Sunnuntaiagilityt

Sunnuntai oli meille agilityn täyteinen päivä. Lähdettiin nykyisen naapurin kanssa Pekolaan treenaamaan koiria. Ensimmäistä kertaa varmaan kahteen viikkoon minulla oli oikeasti asenne, että nyt tehdään jotain. Treenaaminen on hieman jäänyt kaiken arjen kiireen keskellä, kun on pitänyt opetella elämään ensin yksin ja kerrostalossa ja pitkien työpäivien ja sitten vielä koirankin kanssa. Rytmityksen löytäminen jokaiseen asiaan on vaikeaa, mutta pikku hiljaa me ponnistamme kuopasta ylöspäin.

Linkki on kuitenkin mainio. Se on pysynyt mukana pienelläkin aktivoinnilla, ollut rakastettava koira ja tuntuu kuin se olisi ollut aina kuvioissa mukana. Silti saan välillä muistuttaa itselleni, ettei Linkki ole Oca. Vaikka tuntuu siltä, että kaikki natsaa ja Linkki on helpompikin kuin Oca – se ei ole seefferi, joka on tulta ja tappuraa. Se on bordercollie, jossa on pieni sisäinen ärieri ja kun sen saa herätettyä…

Pekolassa Linkki muisteli lämppälenkin jälkeen putkia. Poitsu on ollut viimeksi alkusyksystä kokeilemasta agilityn ihmemaailmaa. Silloin ralliteltiin putkia ja kokeiltiin irtoamista – tänään jatkettiin samalla teemalla. Linkki oli ihan liekeissä putkesta. Se muisti ja näkyi kuinka pieni bordercollie oli haljeta innosta, kun pääsi toteuttamaan pyyntöjä. Mutkaa ja suoraa putkea. Lisäksi Linkki opetteli irtoamaan eteen, sekä otettiin kolmen esteen ”rataa” rimat maassa. Koira on pirun nopea, mutta myös pirun pätevä. On se hieno, ihan hiton upea.

Samaan aikaan tilassa treenasi toinen koira omia juttujaan, mutta ei, Linkin aktiivisuus oli kohdistettu suoraan minuun, eikä se harhautunut kuin kerran tai kaksi eri teille, mutta tuli mainiosti luo kutsusta. Otettiin sitten myös hieman tottistakin. Tehtailtiin parit perusasennot ja leikittiin. Mainio mukelo, ei valittamista.

Jospa me taas pikkuhiljaa aktiivistuttaisiin tämän treenaamisenkin saralla, kun meikäläinen pääsee olemattomalle joululomalle, joka taitaa suurissa määrin mennä töissä. Keväämmälle voisi harkita jotain agilitykurssia, vaikka oma selkäni ilmoitti taas mitä mieltä olikaan juoksemisesta kovalla alustalla. Seuraava ilta oli yhtä helvettiä. Särki ja kolotti enemmän kuin koskaan ennen, vaikka huolehdin omienkin lihaksien lämmittämisestä. Meh, ei aina voi onnistua.

Datuff

Joulukuu. Blogit täyttyvät erilaisista kalentereista, on adventtikalenteria, on ihan selkeää joulun seurantaan tarkoitettua kalentereita. Me ei valitettavasti vieläkään olla joulukoirakko, muutenkin joulun tuleminen näemmä näkyy blogissa hiljaisuutena.

Kovasti on myös vuosi loppumassa ja ihmisillä on tapana listailla saavutettuja ja saavuttamattomia asioita. Ensivuodelle lupailin taas alkaa listailemaan enemmän, mitä koira kuluttaa. Ocan kanssa ehdittiin tarkastella elämä viitisen kuukautta, toivottavasti Linkin kanssa pidempään. Minä koitin tehdä asian eteen jotain, mutta loppujen lopuksi en ole asettanut itselleni ja Linkille juuri mitään tavoitteita tälle ensimmäiselle yhteisen taipaleen puolikkaalle. Minulle on riittänyt, että koira tahtoo tehdä asioita kanssani ja se on helppo arjessa.

Ja onhan se. Olemme asuneet kaupungissa jonkin aikaa. Tähän mennesä Linkki ohittaa niin ihmiset kuin pyörätkin ilman suurempaa ongelmaa. On se vain mainio äijä, ei muuta voi sanoa. Hissillä koira matkustaa innokkaasti, vähän liiankin innokkaasti. Rappusissa se on oppinut kulkemaan mainiosti, vaikkase hirveästi keskittymistä vaatiikin vielä. Etenkin, kun kerrostalon lattiat ovat hirmu liukkaat. Ja meillähän rappusia siis riittää.

