Mitä me ollaan tehty viimeaikoina?

...laitettu kotia joulukuntoon. Minäkin, joka en joulusta välitä, olen laitellut kynttilöitä sinne tänne ja jopa jouluvalot koristaa olohuonetta. Pientä siivousurakkaakin on tehty ja ulkolyhtykin palanut miltein joka päivä.

...tarvottu metsiä lävitse. Vietetty tosi paljon aikaa hihnatta ja korostettu lähellä pysymistä, kun koiran nenä meinaa viedä vähän liikaa mennessään. Tänäänkin jäniksen jälkien jäljittäminen olisi ollut hieman kiintoisampaa kuin korvien auki pitäminen. Vaikkakaan en kovin suurta ongelmaa ole nähnyt enää, kun koira kuitenkin entisen sinkoilun sijaan pysyy näköetäisyydellä ja herää hajumaailmoistaankin kovemmalla käskyllä. Ainahan olisi kivempi, jos se olisi myös omatoimisesti hereillä ja pitäisi laumastaan huolta. Sen takia olenkin välillä hylännyt sen laumasta kääntymällä täysin eri suuntaan, minne Linkki tietää tutun reitin menevän. Hyvin se on aina palannut ja ollut hetken tarkkaavaisempi menemisistäni.

...treenattu asennetreenejä. Kaipaan bortsun seuruuseen enemmän potkua ja ollaankin työstetty lyhyitä treenejä lelupalkalla. Vahvistettu oikeaa paikkaa kainalopalkalla, niin käännöksiin kuin siirtymisiin ja peruutuksiin. Kohtuu vauhdikasta treeniä, jonka pääpaino on ollut tosiaan karsia edistämistä, löytää oikeaa paikkaa, sekä lisätä tarkkuutta korkeammassa vireessä. Pikku hiljaa pitää alkaa jättää lelua kainalosta ja siirtää sitä muihin kohteisiin ja lisätä häiriötä treeniin ja katsoa miten näyttävyys pysyy tekemisessä.

...noudettu palloa. Olen itse ollut kranttu heittelemään mitään lentäviä objektiiveja silmää käyttävän koiran päänmenoksi. Olen kuitenkin yhdistänyt tähän perus pallon heittoon enemmän malttitreeniä ajatellen noutoa. Palautuksia en ole vahvistanut, mutta pallon lentäessä pitää pysyä paikoillaan, ellei toisin ole sanottu. Muuten ei saa hakeakaan, vaan minä haen lelun ja lähdetään pois. Haastetta on tuonut lumi, johon narupallo uppoaa hyvin. Koira pääsee käyttämään nenäänsä eri tavalla etsiessään palloa, josta on joutunut luopumaan jo kerran mahdollisen katsekontaktin vuoksi. Linkiltä onkin alkanut hienosti löytyä malttia, vaikka se kiihtyykin kuormittamisesta.

...ollaan myös vahvistettu objektiivien kiertämistä. Linkillä oli tapana hakeutua kiertämiskäskyllä merkkaamaan objektiivia, kuten merkkiä. Oli kierrettävä kohde sitten mikä tahansa. Haluan sen kiertävän nopeasti ja tekevän tiukan käännöksen, joten lelupalkka on otettu myös tähänkin, kun kannustamalla bortsu ei ole osoittanut toivottua tulosta. Treenikerta sillä meni ymmärtää, että lelu lentääkin taaksepäin kierron jälkeen - jolloin koira luonnollisesti irtoaa myös nopeammin merkkaamasta. Olen viivyttänyt pallon heittoa aina pidemmälle ja pidemmälle. Ollaan myös vaihdeltu kierrettäviä objektejä puista, tolpista, autoista, renkaista aina taloihin saakka. Haluan saada focuksen ja tekemisen oikean näköiseksi ennen kuin siirryn tarpeeksi ison kartion kiertoon koiran kanssa.

...opeteltu auttamaan arjen askareissa. Link kerää tyhjiä pulloja tai tölkkejä ympäristöstä. Se nostelee pudonneita asioita, kuten vaatekappaleita, ruokailuvälineitä ja pudonneita ruokatarvikkeita. Uusimpana ollaan otettu treeniin asioiden tuominen pöydältä. Sitä on tietenkin hieman hankaloittanut se, ettei koiralla ole lupaa mennä nenineen matalan sohvapöydänkään tasolle. Kuitenkin treeni ei ole tuottanut ei-hyväksyttävää käytöstä ja Linkki tunnistaakin nimeltä kaukosäätimen, lankakerän, sekä tupakka-askin. Se on nauttinut pikkupuuhailusta sisällä ja huomattavasti myös rauhoittunut lelujensa tarjoamisen kanssa, kun saa olla muulla tavoin hyödyksi.

