Team pahasti pihalla

Keskiviikon tokoilut menivät mainiosti. Paikalla oli meidän lisäksi kaksi koirakkoa, molemmat komeasti veteraani-iässä olevia narttuja. Linkki leikkii, leikkii muuten kuin pieni piru. Kentällä se suoraan ampuu kiinni leluun, ja sillä on kivaa. Ei tarvitse paljoa houkutella leikkiin, kun pentu on jo heti mukana. Se myös pysyy näpsäkästi irti (Obs! Treenaisit sitä kakaraa joskus hihnassa, niin hihnaseuruusta ei tule mörkö), eikä sinkoile sinne tänne, vaan pysyy lähellä näppärästi. Linkki joutui tänään olemaan myös kiinni seinässä, ihan vain sen takia, että pystyi kommunikoimaan treenikaverin kanssa, jonka koira arastelee muita. Näppärästi pentu suoritti oman osuutensa.

Leikin ohella otettiin pari eteentuloa, pyörittiin kumpaankin suuntaan, sekä esitettiin kameralle myös pätkä imutusseuraamista, sekä sivulla oloa. Huomasin, etten ollut ihan koko ajatuksella taas mukana tekemisessä, niin treenaus meni säheltämiseksi. Eihän se vielä ole niin vakavaa, kun pentu on nuori ja sen kanssa suunnittelemattomuuden voi paikkailla leikkimällä. Kuitenkin minun pitäisi oppia suunnittelemaan omakin treenini, eikä vain mennä säheltämään jotakin, koska jos oma ajatukseni on mukana ja olen skarpimpi, on pentukin huomattavasti paremmin mukana.

Treenien jälkeen me sitten mentiin käymään kaverin luona. Tuli taas jauhettua huimat määrät koirista ja muusta sellaisesta Linkin ollessa mainio seuraherra. Vähän se tuppaa vieraiden käsiä mähläämään suullaan innostuessaan. Pitääkin alkaa puuttua siihen tapaan, sillä hieman ällöttävää noin rapsuttajien puolelta, jos pentu intoutuu mähläämään enemmänkin.

Muistilistaa itselle:
- Kädet alas ja hartiat rennoiksi perusasennossa
- Suunnittele treenit (Oikeasti. Yritä edes.)
- Hihnatreenejä!!
- Keskity myös oman pään haldaamiseen
- Siirry iltaisin viettämään zen-hetki mielikuvitus koiran kanssa ja funtsi treenien tapahtumia, sekä sitä, mitä voisit tehdä paremmin.

Kuvista kiitos Jennille!

Hanskat hukassa, vai eikö?

Eilisen hakutreenit olivat mainiot – mitä voisikaan kuvitella, kun kyseessä on Linkin treeni. Pentu sai olla ensimmäinen koira, koska muille koirille oli tällä kertaa tallottu alue. Vielä ei Linkkiä sekoitettu monilla hajuilla, vaan pentu sai lähteä hakemaan pistoilla neljä ukkoa. Ensimmäinen löytyi helposti ja pikku musta tuntui olevan hyvin kartalla. Mokoma vain vähän huijasi, kun ehti vilkaista toisen ukon sijaintia ja oli heti lähdössä. Kävi katsomassa paikan, missä ihmisen oli nähnyt ja vasta sen jälkeen etsi muilla aisteilla. Kolmannen ukon kohdalla kaikki oli ok, mutta neljäs oli ihan totaalisen hukassa nuorelta mieheltä. Se hukkasi koko asian pointin. Kävelin itse ukon luo ja sitten pentu vasta hoksasi, että mitä piti taas tehdä. Viimeinen ukko oli hirmu helppo, jotta ei jäisi epäonnistumista mieleen.

Kokonaisuudessaan treeni oli kiva ja onnistunut. Itse tunsin taas olevani enemmän kartalla, vaikka treeneissä matkin enimmäkseen pesusientä, kun imen tietoa kanssaihmisistä, koirista ja opetustavoista. On mielenkiintoista, kun porukassa on paljon eritasoisia koiria ja pääsee itsekin kehittymään muussa kuin koiran ohjaamisessa. Myös ukkona olo tuntui aluksi vaikealta, mutta eilen löysin sen mukavan puolen metsän siimeksessä makoilusta. Kaatuneeseen kantoon nojaillessa tuli taas sellainen euforian fiilis. Tämä, tämä on se laji johon sytyn. Hyvällä porukalla treenaaminen on parasta.

