten päästiin tekemisen makuun!

Alkuun Linkki muisteli miten putkia mennään, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Koira oli ihan liekeissä. Sitten alettiinkin koulimaan minua ja tekemään persjättöä, sekä valssia. Hirveästi olin hukassa, mutta Linkki teki parhaansa ja oli aivan superr. Kokeiltiin myös rengasta, jossa koira tarvitsi ensin tukea, että se hyppäsi oikeasti kohtaa ja lopunkaiken se alkoi onnistumaan hyvin ja junnu pääsi rallaamaan putkeen aina renkaan jälkeen. Linkki muisteli myös kontaktiesteitä vauvapuolella. Pääse juoksemaan lujaa vauvapuomia pitkin ja jäämään kontaktille nätisti. Sama tapahtui pentu-A:lla. Linkki opiskeli myös keppien ensimmäistä väliä Maijan opastuksella ja saatiin pikku hiljaa paimenen aivot raksuttamaan. Samoin se muisteli eteenmenoa toimien ihan superisti.

Kyllä itsellä syttyi pieni palo agilityyn tämän harjoittelun kanssa taas. Harmi, että oma kroppa ei tulisi kestämään kunnolla kuin hiekkakentällä treenaamista ja tästäkin jo selkä muistutteli, että otapas rauhallisesti. Linkki olisi varmasti super mahtava koira agilityssä.

Ilalla me vain rentouduttiin ja paineltiin kohtalaisen aikaisin nukkumaan. Alkuun ei Linkki meinannut vieraaseen paikkaan rauhoittua koisimaan, mutta tunnin sähellyksen jälkeen löysi paimen paikkansa sängynalta. Sen jälkeen se nukkuikin oikein tyytyväisesti. Meidän onnemme, että Maijan asunto on iso.

 Kuvista kiitos Maijalle! Vesileimattomat ovat puolestaan omaa käden jälkeäni!

Onnistumisia

Tänään (eilen) oli huikea päivä koiraurheilun saralla, kun Maija ja Kida nousivat kolmosiin, Rebecca ja Cecil aivan huikealla kahden kisan kokemuksella haalivat viimeiset LUVA:t kakkosiin ja vielä Jenny ja Ilo kävivät luustokuvissa hyvin tuloksin. Myös tuttavapiiristä Katjan Lumo ja Isla kävivät luonnetestissä koiran näköisin tuloksin. Olen niin onnellinen tuttavien ja ystävien saavutuksista, että miltei tihkun onnesta! Harmi, etten yksiinkään kekkereihin päässyt bilettämään.

Mitä me ollaan tehty? No! Mehän käytiin treenaamassa. Eikä missä tahansa, vaan ihan Hämeenlinnan torilla illan viilentyessä. Tässä tuppukylässäkin on elämää vielä siihen aikaan, etenkin baarien läheisyydessä. Ihmisiä siis oli jonkin verran liikkeellä. Katja oli saapunut viihdyttämään meitä Tuikun kanssa. Linkki rakastaa Tuituita ja Tui rakastaa Linkkiä. Höpsöjä lapsosia.

Ihan extempore olivat nuo treenit kuitenkin, kun ainakin minulla oli tarkoituksena mennä vaan chillailemaan koiran kanssa ja nauttimaan elämästä. Mutta ei, mitä vielä. Tuntui hyvältä, joten treenattiin. Tehtiin seuruuta, jossa naksuttelin hyvästä tekemisestä ja käännöksistä. Tehtiin myös onnistunut maahan jäävä, sekä luoksari. Linkki myös kierteli neljän penkin ympäri ja toimi mainiosti. Se hengaili vapaana lähellä ja oli muutenkin pätevä seurakoira.

Mutta Linkille sattui vahinko. Linkki unohti, miten mennään maahan sivulla. Hups. Koira katsoi minua hämmentyneenä, kun käskytin sen maahan. Onneksi unohdus oli vain hetkittäinen ja pian nuorukainen järjesteli palikat päässään ja tekikin muutaman nätin maahanmenon sivulla. Linkki on myös alkanut luistamaan liikkeestä seissiä, ja kokeilee vähän mitä saa tehdä ja mistä tulee palautetta.

Muuten Linkki suoritti uraansa hyvin seurapiiripaimenena, kun käytiin rääppijäisissä ja hengailtiin pihallakin pitkään. Mahtipaimen, mahti seura ja mahti päivä!

Elokuun startti!

miltei 1,5v

Heinäkuu vaihtui elokuuksi. Syksy tulee kohinalla, mutta ei kuitenkaan ilmojen puolesta. Aurinko paistaa pitkälti koko päivän täydeltä terältä - paitsi viimeviikolla, kun ukkonenkin kävi pariin otteeseen kylässä. Silti on aistittavissa pieni syksyn tuulahdus. Ennen odotin syksyä, mutta nyt en tiedä miten suhtautuisin siihen. Itselläni ei ole syksyä varten mitään odotettavaa, on vain tyhjää.

