Lähiretkeilyä

Lauantai, kaikessa tohinassaan, sai luvan olla retkipäivä. Meillä puuhastellaan koevalmistautumisen lisäksi muuttoa, joten asiat ovat hyvällä tavalla vähän sekaisin. Kuitenkin huomisen kokeen kolkutellessa ovelle, oli aika ryhtyä purkamaan viikon aikana tullutta energiaa.

Miltei koko sen ajan, mitä olemme Janakkalassa kerenneet asumaan, on meidän ollut tarkoitus mennä tutustumaan paikallisiin luontopolkuihin. Milloin aika ei ole riittänyt, milloin sää on ollut huono ja milloin on vain laiskottanut ihan liikaa. Paljon on puhuttu ja nyt vihdoin sain aikaiseksi viikolla vertailla Suurisuon ja Laurinmäen reittejä. Suoympäristö on varmasti kaunis, mutta jätettiin se tällä kertaa väliin. Jos joku päivä kerettäisiin pyörähtämään sielläkin ennen virallista muuttoa.

Laurinmäki vaikutti mielenkiintoiselta Torpparimuseoineen ja idylisine maalaismaisemineen. Harmiksemme kilometrejä ei ollut kuitenkaan ilmoitettu, ja ajattelimme niiden löytyvän jotakuinkin paikan päältä. Mukaan pakattiin vain reippaasti vettä, sekä pari herkkupalaa koirallekin. Ihmisolennot jäivät tällä kertaa ilman eväitä. Laurinmäellähän on kahvila (joskaan ei tänään auki), sekä lähtöpisteessä myös ulkovessa!

Meidän tarkoituksemme oli ensin kiertää laajempi kokonaisuus, jonka matkalle olisi osunut Räikälän entistä kievaria, uhrilehtoa ja lähde, mutta toisin kävi ja suuruuden hullut suunnitelmat tulivat Määkynmäelle kiipeämiseen. Reitti ei ollut liian rankka, eikä liian pitkä. Taitoimme noin viiden kilometrin matkan pariin tuntiin taukoineen. Penkkejä reitillä oli hyvin ja maiseman vaihtelu mukavaa. Lehtoalueita, havumetsää, korkeuteen kipuavaa mäkeä, josta oli näkymät pelloille ja järville, sekä löydettiin makkaranpaistoon soveltuva kotakin. Harmi, ettei niitä makkaroita vain sattunut mukaan.

Mitä bortsuun tuli, se oli innoissaan metsäretkestä. Suurimman osan ajasta se kulki jonon jatkona ilman hihnaa, mutta sai ottaa riehuhepuleita välillä hyvällä paikalla. Gasellin elkein tuo mustavalkoinen rallasi metsässä, kun ei ole pitkään aikaan päässyt rehaamaan kunnolla. Joka tapauksessa mukana oli hyväkäytöksinen koira, joka malttoi pysähdyksillä levätä ja joi epänormaalin hyvin. Kumpa olisi aikaa enemmän tehdä tämmöisiä reissuja.

Haaveissa olisi parin kolmen vuoden sisään lähteä jonkin pidemmällekin päivän tai pari vaellukselle, mutta taidetaan tyytyä näihin alle puolen päivän vaelluksiin vielä tovi.

 

Tuplasti liikkuroitua ja häiriötä

Puhuin aamulla treeneistä, tyyppi ei ymmärtänyt miksei mennä heti.

Viimeksi totesin, että ongelmamme ovat häiriössä - tai ei niinkään häiriössä, vaan liikkuroidussa treenissä. Kerkesin punomaan juoniani jo tulevaisuuden varalle, joten energiapuuskissani sovin jopa kahdet treenit tälle viikolle. Samaan paikkaan, mutta (osittain) eri ihmisten seuraan.