Samalla mietin sitä pitkää matkaa, mikä meillä on päämäärään. Päämääräksi olen laittanut kisatavoitteen. Saa nähdä koska siihen ollaan valmiita. Tärkeintähän on matka, eikä niinkään päämäärä. Haku on vaativa lajina, ainakin minun silmiini. Mutta jo näinä kahtena kertana olen nähnyt niin erilaisia koiria ja tapoja opettaa, että enää vaan lankeaa vastuulleni osata opettaa oma koira oikealla tavalla. Haluaisin Linkistä haukkuvan hakukoiran, toivottavasti pojulta lähtee haukku irtoamaan, vaikka se nyt on vielä niin hiljainen yksilö.

Noh, näihin sanoihin ja tunnelmiin. Me lähdetään treenaamaan iltasella taas tokoa.

Näytelmää, tovereita ja tulevaa

Voi koirat, etten sanoisi. Lauantaina vierailin Tervakosken näyttelyssä. Tarkoituksena toimia turistina ja kuskina huimien 1,5h yöunien jälkeen, mutta lopunkaiken löysin itseni kehästä saksanpaimenen hihnan päästä. (Hups?) Huonojen yöunien kanssa tarkkaavaisuus vähän kärsi ja toinen koira pääsi provosoimaan esitettävää alku kehässä. Pöh. Onneksi yhteistyö alkoi luistaa sen jälkeen ja ihan näppärähän tuosta loppujen lopuksi tuli. Tuomarina oli Leni Finne - miellyttävä naisimmeinen ja pidin hirveästi siitä, miten hän kohteli koiria. Arvostelu oli mielenkiintoinen, sillä emme saaneet yksilöarvostelussa ollenkaant tuomiota, vaan arvosanat jaettiin vasta kilpailuluokassa. Avoimeen oli ilmoitettu seitsemän koiraa, joista onneksi vain viisi oli paikalla. Meidät osoitettiin neljännelle sijalle kerä EH:n. Mahtavaa, etten sanoisi! Ensimmäinen kerta tämän koiran kanssa ja lennosta vielä. Ensiviikon sunnuntaina onkin hihnan päässä ilmeisesti amerikanakitanuorukainen, joten näyttelyn täyteinen sunnuntai siitäkin tulee!

AVO EH AVK4 "Riittävät mittasuhteet, sopiva luusto. Oikeanlinjainen pää. Lähes pyöreät silmät. Riittävä eturinta. Melko lyhyt olkavarsi. Oikeanmallinen rintakehä. Melko kapea etuosa. Ok takakulmaukset. Riittävä askelpituus. Hieman epävakaat kintereet, löysä edestä. Räyhää kehässä."

Sitten sunnuntai-iltana meillä kävi vieraita Hämeenkosken suunnasta. Pieni Lori-mudi omistajineen tuli painikaveriksi nuorelle miehelle. Pennuilla synkkasi yhä edelleen loistavasti, eikä ylimääräisiä purinoita juuri ollut. 4kg painoerolla ne saivat hyvät leikit pystyyn painien ja juosten. Pidempi jalkaisempi Linkki oli omiaan heinikossa juostessa, kun pienempi Lori jäi perään. Oli poitsulla hauskaa, kun oli kerrankin nopeampi toista. Muut ovat vieneet Linkkiä ihan 6-0, mutta Lori jäi jälkeen.

Mudineiti osoitti nuorelle herralle kaapin paikan.

Kiäli!

Minulle ei sitten osu koskaan koiraa, joka näyttää kuvissa normaalilta...

Huomenna mennään hakutreeneihin, keskiviikolle on toko, torstaille varmaan menen hengailemaan apukäsiksi kentälle tokoon ja hmm, sitten onkin viikonloppu taas. Kyllä ne koirat vaan vie kivasti aikaa tässä töiden ohella. Onneksi Linkki on niin helppo ja kiva.