Linkin kanssa ollaan käyty treenaamassa tokoa painottaen kovasti tekemistä seuruun käännöksiin, sekä paikkamakuuseen. Yleensä laiskoina treenaamme takapihalla olevalla tienkaistaleella illalla. Hirveästi olen naksutellut sille hyvistä suorituksista ja palkinnut runsaasti. Yleensä ollaan pidetty joka toinen päivä pientä palkattomuustreeniä, että paimen joutuu odottamaan ruokaansa. 

Torstaina käytiinkin treenaamassa Pauliinan ja Jessen kanssa ihan oikealla kentällä. Linkki teki tällöinkin pidempää settiä seuruuta, luoksaria, ja jääviä. Lisäksi se sai hakea kentän keskeltä esineitä. Kuuma kyllä oli, sen näki junnusta ihan kokonaan. Loppua kohden Linkki suoritti kaksi noutoa. Kyllä siitä vielä hyvä tulee.

Lauantaiaamun startatessa arvuuttelin lähtisinkö jouksemaan vai kesäretkelle rauhalliseen tahtiin. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja nappasin jopa kameran mukaani. Minusta on tullut hirveän laiska kuvaaja, mikä on kyllä todella harmi. Enemmän tunnun napsivan puhelimella kuvia kuin koneella. Sijoitin lenkkireittimme kauniinVanajan ympäristöön, jossa olisi helppo päästää koiraa pulahtamaan virkistävään veteen.

koska normaalilta näyttäminen on mainstream

Käveltiin aina Aulangolle asti välillä pysähtyen varjoon ja välillä kuvia napsien. Tehtiin retkeä rauhalliseen tahtiin ja saatiikin tähän reissuun uppoamaan kolme tuntia. Bongattiin hääkuvausta, joku herrasmies otti uimassa olevasta Linkistä kuvia, sekä jäätiin katselemaan hevosia ja ratsastustuntia, mikä tuntui olevan hyvinkin mielenkiintoinen paimenen silmin. Ei sillä, että itsekään olisin aikoihin päässyt hevosten lähelle ja kieltämättä pieni kutina alkoi polttelemaan siitä, että kipuisi taas isomman eläimen kyytiin.

Koko reissun ajan Linkki käyttäytyi hyvin. Se pysyi lähellä, kun pyydettiin ja sai mennä viipottaa kauempanakin. Muutaman kerran se kyseenalaisti käskyjä olla kiusaamatta sorsia tai mennä järveen, mutta muuten koiran kanssa oli tosi kiva liikkua. Loppua kohden alkoi vaan tulla kuuma ja allekirjoittaneella on kameran hihnasta rusketusraja - jes!

L katselee heppoja

chillailukaveri

tuntuuko sinusta joskus, että joku tuijottaisi? HMMM..

Riemua ja väärän rotuisia!

Heinäkuun lopun kuumat helteet ovat rajoittaneet pahasti koneen ääressä istumista. Olen keskittynyt lähinnä kuolemaan sängyssä ja säälimään koira parkaa helteillä. Ollaan suihkuteltu, käyty uimassa ja sijoitettu lenkit, sekä treenit mieluiten iltaan tai yöhön. Rakas koneparkakin vetelee viimeisiään, ylikuumenee ja kiukuttee - saa nähdä koska posahtaa.

"WTF, nainen huutaa taas!"

Perjantaina 25.7 saatiin rotukaveri seuraksi. Heidi saapui Riemun kanssa meidän pieneen pitäjään vierailulle. Tarkoituksena oli ensin treenailla, mutta kolmen jälkeen oli vielä pikkuisen liian kuuma. Bortsut saivat juosta nurmikentällä ja hyvin niillä natsasi yhteen. Kuitenkin molemmat makoilivat kuumuutta hirveästi. Tehtiin treeninä Linkin kanssa nouto, sekä pari seuruu pätkää ja taisi olla liikkeestä maahankin siinä hötäkässä mukana. Meno oli kuitenkin vähän laamaa, joten päätettiin lähteä uimaan.

Riemu ja Linkki ovat niin erilaisia persoonia, mutta hyvin pysyivät rannassa. Linkki ei huidellut omille teilleen järveen, eikä hukkunut. Riemu sen sijaan lutrasi rannassa. Vaihdettiin vielä uimapaikkaa kivilaiturille, josta Riemu humpsahtikin tottuneesti järveen ja junnu meni tietenkin perässä. Hyvin ne rallittivat laiturilta veteen ja rannasta laiturille. Hirmu kivaa oli!

Sunnuntaina 27.7 lähdettiin puolestaan Katjan ja Lumon kanssa katsomaan vääränrotuisia. Tai minulle väärän rotuisia kavereita. Tosin en tiedä siltikään, ovatko ne niin vääränrotuisia? Hmm, ken tietää. Aussie Openiin meillä kuitenkin oli suunta. Siellä oli huisisti tuttuja; Maija kera Naurun, Essi Narin kanssa, Oona ilman koiraa, Jenny ja Ilo, Jenna ja Hyrrä, sekä blogipiiristä stalkkaukseni kohteeksi joutunut Milli ja Priya. Myös uusia ihmisiä huimasti, sekä Wirneen J-naperoita omistajineen. Suloisia nuoria aussiepentuja sikisi meidän leirissämme ihan hirveästi.