Keskiviikkona treenattiin aluksi yleistä hallintaa - lähinnä autosta pois tuloa ja motivaation kasvattamista. Haahuilun estoa ja korvien auki olemista, vaikka kenttä on uusi ja siellä oli muita koiria. En ole koskaan mieltänyt hallintaa meidän suurimmaksi ongelmaksi, mutta tiedostan koirani olevan niin itsenäinen, että se kyllä menee yksin ellen seuraa perässä. Haluan kuitenkin olla se, joka päättää suunnan ja vauhdin. Bortsu focusoi hyvin keskittymisensä minuun ja päästiinkin nopeasti liikkumaan ja tekemään alkuun lyhyt seuruu pätkä. Tämän jälkeen poistuttiin pienelle lenkille, jossa saatiin muun muassa pari kivaa koiraohitusta, vaikka koiralla ei ollut kaulassa reeniremeleitä.  Täällä harvemmin tulee koiria vastaan, jotka etenevät, vaan ne ovat enemmänkin maamiinoja.

Treeniseuramme saavuttua ei hirveän kauaan nokka tuhissut. Kerroin suunnitelmani siitä, että haluan siedättää itseäni liikkurin äänelle ja sille, että osaan kuunnella ohjeita. Halusin koiralle jäävän hyvän fiiliksen ja seuruutinkin Linkkiä kainalopalkalla kaksi seuruusettiä, joista molemmista palkkasin ennen viimeistä perusasentoa. Viimeisen setin tein ilman kainalopalkkaa, edeten kahdella pysähdyksellä viimeiseen perusasentoon, josta palkkasin koiran. Se ei seilannut, ei tiputellut kontaktia, koska olin itse rentoutuneempi ja varmemmalla mielellä kuin aiemmin. Se ei haaveillut muiden koirien perään, vaan keskittyi hyvin tekemiseen. Siihen oli hyvä lopettaa.

Kävimme viedä hyödyntämässä Hämeenlinnan maastoja, ja kierrettiin tuttu Linnan lenkki. Linkillä meinasi olla vähän vielä vauhti päällä ja hyvänä siedätyksenä jäätiin istumaan kolmen pokestopin keskittymään. Tekee hyvää hieman maalaistuneelle koiralle nähdä paljon ihmisiä, etenkin sinne tänne sinkoilevia lapsia, pyöriä, autoja ja ties mitä muuta. Oudosti lähelle jääviä ihmisiä, jotka tuijottelevat puhelinta. Meinasi bortsu epäonnekseen jäädä yhden kävelijän allekin, mutta pääsääntöisesti makoili rauhallisesti niin kauan kuin istuimmekin aloillamme.

Perjantaiksi olin sopinut niin tokotreenit kuin sain kutsun vierailemaan rally-tokotreeneihin. Blogia pidempään seuranneet tietävät, että suurin ongelmani koiran kanssa toimimisessa on hihna. En vain hallitse niin montaa liikkuvaa asiaa samassa paketissa. Hihna on aina ehdottomasti liikaa yhtälössä. Rallyn harrastaminen on siis jäänyt suunnitteluksi.

Paikanpäällä kuitenkin totesimme, että tämän päivän rallyradan voi ottaa helposti minulle treeninä kuunteluun, vaikka koira ei kaikkia kylttejä osaisikaan suorittaa. Perehdyttiin rataan porukalla kahteenkin kertaan. Hirveän vaikeaa on muistaa noinkin lyhyt rata kokonaan ja muutenkin rally on vähän oudon tuntuista jäykälle tokoharrastajalle - ei kuitenkaan mahdotonta. Voin kertoa, etten muista vieläkään koko rataa ja meinasin tuskastua johonkin 270asteen käännöksiin joita radalta löytyi. Käsittääkseni rata oli jotakin alokkaan tasoa. Se sisälsi tosiaan temponvaihtelua, monen monta käännöstä, koira edessä -, sekä koira paikalla -liikkeitä. Treenikaveri onneksi huuteli mitä kylttien kohdalla piti tehdä.

Kävin tekemässä alkuun Linkille kauempana lyhyen kuuntelu ja hallintatreenin varmistaakseni, että se on tässä maailmassa, vaikka paikka on veiras ja on paljon koiria. Tyyppi kuitenkin todisti olevansa hyvin kuulolla. Päädyin viemään sen hihnassa radan alkuun ja bortsun asenne oli vähän "minä teen yksin", kun niin kova kiire sillä on päästä tolppien luokse. ihmiset se kuitenkin ignoorasi hyvin. Alussa päätin, että otan hihnan kokonaan irti etten sotke itseäni. Toinen kyltti alun jälkeen oli sellainen, että koira piti ottaa eteen. Linkkihän ei osaa tulla eteen, joten hieman sompailuksi se meni ja koirakin oli kujalla siitä mitä tapahtuu. Kun sain kasattua omat ajatukseni oli loppurata kohtuu helpon oloinen, vaikka jätimmekin välistä saksalaisen täyskäännöksen ja koira edessä peruuttaen - soveltaen sen kuitenkin siihen, että koira on sivulla ja peruutimme. Kaikki käännökset se teki kohtuu tiiviisti ja hyvällä draivilla, eikä kontaktikaan tippuillut. Ihan hauskan oloista tuo rally kuitenkin on, näin ensivaikutelmaltaankin. En tiedä, jos jossain vaiheessa pääsen eroon asenneongelmastani hihnaa kohtaa voisin kuvitella kisaavani siinä.

