Lumikaaos!

Lauhentuneet säät ovat saaneet meikäläiset aktivoitumaan huomattavasti. Sunnuntaina, kun mittari näytti vain -17 astetta päätin lennosta iltalenkillä katsoa miltä meidän tokoliikkeet näyttävät nykyisimmillään, kun treenaaminen on ollut lähinnä lenkkipolun varrella -matskua. Linkki suoritti kaikki kolme jäävää, joista vain istuminen vaatii enemmän vahvistusta. Lähinnä siinä, että koira istuu loppuun asti, kun nyt jää jousille. Kertaakaan se ei arponut asentoa, vaan suoritti kaikki varmasti. Seuruun focus on parantunut huimasti niissä lyhyissä lenkkitokoissa, ja nyt bortsu pysyi hyvin rinnalla juoksuosuudellakin. Edistämistä on edelleen havaittavissa, mutta se on niin riippuvaista koiran mielentilasta. Luoksarissa edelleen istuminen on hidas, mutta istuu lopulta itsekin loppuun asti. Yllättävän hyvin se muisti kaikki liikkeet ja virittelysanat ja oli aivan upeassa työmoodissa.

Vaikka maanantain työpäivä oli rankka, puhkuin silti virtaa. Oona suostui lähtemään mittelineitien kanssa lenkille ja kierrettiinkin maita ja mantuja miltei kahden tunnin ajan. Bortsun varpaisiin kertyi ikävästi lenkin loppupuolella häiritseviä lumipaakkuja, kun muutaman kerran jouduttiin seisoskelemaan enemmän paikallaan. Alkupuhkuilujen jälkeen Linkkikin kulki kohtuu siivosti, vaikka muisti meinasikin olla hieman lyhyt sen suhteen, miten remmissä kuljetaan.

Tänään lumikaaos saavutti Hämeenlinnankin. Lunta on tullut miltei 30cm, mutta pakkasta ei ole juuri nimeksikään. Täydellinen lenkkisää siis. Puolentoista tunnin lenkki kierrettiin kahdestaan paimenpojan kanssa ja tyyppi sai juosta kohtuu paljon vapaana. Humppailtiin hieman umpihankitokoa. 

Jos jotain pitää tähän vielä sanoa, niin koirasta alkaa huomaamaan, että olen saanut elämääni enemmän tasapainoon. Huomaan myös sen, että Linkki peilaa enemmän tunteitani, mitä olen ajatellut. Nyt, kun oma energia riittää tekemään asioita, niin koirankin energiat ovat ihan eri tasolla kuin esimerkiksi kuukausi sitten. Silloin pelkkä sängystä nouseminen oli hankalaa. Kuitenkin tämä talvinen ympäristö tuntuu piristävän, vaikka se saa kropasta erilaisia kiputiloja esiin. Pääosin olen kuitenkin nauttinut olostani nämä pari päivää. Toivottavasti säät suosivat vielä pitkään ja lumikin pysyy maassa. Ehkä kerkeäisin ottamaan niitä lumikuviakin vihdoin oikealla kameralla, eikä ainaisia puhelinräpsyjä. Pitäisi varmaan vaan ensin päästä valoisan aikaan töistä. 

Tähtiä tavoitellen vuonna 2016

Koska vuoden 2015 tavoitteista jäi aika paljon uupumaan, niin olen jo tovin miettinyt haluanko listata tälle vuodelle ollenkaan tavoitteita, vai antaisinko vaan kaiken mennä omalla painollaan. Tiedän kuitenkin olevani ihminen, joka tykkää listata asioita selvittääkseen ajatuksiaan. Kaiken huipuksi aion vielä julkaistakin listan, jotta voin kirota epäonnistumista tai juhlia onnistumista vuoden lopussa. Pidän vuotta 2016 mahdollisuutena tehdä kaikkea maan ja taivaan rajalla. En tiedä, onko järkevää laittaa tulostavoitteita, mutta laitetaan. Kaikki on mahdollista, mahdoton vie vaan hieman enemmän aikaa.