...on kulkenut henkilökohtaisena varjonani. Näin lomaillessa tulee vähemmän tehtyä mitään, joten arki korostuu meillä. Koiran kanssa toki touhutaan ja sen ottaminen pikkujuttuihin mukaan on helppoa. Link tulee mukaani viemään pyykkejä pyykkitupaan, roskia roskakatokseen, hakemaan postia laatikosta ja välillä se pääsee erikoisvieraana kauppakäynnille mukaan autoon istumaan. Ei ole oikein muuten tullut liikuttua autolla ja tunnetusti mustavalkoinen rakastaa autossa istumista.

...toimitettu seurakoiran virkaa. Link on päästänyt taloon hyvin sisään kaikki vierailija ja opetellut ottamaan ihmisiä rauhallisesti vastaan. Vieläkin se häikäilemättä ui liiveihin sopivan rapsuttajan astuessa kuvaan, mutta malttaa myös hyvin rauhottua makoilemaan omiin oloihinsa ellei vieras itse lietso sitä riehaantumaan.

...tehty hieman diy-projekteja, joista koitan saada jonkin näköistä postausta aikaan niiden valmistuttua lopulliseen formaattiinsa. Nyt projektin aiheina ovat olleet kuppiteline kahdelle kupille (ruoka- ja vesikuppi, luonnollisesti), sekä hienohelmalle oma peti - vihdoin ja viimein. Vaikkakin koira viettääkin suurimman osan ajastaan sohvalla makoillen.

...pohdittu ruokintakuvioita vaihtelun vuoksi. Tuntuu, ettei niiden pohtiminen lopu koskaan. Ruokinta on nyt reilu puolivuotta ollut kohtuu samalla kaavalla, mutta tuntuu, että toivotut tulokset puuttuvat edelleen. Toki siinä oli välissä taas kausi, jolloin koira ei oikeastaan saanut lihaa ollenkaan evakossa asumisen takia, jota ollaankin tässä nyt paikkailtu. Sellaista soutaamista ja huopaamista tuntuu olevan tuon safkan kanssa. Lähinnä sen määrä ja laatu.

...yritetty kuvata kivoja talvikuvia. Mutta jostakin syystä järkkärin runko ei inahdakaan enää. En tiedä mikä sille on tullut. Pitäisi hieman tutkia asiaa ja koittaa ladata akku vielä kerran. Muuten onkin edessä uuden rungon hankkiminen. Ei kenelläkään olisi suositella tai myydä vanhaa runkoa meille? Tai järkevän hintaisia uusia runkoja, joihin menisi canonin objektiivit suoraan.

(Ensi)lumi

Sataa lunta. Se tarkoittaa joka talvi samaa asiaa. Meidän harrastusrintamalla hiljenee lopullisesti. Tämä vuosi ei muutenkaan ole ollut mitenkään hyvä harrastusvuosi treenillisesti, mutta tuntuu silti, että olemme saavuttaneet enemmän. Kaksi muuttoa, yllättävän raskas alkuvuosi töissä, sekä sen jälkeen yötyöt ovat sotkeneet normaalia rytmiä. Emme ole päässeet tekemään niin paljon kuin olisin halunnut, mutta minusta tuntuu silti, että tämä vuosi on kasvattanut meitä enemmän yhteen kuin kaksi aikaisempaa.

Täällä Kuopion suunnalla meillä ei ole treenipaikkaa. Emme koskaan ole viihtyneet oikein halleissa ja kylmä hiipii jäseniin. Hetkeen ei ole viitsinyt tehdä edes paikkamakuu treeniä, kun lämpötila on vaihdellut miinusasteisista luvuista hieman plussalle. Olemme kuitenkin lenkkeilleet, tehneet pientä lenkkitokoa, totutelleet uuteen ympäristöön ja elämän sääntöihin. Laumaan lisäyksenä tullut kissa on ottanut oman osansa projektista. Meillä käy enemmän vieraita, jotka bortsu on opetellut ottamaan vastaan.

Täällä välimatkat on pidempiä. Koirallisia ystäviä ei ole lähimailla niin paljoa, enkä ole edes vielä kerennyt kartoittamaankaan kaikkea. Saati tutustumaan ihmisiin, koska ensimmäiseksi monen vuoden työ- ja stressiputken jälkeen olen ottanut aikaa itselleni enemmän kuin koskaan. Se on kannattanut, sillä energiavarannot alkaa palautumaan ja ajatukset luistamaan paremmin. Elämä on kivaa.