Tokopuolelta tehtiin liikkuroitu seuruu suoraan autosta tyylillä. Linkkiä ei haitannut vierellä kävelevä liikkuri, mutta se aukesi hieman ja jouduin pyytämään korjaamista. Muuten se teki näppärän, kohtuu pitkän alokkaan seuruun. Oma mielentilani oli rauhallinen ja määrätietoinen ja se näkyi koirassa rauhallisempana suorituksena. Seuraavana pureuduttiin ongelmaan kaukot, joissa bortsu arvailee liikkeitä ja ennakoi aika rajustikin. Kolmannella kerralle se kuitenkin suoritti oikeaoppiset kaukot, kun malttoi kuunnella.

Halusin myös näyttää treenikaverille kapulanpito-ongelmaamme, tai ongelma ei liity pitoon, vaan irrotukseen. Linkki yleensä väistää sivulle päästäessään kapulasta irti - eli odottaa palkkaa ja on välillä jalat missäkin solmussa ja viimekokeessahan se piti irrotuskäskyä vapautumisena. Kumma kyllä, nyt ongelmaa ei saatu kunnolla esiin, vaan tyyppi teki kaksi näppärää pitoliikettä liikkuroituna. Se teki myös yhden noudon, jossa jalkojen asennon vaihtelu tuli esiin, mutta takamus pysyi edelleen maassa.

Kokonaisvaltaisesti todella hyvä treeni, josta jäi myös hyvä fiilis. Koira kyllä osaa niin kauan, kun minä hallitsen pääkoppani. Ehkä tästä tulee vielä oikeasti jotain. Nyt ei kuitenkaan päästä treenailemaan, kun iltavuoroviikot alkavat ja tappavat kaiken sosiaalisen elämän.

Treenin jälkeen päädyttiin taas Linnan puistoon hetkeksi chillailemaan ennen sadetta ja bordercollie oli huomattavasti rauhallisempi kokonaisuus kuin viimekerralla. Se nousi yhden ainoan kerran maasta ja silloinkin kaksi pyöräilijää ajoi melkein koiran kuonon päältä. Vieressä paukuteltiin myös mehupurkkeja, joista toiselle koira viitsi nostaa päätään, mutta jätti loput noteeraamatta. Tekee törkeän hyvää koiralle käydä välillä kaupungissa pyörimässä ja ihmettelemässä ihmisvilinää.

Käytiin testaamassa Prisman koirahäkit, en kyllä jättäisi tuonne pitkäksi aikaa koiraa (enkä mielellään ilman vahtia), mutta Link tuntui viihtyvän hyvin.

Uudella kentällä

Rasti seinään! Me käytiin viidennen kerran tänä vuonna treenaamassa jonkun kanssa. Hyvin huomaa, että oman väsymyksen ja asioiden käsittelyn jälkeen on hirveän mieltä ylentävää käydä oikeasti kentällä toisen ihmisen kanssa. Olen ollut pidempään mieltä, että jos saisin valita koira piireistä vain sen kisaamisen ja koiran kanssa olemisen ilman muita koiraihmisiä, niin olisin tyytyväinen. Ei tarvitsisi kuunnella arvostelua tai mitään muutakaan negatiivista, mitä koiramaailma tuntuu olevan hirveän täynnä. En tiedä onko se vasta viimeisen muutaman vuoden ilmiö, vai jo pidempikestoinen, joka on noussut enemmän esiin vain nyt. En kuitenkaan pidä siitä, enkä ole halunnut hakeutua paikkakunnan koirayhteisöihin sen enempää kuin on ollut tarvettakaan. Koko vuosi ollaan enemmän ja  vähemmän treenattu keskenämme.

