Ei aina tarvitse olla paras, ollakseen mahtava

Yllä oleva kuva taitaa kertoa tarpeeksi eilisen menestyksestä. Virheellisestinumero on kyllä ykkönen, vaikka nelosia oltiinkin. Kuvasta taitaa onnistuneesti välittyämyös omistajan väsymys, koska toissapäiväinen laivareissu ja pienet jatkot kotosalla veivät aika hilpeästi kaikki voimat. Silti kohtuu virkeänä herättyäni, päätin lähteä taas tyylillä extempore mätsäreihin. Tämä tyyli ilmeisesti sopii meille.

Ei ollut mukana nakkeja, oltiin semisti myöhässä, muistikuvia ei ollut mihin päin Hämeenlinnaa mätsäri sijoittui... Eli siis täydelliset edellytykset rennon letkeään suoritukseen. Koira onneksi paikkasi omistajan pihalla oloa, vaikka mokoma kiljuikin ilmojonossa. Tosin, sekin oli minun tyhmyyttäni, kun en tajunnut, että koiralla oli hätä. Helpotuksen jälkeen käytös muuttui rakastettavaksi Linkiksi.

Tuttu samanikäinen bortsunpentukin nähtiin. Linkin asenne toisen leikkiinkutsuihin oli aavistuksen ylimielinen ja halveksiva. Katsoi toista, kuin halpaa makkaraa. Ihan kiva, ettei hihnassa riehu, vaikka toinen osapuoli yllyttääkin. Onneksi Pauliina oli pelastava enkeli ja toi meille nakkipaketin ja tuli seuraksi istumaan viltille, kun odoteltiin kehää. Hirveän vähän oli kyllä osallistujia noinkin hienoksi päiväksi. Aurinko paahtoi ja oli kuuma. (Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä ~ ) Pauliina myös hoiti Linkin aktivointia ennen kehää.

Pari kehässä meillä oli vastassa joku karvakasa, pöydällä esitettävä terieri kai? En tiedä sen enempää, mutta seistessä Linkki näki jotain mielenkiintoisempaa ja oli kovasti nojaamassa pois päin. Liikkeet meni linkkivarmasti. Pentu liikkuu makeasti ja pikku hiljaa sen kanssa pystyy juoksemaan lujempaa, kun ei pentu vaihda laukalle kovin helposti. Tuomaria pentu rakasti, mutta lässyttäminen sai sen intoilemaan vähän liikaa, ja tuomarilla oli vaikeuksia katsoa hampaita. Kopeloida sai ihan hyvin, ei pentu ollut moksiskaan. Tuomari teetti meillä kolmion, joten esittäjä joutui taas käyttämään harmaita aivosolujaan tajutakseen miten sitä pitikään taas juosta. Punainen nauhahan sieltä tipahti ja hirveiden bileiden kanssa kehästä pois.

Linkille seisominen ei ole mitään mielekkäintä, joten pyrin palkkaamaan sen ja teettämään ennen pitkääpönötystä jotain kivaa. Ennenkokooma kehää lupasin, että jos pentu joskus on BIS-kehässä, lupaan tarjota seuralaisilleni jäätelöt. Noh, kokoomakehässä oli ahdasta, kuuma, väsymys painoi. Pentu venkoili, mutta seisoi kun sai seisoa ja juostiinkin upeasti. Linkki vedettiin toisena "keskelle" kehää jatkoon pääsemisen merkiksi. Hetken ehdin kirota, että joudunko kaivamaan kuvetta jo näin nopeasti. Kuitenkin valinta oli tuomarille vaikea, niin loppujen lopuksi kehän keskellä taisi olla kahdeksan koiraa? Nooh, päästiin vielä juoksemaan kerran ympäri, ennen kuin sijoja alettiin jakamaan. Seisominen kyllästytti Linkkiä, mutta meidät kuitenkin osoitettiin neljännelle sijalle! Vau!