Harrastusrintamalla hiljenee, mutten silti ole lakannut arpomasta, että kahlaisimmeko kasaan TK1:n vai siirtyisimmekö suoraan avoimeen. Olen kuitenkin alkanut pikku hiljaa kallistumaan sinne TK1:n puolelle. Kaipaamme niitä onnistumisiä koirakkona. Samalla pohdin, jos kroppani kestää, paluuta agilityn pariin. Vuoden alkuun olen suunnitellut itselleni fyssarikäyntejä, jotka kartottaisivat selän tilannetta ja antaisivat minulle keinoja hallita ja vähentää sen kipuilua. Nyt se on kestänyt yllättävän hyvin matkassa. Suunnitelmat on aina suunnitelmia, ja monta asiaa voi mennä vikaan. Tulevaisuutta ei voi kirjoittaa valmiiksi - sen tämäkin vuosi on opettanut.

Meillä on kuitenkin kaikki hyvin.

Kuorma liikkuu

Elämme vaihtelun vuoksi elämää kahden kodin välillä. Se ei varmastikaan ole koiralle yhtään sen helpompi yhtälö kuin minullekaan. Meidän päivämme Turengissa lähenevät kovaa vauhtia loppuaan. Omat työkuviot ja elämänmuutos suuntaan, joka ei ollut suunnitelmissa, ajavat tekemään ratkaisuja. Haluan jotain tuorretta, jotain uutta. Olen suunnitellut lähtöä eteläisestä Suomesta jo pidempään. Ensin lähdön piti suuntautua pääkaupunkiseudulle, mutta tarkemmin mietittynä siellä on kiva käydä - ei asua.

Nyt tavaroidemme ja uuden kodin suunnaksi on valikoitunut Kuopio, tarkemmin Karttula, Pohjois-Savo. Etelään jää monta ihmistä, etenkin koiratuttuja, joita jään kaipaamaan. Kilometrejä ei kuitenkaan ole mitenkään järkyttävän paljon välissä. Autolla tai julkisilla nekin on taitettavissa.

Metsäkunnasta toiseen metsäkuntaan. Savossa meitä odottaa tilava rivitalokaksio pienellä pihalla ja omalla saunalla. Samassa rivitalokommuunissa asuu tuttuja muutamiakin kappaleita. Kuopion harrastuskoirapiireihin en sen enempää ole tutustunut, lähinnä itsekseni naureskellut, että pitää varmaan tuon sekarotuisen ajokoiran seuraksi hankkia se aito ja oikea metsäkoira. Muita ei kylänraitilla oikein tule vastaan.

ps. meitä voi seurata instagramissa @bctakeachanceonme

Sä tsiigaat voittajaa~

Se vaatii rakkautta, hulluutta, draivia. 

Kaikki likoon vaan vaik se suututtais kaikkia. 

Viileyttä, luonnetta, maniaa, kovuutta, suoraa selkään, tääl tarvitaan totuutta! 

Kyyneleitä, verta, hikee. 

Loppuun asti vetämistä, vannomista Herran nimeen. 

Voitontahdon näät silmistä. 

Tää on niille jotka kulkee jalat maassa, pää pilvissä.

Cheekin Jippikayjei on biisi, josta vitsailin tekeväni meidän ensimmäisen ALO1 -tuloksen videon. Se oli alunperin Ocan biisi - sen piti olla meidän ensimmäisen tokokokeen täydellisen tuloksen biisi. Kun Ocan kanssa kisaura jäi näyttelyiden saralle, pieni mustavalkoinen rimpakinttu astui isoihin saappaisiin. Päivä toisensa jälkeen tavoite tuntui mahdottomalta, mutta hitaasti valettiin itsevarmuutta. Kaksi möllikoetta, kaksi virallista. En nostanut kolmanteen viralliseen odotuksia kovin ylös.

Olin hiljaa, en kertonut oikein kenellekään, että koe on varattu. Enimmäkseen tein mentaalitreeniä, mielikuvaharjoittelua. Koiran kanssa suhde kehittyy koko ajan. Meillä on mielestäni ollut hyvä suhde Linkin kanssa, mutta aina, kun sanon näin kävelemme parikuukautta eteenpäin uusissa haasteissa ja selätämme ne. Olemme aina uudella levelillä, vaikka luulin hetken kaiken olevan jo saavutettu. Siinä sivussa, missä minä kasvan ihmisenä, on Linkki kasvanut koirana. Olin luottavainen. Koira on teknisesti hyvä, se kestää palkattomuutta, sen pää pysyy menossa, jos minunkin pääni. Olen listannut ongelmakohdaksemme itseni.