Tässä taannoin käytiin sellainen 5,1km lenkki, jolla kestoa oli likipitäen tunti. Kaupungin tarjoamat maastot hämmästyttivät minua. Oli rantaa, metsää, kävelytietä... Ihan piti facebookkiinkin asti jakaa itseäni hämmästyttänyt asia. Ja kyllä, saatan olla hieman hassu ja maalainen, mutta ihan oikeasti, en minä koskaan ole kohdannut tällaiseen:

Junnu on ulkoillut jopa vapaana osan matkaa ja oli se niin pätevää poikaa, niin pätevää poikaa ettei tosikaan. Tarkkana saa olla missä päästää vapaaksi, mutta ollaan saatu muutamat kivat palloleikit aikaan ja koira kuuntelee kivasti, mitä minulla on sille asiaa. Linkki on paras.

Nyt kun asun lähempänä keskustaa, käy myös enemmän vieraita. Mulla on kaikki koirat ovat olleet todella sosiaalisia, eikä Linkkikään tee poikkeusta asiaan, mutta nyt todellakin se pääsee opettelemaan, miten vieraat otetaan vastaan. Tänään suuntaamme hieman agilitypainotteista treeniä kohden virkistämään muistia poitsun 10kk päivän kunniaksi.

Suurten salaisuuksien joulukuu

Hehe, joku on varmaan jo ihmetellytkin salaperäisyyttäni joidenkin asioiden puitteissa ja olen kovasti kertoillut muutosta tilanteeseemme. Hurjiakin avauksia on sadellu vastaan, mutta rehellisyyden nimissä juttu on loppujen lopuksi aika pieni. Meidän laumakokomme muuttui kahdesta kaksijalasta vain yhteen kaksijalkaiseen ja samalla minä ja koira muutimme enemmän sivistykseen. Kaupunki pysyy edelleen samana, mutta nyt me vasta oikeasti kaupungillistuimme.

Asunto, johon muutimme, on hauska. 32neliön yksiö laitakaupungilta, kuudes ja ylin kerros. Maisemat ovat mageita, asunto on hupaisa ja muutenkin viihdyn. En ole koskaan asunut kerrostalossa, mutta eipä tämä oikein mistään poikkea.

Mitä Linkkiin tulee, niin se on ollut hieno seurapiiripaimen. Muuton tuoksinnassa koira osallistui lähinnä sivusta katselijan rooliin, mutta jo sisällä otti ohjat omiin käsiinsä. Linkin sopeutuminen on uskomattoman nopeaa. Se on uudessa asunnossa kuin kotonaan, eikä lauman vajavuuskaan ole haitannut mitenkään. Täällä on enemmän ihmisiä, autoja ja koiria kuin meillä päin ennen, mutta paimen on selättänyt kaikki ongelmat eikä ole näytellyt mitään ahdistuneisuuden merkkejä.

On hienoa, kun on noin hyvällä päällä varustettu koira.  Ei tarvitse enää siitä stressata vaan voi keskittyä omaan elämään ja sen ratkomiseen. Meidän rutiineihin tämä ei liioimmin tuo mitään muutosta. Lämmin reenipaikka meni alta, mutta sille nyt ei mitään voi. Kyllä me edelleen kerhossa ollaan ja pyöritään heidän koukutuksissaan, sillä menin möläyttämään, että voidaan lähteä tokoilemaan ensi vuoden SM-kisoihin. Hupsista... Eipähän elämä käy ainakaan liian tylsäksi.

Ja uusia kokeiluja tämäkin, meinaan puhelimella bloggaaminen. Nettiä kun ei vielä uudessa asunnossa ole, niin vähän on haastavaa.

Liikuntapäiväkirja

Myö otettiin osaa Rähinäryhmän haasteeseen, oikein mainio haaste olikin! Tämän kertaisessa haasteessa oli tarkoitus tarkkailla liikuntaa ja sen määrää, sekä laatua, sekä kirjoittaa jonkinasteinen kokoama siitä blogiin. Noh, tässä nyt olisi sitä kokoamaan julkisuuteenkin asti. Paremminkin olisi voinut mennä kaiken kiireen keskellä ja yleensähän me liikutaankin enemmän, ja tarkkaan en tiedä kaikkia liikuntamääriä. Otin tällä kertaa ajallisesti ylös tunnit, kun muisti ei tunnu oikein pelittävän minkään kännysoftan päällepistämiseksi.

Maanantai: Herätys 5.45, josta torkutettiin muutaman kerran. Linkki on huono aamuherääjä. Senkin jälkeen kun minä nousen, jää junnu makoilemaan sänkyyn ja oli mokoma varastanut peitonkin multa. Aamulenkillä viivyttiin 30min. Päivällä kämppis käytti koiran ulkona, ei mitään hajua ajasta, kuten ei muulloinkaan. Ja iltalenkki hoidettiin tunnin mittaisella hihnasamoilulla.