Eilen selailin tokokokeita ajatuksella siitä ensimmäisestä ALO1 -tuloksesta. Se kuitenkin vaatisi enemmän häiriötreeniä kuin ollaan tehty. Etenkin liikkuroitua treeniä, koska minä ahdistelen ja jäykistelen liikkuria. Joudun focusoimaan ajatukseni lähinnä vasemman ja oikean ajatteluun, sekä liikkurin kuunteluun. Itsevarmuuteni karisee huomattavasti pois toisen liikkuroidessa, etenkään, jos en tiedä miten seuruukaavio menee. Linkki ei ole koira, joka peilaa minun tunteitani niin paljoa, mitä Oca teki. Siitä kuitenkin tulee tasapainottomampi seuraaja, jos itse menen epävarmaksi. Se kupla, mihin pääsemme kahdestaan tehdessä ei ole sama kuin se, johon pitää ottaa liikkurikin mukaan.

Katja onneksi suostui lähtemään kanssamme kentälle. Linkki teki ensimmäisessä setissä alokkaan liikkeitä. Liikkuroimatonta seuruuta, pitkääkin pätkää juoksuosuudella varustettuna. Se näytti ja tuntui hyvältä. Tyyppi on alkanut pitämään ihan kunnolla paikkansa, eikä tiputellut kontaktia. Fiilis oli hyvä. Seuruun jälkeen otettiin maahan - ja seisojäävät, joissa ei niissäkään mitään ongelmaa. Halusin nostattaa hieman koiraa, joten seuraavaksi otin luoksarin. Istuminen perusasentoon oli linkkimäiseen tapaan aavistuksen hidas. Palkkasin sosiaalisella palkalla luoksarista ja siirryin kaukoihin. Ensimmäinen nousu ok, samoin maahan meno, mutta seuraavan nousun ennakoi. Käskin uudestaan maahan, mutta ennakoi taas. Kävin aloittamassa liikkeen kokonaan uudelleen vähän eri paikalta ja tällä kerta koiran korvatkin olivat mukana. Palkka leluriehulla ja siitä suoraan kapulan pitoon. Rauhallinen pito, eikä koira karannut sivulta kapulan pois oton jälkeen.

Koko setistä jäi hyvä fiilis ja tyyppi toimi kuin puolikas ajatus. Linkki pääsi nesteytyksen jälkeen lepäilemään häkkiin. Teknisesti se osaa hyvin, vire pysyy hyvin ylhäällä. kestää varmasti pitkän palkattomankin pätkän, sekä palkkautuu hyvin rapsutuksista. Pysyy myös hyvin mukana, kunhan muistan itse käskyttää sen mukaan ja huolehtia, että se pysyy mukana.

Toisen setin alkuun Linkki teki liikkuroitua seuruuta. Selkeästi huomasi, että minä jännitin liikkuroimista. Seuruu oli huomattavasti huonompi kuin keskenään tehdessä ja focus meni itselläni muuhun kuin koiran seuraamiseen. Samalla se itsevarmuus ja reippaus katosi, jolloin koira lähti edistämään ja seilaamaan vähän. Pysyi kuitenkin hyvin mukana, tiputti kontaktin paristi, mutta ei kokonaisuutena ollut kovinkaan rumaa. Itse rentoutuessani palasi Linkkikin oikealle paikalle ja teki paremmin. Eli lisää vaan liikkuroitua tekemistä.

Muisteltiin tyypin kanssa ruutua. Sillä oli kuitenkin enemmän mielessä kapuloiden hakeminen, joten jouduin lähettämään ensimmäisen kerran sen läheltä ruutuun. Hyvin Linkki kuitenkin muisti ruudun, vaikka sitä on varmastikin tehty viimeksi kolme kuukautta sitten? Vai enemmänkin. Kolme kivaa ruutuun menoa - siihen oli hyvä jättää. Link teki myös minuutin paikkamakuun Katjan treenatessa Lumoa vieressä. Hieman se katseli Lumon suuntaan, mutta ei reagoinut käskyihin.