Sunnuntaina, 28.8 suuntasimme Ylöjärvelle Harri Laisin silmien alle. Koe oli ajoitettu muuttokiireeseen, puolittain valvotun yön alle. Siinä kuitenkin oli kaikki onnistumisen aspektit kasassa, kun ensimmäistä kertaa sain mukaan rakkaan ihmisen. Sen kaikista parhaimman tsempparin, jota voi olla. Koepaikalle lähdettiin pienessä kiireessä - kaupassa oli liikaa jonoa ja tuntui, että moottoritie oli täynnä perä edellä vastaan tulevia autoja. Oltiin kuitenkin ajoissa paikalla, vaikka hetken pelästyin alokkaan alkaneen, kun kokoomassa oli hirveästi ihmisiä. Se olikin avo. Onneksi. Olimme silti viimeisiä alokkaassa, vaikka kohtuu hyvin ajoissa.

Meidät sijoitettiin numerolle 13, alokkaassa oli yhteensä yhdeksän koiraa ja olimme vuorossa neljänsinä. Emme siis liian aikaisin tai myöhään. Hetken laskin, että pääsisimme laitaan paikkamakuussa. Kuitenkin makuutettiin 5 ja 4 -koiran ryhmässä, jolloin Linkki jäi kahden uroksen väliin. Luoksepäästävyydessä paimen ei oikein pysynyt pöksyissään, vaan antoi tuomarille kunnollisen halauksen.

Paikkamakuu 10 - Tuli hyvin mukana makuuseen. Oli kuitenkin hieman levoton rivissä ennen liikkeen alkua. Tasasin omaa mieltäni ja komensin koiran tyynesti ruotuun. Se rauhoittui hihnan irrottua. Nätisti omalla käskyllä maahan, sekä jäi hyvin makaamaan. Link makasi koko minuutin rauhallisessa, tarkkaavaisesssa asennossa. Kerran käytti päätä alhaalla ja nappasi ruohotupsua. Ei kuitenkaan ollut levoton tai epävarma, ja oli täysin hiljaa. Koiran luo palatessa se pysyi maassa, vaikka häntä heiluikin. Terhakasti omalla käskyllä sivulle.

Olin tässä vaihessa ylittänyt kaikki koetavoitteeni. Paikkiksesta kymppi. Paikkiksesta, jonka olen onnistunut rikkomaan monesti. Paikkiksesta, jota ei ole treenattu. Siis. Me. Kymppi. Paikkis. Kädet tärisivät ja taisi kyynelkin vierähtää poskelle. Minun hieno pieni paimeneni. Voin kertoa, että jos olisi pitänyt paikkisten jälkeen mennä kehään niin jalkani eivät olisi varmaan kantaneet. Jouduin nytkin tärisemään hetken ja tasaamaan itseäni toisen hetken. Olin niin onnellinen. Onneksi oli seuralainen, joka kasasi kanssani itseni.

Yksilökehään mennessä olin saanut suurimmat vapinani pois, sekä mieleni haltuun. Vein Linkin kehän laidalle hihnassa, ja irrotin sen ennen kehää. Paimen oli hetken aikaa lähdössä tekemään hommia keskenään, mutta nopeasti se palautui työmoodiin minun kanssani, kun muistutin ettei yksin ole kiva tehdä hommia.

Seuruu 9 - PerusLinkki seuruu. Se on parempi, mutta vieläkin tyyppi poikittaa pikkuisen innostuessaan. Pysyi kuitenkin nätisti temponvaihtelut ja muistin tehdä käännökset rauhallisesti ja koiran huomioiden.
Maahanmeno seuruun yhteydessä 9 - Liikkuri vaihtui. En ollut enää ollenkaan varma, oliko kyseessä seisominen vai maahanmeno. Onneksi valokuvamuisti edellisistä suorituksista kertoi maahanmenon, ja arvoinkin sen oikein. Koira tipahti nätisti ja muutenkin nappi suoritus ellei rumaa seuruuta oteta lukuun.
Luoksetulo 9 - Jäi nätisti, eikä vajonnut maahan, mitä on ilmaantunut satunnaisesti. Näppärä ja nopea luoksari Linkiksi.
Noutoesineen pitäminen 8 - Koira kääntyi vähän eteeni liikkurin annettua kapulan. Piti kuitenkin hyvin ja mälväämättä koko ajan. Luovutti nätisti ja pysyi paikoillaan liikkurin käskyyn asti.

Tähän väliin Linkki närkästyi hieman siitä, että hänen kapulansa vietiin pois ja haahuili hetken ennen kuin sain koiran takaisin ruotuun.

Kauko-ohjaus 9 - Ajatukset oli hetken aikaa muualla, mutta jäi hyvin. Ei venkslannut asentoja, eikä ennakoinut. Ihan superhyvät.
Estehyppy 10 - Siis vau. Emme ole treenanneet, ei ollut mitään hajuakaan siitä millä käskyllä koira tulee yli - jos tulee. Edes siinä vai

heessa, kun kävelin esteen toiselle puolelle. Päädyin kuitenkin luoksarin käskyyn ja toivoin, että este osuisi matkalle. Mitä vielä. Linkki teki tyylikkään, puhtaan ja näyttävän hypyn ja olin pakahtua onnesta.