LINK
★ Lääkärikäyntien välttäminen
★ Uusia koirakavereita, vanhojen suhteiden ylläpitoa
★ ALO1 (TK1)
★ Canicross (Suunnat vahvemmiksi, ohitukset, matkanpidennys)
★ Agilityä (ei kilpailutavoitteita)
★ BH (koekuntoon, mahdollisesti koe)
★ Luonnetesti (iso EHKÄ)
★ Enemmän kimppa/häiriötreenejä kuin vuonna 2015 (21kpl)

SUSSU
★ Omien rajojen tiedostamista ja uupumuksen välttämistä
★ Tavoitteellista treenaamista 
★ Pidempiä hermoja

Aika iisejä ne ovat vielä. Haluan tänä vuonna panostaa enemmän kummankin hyvinvointiin. Siihen, että on oikeasti kivaa tehdä asioita. Pitää kuitenkin pitää mielessä, että voidaan kokeilla siellä kilpailuissakin miten yhteistyö toimii ja hakea uutta kehittymisen kohdetta. 

Vuoden 2015 kulut

Koska vuosi vaihtui jo, niin on myös aika paljastaa viime vuoden kulut. Tapanani on ollut seurata, kuinka paljon rahaa olen upottanut koiraan vuoden aikana ja aion jatkaa tätä projektia tänäkin vuonna. On hyvä katsella mitä on tullut osteltua ja miten paljon mihinkäkin on mennyt rahaa. Erona viimevuoteen on se, että kalastin itselleni vakinaisen duunipaikan, jolloin ymmärrettävästi rahaa on ollut enemmän käyttää koiraan ja sen tarpeisiin. Vuonna 2014 rahaa laitettiin koiraan ja sen tarpeisiin 579,57e. Vuonna 2015 puolestaan koiraan upposi 1007,38e, eli hieman alle puolet enemmän kuin mitä edeltävänä vuonna. (2014 vuoden kulut)

2015 vuoden kallein juttu on ollut ehdottomasti terveystarkit ja niihin uppoava summa. Eläinlääkärissä emme muuten käyneetkään kuin tekemässä viralliset tarkastukset. 265e, plus vielä kennelliiton lausuntomaksut lonkka-, kyynär- ja selkäkuvista. Ruokaan meni 2015 vuonna 67,78e enemmän kuin 2014, joka on about yhden säkin verran. Tosin sen säkin ostin jo aikoja sitten säästöön ja vasta viime viikolla purin sen laatikkoon ruokittavaksi. Linkki söi vielä 2014 muistaakseni Pure Naturalia, mutta vaihdoin ruuan Acanan Sport&Agilityyn vuoden alkuvaiheilla.

Tavaroihin laitoin paljon enemmän rahaa kiinni, melkein 200e meni perjaatteessa "turhaan", joka sisälsi mm. uuden pannan, valjaat, kupit, peiton... Ei se summa kuitenkaan ole niin törkeä, mitä se olisi voinut mennä. Harrasteisiin upposi sen sijaan paljon vähemmän rahaa. 70e meni tokokokeeseen, sekä yhteen näyttelyyn. (Okei, tästä puuttuu yksi match show maksu, joka oli 6-8e)

En voi sanoa olevani tyytyväinen siihen, että on laitettu noin paljon rahaa haisemaan, mutta olisi se huonomminkin voinut mennä. Kuitenkin mukana on tosiaan ne terveystarkit, jotka lohkoivat kohtuu ison palan pois. Ilman niitä olisimme päässeet vain 662e ja siitä se ylimääräinen ruokasäkki pois niin koko vuoden saldo olisi ollut n. 600e, jolloin se ei enää kuulostakaan niin pahalta. Eikös?

Ovatkos muut tehneet kululaskelmia? Minusta näitä on aina mielenkiintoista lukea, kuinka paljon muut laittavat rahaa koiriinsa.

Vuoden 2015 tavoitteet

Minimaalinen "joululoma" vietettiin maaseudulla. Linkki pääsi nauttimaan olostaan toisen koiran kanssa, sekä vapaudesta. Juuri hihnaa ei tuo musta nähnyt koko maalla olon aikana. Kyllä se meikäläisenkin sielu alkaa haluamaan pois kaupungista, kun kaikki oli vain niin helppoa maalla. Se, miten bordercollie nauttii siitä, että voi hengailla juoksunarussa kopin katolla ja tsiikailla elämää - se vasta on sitä jotain.