Lopulta käytettiin treenikolmikko metsälenkillä ja onnistuttiin hukkaamaan itsemme hetkeksi metsään. Ei mennyt taas niin kuin strömsöössä, mutta ainakin treenit olivat hyvät. Asiat ovat paljon paremmalla mallilla, kuin mitä itse ajattelin.

Gotta catch 'em all!

mikä pokemon? minoon yks vesipokemon.

Kaikkihan sen tietää, mikä on ollut koiraihmisten ja muidenkin huulilla jo monta päivää. Pokemon GO sitä, Pokemon GO tätä. Sosiaalinen media, paperilehdet ja telvision uutiset ovat täyttäneet 90-luvun taskumonstereista innostuneiden ihmisten hämmästelyistä, faktauutisista ja luoja ties mistä muusta. On arvosteltu, on hypetetty. Mekin olemme päässeet mukaan buumiin, vaikka AR-ominaisuudella ei ole puhelinta siunattu, niin pitkä akunkesto takaa pitkät lenkit koiralle ja uudenlaisia seikkailuja, kun juostaan pitkin maita ja mantuja 151 pokemonin perässä. Ollaan hengattu pokestopeilla nauttimassa muiden huomiosta ja liikuttu yhä enemmän ihmisten aikoihin ulkona.

Se, että tällainen "höpöhöpö"-softa saa ihmisen liikkumaan ja samalla tulee napattua se karvakaverikin mukaan, niin koira on myöskin saanut sosiaalistusta ja päässyt treenaamaan häiriössä erilaisia juttuja aina seuruusta paikkamakuuseen saakka. Bortsun ilme nykyään, jos kolme lenkkiä on tullut täyteen, on lähinnä syvä huokaus ja laahustaminen ovelle. Meidän lenkit ovat venyneet kymmeniin kilometreihin saakka - vähän itseäkin naurattaa tällainen hype. Ollaan myös tehty kivoja, uusia lenkkipaikkoja, sekä ihan oikea koirarantakin! Täältä. Pikku lintukodosta. Paitsi, että toisella kertaa, kun koiraa tahdoin uittaa ja otin ihan sitä varten kamerankin mukaan, oli joku sunnuntaisankari pykännyt telttansa keskelle rantaa. Pettymys oli kovin suuri, mutta onneksi löytyi toinenkin kohta, mistä uskalsi päästää koiran uimaan.

Työtkin lähenevät loppuaan. Yövuoro vaihtuu iltavuoroon, tehdas hiljenee. Kohta omakin nimi näkyy päättävien kausityöntekijöiden listalla. Arvoituksen sana on vain siinä, mihin tämä elämä meidät seuraavaksi kiikuttaa. Pysytäänkö lintukodossa, vai lähdetäänkö vihdoin sinne haaveilemaani Keski-Suomeen? Ujosti on tsiikailtu koekalenteriakin, mutta... Jaa'a. En tiedä, kaikki on niin epävarmaa, kun en omista autoa. Onneksi koira voi olla onnellinen ilman titteleitä, mutta omistajaa tavoitteista jääminen ahdistaa.

Yhdessä käymme eteenpäin

Olen etsinyt muutaman päivän sanoja sille, miten juhlistaisin meidän kolmevuotista yhteistaivalta. Link on koira, jota minulle ei koskaan pitänyt tulla. Se on bordercollie - rotu, joka ei ole tehty minulle. Mutta Link on täydellinen koira minulle.

3v

2v

1v

muutamia kuukausia

Olet mitä syöt, treenaat miten treenaat

Linkki on nyt ollut raakaruualla kuukauden päivät ja muutokset ovat silminnähtävät. Sen turkki kiiltää eri tavalla ja koira on saanut lihaa luidensa päälle huomattavasti. Painoa on tullut lisää kilon verran entiseen. Ruuan maistuvuus on myös ollut parempi, vaikka Linkki ei mikään nirso olekaan. Olen rytmittänyt aamuun raakaruuan ja illaksi sitten nappula-annoksen. Raa'an yhteydessä koira saa kuitenkin vitamiininsa. Tämä enemmän siksi, että tiedän tasan Linkin olevan rauhassa, kun se nukkuu aamupäivän ajan. Iltaruuan jälkeen kuitenkin koira voi leikkiä yksinjäädessään - vaikkakin pääsääntöisesti se tuntuu nukkuvan.