Minun ruma pieni paimeneläin (joka muuten ensimmäistä kertaa tunnistettiin bortsuksi) oikeasti sijoittui punaisten kehässä! Vau! Olin ihan hämmentynyt, iloinen ja todella ylpeä. Koira on mahtava, kaikessa mitäse tekee, se on ihan voittamaton. Upea, paras pikkupaimen. Loppupäivän paimenviettikin meidän kanssa ropaillen perheen nelipyöräisiä kuntoon.

Kuvista kiitokset Pauliinalle!

Syyskuu saapui

Syksy. Se on viimein täällä. Ilmat kylmenevät ja pitäisi osata ottaa lisää vaatetta päälle. Ilma raikastuu, sataa, puut tiputtavat lehtiään… Kaikki kuolee ja valmistautuu kylmään kauteen, mutta hetkittäin jopa minä tunnen olevani elossa. Löydän syksyisin itseeni lisää virtaa, vaikka märkä maasto ei kuulu omiin suosikkeihini. Syksyssä varmaan on turvallisinta se rutinoituminen. Koulu alkaa, pitää herätä tiettyyn aikaan, luoda itselleen veden pitävä toimintasuunnitelma siitä, mitä pitää tehdä tietyn ajan sisällä, jotta asia tulee hoidettua.

Eilen ajattelin pitää lepopäivän. Kotiin päästessäni aurinko paistoi kirkkaasti taivaalta ja asteita oli vielä parisenkymmentä. Naurahdin, mikä ihmeen lepopäivä, kun aurinko on niin kaunis ja ilma hyvä. Otin koiran liinan päähän ulos ja siivosin molemmat autot roskista. Piti oma kulkine imuroidakin, mutta mies päätti lähteä sillä töihin jättäen minun projektikseni purkaa toisen auton ovipahvin. Surkeiden sattumusten sarjana päätti aina niin luotettava VAG:läinen kehonliikutin päätti katsastuksen jälkeen, että hän hajoaa nyt ja tähän. Mitään radikaalia ei kuitenkaan tapahtunut, vain vasemman puolen takaikkuna päätti rämähtää alas. Sitä sitten ihmeteltiin pikkumustan kanssa kahdestaan ja ai, että. Mukava remppa-apulainen oli, kun sai välillä pyytää nostamaan ruuvimeisseliä maasta ja välillä pyydystää sitä pentua takaisin kiinni. Väsähtäessään pentu kömpi etupenkin jalkatilaan nukkumaan koiranunta vahtien, että valtakunnassa olisi kaikki hyvin.

Naapuri sattui sopivasti tulemaan töistä kotiin ja pyysi meitä pienelle lenkille koiransa kanssa. No, mikäs siinä sitten. Lähdettiin metsään ja päästettiin koirat vapaaksi. Linkki on saanut huomattavasti rohkeutta mennä enemmän härkkimään oman arvonsa tuntevaa faaraokoiraa, mutta kivasti väisti vielä nartun pörinöistä. Koirat saivat rallittaa koko matkan keskenään. Paimen pysyi huomattavasti lähempänä, eikä lähtenyt kaikkiin kaverin hömpötyksiin mukaan. Faaraokoira oli huomattavasti itsenäisempi, se kierteli pitkiä kaartoja siellä täällä, kun taas Linkki piti mielellään meihin näköyhteyden ja jos ei pitänyt, niin tuli vislauksesta hakemaan palkkaa. Näppärä pentu oli kyllä.

Illalla oli mukava kaivautua pennun kanssa peiton alle ja tuntea taas ne koiranomistamisen plussapuolet, kun olet saanut taas sellaisen toverin, joka vastaan mielikuvaasi kivasta koirasta.

Kesä oli mainio, ainakin minusta. Ehdittiin pennun kanssa tutustua toisiimme, sekä luoda vähän pohjaa tokolle. Käytiin kokeilemassa agilityä, sekä sytyttelemässä itseämme lampaille. Myös haku korkattiin, mutta sehän jatkuu pitkin syksyä. Huomenna jos siirryttäisiin taas tokon pariin ihmettelemään, osataanko me vieläkään mitään.