Kuitenkin tarkoituksena on luoda katsetta vähän tämän vuoden tavoitteisiin. Ei ehkä mennyt niin täydellisesti kuin olisi voinut mennä, mutta tunnen silti, että olemme saaneet jotain aikaiseksi. Vuosi on ollut hirveän raskas minulle henkilökohtaisesti, se on kuitenkin ollut myös antoisa omalta osaltaan. Uusi työpaikka, koulu, armeija, ero, riidat läheisten ihmisten kanssa, loppuunpalaminen. Kaikki samana vuonna tapahtuneet asiat painavat pienen ihmisen harteita. Onneksi minulla on ollut aivan mahtava tukijoukko, joka on oikeasti auttanut jaksamaan. En sano vieläkään olevani kunnossa, mutta olen ainakin vahvempi kuin aikaisemmin. Ympärilläni on joukko ihania ihmisiä, sekä koiria. En voi tarpeeksi kiittää niitä, jotka ovat seisoneet rinnallani vaikeita aikoina. Jos ensi vuosi olisi sitten parempi?

Linkin seuraneiti ja maisemia maalta

Tavoitteista:

Koiran
★  Virallinen startti tokokokeessa
- Käytiin tekemässä vanhoilla säännöillä kesäkuun 14. päivä ALO2 tulos, harmillisesti pisteen vajaa ykkönen, mutta virallinen startti kuitenkin. Sääntömuutos taas sai meidät vajoamaan tokotauolle pohdiskelemaan uusia sääntöjä ja uutta toimintasuunnitelmaa.

★  Ohitukset paremmiksi- Linkin ohitukset ovat parantuneet huomattavasti vuoden aikana, vaikka ne eivät vieläkään priimaa ole.

★  Luustokuvat
- Junnu terveystutkittiin helmikuussa luuston osalta B/B, 0/0, LTV0, sekä syyskuussa käytiin silmä-, polvi ja sydäntarkissa saaden puhtaat paperit jokaiselta osalta.


★  Esineruutua
★  Hakua
★  Lampailla käymään (isolla ehkällä)
★  Rally-tokoa..?
★  Koiratanssia..?

★  Pakko-H näyttelyistä
- Elokuussa lähdettiin hakemaan pakko-H:ta, mutta se muuttuikin EH:ksi mukavalla ja koirannäköisellä arvostelulla: "Nuorekas mittasuhteiltaan hyvä uros, joka on rungoltaan vielä kovin kapea ja kevyt. Kallo-osa saisi olla voimakkaampi. Oikea pään profiili, hyvä selkä, riittävä raajaluuston voimakkuus. Niukat etukulmakset, hyvät takakulmaukset. Hyvä takapotku, etuaskel jää vajaaksi. Oikea karvanlaatu. Energinen, vauhdikas olemus." 

★  Paljon yhteisiä hyviä hetkiä, reissuja, treenejä ja kavereita
- Vuosi toi tullessaan niin hyviä hetkiä, muutaman mukavan reissun, sekä uusia kavereitakin, vaikka enemmän niitä kaksijalkaisia kuin nelijalkaisia. Voisin nostaa tässä valokeilaan Ilo-aussien ja Jennyn tapaamisen tokokokeessa (vaikka parin näimmekin viimevuoden puolella jo leirillä), sekä bordercollie tytöt Hoina ja Chhaina omistajansa Bean kanssa.

Omia
★  Treenien suunnittelu + toteutus
- En laske tätä täysin onnistuneeksi, vaikka yhä useammin minulla on hyvä ajatus siitä mitä olen tekemässä kentällä, mutta liian usein edelleen ahnehdin liikaa ja muutan suunnitelmaa lennossa - kaiken lisäksi huonoon suuntaan.

★  Kunnon kohotus + ruokavalio
- Kunto on kohonnut niin töiden kuin koiran ansiosta, mutta ruokavalio on edelleen hyvin retuperällä.

★  Uuden oppiminen
- Vuosi ei ollut niin hyvä uuden oppimiselle, emme käyneet koulutuksissa, emmekä oikeastaan treenanneet.
★  Ohjeiden ja neuvojen vastaanottaminen, sekä hyödyntäminen
- Ohjeitakin saatiin vähän, mutta niiden mitä saatiin, niin käytettiinkin hyödyksi. Omasta mielestäni olen oppinut ottamaan palautetta paremmin vastaan.