Raakana meillä tällähetkellä menee kennelrehun kalkkuna, sekä pentunauta. Molemmat on pakattu käteviin 500g annospusseihin, joista saa kuitenkin kaksi ateriaa koiralle. Olen pohtinut ensitilaukseen laittavani kalaakin tilaukseen vaihtelun vuoksi. Linkin vatsa ei vetänyt ollenkaan sekaisin suoraan siirtymisestä. Se on aina ollut hirmuinen teräsvatsa ja maha on harvoin sekaisin. Nappulan ja raa'an syöttäminen samaan aikaan aiheutti meillä hajuhaittoja koiran piereskellessä huolella hiljaisia hiipijöitä. Eroteltuani molemmat eri ruokintakertoihin ovat hajutkin vähentyneet huomattavasti.

Yleisesti ottaen koko koira näyttää parempivointisemmalta, energisemmältä ja hyvä kuntoisalta ruokinnan vaihdoksessa. Nappulan kulutus on laskenut huomattavasti ja tuntuu, ettei se hupene mihinkään ämpäristä. Vettäkin se on alkanut juomaan paremmin, vaikka lisäänkin molempiin aterioihin nestettä.

Ruokajutuista treenijuttuihin. Ollaan pari kertaa käyty nytkin treenailemassa läheisellä nurmikentällä. Harmillisesti vain yksin, kun ei seuraakaan tunnu irtoavan. Eniten tarvittaisiin liikkuroitua treeniä, että joskus päästäisiin sinne alokkaaseen hakemaan niitä ykkösiäkin - vaikka pitäähän varmaan kisakirjaa koristaa ensin yhden kolmosenkin voimin, gonna catch them all.

Ensimmäinen treeni tehtiin sillä, että koitin saada koiraa mokaamaan. Pitkää seuruuta palkattomana, suoraa ja vasemmalle käännöstä. Oli vaikeaa saada koira edistämään tai poikittamaan, mutta havaitsin hartiani asennossa selkeän muutoksen, joka saa Linkin kiertymään hieman eteeni. Se kuitenkin tekee tarkkaa työtä - etenkin hitaammassa vauhdissa. Seuruun jälkeen palkkasin sen riehumalla, ennen kuin pyysin sen takaisin luokseni tekemään hommia. Otettiin peräkkäin settinä liikkeestä maahan - luoksetulo - liikkeesta seisomaan. Ilman näkyvää palkkaa Linkki tuli näppärästi sivulle ja löysi takamuksenkin maahan nopeasti. Palkkasin sen suullisilla kehuilla ja hillityillä rapsutuksilla, koira vain meinasi irrota villapöksyistään kokonaan. Annoin treenin jäädä siihen, koska virheitä en saanut esiin hakemallakaan. Suoritusvarmuutta sille on tullut huimasti lisää.

Toinen treeni parin päivän päästä oli motivoiva pallotreeni. Olin hieman epäileväinen siitä, onko pallotreeni sittenkään se, mitä haluan käyttää. Bortsu juoksi jo vapaana suoraan kentälle seisomaan häntä heiluen. Tainnut jo yhdistää kentän kivaksi paikaiksi. Täytyy myöhemmin alkaa ottaa se hallintaan ennen kenttää - pari kertaa sinne saa vielä juosta. Pallo oli alusta asti mukana treenissä ja palkkalin koiraa kainalosta hyvästä ja täpäkästä perusasennosta, joka on oikeassa kohdassa. Yllätyksenä sama tuli erimittaisista seuruista. Alkuseuruu meinasi mennä hösellykseksi (koska pallo! pallo! pallo!), mutta palkan tippuessa hyvin tehdystä seuruusta alkoi se rauhoittua ja keskittyä. Niin pysyi juoksuosuudet ja hitaat käynnit mukana. Tehtiin myös seuruuta kaukopalkalla - palkkaa kohden ja palkasta pois päin, eikä siinäkään mitään eroa.

Kutsuin koiraa myös istumasta, sekä makuuasennosta seuruuseen suoralla matkalla. Ensin kainalopalkalla ja sen jälkeen takapalkalla. Napakasti Linkki löysi oikean paikan seuruussa, vaikka se vauhdilla juoksikin minut kiinni ja vähintään yhtä lujaa palkalle. Näin tulevaisuutena ruutua ajatellen, jos missään vaiheessa kisataan niin korkealla.