Tiistai: Sama herätysrutiini jatkuu. Koira on entistä vaikeampi saada sängystä ylös. Aamulenkki oli 30min, päivällä vein koiran myöskin itse ja samoiltiin 1,5h metsikössä sinne tänne sinkoillen. Illalla käytiin vielä 30min lenkki.

Keskiviikko: Aamulla 30min ulos ja päivälenkin hoiti puolestaan kämppis. Illalla käytiin samanmoinen puolen tunnin hihnalenkki.

Torstai: Herätys samoihin aikoihin, mutta koira olikin melkein valmis ulkoilemaan! Käytiin aamu-, päivä- ja iltalenkkinä sellainen 30min hihnalenkki ja tämän lisäksi käytiin tunti treenaamassa sitä tokoa parkkihallissa.

Perjantai: 30min aamulla ulos hihnassa. Töistä karkasin sen verran ajoissa, että ehdittiin käydä puolihämärässä heittämässä 1,5h lenkki osittain vapaana ja iltalenkillä vielä tunnin mittainen pätkä.

Lauantai: Riemu repesi vapaapäivän puitteissa. Aamulenkki oli 1,5h suurimmaksi osaksi vapaana oleilua vaihtelevassa maastossa metsikössä. Päivällä lähdettiin heittämään tunnin mittainen vapaana olo lenkki samoilla metsätaipaleilla ja iltasella ulkoiltiin vielä tunti hihnassa.

Sunnuntai: Aamulla taitettiin 2,5h lenkki laavulle vilkaisemaan siellä olevia fiiliksiä, todetaksemme vain, että kesällä pitää tulla sinne paistelemaan makkaraa. Iltapäivällä palauteltiin tunnin metsälenkillä ja illalla käytiin vielä puolentunnin hihnalenkki.

Yhteenveto: Minun kanssani koira siis liikkui tällä viikolla 17,5h ja jos miinustetaan tuo tokoilu, niin aktiivista liikuntaa kertyi se 16,5h, ettei se nyt ihan niin penkin alle mennyt. Eikä nuo hihnalenkit meillä ole ainoaa aktivointia, vaan koiralle kyllä ollaan naksuteltu päivisin temppuja aivotyöskentelyksi ja se on saanut käyttää nenäänsä etsiessään ruokaa ja muuta sellaista. Lisäksi väleissä koira on päässyt takapihalle kämppiksen käydessä tupakilla etc.

Maanantai.

Maanantait on paskoja päiviä, noin yleensä ottaen. Tämäkään maanantai ei tehnyt siihen juuri mitään poikkeusta. Duh, mutta onneksi on söpöjä kuvia näyttää teille. Ollaan oltu Linkin ensimmäisen omistajan kanssa yhteydessä, ja sain häneltä varsin suloisia pikkuvauvakuvia paimenesta. Kiitos siis hänelle näistä kuvista. On se ollut muksuna söpö!

Kahdessa viimeisessä kuvassa Linkki on veljensä Rockyn kanssa.

ps. meitin dobo-pallo kotiutui, mutta se pumpataan vasta viikonloppuna täyteen!

Hyvä päivä, hyvä viikko

Jee! Lunta! Siitä ollaan tällä viikolla saatu nauttia muutamaan otteeseen. Tällä viikolla ollaan muutenkin kovasti pidetty silmällä liikuntaa, sen laatua ja määrää. Syksyn ja pimeän tullen on ongelmia päästä liikuttamaan koiraa vapaana. Pimeään metsään en uskalla laskea Linkkiä vapaaksi, sillä en mitenkään voi sanoa, että koira tulee varmasti takaisin luokse, jos se huomaa jotain, mitä minä en ennen sitä näe. No, se siis rajoittaa. Hihnassa ollaan pidetty tehokuuria siinä käyttäytymisen puitteissa ja minun hihnalenkkeilyasenneongelmani alkaa kaikota pikku hiljaa (ja hyvä niin).

Lenkeillä meitä vastaan on tullut pääsääntöisesti hyvin vähän porukkaa. Vapaana ollaan kohdattu muutamia ihmisiä ja koirakin, ja kaikilta paimen on kääntynyt hetken pohdiskelun jälkeen luokseni. Ihan mahtava! Pyörät, sauvakävelijät ja sille puhuvat ihmiset ovat vielä vähän haastavia, sekä toisten koirien kanssa kulkeminen nätisti, mutta kokoajan paimen petraa ja sillä on hyvin ajatus kiinni siinä, mitä siltä tahdotaan.