---

Voitaisiin tässä ottaa vielä koontina treenimäärät, jotka jäivät hirvittävän vähäisiksi. Tokosta laskin ainoastaan kimppareenit, ja niitä kertyi säälittävät 21kpl koko vuoden aikana. Olisin toivonut, että olisin voinut treenata aktiivisemmin porukassa, sillä häiriötreeni on aika iso osa kaikkea. Kuitenkaan sille ei voi mitään, että olen aina töissä ja raskaan työpäivän jälkeen ei enää vain kyennyt lähtemään kentälle. Oli pakko ajatella itseään enemmän ja levätä, tai lähteä mieluummin lenkille.

Jossain vaiheessa listoillamme oli jälkitreenit, mutta en saanut aikaiseksi perehtyä tarpeeksi lajiin, että olisin uskaltanut lähteä sotkemaan jälkeä. Pelkään opettavani koiran väärin jäljestämään, joten ainakin tällä kohdalla se jäi odottamaan vielä fiksumpien ohjeita.

Canicrossaamassa käytiin jopa huimat kuusi kertaa. Olemmehan olleet hyvin aktiivisia senkin suhteen. Valjaat, sekä juoksuyö on kuitenkin hankittu, nyt vain täytyy odottaa taas sulia ja lämpimämpiä kelejä. Bortsun kanssa pitäisi tehdä enemmän vielä suuntatreeniä, sillä ne ovat edelleen hukassa. Pitäisi uskaltaa enemmän myös ohittaa juosten, kun nyt ollaan lähinnä vain pysähdytty, jos joku tulee vastaan. 

Link 2v 10kk, pirun komea siitä on tullut, vaikka itse sanonkin

Kun Hämeenlinna on liian pieni meille

Treenaamattomuus paistaa edelleen läsnäolollaan, mutta senkin edestä ollaan matkustettu ympäri Suomea, tai lähinnä Keski- ja Etelä-Suomea. Linkki on osoittanut jälleen olevansa oikein muikea matkakaveri.

Muutamia viikkoja sitten lähdettiin käymään Raisiossa, toveri tuli hakemaan meidät vieraalla autolla. Bortsuhan ei hetkeen ole päässyt autoilemaan, mutta siivosti se tönötti koko matkan rellun takapenkillä kuikuilemassa pimeitä maisemia. Linkki tuntui ottavan reissun paljon rennommin kuin minä, joka ressasin siitä, osaako koira käyttäytyä. Maiseman ja talon vaihdokseen rennostu suhtautuva matkakumppani kuitenkin lohdutti mieltä. Kauaa emme Raisiossa viihtyneet, kun jo seuraavana päivänä otimme suuremman harppauksen kohti Turkua ja junalla Jyväskylään.

Junailu koiran kanssa on aina oma kokemuksensa ja valitsinkin junan, jossa ei ollut vaihtoja. Olen itse vielä aavistuksen huono vaihtelemaan junia, sillä stressaan hirveästi myöhästyväni. Raskaan kassin ja koiran kanssa vaihdot ei houkuttele. Matkaseuraa piti suloinen nuori labbistyttö omistajineen alkupuoliskon ja sen jälkeen vaunuun saapuikin pari pikku koiraa. Linkki matkusti kohtuu siivosti, mitä se nyt olisi halunnut katsella maisemia ja vietti välillä aikaa sylissä, mutta kertaakaan ei tarvinnut pikku mustaa hävetä sen tempauksista. Kiipesi koira syliinkin ja varasti konnarilta muutamat rapsut hyväntuulisuudellaan. Jyväskylään emme jääneet, vaan siirryimme siitä suoraan Hankasalmelle autokyydillä.


Hankasalmella Linkkiä odotti jämtlanninpystykorvaneito ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Ei tarvinnut huolehtia koirien toimeen tulemisesta, vaan pienen komentamisen jälkeen ne saivat aikaiseksi hyvät painit ja loppu ajasta malttoivat rauhoittuakin nukkumaan samaan tilaan. Linkki pääsi myös ensimmäistä kertaa ikinä kokemaan juoksunarun ihanuuden ja edelleen se olisi parhaimmillaan oikeasti omakotitalon pihassa, missä saisi chillata rauhassa katselemassa ympäristöään ja ehkä hieman myös vahtimassa. Kohteliaasti se myös hurmasi talon väen olleen oma pusutteleva itsensä, eikä sanonut poikkipuolista sanaa vierasta ihmisistä. Tapansa mukaan se kuitenkin koitti testata hieman rajojaan.