Keskiviikon terävimmät

Köh, jos sanon, että pentuni oli eilisissä treeneissä aivan hirveä ja aivoton ja muutenkin ihan syvältä koko päivän, niin uskooko kukaan? No, ei ainakaan paikalla olleet treenaajat. Linkki esitti mitä mainiointa kakaraa ihastuttaen kanssaihmisiä jälleen kerran. Ja näyttipä pentu omistajalle, että hänhän muuten osaa. Kotoa otettiin hieman lentävämpi lähtö, eli kotiin, koira pihalle, kamat autoon ja huristelemaan takaisin kaupunkiin. Ei pentu siitä mitään tuumannut. Otettiin vielä koira ja kaksi ihmistä matkaltakin kyytiin. Linkki vain rakasti ja paljon.

Treenipaikalla oli taas menoa ja meininkiä. Zumbatreenit vieressä, hirveästi ihmisiä nauttimassa kauniista päivästä, tanssijoita ja ties mitä muuta. Linkki ei - arvaten kyllä - ollut moksiskaan moisesta hälinästä ja tasoittui helposti. Leikittelin pennun kanssa vähän aikaa, ennen kuin kaikki koirakot oli kasasssa ja koitin tarjota auttavaa kättäni muutamalle. Otettiin liinan kanssa vauhtiluoksareita porukan koirille, ja saipa Linkkikin tulla oikein vauhdikkaasti luokse pienellä hetsauksella. Mustavalkoinen oli oikein pätevä eläin.

Linkin kanssa leikin paljon vapaana. Pyörittelin sitä ympäri kenttää pyytäen kontaktia ja lähellä oloa, en mitään sen suurempaa. Juoksentelin ja palkkailin lelulla. Otettiin kahden lelun leikkiä, pieni paikalla olo ja parikertaa eteentuloa imuttaen. Jukupätkä, kun pikkupiski on upea. Se ei häiriintynyt koirakoista, ei toisesta vinkulelusta, ei pyöräilijöistä tai tanssijoista. Silloin, kun tehdään hommia, niin tehdään. Meillä oli hauskaa.

Mulla oli Ocan kanssa usein ongelmana se, että turhauduin nopeasti. Ehkä mulla oli liian suuret odotukset ja me mentiin aina väärällä asenteella kentälle. Tartutin asenteeni hyvin helposti koiraan ja peli oli menetetty. Pennun kanssa on helpompi mennä kentälle. Jokuvoi olettaa, että puolivuotiaan pitäisi osata jo hirveästi, mutta ottaen huomioon kuinka vähän yhteistä taivalta meillä on takana, pidän siitä, missä kuosissa pentu on nyt. Se voisi olla paljon enemmän, mutta ei meillä ole mikään kiire. Tekemisen asenne kentälle pitää saada vaan hyväksi. Kotona fiksaillaan perustekniikkaa, ennen kuin sitä lähdetään viemään häiriöön. Pääosin me siis leikitään ja tehdään jotain pientä ja somaa. Hiotaan perushallintaa ja yhteistyötä kuntoon.

Eilen Linkki matki myös hyvin seurapiiripaimenta. Se pääsi mukaan pikkulauantain humputteluille, kun käytiin kaveriporukan kanssa terassilla juomassa "yhdet". Turvallinen nurkkapöytä terassilta, jossa ei ollut paljoakaan hälyä. Pentu kävi kerjäämässä vähän huomiota ja pääosin se nukkui. Kuin myös sen ajan, kun huristeltiin ympäri kaupunkia. Ihmiset vaihtui etupenkillä ja Linkki ei ollut moksiskaan. Itse en kyllä koiraa veisi villeinä viikonloppuina terassille, mutta keskiviikkoillan rauha oli tarpeeksi mukava. Kukaan ei tullut sörkkimään koiraa, eikä edes keskustelemaan. Saatiin olla omassa porukassa rauhassa. Hyvä niin, ei tarvinnut kenellekään ärhennellä. Sitten autoiltiin vähän lisää ja loppujen lopuksi vaihdettiin poitsun kanssa kaverinkin autoon, eikä siinäkään ollut mitään ongelmaa. Pentu on vain niin sopeutuvainen eläjä, mutta oli se kyllä väsynytkin.