Kokonaisvaikutus 8 - en tiedä miksi kasi, Laisilla ei ollut kommentteja suoritukseen. Palkkasin koiran todella rauhallisesti liikkeiden välissä, lähinnä sanallisesti. Pari kertaa kosketuksella.

Yhteispisteet 182/200, ALO1, KP ja sijoitus 2/9.

Palkintohamppari

En uskaltanut riemuita. En katsonut pisteitä kehässä. Mutta kaikki tuntui hyvältä, kaikki tuntui onnistuneelta. Kaikki oli hyvin. Seuralaiseni nauroi, että olin hypyssä näyttänyt siltä, ettei minulla ole pienintäkään ideaa siitä, mitä tein. Kaaduinkin kehästä poistuessani, kun palkkasin koiraa nauhan ulkopuolella. Hups. Ei edes sattunut (mitä nyt polvi ja käsi verillä). Euforinen fiilis. Minulla ei ollut silloin sanoja, eikä minulla oikeastaan ole vieläkään sanoja. Mutta me tehtiin se. Ja miten makealta se maistui.

Miten makeaa oli olla toisena, hyvillä pisteillä ja omasta mielestä onnistuneella suorituksella. Harmi, ettei siitä ole videota. Monenkaan korviin ei mitätön ALO1 tulos kuulosta miltään, mutta henkilökohtaisesti minulle se on yhden tavoitteen saavuttaminen. Ensimmäinen oikea harrastustulos. Ja se polku, mitä ollaan kuljettu tuota tulosta kohden. Olemme tehneet sen yksin - suurimmaksi osaksi. Se kertoo, kuinka vahvoja me olemme yhdessä.

Lähiretkeilyä

Lauantai, kaikessa tohinassaan, sai luvan olla retkipäivä. Meillä puuhastellaan koevalmistautumisen lisäksi muuttoa, joten asiat ovat hyvällä tavalla vähän sekaisin. Kuitenkin huomisen kokeen kolkutellessa ovelle, oli aika ryhtyä purkamaan viikon aikana tullutta energiaa.

Miltei koko sen ajan, mitä olemme Janakkalassa kerenneet asumaan, on meidän ollut tarkoitus mennä tutustumaan paikallisiin luontopolkuihin. Milloin aika ei ole riittänyt, milloin sää on ollut huono ja milloin on vain laiskottanut ihan liikaa. Paljon on puhuttu ja nyt vihdoin sain aikaiseksi viikolla vertailla Suurisuon ja Laurinmäen reittejä. Suoympäristö on varmasti kaunis, mutta jätettiin se tällä kertaa väliin. Jos joku päivä kerettäisiin pyörähtämään sielläkin ennen virallista muuttoa.

Laurinmäki vaikutti mielenkiintoiselta Torpparimuseoineen ja idylisine maalaismaisemineen. Harmiksemme kilometrejä ei ollut kuitenkaan ilmoitettu, ja ajattelimme niiden löytyvän jotakuinkin paikan päältä. Mukaan pakattiin vain reippaasti vettä, sekä pari herkkupalaa koirallekin. Ihmisolennot jäivät tällä kertaa ilman eväitä. Laurinmäellähän on kahvila (joskaan ei tänään auki), sekä lähtöpisteessä myös ulkovessa!

Meidän tarkoituksemme oli ensin kiertää laajempi kokonaisuus, jonka matkalle olisi osunut Räikälän entistä kievaria, uhrilehtoa ja lähde, mutta toisin kävi ja suuruuden hullut suunnitelmat tulivat Määkynmäelle kiipeämiseen. Reitti ei ollut liian rankka, eikä liian pitkä. Taitoimme noin viiden kilometrin matkan pariin tuntiin taukoineen. Penkkejä reitillä oli hyvin ja maiseman vaihtelu mukavaa. Lehtoalueita, havumetsää, korkeuteen kipuavaa mäkeä, josta oli näkymät pelloille ja järville, sekä löydettiin makkaranpaistoon soveltuva kotakin. Harmi, ettei niitä makkaroita vain sattunut mukaan.

Mitä bortsuun tuli, se oli innoissaan metsäretkestä. Suurimman osan ajasta se kulki jonon jatkona ilman hihnaa, mutta sai ottaa riehuhepuleita välillä hyvällä paikalla. Gasellin elkein tuo mustavalkoinen rallasi metsässä, kun ei ole pitkään aikaan päässyt rehaamaan kunnolla. Joka tapauksessa mukana oli hyväkäytöksinen koira, joka malttoi pysähdyksillä levätä ja joi epänormaalin hyvin. Kumpa olisi aikaa enemmän tehdä tämmöisiä reissuja.