Hyvä ystäväni on ollut täällä piristämässä Linkin päiviä ja tyypit ovatkin käyneet urakalla ulkoilemassa ja miittaamassa muun muassa Netta -mitteliä omistajineen. Pikku musta on päässyt autoilemaan oikein urakalla ja ainakin eilen, kun ajelimme Hankasalmelta takaisin Hämeenlinnaan osasi junnu rauhoittua jo nukkumaankin autossa. Linkillä on siis tapana istua ja katsella ikkunasta ohi ajavia autoja, sekä maisemia. Myöskään hihnaa se ei tarvinnut koko reissun aikana, vaan kulki erittäin kuuliaisesti huoltoasemien pihassa, sekä teki pientä pätkää tokoa autohäiriössä.


En tiedä, miten voisin tarpeeksi korostaa sitä, kuinka tärkeää on se, että koira pelittää arjessa. Tämä on arkea ja se miten sopeutuvainen tuo pikku musta on erinäisiin vaihteleviin tilanteisiin. Sen pääkoppa kestää rutiinien muutokset, uudet vieraat kotona, se on kohtelias uusia tuttuja kohtaan ja sen voi uskoa hieman vieraampiinkin käsiin. On se vain rakkaus.

Marraskuun viimeinen viikonloppu

Meidän marraskuun viimeinen viikonloppu sujui rauhallisissa merkeissä. Lauantaina mentiin tutustumaan hyvän ystäväni yhden miehen korjaamoon ja oleilemaan seuralaisena hänen korjatessaan autoa. On positiivista, kuinka hyvä hermoinen ja rauhallinen koira minulle on suotu. En vieläkään pidä tasapainoista koiraa itsestään selvyytenä, joten Link onnistuu yllättämään minut joka kerta. Se kierteli hallissa vapaasti ja nuuskutteli paikkoja, jonka jälkeen tyyppi kävi tyynesti nukkumaan lähettyville. Siis oikeasti? Se vain rauhoittui siihen, vaikka tallissa oli vieraita ääniä. Kolisi, kilisi ja paukkui. Kompura huusi satunnaisesti, mutta pikku musta vain torkkui. Ihan kuin se aina olisi ollut korjaamokoirana.

Sunnuntaiaamuna aurinko paistoi niin kauniisti, että minunkin oli noustava ylös. Kaivoin sen pölyttyneen kameran esiin ja vaihdoin ulkovaatteet päälle. Aamupalan jälkeen lähdettiin rämpimään kahdeksi tunniksi Aulangon metsiin. Linkki nautti siitä, että se sai temmeltää sammalpeitteistä metsää ympäriinsä. Korvat pysyivät hyvin mukana ja löydettiimpä mukava paikkakin, mihin aurinko soi valoaan tarpeeksi, että sai pari kivaa kuvaakin käytettäväksi. Ilma tosiaan oli suotuisa, ei satanut vaikka vähän säätiedotus sellaista uhkaili. Yllättävän paljon oli myös porukkaa liikenteessä, mutta kaippa sunnuntaisin aina.

Aina ei tarvitse tehdä mitään hirveän merkittävää, että voi olla pienistä asioista onnellinen. Nyt olen onnellinen siitä, kuinka tasapainoinen ja hyvä hermoinen koira minulla on. Tyyppi, jonka kanssa kaiken tekeminen on hauskaa. Ystävä, joka on mainio terapiakoira ja auttaa pysymään arjessa kiinni. Aina ei tarvitse jaksaa tehdä hirveästi, niin silti karvasyöpä liimaantuu tyytyväisesti huokaisten kylkeen kiinni ja on onnellinen.

Muutoksia

Hiljaisuutemme on saanut aika laajan huomion ja on piristävää huomata, että blogia ja etenkin meitä kaivataan. Vihdoin sain itseni revittyä päivittämään pikkuisen tilannettamme ja miettimään oikeasti blogin jatkoa. En ole syksyihminen, en pidä kylmästä ja kosteasta säästä, sillä se saa niveleni särkemään. Muutenkin elämäni on ollut myllerrystä viime aikoina ja jäädäänkin Linkin kanssa kaksin asuttamaan tätä asuntoa. Lisäksi työvuoroni muuttuvat taas - jatkuvat muutokset eivät anna unirytmille sijaa asettua mihinkään suuntaan, jolloin väsymys painaa enemmän kuin uskoisi.