Team pahasti pihalla

Keskiviikon tokoilut menivät mainiosti. Paikalla oli meidän lisäksi kaksi koirakkoa, molemmat komeasti veteraani-iässä olevia narttuja. Linkki leikkii, leikkii muuten kuin pieni piru. Kentällä se suoraan ampuu kiinni leluun, ja sillä on kivaa. Ei tarvitse paljoa houkutella leikkiin, kun pentu on jo heti mukana. Se myös pysyy näpsäkästi irti (Obs! Treenaisit sitä kakaraa joskus hihnassa, niin hihnaseuruusta ei tule mörkö), eikä sinkoile sinne tänne, vaan pysyy lähellä näppärästi. Linkki joutui tänään olemaan myös kiinni seinässä, ihan vain sen takia, että pystyi kommunikoimaan treenikaverin kanssa, jonka koira arastelee muita. Näppärästi pentu suoritti oman osuutensa.

Leikin ohella otettiin pari eteentuloa, pyörittiin kumpaankin suuntaan, sekä esitettiin kameralle myös pätkä imutusseuraamista, sekä sivulla oloa. Huomasin, etten ollut ihan koko ajatuksella taas mukana tekemisessä, niin treenaus meni säheltämiseksi. Eihän se vielä ole niin vakavaa, kun pentu on nuori ja sen kanssa suunnittelemattomuuden voi paikkailla leikkimällä. Kuitenkin minun pitäisi oppia suunnittelemaan omakin treenini, eikä vain mennä säheltämään jotakin, koska jos oma ajatukseni on mukana ja olen skarpimpi, on pentukin huomattavasti paremmin mukana.

Treenien jälkeen me sitten mentiin käymään kaverin luona. Tuli taas jauhettua huimat määrät koirista ja muusta sellaisesta Linkin ollessa mainio seuraherra. Vähän se tuppaa vieraiden käsiä mähläämään suullaan innostuessaan. Pitääkin alkaa puuttua siihen tapaan, sillä hieman ällöttävää noin rapsuttajien puolelta, jos pentu intoutuu mähläämään enemmänkin.

Muistilistaa itselle:
- Kädet alas ja hartiat rennoiksi perusasennossa
- Suunnittele treenit (Oikeasti. Yritä edes.)
- Hihnatreenejä!!
- Keskity myös oman pään haldaamiseen
- Siirry iltaisin viettämään zen-hetki mielikuvitus koiran kanssa ja funtsi treenien tapahtumia, sekä sitä, mitä voisit tehdä paremmin.

Kuvista kiitos Jennille!

Hanskat hukassa, vai eikö?

Eilisen hakutreenit olivat mainiot – mitä voisikaan kuvitella, kun kyseessä on Linkin treeni. Pentu sai olla ensimmäinen koira, koska muille koirille oli tällä kertaa tallottu alue. Vielä ei Linkkiä sekoitettu monilla hajuilla, vaan pentu sai lähteä hakemaan pistoilla neljä ukkoa. Ensimmäinen löytyi helposti ja pikku musta tuntui olevan hyvin kartalla. Mokoma vain vähän huijasi, kun ehti vilkaista toisen ukon sijaintia ja oli heti lähdössä. Kävi katsomassa paikan, missä ihmisen oli nähnyt ja vasta sen jälkeen etsi muilla aisteilla. Kolmannen ukon kohdalla kaikki oli ok, mutta neljäs oli ihan totaalisen hukassa nuorelta mieheltä. Se hukkasi koko asian pointin. Kävelin itse ukon luo ja sitten pentu vasta hoksasi, että mitä piti taas tehdä. Viimeinen ukko oli hirmu helppo, jotta ei jäisi epäonnistumista mieleen.

Kokonaisuudessaan treeni oli kiva ja onnistunut. Itse tunsin taas olevani enemmän kartalla, vaikka treeneissä matkin enimmäkseen pesusientä, kun imen tietoa kanssaihmisistä, koirista ja opetustavoista. On mielenkiintoista, kun porukassa on paljon eritasoisia koiria ja pääsee itsekin kehittymään muussa kuin koiran ohjaamisessa. Myös ukkona olo tuntui aluksi vaikealta, mutta eilen löysin sen mukavan puolen metsän siimeksessä makoilusta. Kaatuneeseen kantoon nojaillessa tuli taas sellainen euforian fiilis. Tämä, tämä on se laji johon sytyn. Hyvällä porukalla treenaaminen on parasta.