Haaveissa olisi parin kolmen vuoden sisään lähteä jonkin pidemmällekin päivän tai pari vaellukselle, mutta taidetaan tyytyä näihin alle puolen päivän vaelluksiin vielä tovi.

 

Tuplasti liikkuroitua ja häiriötä

Puhuin aamulla treeneistä, tyyppi ei ymmärtänyt miksei mennä heti.

Viimeksi totesin, että ongelmamme ovat häiriössä - tai ei niinkään häiriössä, vaan liikkuroidussa treenissä. Kerkesin punomaan juoniani jo tulevaisuuden varalle, joten energiapuuskissani sovin jopa kahdet treenit tälle viikolle. Samaan paikkaan, mutta (osittain) eri ihmisten seuraan.

Keskiviikkona treenattiin aluksi yleistä hallintaa - lähinnä autosta pois tuloa ja motivaation kasvattamista. Haahuilun estoa ja korvien auki olemista, vaikka kenttä on uusi ja siellä oli muita koiria. En ole koskaan mieltänyt hallintaa meidän suurimmaksi ongelmaksi, mutta tiedostan koirani olevan niin itsenäinen, että se kyllä menee yksin ellen seuraa perässä. Haluan kuitenkin olla se, joka päättää suunnan ja vauhdin. Bortsu focusoi hyvin keskittymisensä minuun ja päästiinkin nopeasti liikkumaan ja tekemään alkuun lyhyt seuruu pätkä. Tämän jälkeen poistuttiin pienelle lenkille, jossa saatiin muun muassa pari kivaa koiraohitusta, vaikka koiralla ei ollut kaulassa reeniremeleitä.  Täällä harvemmin tulee koiria vastaan, jotka etenevät, vaan ne ovat enemmänkin maamiinoja.

Treeniseuramme saavuttua ei hirveän kauaan nokka tuhissut. Kerroin suunnitelmani siitä, että haluan siedättää itseäni liikkurin äänelle ja sille, että osaan kuunnella ohjeita. Halusin koiralle jäävän hyvän fiiliksen ja seuruutinkin Linkkiä kainalopalkalla kaksi seuruusettiä, joista molemmista palkkasin ennen viimeistä perusasentoa. Viimeisen setin tein ilman kainalopalkkaa, edeten kahdella pysähdyksellä viimeiseen perusasentoon, josta palkkasin koiran. Se ei seilannut, ei tiputellut kontaktia, koska olin itse rentoutuneempi ja varmemmalla mielellä kuin aiemmin. Se ei haaveillut muiden koirien perään, vaan keskittyi hyvin tekemiseen. Siihen oli hyvä lopettaa.

Kävimme viedä hyödyntämässä Hämeenlinnan maastoja, ja kierrettiin tuttu Linnan lenkki. Linkillä meinasi olla vähän vielä vauhti päällä ja hyvänä siedätyksenä jäätiin istumaan kolmen pokestopin keskittymään. Tekee hyvää hieman maalaistuneelle koiralle nähdä paljon ihmisiä, etenkin sinne tänne sinkoilevia lapsia, pyöriä, autoja ja ties mitä muuta. Oudosti lähelle jääviä ihmisiä, jotka tuijottelevat puhelinta. Meinasi bortsu epäonnekseen jäädä yhden kävelijän allekin, mutta pääsääntöisesti makoili rauhallisesti niin kauan kuin istuimmekin aloillamme.

Perjantaiksi olin sopinut niin tokotreenit kuin sain kutsun vierailemaan rally-tokotreeneihin. Blogia pidempään seuranneet tietävät, että suurin ongelmani koiran kanssa toimimisessa on hihna. En vain hallitse niin montaa liikkuvaa asiaa samassa paketissa. Hihna on aina ehdottomasti liikaa yhtälössä. Rallyn harrastaminen on siis jäänyt suunnitteluksi.

Paikanpäällä kuitenkin totesimme, että tämän päivän rallyradan voi ottaa helposti minulle treeninä kuunteluun, vaikka koira ei kaikkia kylttejä osaisikaan suorittaa. Perehdyttiin rataan porukalla kahteenkin kertaan. Hirveän vaikeaa on muistaa noinkin lyhyt rata kokonaan ja muutenkin rally on vähän oudon tuntuista jäykälle tokoharrastajalle - ei kuitenkaan mahdotonta. Voin kertoa, etten muista vieläkään koko rataa ja meinasin tuskastua johonkin 270asteen käännöksiin joita radalta löytyi. Käsittääkseni rata oli jotakin alokkaan tasoa. Se sisälsi tosiaan temponvaihtelua, monen monta käännöstä, koira edessä -, sekä koira paikalla -liikkeitä. Treenikaveri onneksi huuteli mitä kylttien kohdalla piti tehdä.