Linkki on saanut kuitenkin nauttia kohtuullisen aktiivisesta elämästä, vaikka me emme blogin puolella ole olleetkaan mitenkään aktiivisia. Yhden viikonlopun Linkki vietti Katjan vieraana opiskelemassa laumaelämää isohkossa laumassa. Hyvin huomasi, että Linkki on elänyt ainoana koirana, sillä se reagoi jokaiselle koiralle tarkoitettuihin käskyihin. Katjan lauman lisäksi Linkki pääsi moikkaamaan kääpiösnautsereita Xenaa ja Flamea, sekä vierailemaan Lahdessa.

Laumaelämää on opiskeltu myös kotona, kun Netta-mitteli saapui ilahduttamaan meitä päivähoitoon. Koirat tunsivat entuudestaan kyllä, mutta minua hieman jännitti miten paimenpoika suhtautuu toiseen koiraan, joka tulee hänen reviirilleen. Ei bordercollieta tarvinnut kieltää kuin kerta rehaamasta sisällä ja mittelineito sai dunailla rauhassa haistelunsa loppuun. Lopunkaiken kaksikko nukkuikin sohvalla vieretysten, vaikka Linkkiä hieman ahdisti pienen koiran leveily ja Nettaa Linkin hännän heilutus.

Sosiaalipaimentakin junnu on saanut leikkiä, sillä mekin ollaan käyty vierailemassa ihan kavereilla saakka. Oonan kotiin Linkki rakastui, sillä siellä oli lelulaatikko! Kotonahan sellaista ei ole. Linkki raahasi vuoron perään Oonalle jokaisen lelun, mitä laatikosta löytyi, jos Oona vaikka olisi halunnut leikkiä. Fiksuna se kuitenkin myös esitteli kerralla kolmea lelua ja vei lopulta aina yhden pois laatikkoon. Myös meillä on ravannut erinäisistä syistä hyvin paljonkin vieraita, kaksi jopa jäivät yöksi saakka. Täytyy ihailla sitä, miten paimenpoika ottaa huomioon koirapelkoiset ihmiset ja nätisti ui tällaisenkin henkilön liiveihin. Kaikki Linkin tavanneet ihmisethän tietävät kuinka paljon se pursuaa ylitse rakkautta, mutta on siinä se kohteliaskin puoli.

Käytiin me kerran ihan ajatuksella treenaamassakin. Kahdestaan lähdettiin kentälle eräänä iltapäivänä, kun energia ei yksinkertaisesti ole riittänyt kimppatreeneihin. Olin laatinut selkeän suunnitelman siitä, mitä haluan treeniltä. Kotona Linkki on tehny lähinnä kaukovaihtoja ruokapalkalla. Nyt oli aika kuitenkin fiksata perusasentoa ja samalla sitä eteen valunutta seuruuta takaisin kuosiin. Viime treenissä palkkaussuunnan muutos ei saanut oikein mitään muutosta aikaan, mutta nyt päätin lähestyä asiaa naksuttelemalla oikeaa paikkaa ja varsin nopeasti koira alkoi löytyä oikealle paikalle.

Linkin tuntuu olevan helpompi tehdä hitaassa käynnissä tarkkaa duunia, mutta kun kävelytahti muuttuu ripeämmäksi niin paimenpoika alkaa kiirehtiä liiaksi puhumattakaan juoksuosuudesta. Kuitenkin tällä naksuttelulla sain koiraa siirtymään oikeaan kohtaan paljon nopeammin ja palkkailin sitä heti, kun paikka oli hyvä. Leikittiin me vähän kahden lelun leikkiäkin pitkästä aikaa ja yritin ottaa uusia posekuvia, mutta eihän niistä mitään tullut.

Myös onnistuin missaamaan typerillä työvuoroilla kaiken valoisan ajan lumen kanssa, niin uusia kuviakaan ei tullut otettua. Rehellisesti en edes tällä hetkellä tiedä missä kamerani on. Mutta lumesta on nautittu se hetki mitä sai ja nyt vain liukastellaan noilla tappavilla teillä.