Samalla mietin sitä pitkää matkaa, mikä meillä on päämäärään. Päämääräksi olen laittanut kisatavoitteen. Saa nähdä koska siihen ollaan valmiita. Tärkeintähän on matka, eikä niinkään päämäärä. Haku on vaativa lajina, ainakin minun silmiini. Mutta jo näinä kahtena kertana olen nähnyt niin erilaisia koiria ja tapoja opettaa, että enää vaan lankeaa vastuulleni osata opettaa oma koira oikealla tavalla. Haluaisin Linkistä haukkuvan hakukoiran, toivottavasti pojulta lähtee haukku irtoamaan, vaikka se nyt on vielä niin hiljainen yksilö.

Noh, näihin sanoihin ja tunnelmiin. Me lähdetään treenaamaan iltasella taas tokoa.

Näytelmää, tovereita ja tulevaa

Voi koirat, etten sanoisi. Lauantaina vierailin Tervakosken näyttelyssä. Tarkoituksena toimia turistina ja kuskina huimien 1,5h yöunien jälkeen, mutta lopunkaiken löysin itseni kehästä saksanpaimenen hihnan päästä. (Hups?) Huonojen yöunien kanssa tarkkaavaisuus vähän kärsi ja toinen koira pääsi provosoimaan esitettävää alku kehässä. Pöh. Onneksi yhteistyö alkoi luistaa sen jälkeen ja ihan näppärähän tuosta loppujen lopuksi tuli. Tuomarina oli Leni Finne - miellyttävä naisimmeinen ja pidin hirveästi siitä, miten hän kohteli koiria. Arvostelu oli mielenkiintoinen, sillä emme saaneet yksilöarvostelussa ollenkaant tuomiota, vaan arvosanat jaettiin vasta kilpailuluokassa. Avoimeen oli ilmoitettu seitsemän koiraa, joista onneksi vain viisi oli paikalla. Meidät osoitettiin neljännelle sijalle kerä EH:n. Mahtavaa, etten sanoisi! Ensimmäinen kerta tämän koiran kanssa ja lennosta vielä. Ensiviikon sunnuntaina onkin hihnan päässä ilmeisesti amerikanakitanuorukainen, joten näyttelyn täyteinen sunnuntai siitäkin tulee!

AVO EH AVK4 "Riittävät mittasuhteet, sopiva luusto. Oikeanlinjainen pää. Lähes pyöreät silmät. Riittävä eturinta. Melko lyhyt olkavarsi. Oikeanmallinen rintakehä. Melko kapea etuosa. Ok takakulmaukset. Riittävä askelpituus. Hieman epävakaat kintereet, löysä edestä. Räyhää kehässä."

Sitten sunnuntai-iltana meillä kävi vieraita Hämeenkosken suunnasta. Pieni Lori-mudi omistajineen tuli painikaveriksi nuorelle miehelle. Pennuilla synkkasi yhä edelleen loistavasti, eikä ylimääräisiä purinoita juuri ollut. 4kg painoerolla ne saivat hyvät leikit pystyyn painien ja juosten. Pidempi jalkaisempi Linkki oli omiaan heinikossa juostessa, kun pienempi Lori jäi perään. Oli poitsulla hauskaa, kun oli kerrankin nopeampi toista. Muut ovat vieneet Linkkiä ihan 6-0, mutta Lori jäi jälkeen.

Mudineiti osoitti nuorelle herralle kaapin paikan.

Kiäli!

Minulle ei sitten osu koskaan koiraa, joka näyttää kuvissa normaalilta...

Huomenna mennään hakutreeneihin, keskiviikolle on toko, torstaille varmaan menen hengailemaan apukäsiksi kentälle tokoon ja hmm, sitten onkin viikonloppu taas. Kyllä ne koirat vaan vie kivasti aikaa tässä töiden ohella. Onneksi Linkki on niin helppo ja kiva.