Kävin tekemässä alkuun Linkille kauempana lyhyen kuuntelu ja hallintatreenin varmistaakseni, että se on tässä maailmassa, vaikka paikka on veiras ja on paljon koiria. Tyyppi kuitenkin todisti olevansa hyvin kuulolla. Päädyin viemään sen hihnassa radan alkuun ja bortsun asenne oli vähän "minä teen yksin", kun niin kova kiire sillä on päästä tolppien luokse. ihmiset se kuitenkin ignoorasi hyvin. Alussa päätin, että otan hihnan kokonaan irti etten sotke itseäni. Toinen kyltti alun jälkeen oli sellainen, että koira piti ottaa eteen. Linkkihän ei osaa tulla eteen, joten hieman sompailuksi se meni ja koirakin oli kujalla siitä mitä tapahtuu. Kun sain kasattua omat ajatukseni oli loppurata kohtuu helpon oloinen, vaikka jätimmekin välistä saksalaisen täyskäännöksen ja koira edessä peruuttaen - soveltaen sen kuitenkin siihen, että koira on sivulla ja peruutimme. Kaikki käännökset se teki kohtuu tiiviisti ja hyvällä draivilla, eikä kontaktikaan tippuillut. Ihan hauskan oloista tuo rally kuitenkin on, näin ensivaikutelmaltaankin. En tiedä, jos jossain vaiheessa pääsen eroon asenneongelmastani hihnaa kohtaa voisin kuvitella kisaavani siinä.

Tokopuolelta tehtiin liikkuroitu seuruu suoraan autosta tyylillä. Linkkiä ei haitannut vierellä kävelevä liikkuri, mutta se aukesi hieman ja jouduin pyytämään korjaamista. Muuten se teki näppärän, kohtuu pitkän alokkaan seuruun. Oma mielentilani oli rauhallinen ja määrätietoinen ja se näkyi koirassa rauhallisempana suorituksena. Seuraavana pureuduttiin ongelmaan kaukot, joissa bortsu arvailee liikkeitä ja ennakoi aika rajustikin. Kolmannella kerralle se kuitenkin suoritti oikeaoppiset kaukot, kun malttoi kuunnella.

Halusin myös näyttää treenikaverille kapulanpito-ongelmaamme, tai ongelma ei liity pitoon, vaan irrotukseen. Linkki yleensä väistää sivulle päästäessään kapulasta irti - eli odottaa palkkaa ja on välillä jalat missäkin solmussa ja viimekokeessahan se piti irrotuskäskyä vapautumisena. Kumma kyllä, nyt ongelmaa ei saatu kunnolla esiin, vaan tyyppi teki kaksi näppärää pitoliikettä liikkuroituna. Se teki myös yhden noudon, jossa jalkojen asennon vaihtelu tuli esiin, mutta takamus pysyi edelleen maassa.

Kokonaisvaltaisesti todella hyvä treeni, josta jäi myös hyvä fiilis. Koira kyllä osaa niin kauan, kun minä hallitsen pääkoppani. Ehkä tästä tulee vielä oikeasti jotain. Nyt ei kuitenkaan päästä treenailemaan, kun iltavuoroviikot alkavat ja tappavat kaiken sosiaalisen elämän.

Treenin jälkeen päädyttiin taas Linnan puistoon hetkeksi chillailemaan ennen sadetta ja bordercollie oli huomattavasti rauhallisempi kokonaisuus kuin viimekerralla. Se nousi yhden ainoan kerran maasta ja silloinkin kaksi pyöräilijää ajoi melkein koiran kuonon päältä. Vieressä paukuteltiin myös mehupurkkeja, joista toiselle koira viitsi nostaa päätään, mutta jätti loput noteeraamatta. Tekee törkeän hyvää koiralle käydä välillä kaupungissa pyörimässä ja ihmettelemässä ihmisvilinää.

Käytiin testaamassa Prisman koirahäkit, en kyllä jättäisi tuonne pitkäksi aikaa koiraa (enkä mielellään ilman vahtia), mutta Link tuntui viihtyvän hyvin.

Uudella kentällä

Rasti seinään! Me käytiin viidennen kerran tänä vuonna treenaamassa jonkun kanssa. Hyvin huomaa, että oman väsymyksen ja asioiden käsittelyn jälkeen on hirveän mieltä ylentävää käydä oikeasti kentällä toisen ihmisen kanssa. Olen ollut pidempään mieltä, että jos saisin valita koira piireistä vain sen kisaamisen ja koiran kanssa olemisen ilman muita koiraihmisiä, niin olisin tyytyväinen. Ei tarvitsisi kuunnella arvostelua tai mitään muutakaan negatiivista, mitä koiramaailma tuntuu olevan hirveän täynnä. En tiedä onko se vasta viimeisen muutaman vuoden ilmiö, vai jo pidempikestoinen, joka on noussut enemmän esiin vain nyt. En kuitenkaan pidä siitä, enkä ole halunnut hakeutua paikkakunnan koirayhteisöihin sen enempää kuin on ollut tarvettakaan. Koko vuosi ollaan enemmän ja  vähemmän treenattu keskenämme.