Sen lisäksi, että me ollaan lenkkeilty, niin Linkki on jumppaillut kovasti kaukojen asennon vaihtoja matalalla vireellä ja nami palkalla. Pentu on varsin pätevä elikkoja pysyy tattina paikoillaan. Maahan meneminen alkaa olemaan istumista vahvampi, joten pitää vahvistella vähän tasapuolisemmin noita liikkeitä. Sen lisäksi, Linkki on opetellut pitämään eri asioita suussaan ja onkin osoittautunut varsin päteväksi. Seuraavaksi aletaan miettimään, miten niitä juttuja nostelleen maasta käteen. Ollaan myös naksutelti kuonolla käteen koskemista, jossa poitsu alkaa olla jo aika haka.

Lisäksi me käytiin treenaamassakin! Mukaan poimittiin torstaina Jenni ja Zira ja hurruuteltiin parkkihalliin. Linkki oli hyvässä työmoodissa rauhallisena ja joutui olemaan vähän mannekiininakin. Tänään autoon meno ahdisti, hmm. Harmitti, kun en muistanut ottaa targettia mukaan, niin olisi moista voinut naksutella. Linkki leikki ja tehtaili istumisia. Lisäksi otettiin piskuinen näyttelytreeni vain todetakseni, että koira ei osaa asetella itseään ja on unohtanut vierellä ravaamisen jalon taidon. Noh, eiköhän se keretä fiksaamaan vielä. Tämän lisäksi Linkki teki vielä kerran täydelliset ja napakat asennon vaihdot ja pääsi hetkeksi autoon.

Tauon jälkiin otettiin treenikaveri varmistamaan, ettei pennulle tule mieleenkään varastaa luoksarissa ja tehtiinkin kaksi niitä helpompaan suuntaan. Sähäkästi kakara tulee luokse. Loppuasento on viimeistelemätön, mutta ei haitannut häiriöt. Lisäksi otettiin yksi luoksari vaikeampaan suuntaan, jossa oli autoja, aukinainen ovi suoraan ulos ja taisi siellä pari ihmistäkin mennä. Rajoja on kokeiltava, mutta napakasti pieni paimenlapsi juoksi luokseni. Jes! 

9kk 1vk

Tänään oli lumi taas peittänyt maan ja ulkona oli kivan viileä ilma. Tajusin ihan oikeasti kaivanneeni niitä rapsakampia pakkasia ja haluan unohtaa tuon hemmetin mutavelli-loska-systeemin tuolta ulkoa. Käyntiin pitkä aamulenkki ja tällä hetkellä jaloissani makaa tyytyväinen paimen. Linkki myös sai silmäni avautumaan, kun heiteltiin lenkillä vähän palloa. Olen onnistunut opettamaan ensimmäisen noutavan koiran - joka oikeasti myös palauttaa sen heitetyn esineen minulle, eikä vain lähde rallaamaan sen kanssa ympäriinsä. Luoja mikä onnistumisen fiilis tuli. Toki uskon ryssiväni tuonkin moneen kertaan vielä, mutta se ihan oikeasti haluaa tuoda pallon minulle, jotta se lentää uudestaan, eikä vain lähteä rallattamaan sen kanssa ympäriinsä. JES!

Sukulaisia käymässä!

Meillä päin on ollut vähän hiljaisempi kausi - ja se jatkuu edelleen. Linkin kanssa ollaan jumppailtu enimmäkseen kaukojen vaihtoja, sekä vahvisteltu etutassuja esineen päälle. Sunnuntaiaamusta saatiin mukavia vieraita, kun kasvattaja saapui moikkaamaan meitä Linkin siskon ja äidin kanssa aamulenkin tunnelmissa. Oli mukava jutustaa hänen kanssaa ja saatiin muutamia hyviä vinkkejäkin tulevaa varten. Alhaalla vielä kuva tunnelmista ja videotakin löytyy pikku pätkä!

Mette-äiti, Musca-siskoa ja Linkki

Kiire, se ei tunnu koskaan poistuvan, vaikka sitä kuinka koittaisi hätyytellä vähän kauemmas. Koulu, työt, "työssäoppiminen" ja jääneiden opintosuoritusten suorittaminen loppuun asti puristaa aika lahjakkaasti mehuja ihmisestä. Joulukuun alussa on odotettavissa uutisia enemmänkin, mutta vielä toistaiseksi pidän ne sen verran salassa, että vain lähipiiri tietää. Kyllä se tulee aukeamaan muillekin.

Harmittaa huisisti, etten päässyt sunnuntaina katsomaan parkkihallin tokokoetta, kun blogiystävämme oli vetänyt sieltä varmasti huikealla suorituksella ALO1-tuloksen! Hurjasti onnea heille siitä! Työtä on tuloksen eteen tehty ja nyt se alkaa kantaa hedelmääkin! Mahtavaa!