Keskiviikon terävimmät

Köh, jos sanon, että pentuni oli eilisissä treeneissä aivan hirveä ja aivoton ja muutenkin ihan syvältä koko päivän, niin uskooko kukaan? No, ei ainakaan paikalla olleet treenaajat. Linkki esitti mitä mainiointa kakaraa ihastuttaen kanssaihmisiä jälleen kerran. Ja näyttipä pentu omistajalle, että hänhän muuten osaa. Kotoa otettiin hieman lentävämpi lähtö, eli kotiin, koira pihalle, kamat autoon ja huristelemaan takaisin kaupunkiin. Ei pentu siitä mitään tuumannut. Otettiin vielä koira ja kaksi ihmistä matkaltakin kyytiin. Linkki vain rakasti ja paljon.

Treenipaikalla oli taas menoa ja meininkiä. Zumbatreenit vieressä, hirveästi ihmisiä nauttimassa kauniista päivästä, tanssijoita ja ties mitä muuta. Linkki ei - arvaten kyllä - ollut moksiskaan moisesta hälinästä ja tasoittui helposti. Leikittelin pennun kanssa vähän aikaa, ennen kuin kaikki koirakot oli kasasssa ja koitin tarjota auttavaa kättäni muutamalle. Otettiin liinan kanssa vauhtiluoksareita porukan koirille, ja saipa Linkkikin tulla oikein vauhdikkaasti luokse pienellä hetsauksella. Mustavalkoinen oli oikein pätevä eläin.

Linkin kanssa leikin paljon vapaana. Pyörittelin sitä ympäri kenttää pyytäen kontaktia ja lähellä oloa, en mitään sen suurempaa. Juoksentelin ja palkkailin lelulla. Otettiin kahden lelun leikkiä, pieni paikalla olo ja parikertaa eteentuloa imuttaen. Jukupätkä, kun pikkupiski on upea. Se ei häiriintynyt koirakoista, ei toisesta vinkulelusta, ei pyöräilijöistä tai tanssijoista. Silloin, kun tehdään hommia, niin tehdään. Meillä oli hauskaa.

Mulla oli Ocan kanssa usein ongelmana se, että turhauduin nopeasti. Ehkä mulla oli liian suuret odotukset ja me mentiin aina väärällä asenteella kentälle. Tartutin asenteeni hyvin helposti koiraan ja peli oli menetetty. Pennun kanssa on helpompi mennä kentälle. Jokuvoi olettaa, että puolivuotiaan pitäisi osata jo hirveästi, mutta ottaen huomioon kuinka vähän yhteistä taivalta meillä on takana, pidän siitä, missä kuosissa pentu on nyt. Se voisi olla paljon enemmän, mutta ei meillä ole mikään kiire. Tekemisen asenne kentälle pitää saada vaan hyväksi. Kotona fiksaillaan perustekniikkaa, ennen kuin sitä lähdetään viemään häiriöön. Pääosin me siis leikitään ja tehdään jotain pientä ja somaa. Hiotaan perushallintaa ja yhteistyötä kuntoon.

Eilen Linkki matki myös hyvin seurapiiripaimenta. Se pääsi mukaan pikkulauantain humputteluille, kun käytiin kaveriporukan kanssa terassilla juomassa "yhdet". Turvallinen nurkkapöytä terassilta, jossa ei ollut paljoakaan hälyä. Pentu kävi kerjäämässä vähän huomiota ja pääosin se nukkui. Kuin myös sen ajan, kun huristeltiin ympäri kaupunkia. Ihmiset vaihtui etupenkillä ja Linkki ei ollut moksiskaan. Itse en kyllä koiraa veisi villeinä viikonloppuina terassille, mutta keskiviikkoillan rauha oli tarpeeksi mukava. Kukaan ei tullut sörkkimään koiraa, eikä edes keskustelemaan. Saatiin olla omassa porukassa rauhassa. Hyvä niin, ei tarvinnut kenellekään ärhennellä. Sitten autoiltiin vähän lisää ja loppujen lopuksi vaihdettiin poitsun kanssa kaverinkin autoon, eikä siinäkään ollut mitään ongelmaa. Pentu on vain niin sopeutuvainen eläjä, mutta oli se kyllä väsynytkin.