Eilen selailin tokokokeita ajatuksella siitä ensimmäisestä ALO1 -tuloksesta. Se kuitenkin vaatisi enemmän häiriötreeniä kuin ollaan tehty. Etenkin liikkuroitua treeniä, koska minä ahdistelen ja jäykistelen liikkuria. Joudun focusoimaan ajatukseni lähinnä vasemman ja oikean ajatteluun, sekä liikkurin kuunteluun. Itsevarmuuteni karisee huomattavasti pois toisen liikkuroidessa, etenkään, jos en tiedä miten seuruukaavio menee. Linkki ei ole koira, joka peilaa minun tunteitani niin paljoa, mitä Oca teki. Siitä kuitenkin tulee tasapainottomampi seuraaja, jos itse menen epävarmaksi. Se kupla, mihin pääsemme kahdestaan tehdessä ei ole sama kuin se, johon pitää ottaa liikkurikin mukaan.

Katja onneksi suostui lähtemään kanssamme kentälle. Linkki teki ensimmäisessä setissä alokkaan liikkeitä. Liikkuroimatonta seuruuta, pitkääkin pätkää juoksuosuudella varustettuna. Se näytti ja tuntui hyvältä. Tyyppi on alkanut pitämään ihan kunnolla paikkansa, eikä tiputellut kontaktia. Fiilis oli hyvä. Seuruun jälkeen otettiin maahan - ja seisojäävät, joissa ei niissäkään mitään ongelmaa. Halusin nostattaa hieman koiraa, joten seuraavaksi otin luoksarin. Istuminen perusasentoon oli linkkimäiseen tapaan aavistuksen hidas. Palkkasin sosiaalisella palkalla luoksarista ja siirryin kaukoihin. Ensimmäinen nousu ok, samoin maahan meno, mutta seuraavan nousun ennakoi. Käskin uudestaan maahan, mutta ennakoi taas. Kävin aloittamassa liikkeen kokonaan uudelleen vähän eri paikalta ja tällä kerta koiran korvatkin olivat mukana. Palkka leluriehulla ja siitä suoraan kapulan pitoon. Rauhallinen pito, eikä koira karannut sivulta kapulan pois oton jälkeen.

Koko setistä jäi hyvä fiilis ja tyyppi toimi kuin puolikas ajatus. Linkki pääsi nesteytyksen jälkeen lepäilemään häkkiin. Teknisesti se osaa hyvin, vire pysyy hyvin ylhäällä. kestää varmasti pitkän palkattomankin pätkän, sekä palkkautuu hyvin rapsutuksista. Pysyy myös hyvin mukana, kunhan muistan itse käskyttää sen mukaan ja huolehtia, että se pysyy mukana.

Toisen setin alkuun Linkki teki liikkuroitua seuruuta. Selkeästi huomasi, että minä jännitin liikkuroimista. Seuruu oli huomattavasti huonompi kuin keskenään tehdessä ja focus meni itselläni muuhun kuin koiran seuraamiseen. Samalla se itsevarmuus ja reippaus katosi, jolloin koira lähti edistämään ja seilaamaan vähän. Pysyi kuitenkin hyvin mukana, tiputti kontaktin paristi, mutta ei kokonaisuutena ollut kovinkaan rumaa. Itse rentoutuessani palasi Linkkikin oikealle paikalle ja teki paremmin. Eli lisää vaan liikkuroitua tekemistä.

Muisteltiin tyypin kanssa ruutua. Sillä oli kuitenkin enemmän mielessä kapuloiden hakeminen, joten jouduin lähettämään ensimmäisen kerran sen läheltä ruutuun. Hyvin Linkki kuitenkin muisti ruudun, vaikka sitä on varmastikin tehty viimeksi kolme kuukautta sitten? Vai enemmänkin. Kolme kivaa ruutuun menoa - siihen oli hyvä jättää. Link teki myös minuutin paikkamakuun Katjan treenatessa Lumoa vieressä. Hieman se katseli Lumon suuntaan, mutta ei reagoinut käskyihin.

Lopulta käytettiin treenikolmikko metsälenkillä ja onnistuttiin hukkaamaan itsemme hetkeksi metsään. Ei mennyt taas niin kuin strömsöössä, mutta ainakin treenit olivat hyvät. Asiat ovat paljon paremmalla mallilla, kuin mitä itse ajattelin.