Tänään olin auttamassa tokoilijoita pienellä kertomuksella ja saatiin sitä kauankaivattua yhteisöllisyyttä. Vähän harmistutti, ettei ollut oma koira mukana, mutta Linkki pääsi nauttimaan meidän kahdenkeskisestä ajasta. Viikonloppuna lähden näyttelyihin tukemaan toveria seefferikehälle, sekä varmaan pyörähdetään poitsun kanssa Vääksyssä illemmalla. Sunnuntai hölläillää, tiistaina on haku ja keskiviikkona lähdetään taas kimppatreeneihin. Kyllä tätä menoa ja meisinkiä on niin paljon kun vaan jaksaa puuhata.

ps. Oli kyllä mieltä lämmittävää kuulla, että me ollaan Linkin kanssa kuulemma tosi hyvin toimiva pari. Kiitos siitä!

Hakumetsän korkkaus

Ei herranjestas. Tarkoituksena ei olisi nyt kuitenkaan täyttää blogia kokoaikaisella hehkutuksella siitä, kuinka mahtava koira on ja kuinka helppoa on. Mutta kun en vaan yksinkertaisesti löydä niitä negatiivisia puolia. Pentu on kaikin puolin mahtava, hurmaava ja ihana. Paras.

Tänään vietettiin 3,5h hakumetsällä. Meidän,ja minun historiani ensimmäisessä hakutreenissä. Lajista on ollut aina kiinnostunut, mutta juuri koskaan en ole ottanut härkää sarvista ja mennyt kokeilemaan, mitä se laji oikeasti on. Tänään kuitenkin, oltiin mukana ja taisi joku suuri pesäpallomaila iskeytyä takaraivoon - tämä on se mitä haluan tehdä. Mukavan yhteisöllistä tekemistä, vaikka vasta tänään sain pintapuolisen raapaisun siihen mitä laji pitää sisällään. Pääsin ukoksi metsään ja suoriuduin kuulemma hyvin. Kehuivat mokomat niin minua kuin koiraakin. Treeniporukassa on aika dobberipainotteista, muutama landseer ja seefferikin löytyi. Me edustettiin ainoina BC-porukkaa. Hetkeksi tuli haikea olo katsoessani saksanpaimenen työskentelyä. Oca olisi varmaan ollut ihan mahtava hakukoira. Noh, eihän sille mitään voi.

Ja mitä Linkkiin tulee, vau. Ei vierastanut treeniporukkaa. Otettiin kolme pistoa, kun koira oli saanut hajun ihmisestä. Hienosti pentu haki ihmisen ja kivaakin oli. Seuraavalla ukolla fiksuna koirana bc kävi tsekkaamassa edellisen piilon, mutta uudella lähetyksellä suuntasi suoraan oikeaan. Kolmas kertakin sujui mahtavasti, vaikka piilossa odottikin mies. Pohdin hetken, että Linkki voisi sanoa tästä kaverista jotain, mutta eiii. Pentu rakasti, kunhan vain nakkia sai, niin kaikki oli ihania ja muutenkin. Autossakin koira odotti nätisti, vaikka muut haukkuivat silloin tällöin, ei kimakan pikkumiehen räyhäystä kuulunut.

Itse pääsin kerran umpipiiloon odottamaan ja kerran makasin rähmälläni maassa ja kerran sain tönöttää puun takana. Taisi olla dobbereita kaikki, ellen ihan väärin muista. Oli kyllä huisin hauskat treenit ja hyvä porukka. Sai Linkkikin kehuja paljon, jopa ihmiseltä, joka ei bortsuista liian välitä.

On mamma pojasta ja itsestään ylpeä, ensi viikon hakuiluja innolla odotellessa!