Hullu koiranainen

Välillä sitä miettii, mitä kaikkea onkaan valmis tekemään. Perjantaiaamusta kaksi yövuorossa ollutta naista päätti, että on hyvä aika lähteä kuuden koiran kanssa kimppalenkille. Ideassa ei sinällään ollut mitään vikaa, itse olin kerennyt edeltävänä päivänä nukkua muutaman hassun tunnin. Linkki kuitenkin kaipaa koiraseuraa, ja itsellekin samanhenkinen lenkkiseura oli tervetullutta. Hyvin bortsu sujahti taas viiden muun laumaan mukaan, vaikka mukana olikin uusi pentu hämmästyttämässä. Aussie, islanninlammaskoira, silkkivinttikoira, venäjäntoy, perhoskoira ja bordercollie. Kolme narttua, kaksi leikattua urosta ja yksi leikkaamaton.

Metsän hyttyset olivat varsin äkeällä päällä, rannassa niitä oli hieman vähemmän. Paimenosasto pääsi uimaan, Linkkiä ei hirveämmin siinä vaiheessa enää seura kiinnostanut vaan se mulasi omiaan huomattavasti pidemmällä rannasta kuin muut. Oli positiivista huomata, että paimenpojalle meinasi tulla hieman hätä, kun muu lauma lähti poistumaan rannasta. Se koira, joka ei ennen lotkauttanut korvaansakaan, kun muut lähtivät, koska uiminen on niin kivaa. Saimme me vielä pienen äksidentinkin aikaan, kun Linkki vahingossa töytäisi onnettoman nelikuisen silkkivinttikoira Kujeen mutaojaan. Herkkähipiäisestä vintistä lähti pienehkö ulahdus ennen kuin tyyppi vajosi kokonaan uppeluksiin ja loukkaantuneen näköinen prinsessa könysi hieman haisevana pois ojasta. Eikä muuten katsonut koko lenkin aikana koko bortsuun päinkään enää.

Onneton vinttilapsi

Kuitenkin kaikesta huolimatta onnistunut lenkki! Seuranamme siis Prinsessat ja Astronautit suoraan "naapurista".

Seuraavan hulluuden päätin tehdä, kun pääsin perjantai-lauantaiyönä töistä. Pakkasin treenikamat mukaan ja lähdin koiran kanssa läheiselle nurmikentälle ttekemään tokotreeni aamuauringon nousuun. Ei ollut liian kuuma, kun mittarikin näytti asteita vain 12. Palkkaleluna frisbee.

Linkki teki törkeän makean 80askeleen suoran seuruun. Ihmeellisyys jutussa on se, ettei bortsu edistänyt askeltakaan. Sen focus oli hyvin ylöspäin, paikka ei seilannut sivuttais- eikä pitkittäissuunnassa yhtään. Kaiken lisäksi kontakti ei tipahtanut kertaakaan ja mielentila oli sopiva. Seuruu sisälsi myös juoksuosuuden. Pitäisin tätä erävoittona seuruusta. Olemme viimeaikoina tehneet lähinnä pelkkää perusasentotreeniä, maksimissaan kahden askeleen seuruuta, myös sivuttaissuunnassa. Selkeästi kuuri on tehnyt tehtävänsä, sillä koko seuruusettien aikana sain kaksi rumaa edistämistä ja yhden irtoamisen sivuttaissuunnassa.

Tehtiin myös paikkista häirittynä. Linkille pahinta on lentävät esineet, joten leikin itsekseni palloilla ja heittelin frisbeetä. Kun kävin pyytämässä koiran perusasentoon, se otti vapaudekseen karata leluja kohden, mutta palasi kuitenkin ärähdyksestä takaisin sivulle. Laitoin uudestaan maahan ja jatkoin leikkimistä hetken aikaa. Uudella yrityksellä nousi nätisti sivulle ja vapautin sen taskusta lentävälle lelulle.

Lopuksi leikittiin, ja käveltiin vapaana kotiin. Kyllä tämä kylä on kaunis ja hiljainen aamuyöllä. Nähtiin yksi taksi koko aikana. Muutenkin hirveän elotonta, hiljaista ja mukavaa. Kaikesta huolimatta viihdyn täällä hyvin.