Tänään olin auttamassa tokoilijoita pienellä kertomuksella ja saatiin sitä kauankaivattua yhteisöllisyyttä. Vähän harmistutti, ettei ollut oma koira mukana, mutta Linkki pääsi nauttimaan meidän kahdenkeskisestä ajasta. Viikonloppuna lähden näyttelyihin tukemaan toveria seefferikehälle, sekä varmaan pyörähdetään poitsun kanssa Vääksyssä illemmalla. Sunnuntai hölläillää, tiistaina on haku ja keskiviikkona lähdetään taas kimppatreeneihin. Kyllä tätä menoa ja meisinkiä on niin paljon kun vaan jaksaa puuhata.

ps. Oli kyllä mieltä lämmittävää kuulla, että me ollaan Linkin kanssa kuulemma tosi hyvin toimiva pari. Kiitos siitä!

Hakumetsän korkkaus

Ei herranjestas. Tarkoituksena ei olisi nyt kuitenkaan täyttää blogia kokoaikaisella hehkutuksella siitä, kuinka mahtava koira on ja kuinka helppoa on. Mutta kun en vaan yksinkertaisesti löydä niitä negatiivisia puolia. Pentu on kaikin puolin mahtava, hurmaava ja ihana. Paras.

Tänään vietettiin 3,5h hakumetsällä. Meidän,ja minun historiani ensimmäisessä hakutreenissä. Lajista on ollut aina kiinnostunut, mutta juuri koskaan en ole ottanut härkää sarvista ja mennyt kokeilemaan, mitä se laji oikeasti on. Tänään kuitenkin, oltiin mukana ja taisi joku suuri pesäpallomaila iskeytyä takaraivoon - tämä on se mitä haluan tehdä. Mukavan yhteisöllistä tekemistä, vaikka vasta tänään sain pintapuolisen raapaisun siihen mitä laji pitää sisällään. Pääsin ukoksi metsään ja suoriuduin kuulemma hyvin. Kehuivat mokomat niin minua kuin koiraakin. Treeniporukassa on aika dobberipainotteista, muutama landseer ja seefferikin löytyi. Me edustettiin ainoina BC-porukkaa. Hetkeksi tuli haikea olo katsoessani saksanpaimenen työskentelyä. Oca olisi varmaan ollut ihan mahtava hakukoira. Noh, eihän sille mitään voi.

Ja mitä Linkkiin tulee, vau. Ei vierastanut treeniporukkaa. Otettiin kolme pistoa, kun koira oli saanut hajun ihmisestä. Hienosti pentu haki ihmisen ja kivaakin oli. Seuraavalla ukolla fiksuna koirana bc kävi tsekkaamassa edellisen piilon, mutta uudella lähetyksellä suuntasi suoraan oikeaan. Kolmas kertakin sujui mahtavasti, vaikka piilossa odottikin mies. Pohdin hetken, että Linkki voisi sanoa tästä kaverista jotain, mutta eiii. Pentu rakasti, kunhan vain nakkia sai, niin kaikki oli ihania ja muutenkin. Autossakin koira odotti nätisti, vaikka muut haukkuivat silloin tällöin, ei kimakan pikkumiehen räyhäystä kuulunut.

Itse pääsin kerran umpipiiloon odottamaan ja kerran makasin rähmälläni maassa ja kerran sain tönöttää puun takana. Taisi olla dobbereita kaikki, ellen ihan väärin muista. Oli kyllä huisin hauskat treenit ja hyvä porukka. Sai Linkkikin kehuja paljon, jopa ihmiseltä, joka ei bortsuista liian välitä.

On mamma pojasta ja itsestään ylpeä, ensi viikon hakuiluja innolla odotellessa!

Omalle muistilistalle:
- Hanki nainen farmari, mieluiten hyvällä maavaralla (pliis, matala pösö kuolee tuonne)
- Farmariin ehdottomasti häkki
- Treeniliivi tai -tasku (harvinaisen kätevä koiran palkkauksessa)
- Ota nyt herranjestas enemmän ruakaa koiralle mukaan!