Kokonaisuutena reissu oli ihan törkeän mahtava. Oli hieno päästä seuraamaan aussieiden skaboja, ja sain ensimmäistä kertaa tänä kesänä kunnon rusketusrajat! En kuitenkaan palanut, kovin pahasti. Löysin myös Lumon kanssa yhteisen sävelen. Lumohan vihaa Linkkiä, mutta voi kuinka pienen aussien naama levisi riemuun, kun se tajusi ettei minulla ole ällöttävää poikaa mukana. Lulle olikin varsinainen tumma ja tulinen rakastaja, joka viihtyi sylissä.

kaunis Nau <3

Naurun kehän jälkeen, karkeloiden ilmeisesti lähentyessä loppuaan, laitoimme leirin kasaan ja päätimme vielä lähteä ruokailemaan läheiselle ABC:lle porukalla. Oli mahtavaa nauraa ja juoruta ihanien naisten kanssa. Kunnollinen vapaa päivä arjesta, oi kyllä!

ps. Me lähdemme visitoimaan Vantaalle 8.8-10.8, sekä Maijan mokoma taisi ilmoittaa miut ja Linkin NakkiAloon, APUA!!

Kaksin karkuteillä

Kuumuus ei meitä kaada, kun päästään rannalle vilvoittelemaan. Taas eilen käytiin uimassa ja saatiin kahdesti, kahdesti niskaan kultsu-uros. Ei se mitään, koirien kanssa sattuu vahinkoja, mutta tämäkään omistaja ei viitsinyt pyytää anteeksi koiransa viipottelua vapaana - vaikkei lähestyjä ollutkaan vihamielinen. Mutta on se kumma, kun ei koiraansa viitsi kytkeä, vaikka näkee toisen koirakon tulevan kohti rantaa. Pläntti on onneksi niin leveä, että pystyimme valtaamaan toisen puolen siitä ja nopeasti herra lähtikin kalppimaan koirineen pois.

Linkki haki lelua ja minäkin uskallauduin uimaan bortsun kanssa. Olen kyllä iloinen siitä, että tuo ui hyvällä tyylillä ja tehokkaasti - sekä nauttii tekemisestä. Lelu löytyi joka kerta, vaikka kerran se meinasikin hukkua vesikasvustoon. Linkki ei myöskään välittänyt minusta uimasilla, vaikka moni koira olisi saattanut hätääntyä siitä. Poitsu oli äärihieno.

Illemmalle uhmattiin aurinkoa ja lähdettiin Katjan kyydillä itään treenaamaan. Oli ihan järkyttävän kuuma hiekkakentällä, josta ei juuri ollenkaan löydy varjoa. Olin lähtenyt matkaan taas vailla treenisuunnitelmaa, jotain epämääräistä olin kehitellyt hypystä, sekä seuruun käännöksistä. Pyh, hyppyä päästiin ottamaan. Huomattavasti säkää matalammilla lankuilla, mutta Linkki kuitenkin meni yli palkan luo. En laskenut toistoja, kuinka monta kertaa tehtiin niin, mutta päätin jättää hypyn hautumaan.

Pieni tauko, ja sen jälkeen otettiin paikkamakuu ryhmässä. Taisi olla kahdeksan koirakkoa rivissä ja Linkki ensimmäistä kertaa keskivaiheilla. Ei reagoinut muiden käskyihin vaan tipahti omalla hieman kieroon maahan. En tiedä kuinka kauan makuutettiin, ehdin täyteen matkaan ja palkkaamaan muutamaan otteeseen, ennen kuin paimenlapsi kyllästyi ja alkoi nyhtää kentällä kasvavia ruohotupsuja. Kävin ohjentamassa sitä kyseisestä toiminnosta ja loppuajan makasi hyvin, rauhassa ja täpäkkänä. Täytyy alkaa keksiä jotain paikkamakuuseen jipoiksi, ettei siitä tule liian tylsää liiketti.

Seuruussa Linkki kävi hirveillä kierroksilla. Sillä oli kunnollinen "Katso! Katso! Minä osaan!"-draivi päällä ja junnu tuppasi hieman edistämään, vaikka esittikin ihan mahtavaa työtä. Käännöksissä hukkui, ja oma jaksamus ei riittänyt treenaamaan näitä sen enempää. Palaillaan kotioloissa sitten enemmän. Otettiin myös yksi luoksari täydeltä matkalta ja se oli kympinarvoinen suoritus. Ei ennakoinut käskyjä. Linkki teki myös avoimen kaukot ja treenaili voivoin kaukojen m-s-vaihtoja. On se super.

Loppuajan odotteli varjossa kiinni autossa ja oli äärettömän nätisti. Autoon olisi vain tahtonut jäädä Katjan ja Tiinan koiraksi, viidenneksi pääksi laumaan. Suostui se loppujen lopuksi lähtemään minunkin matkaani. Hölmö tapaus on tuo mustavalkoinen, mutta niin mahtava ja rakas.

ps. voisi edelleen opetella suunnittelemaan treenejä.