Omalle muistilistalle:
- Hanki nainen farmari, mieluiten hyvällä maavaralla (pliis, matala pösö kuolee tuonne)
- Farmariin ehdottomasti häkki
- Treeniliivi tai -tasku (harvinaisen kätevä koiran palkkauksessa)
- Ota nyt herranjestas enemmän ruakaa koiralle mukaan!

Puoli vuotta takana ja paljon edessä + uutisia!

Huh huh, on tämä arki kyllä railakasta. Hetken ehtii taas lepäämään kotona ennen uuden viikon alkua. Tuntuu, kuin koko ajan pitäisi olla menossa ja sopia erilaisia juttuja, sekä tehdä paljon asioita. Linkki saavutti 15.8 mittariin sen maagisen 6kk iän. Pentu on kasvanut ja kehittynyt mielettömästi siitä, kun se tuli minulle. On se kyllä ihana, edelleen. Keskiviikkona ilmoitin itseni viimein elämäni ensimmäiseen koiraseuraan, wau. Ihan uusi virstanpylväs meidän urallamme.

Torstai oli siis Linkille ilon päivää, käytiin pitkä metsälenkki, sekä lähdettiin treenaamaan. Tai oikeastaan vaan leikkimään häiriössä vapaana. Pikku hiljaa olen uskaltanut päästää koiraa irti hihnasta ja luottamaan siihen enemmän. Vielä kertaakaan mikään ei ole voittanut minua, vaikka käytiinkin lähellä toisia koirakkoja! Jee!

Lisäksi ohjaajan puutoksen kanssa meikätyttö pääsi vetämään JH/näyttelytreenejä. Luoja paratkoon millainen show! Taisin kuitenkin ylittää itseni ja tarjosimpas pienen bc-pennun esitettäväksi nopealla pikakertauksella siihen, mihin koira on tottunut. Ensimmäistä esittäjää Linkki tykkäsi viedä 6-0, kun tytön asenne oli vähän varovainen. Pienellä itseluottamuksen valulla saatiin nätti liike ja hyvä seisotus. Samalla pentu toimi kahdella muulla esittäjällä hyvin. Hyvä tietää tulevaankin, ettei se ole niin kiinni minussa. Otettiin puolivuotiskuvat ja heiteltiin vähän palloa Linkin rallatessa vapaana. Hirmu kivaa sillä oli ja niin oli minullakin. Pentu on niin helppo ja kiva.

Lauantaina Linkki ja mies viettivät yhteistä aikaa lenkkeilemällä ja naksuttelemalla. Kaksikon yhteistyötä on kiva katsoa, kun heillä on niiiiiiin kivaa. Mukavaa, kun toinenkin on löytänyt uuden alun koiran kanssa. Naksutteluhaastetta ei olla vielä startattu, mutta jospa sitä sitten huomenna.

Tänään lähdin koiranäyttelyturistiksi Heinolaan. Jo kolmas vuosi. Itselleni ensimmäinen kerta Heinolassa oli silloin, kun Oca sai ensimmäisen sertinsä ollen vastakkaisen sukupuolen paras vain himpun yli 9kk:n iässä. Voi sitä ilon päivää, yksi iloisimmista päivistä koiraharrastuksen saralla oli se, kun rumasta ankanpojasta kuoriutuikin sertinarvoinen piski, joka pieksi vielä muutaman nätimmän koiran. Viimevuonna Heinolaan lähdin kuskin roolissa auttamaan Sailaa Aidanin ja Sandran kanssa. Mitään hektistä menestystä ei heille tullut, saikohan molemmat koirat ERIn? Tänävuonna sitten olin täysin turisti, Jehun porukoiden kanssa lähdettiin haistelemaan koiranäyttelyn tuulia ja tulipas siinä tsiikailtua bortsukehääkin ja ihmetellä miten noita mustavalkoisia oikeasti tulisi esittää. Noh, eipä hirveän metsään ole menty tässäkään asiassa, niin hyvillä mielin voikin jatkaa treenailua ja katsella ensivuoden junnukehiä, jos pojan veisi piipahtamaan kerran kehässäkin.

Ja sitten siihen THE asiaan. Kun viimein sain luuni kasaan ja ilmoitettua itseni seuraan, kasasin ne luut myös sen suhteen, että laitoin kyselyä haku-ryhmään. Ja arvatkaapas mitä, me saatiin paikka! Huomenna olisi ensimmäinen THE koitos uuden haku-ryhmän kanssa. Hieman pistää jännittämään, kun ei itselläkään ole mitään hajua kyseisestä toiminnosta. Toivottavasti meidät otetaan hyvin porukkaan ja päästään sisälle siihen mitä tapahtuu. Sen näkee kuitenkin vasta huomenna.

Paluu arkeen, jota ei ole vielä koettu

Huh huh, paluu arkeen. Kahden ja puolen kuukauden loma on nyt lusittu, mutta onneksi pennun kanssa perusasiat on saatettu hyvälle tolalle. Kuten yksinolo, ruokailu, ja ulkoilu. Pentu on ollut mainio kaveri viihdyttämään minua, sekä miestä siinä pienissä määrin, mitä hän on ehtinyt olemaan kotona. Nyt kuitenkin on onnistuneesti korkattu oma arki ensin koulun ja sitten uuden työpaikan voimin.

Linkin arki taas alkoi poikien keskinäisellä päivän vietolla. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun talon miehet olivat kauemmin keskenään kuin tunnin. Mutta oli kuulemma heillä ollut kivaakin. Mies pääsi nauttimaan koiranomistajan iloista ja oli kuulemma lähtenyt hymyillen metsään koiran kanssa. Pentu kuulemma käyttäytyi mahdottoman upeasti hihnassa ja tuli metsässäkin luokse. Mies oli jopa ottanut nameja mukaan, jotta voisi luoda koiraan kunnon suhdetta! Hyvin meni kaksikolla, vaikka olin unohtanut kertoa oikean luoksetulokutsunkin. Mahtavaa kuitenkin, että pojat löysivät yhteisen sävelen näinkin nopeasti. Toivottavasti mieskin innostuu kunnolla koirailusta töidemme mennessä ristiin ja pennun vaatiessa huomiota kummaltakin taholta.

Bongasin tuossa toisesta blogista mielenkiintoisen haasteen. Vielä kun oma päivärytmitykseni on hukassa työn kanssa, niin tämä haaste on todella mainio. Samalla voin myös parantaa poikien suhdetta toisiinsa, mikäli saan miehen valmennettua nopealla pikakurssilla naksuttimen käyttöön ja opetettua oikeat otteet koiran kanssa. Sunnitelmana olisi, että itse naksuttelen aamulla ja illalla ja mies hoitaa päivänaksuttelut koiralle katsekontaktin puolesta. Toki vuoroja voidaan vaihtaa ja jääkaapin oveen laaditaan lista tämän haasteen turvin. Nyt vain käymään vielä perheneuvottelu asiasta ja huomenna tai ylihuomenna startataan haaste. Tekee varmasti hyvää meidän perheelle.

Linkillä on kyllä vahva kontakti minuun, sitä on vahvistettu ja palkattu kontaktista, mutta etenkin haluan hioa miehen ja koiran yhteistyöhön sellaista saumattomuutta ja mielenkiintoisuutta siihen, mitä muuta koiralla on tarjottavanaan kuin pelkkä kiva paijattava tai treenikaverina olo. Ocan kanssa mies innostui kovasti, mutta Linkin hyväksymiseen on mennyt aikaa. Ehkä viimein hänkin on valmis hyväksymään uuden perheenjäsenen ja ottamaan uuden alun koiran kanssa? Tiedän miehen rakastavan koiria ja haluavan toimia koiran kanssa, mutta usein pelko epäonnistumisesta voittaa sen kivan tekemisen. Ehkä olen itse lietsonut asennetta eteenpäin, kun en ole antanut miehelle tilaa tehdä asioita oman ajattelun mukaan, vaikka olenkin onnistunut valmentamaan sitä parempaan suuntaan koiran koulutuksessa ja omistamisessa. Haluaisin vain avata lisää puolia koiran kanssa harrastamisesta. No, startataan nyt pienin askelin!